Naapuri Bööna Tampere raakakakku

Arvostelu: Ruotsalaista fiilistä Bistro Naapurissa

Kun Bistro Naapuri avasi ovensa Tuomiokirkonkadulla reilu vuosi sitten, en tajunnut, että kyseessä on kahvila. Kävelin liiketilan ohi pari kertaa ja katsoin, että kas, tuohon on tullut sisustusliike. En ollut täysin väärässä, sillä samassa tilassa todellakin on sisustusliike Anna-Stiina. Neliöitä jakavat myös naisten- ja miestenvaatteita myyvä Minzi ja Lifestyle-myymälä Putiikki Rannalla.

Pieni shoppailukeskus toimii Stockan takana, samassa matalassa rakennuksessa, jossa oli aikoinaan tavaratalon nuorisovaatepuoli ja myöhemmin urheiluosasto. Rakennus on ulospäin aika ankea, mutta sisällä tunnelma on tavarapaljoudesta huolimatta vaalea ja avara.

Pahoittelen, että kuvat eivät ole priimalaatua. Näpsin ne kännykällä, enkä saanut riittävän hyvää otosta kahvilan keskiosasta, joka on valoisa ja tilava. Koivupöytien ääressä on mukava seurata Kyttälän katuelämää tai tutkailla Anna-Stiinan ja Ranta Putiikin (miten ihmeessä Putiikki Rannalla pitäisi taivuttaa!) valikoimaa. Tunnelma ei ole kliininen, sillä Anna-Stiinassa päivystää välillä toimistokoira.

Bistro Naapuri Tampere arvostelu

Bistro Naapuri
Bistro Naapuri


Tiedän, että tyyli ei miellytä kaikkia. Eräs tuttavani manaa söpöllä vintage-tavaralla täytettyjä kahviloita ja puoteja, joissa iso mies ei uskalla kääntyä, koskaa pelkää pudottavansa posliinivaasin. Myönnän, että jännitin piipahtaa Naapurissa lapsen kanssa. Ajatus parinsadan euron rikotusta lasilinnusta ei kauheasti hotsita. Kahvilan puolella tavaraa on onneksi maltillisemmin. Se rauhoittaa tilaa ja helpottaa asiointia.

Tarjolla on täytettyjä pitoja, salaatteja, uuniperunoita, keittolounasta, itse puristettuja mehuja, tavallisia ja raakaleivonnaisia, tapaksia ja viiniä. Juuri sellainen kokonaisuus, joka houkuttaa vaikka shoppailuturneen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla testasimme pitat (9,5 e). Leivän saa joko kana- tai fetatäytteellä tai molemmilla. Tilasimme kanan ja fetan ja valitsimme molempiin kastikkeeksi tsatsikin. Hummus kuuluu pitaan automaattisesti, ja se on myös yksi salaatinkastikevaihtoehto.

Odotin kiinnostuneena annoksen leipää, sillä pitana tarjoillaan kaikkea mahdollista höttösämpylöistä tortillalettuihin. Naapurin pita yllätti positiivisesti. Se oli itse leivottua, pita-tyylistä leipää, ja täytteitä oli suorastaan ylenpalttisesti. Kasvikset olivat laadukkaita keskellä talveakin, ja mikä tärkeintä: broileri oli mehevää. Tosin leivän syöminen käsin ei onnistunut, ja suht sitkoisen pitan nylkyttäminen haarukalla ja veitsellä sai pöydän keikkumaan. Annoksen hintalaatusuhde oli kuitenkin oivallinen.



Testasin kanapitan vielä toistamiseen. Tällä kertaa valitsin kastikkeeksi chilimajoneesin, joka oli kovin mieto. Mehevät, hyvin marinoidut punasipulit antoivat annokseen kuitenkin ryhtiä.

Pitan välissä on myös raastetta, jossa on ainakin porkkanaa ja ehkä kaaliakin. En ole varma, onko raastetta marinoitu. Jos on, niin kovin kevyesti. Voimakkaampi ja etikkaisempi mausteliemi sopisi raasteeseen ja tekisi siitä mehevämpää. Raaka porkkana sellaisenaan vie ajatukset kouluruokalaan ja tekee syömisestä aika työlästä. Tiedättehän, pitää pureskella. Ja pureskella. Vielä hieman pureskella. Myös broileri oli toisella kertaa kuivempaa, onneksi edelleen parempaa kuin monessa muussa paikassa.

Pienistä nurinoista huolimatta pitat ovat mainioita lounaslöytöjä. Samaan aikaan ruokaisia, kevyitä ja raikkaita. Peukutan!

Testasin myös keittolounaan (7,9 e) ja salaattibuffetin (9,5 e). Maistamani soppa oli intialainen kanakeitto. Broileria oli keitossa harmillisen vähän, sillä aikaisemmat lounastajat olivat napsineet lihat katilasta. Liemessä oli kuitenkin kunnolla makua. Useinhan intialainen ruoka tarkoittaa suomalaisissa ravintoloissa sitä, että joku on ehkä avannut Garam masala -purkin samassa tilassa, jossa ruoka on tehty. Se, onko maustetta päätynyt ruokaan, onkin sitten eri asia.

Nyt onneksi oli, ja nuhanenä kiitti. Kävin vielä erikseen kehaisemassa keiton hyviä mausteita. Keittolounaaseen kuuluu myös leipäpöytä ja pieni salaatti. Annostaan voi höystää maustetuilla vinegreteillä ja siemenillä.


Salaattia testatessani minulle iski joku Bull Mentula -kohtaus. Roteiinia saatana! Valitsin täytteiksi broileria, kikherneitä, täysjyväpastaa ja parsakaalia. Salaattiin kuuluu siis neljä täytettä. Kastikkeeksi otin hummusta.

Raaka-aineet olivat laadukkaita, mutta annos oli aika mauton. Tämä tosin oli oma mokani. Kuka ottaa kikherneistä tehtyä hummusta kikherneiden kanssa? Hummuksessa voisi olla vähän enemmän ytyä, mutta valitsemani sekoitus ei vain toiminut. Olisi pitänyt ottaa vaikka marinoitua sipulia tai fetaa, jotta annoksessa olisi ollut enemmän suolaa. Salaattipohjaan saa samaa raastesekoitusta, jota pitassakin on. Palaan taas marinointiin. Vahva mausteliemi toisi kokonaisuuteen kosteutta ja terävyyttä, jota juuresraaste kaipaa.

Mutta jälleen kerran, verrattuna todella monien paikkojen salaatteihin Naapurin hintalaatusuhde on ässä. Tampereella saa nykyään harvassa paikassa neljä täytettä alle kymmenellä eurolla. Listalla on myös à la carte -salaatteja (13,90 e), joiden täytteinä on esimerkiksi kylmäsavulohta ja punajuurta tai Manchegoa ja vuohenjuustoa.


Naapurista saa sekä erikoiskahveja että tavallista sumppia. Termi ”tavallinen sumppi” ei tosin anna oikeutta paikan termarikahville. Tampereen Paahtimon kahvilan lisäksi tämä on ainoita paikkoja, joissa termoskahvi on hyvää. Pointsit siitä, että kahvi on tummapaahtoista. Olen pari kertaa käynyt täällä kahvilla syötyäni lounaan jossain muualla. Muiden ravintoloiden jälkiruokakahvi on ollut niin tunkkaista litkua, että olen jättänyt kupillisen kesken ja suunnannut Naapuriin.

Osa kahvilan leivonnaisista tehdään itse. Raakaleivonnaiset tulevat Böönasta, joka on ehkä kaupungin ainoa paikka, jonka raakaleivonnaiset ovat mielestäni hyviä. Surullisimmillaan raakakakut ovat kalliita, mutta kotikutoisia ja imeliä. Böönan kakut edustavat sitä, mitä raakaleivonta voi parhaimmillaan olla. Kakunpalaset ovat todella ruokaisia ja täynnä makuja.

Söin viimeksi marjabrownien (reilut 6 e), jonka kuorrutus maistui uskaliaasti kirpeille marjoille. Pohja oli todella tiivis, ja kakku vastasi pientä ateriaa. Leivonnaisen hinta voi tuntua suolaiselta, mutta pala raakakakkua vastaa kahta palaa tavallista.

Naapuri Bööna Tampere raakakakku
Lopuksi vielä kehuja asiakaspalvelusta. Tykkään vaihtaa tarjoilijan kanssa muutaman sanasen, ja Naapurin otteessa on sitä pientä lämmintä höpinää, josta tulee hyvä mieli. Annokset tarjoillaan pöytiin ja pöydät siivotaan. Henkilökunta muisti minut jo yhden käyntikerran jälkeen, mikä tuntui todella mukavalta. Asiakkaiden kanssa jutellaan, ja ruokaa koskeviin kysymyksiin vastataan sutjakkaasti.

Vaikka ympärillä onkin lasia, vaaseja ja designia, Naapuriin uskaltaa mennä lapsenkin kanssa. Myös koira-asiakkaat näyttävät olevan tervetulleita. On hauskaa, että asiakkaat ovat löytäneet perinteistä kahvilakonseptia rikkovan paikan. Valikoima on sopiva sekoitus terveys- ja trendiruokaa, jotain perinteisempää ja silkkaa nautiskelua. Raakakkaku tai detox-mehu voi epäilyttää perimanselaista äijää, mutta lohikeitto ja uuniperuna tekevät varmasti kauppansa.

Bloggaamiseni alkuaikoina valitin, että Tampereella on liian vähän lounaspaikkoja, joista saisi muutakin kuin ylikypsää pastaa tai kebabia. Tilanne on kehittynyt harppauksella parissa vuodessa. Siksi myös arvosteluissani on kritiikkiä, jota joku voi pitää mikrotason saivarteluna. Siis pohdiskelua muutaman porkkanasuikaleen marinoinnista. Mutta hyviltä paikoilta saa vaatia vielä enemmän.

Tässä on jotain ruotsalaista. Tykkään.

Tuomio: Mutkaton, mutta tyylikäs kahvila ja laadukkaat raaka-aineet.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*