Arvostelu: Tuttuakin tutumpaa kotiruokaa ja kaupungin paras runebergintorttu

Olen käynyt viikon sisällä pari kertaa lounaalla Tammelan puistokadulla sijaitsevassa Aitoleivän kahvilassa. Tajusin löytäneeni paikan liian myöhään. Opiskelijat ja eläkeläiset saavat 15 prosentin alennuksen. Opiskelijakorttini umpeutuu huomenna, joten se siitä ilosta. Alennuksen jälkeen keittolounaan hinnaksi kun jää vain reilut 5 euroa (normaalihinta 6 euroa, kotiruokalounas 7,90 euroa).

Aitoleivän vieressä on Aamurusko, joka oli pitkään Tammelan suosituin kahvittelupaikka. Siellä tuli opiskelijana notkuttua kahvimukin ja munkin äärellä tovi jos toinenkin. Noin 1-2 vuotta sitten minusta alkoi tuntua, että Aamuruskon ote on löystynyt. Leivonnaisvitriini tuntui olevan tyhjä usein jo alkuiltapäivästä. Palvelu on ollut nopeaa, liukuhihnamaista ja jopa nyrpeää. Paahdetun ciabattan välissä oli jäävuorisalaattia ja puoliksi sulamatonta, kuivunutta mozzarellaa, yh. Aamuruskon suositut salaatit ja uuniperunatkaan eivät erityisemmin uppoa minuun. Annokset ovat isoja, mutta täytteet tyyliä herne-maissi-paprika. Aitoleipä toi siis kaivattua kilpailua Tammelaan.

Tänään kurkkasin ohi kävellessäni myös Aamuruskon pullatiskiä. Näytti täydeltä ja herkulliselta. Ehkä kilpailija on saanut vanhemmankin kahvilan petraamaan.

Viime torstaina oli Aitoleivässäkin hernekeittopäivä. Kassalta erikseen tilattuna hernarin olisi saanut myös kasvisversiona, siitä plussaa. Hernekeittoannokseen kuuluu myös pannukakku. Hernekeitto oli perinteistä, mutta todella hyvää. Harmi, kun kamera ei ollut tuolloin mukana. Lautaselleni sattui pari laakerinlehteä, ja keitossa oli oikeita mausteita, jotka erotti selvästi silmälläkin. Ei siis pelkkää suolaa ja liemikuutioita. Keiton liha oli mehevää ja siitä oli irronnut mukava, hiukan savuinen aromi liemeen. Täydellinen hernekeitto. Olin tyytyväinen valintaani, sillä ”kiinteänä” ruokana ollut lohikiusaus näytti paljon tylsemmältä, kovin perunapitoiselta.

Ihastelin jo viime viikolla maukasta ja pehmeää leipää. Myös salaattipöytä on piirun verran parempi kuin monissa kotiruokapaikoissa. Pannukakku sen sijaan oli ala-arvoinen esitys. Pannari oli palanut lähes kauttaaltaan mustaksi. Eipä siitä nokisesta pellistä paljon syötävää irronnut. Ei tuollaisia saisi viedä pöytään tarjolle, ei edes mihinkään ale- tai jämäpinoon. Pannukakkupettymyksestä huolimatta aurinkoinen palvelu jäi mieleeni. Kassalla kerrottiin heti, että leipää ja kahvia saa santsata. Aitoleivästä jäi lämpimämpi fiilis kuin Aamuruskosta.

Tänään maistelin lihakeittoa. Muina vaihtoehtoina oli janssoninkiusausta ja vissiin eiliseltä jäänyttä kinkku-paprikamunakasta. Lihakeittoa on tällä viikolla tarjolla peräti kolmena päivänä. Muutenkin Aitoleivän lounaslista on erittäin perinteinen. Simppeleitä, mahdollisimman monia miellyttäviä kotiruokia, kuten laatikoita, kiusauksia ja lihakastikkeita.

Ei suomalaisessa kotiruoassa varsinaisesti mitään vikaa ole, jos ruoka on tehty hyvin. Aitoleivän linja on toisaalta ymmärrettävä, koska ale houkuttelee paikkaan paljon eläkeläisiä. Ja kysynnän ja tarjonnan lakihan yrittäjän elättää. Lounaslistalle voisi kuitenkin keksiä edes parina päivänä jotain persoonallisempaa, rohkeammin maustettua ja kasvispitoisempaa. Esimerkiksi Nokian Kerholassa toimiva Cafe Kölvitär on onnistunut yhdistämään perinteiset ja persoonalliset pöperöt aika hyvin. Heidän listallaan on lohikeiton, silakkapihvien ja pyttipannun lisäksi fenkolikeittoa, kasvispihvejä, borssia ja gulassia.

Aitoleivän salaattipöydässä oli mukavia yllätyksiä tavallisten jäävuorisalaatin, kurkun ja tomaatin lisäksi. Viime viikolla tarjolla oli marinoitua kaalia, nyt marinoitua paprikaa ja sipulia. Raejuusto on hyvä proteiinilisä, kun syö keiton. Ilahduin myös salaatin lisänä olleista siemenistä ja pähkinöistä. Salaattipöytä sisältää aivan liian monessa paikassa vain paria halpaa raastetta.

Lihakeitto oli hernarin tapaan niin perinteistä kuin vain olla voi. Keitossa oli runsaasti sattumia. Soppa oli juuri niin maukasta kuin hyvästä lihasta, perusjuureksista ja -mausteista voi saada. Varoitus. Aitoleivän keittolautanen vetää tavaraa aivan hemmetisti. Älä tee niin kuin ahne teki ja lastasi lautasen piripintaan. Ahneella oli monta tuntia ihan kauhea ähky. Mutta tulipa rahoille vastinetta poijjaat.

Keiton kyljessä jumalaisen maukas ja pehmeä ruisleipä. Tarjolla on kasvisrasvasössön lisäksi myös oikeaa voita.
Keiton kyljessä jumalaisen maukas ja pehmeä ruisleipä. Tarjolla on kasvisrasvasössön lisäksi myös oikeaa voita.

Sitten tämän päivän, ehkä koko viikon kohokohtaan: Tampereen parhaaseen runebergintorttuun. Olen seurannut jännityksellä Facebookissa Rosa Meriläisen raportteja Tampereen runaritarjonnasta. Pari päivää sitten Rosa julisti löytäneensä parhaan tortun Aitoleivästä. Facebook-päivitysten perusteella hän on kolunnut lähes kaikki leipomot läpi, joten tähän vinkkiin uskalsin luottaa. Aitoleipä valmistaa lähes kaikki leivonnaisensa itse, mutta Jokioisten Leivän torttu on kuulemma niin hyvä, että sitä ei vain voi ylittää. Ja tämä on kyllä taivaan totta. Niin pehmeä, niin tasapainoisen makea, niin täydellinen. Sanoin kassalle, että toivoisin näitä olevan myynnissä ympäri vuoden, Runebergistä viis.

Aitoleivän omat makeat ovat siis vielä testaamatta. Peruspullan lisäksi tarjolla on vaihtuvia kakkuja ja valtavia marenkeja, vaikutti lupaavalta.

Saanko esitellä. Ehkä paras koskaan syömäni runebergintorttu. Perinteinen ulkonäkö, mutta niin täydellinen maku, että itkuhan tässä tulee.
Saanko esitellä. Ehkä paras koskaan syömäni runebergintorttu. Perinteinen ulkonäkö, mutta niin täydellinen maku, että itkuhan tässä tulee.

Aitoleivän sisustus on tumma ja siisti. Listalla on useita erikoiskahveja, jotka tehdään Moakin pavuista italialaisella kahvikoneella. Valikoimassa on myös Tampereen jäätelötehtaan jäätelöitä. Jätskivitriini näytti hiukan sotkuiselta. Punaista ja valkoista jäätelöä oli otettu samalla kauhalla, ja jäätelöissä oli värirantuja. Yksi jäätelölaatu näytti sulaneelta. Pieniä juttujahan nämä ovat, mutta ainakin minä kiinnitän niihin huomiota.

Aitoleivän kahvilapuoli näyttäisi olevan enemmän kallellaan Eurooppaan. Ehkä kahvilla ja leivonnaisilla houkutellaan nuorempaa ja lounaalla vanhempaa väkeä. Lounas on niin tavanomainen, että se ei istu kahvilan linjaan, vaikka ruoka onkin tehty hyvin (Paitsi se kamala pannukakku. Toivottavasti kyseessä oli yksittäinen moka.).

Palvelu on ollut molemmilla kerroilla huomioivaa ja hymyilevää. Jo pelkästään se houkuttelee palaamaan.

Tuomio: Miinusta palaneesta pannarista ja liian varman päälle pelatusta lounaslistasta. Plussaa alennuksesta, hyvännäköisestä leivonnaisvalikoimasta ja mukavasta palvelusta. Ja tietenkin jumalaisesta tortusta.  Ne kohottavat Aitoleivän piirun verran peruskahvilan yläpuolelle. 3,5 tähteä.

 

 

6 kommenttia

  1. Jaahas! Täältähän löytyy vaikka mitä käyntikohteita seuraavaa Tampereen reissua ajatellen. Mä haluan myös maistaa itkettävän hyvää runebergintorttua! (Vaikka voi olla vähän vaikeeta, kun on sesonkileivonnaisesta kyse…)

    • Sen tortun pitäisi kyllä olla aina Aitoleivän valikoimassa! Tortusta tuli itse asiassa pienoinen some-ilmiö, paljolti Rosa Meriläisen ansiosta. Hänellä on älyttömästi Facebook-kavereita, ja kun Rosa hehkutti leivonnaista Facessa, oli Aitoleivässä kauhea tortturyntäys. Koin hauskan hetken, kun menin ostamaan näitä torttuja, ja takanani jonossa ollut mies pelästyi, että minun ostosteni jälkeen niitä jäisi vitriiniin enää vain kaksi. Hän kun halusi ostaa neljää. Aloimme jutustella ja siinä selvisi, että hän oli tullut ostoksille Rosan Facebook-kehujen innoittamana. Ja ties kuinka moni minunkin tuttavani kävi tuolla ihan vain tämän tortun takia, kun jaksoin ylistää sitä blogissa ja lisäksi kyllästymiseen asti naamakirjassa 🙂

      Jos ja kun käytte Tampereella, testaamisen arvoisia kahviloita ovat Cafe La Famille sekä Bistro Pannu & Huone, lisäinfoa ja osoitteet löytyvät kahviloiden blogista http://wanhawanilja.blogspot.fi/ Aivan iiiihana paikka on myös Tallipiha, joka sijaitsee keskustan kainalossa ihanassa vanhanaikaisessa miljöössä. Siellä on mm. suklaapuoti ja kahvila, jossa on todella hyviä leivonnaisia, ei takuulla mitään raakapakasteita. Pyynikin näkötorni on tietenkin oma elämyksensä. Viikonloppuisin siellä on ahdasta ja joutuu jonottamaan. Mutta tornin munkki on hikoilun arvoinen. Samalla reissulla pääsee nauttimaan ehkä Tampereen upeimmistä näkymistä.

  2. Ja Ruusan Kahvila pyynikillä, ruotsinkielisen koulun lähellä.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*