Olemme mökkeilleet Hämeenkyrössä tänä vuonna todella paljon. Tutuksi ovat tulleet niin Palviportin ribsit, keskustan kebabbilat, huikea Tokmanni (sekoan aina Tokmannilla ja ostan tyyliin 100 eurolla koiranmakkaraa ja aurinkolaseja) sekä Frantsilan Kehäkukka.
Yhdessä Hämeenkyrön kauneimmista paikoista sijaitseva Frantsila on yrttitila, kauppa, ravintola, kirpputori ja koulutuskeskus. Täällä järjestetään esimerkiksi luontaishoito- ja yrttikursseja. Risteilyjä tekevä M/S Purimo kuljettaa väkeä Frantsilasta Sillanpään maisemiin ja Nokian Siuroon asti. Frantsilaan voi poiketa kahville, luontaiskosmetiikkaostoksille tai vain ihailemaan tilan yrttitarhaa.
Mökkimme on reilun kilometrin kävelymatkan päässä Frantsilan kehäkukasta. Kävelemme tilalle usein rantaa pitkin. Kauniin järvimaiseman lisäksi Frantsilan nurkilla on todella kiva leikkipuisto, ja kävelyreitin varrella on upeita vanhoja puuhuviloita. Flaneeraus on mukava päättää lounaaseen Frantsilan ravintolan terassilla.
Kehäkukan luonnonmukaisen ideologian mukaisesti tarjolla on kasvisruokaa, joka maustetaan oman maan yrteillä. Koko buffet ei ole aina vegaaninen, mutta tarjolla on useita vegaanisia vaihtoehtoja. Joissakin ruoissa on joskus maitopohjaisia raaka-aineita. Buffetista voi koota myös gluteenittoman annoksen.
Frantsilan lounas on hinta-laatusuhteeltaan mahtava. Ensinnäkin alle 4-vuotiaat lapset syövät aina ilmaiseksi. Tämä on todella kiva juttu, sillä taaperoiden ruokahalu on yhtä helposti ennakoitava kuin Suomen kesäsää. Joskus uppoaa ämpärillinen riisiä ja kastiketta, toisinaan eletään päiväkausia pyhän hengen voimalla ja vonguttaan, että kaikki on ällöä.
Maanantaista lauantaihin lounas maksaa 10,5 euroa ja 4−12-vuotiailta lapsilta 5 euroa. Sunnuntaisin ja pyhäpäivinä hinnat ovat 14,50 ja 7 euroa. Lauantaisin ja sunnuntaisin myynnissä on myös perhelounas, joka maksaa lauantaina 26 ja sunnuntaina 36 euroa. Pakettiin kuuluu lounas kahdelle aikuiselle sekä maksimissaan kolmelle 4−12-vuotiaalle lapselle. Todella edullinen tarjous perheille, joissa on vähän isompia lapsia.
Frantsilan ruoka on minun makuuni, koska se on hieman intialaishenkisesti maustettua, eikä mausteiden kanssa arkailla. Parin lämpimän ruoan lisäksi tarjolla on useita salaatteja, kastikkeita, siemeniä, pähkinöitä, itse leivottua leipää ja levitteitä. Suosittelen testaamaan ihanan pehmeitä juuresleipäsiä. Sekä salaateissa että pääruoissa on riittävästi proteiinia eli nälkä lähtee varmasti. Jälkiruoka ja kahvi/tee kuuluvat myös pakettiin. Jälkkäri on ollut useimmiten marjakiisseliä kerma- tai soijavaahdolla.
Viimeksi henkilökunta kertoi, että lounas jää syyskuun jälkeen talvitauolle. Teillä on siis vielä muutama viikko aikaa käydä herkuttelemassa vegebuffetissa, joka tyydyttää myös barbaarin tarpeet. Ymmärtääkseni kahvila on auki myös syksyllä ja talvella.
Kahvilan lisäksi päärakennuksessa on luontaistuotepuoti. Olen tykännyt Frantsilan yrttitipoista, joita käytän niin saunatuoksuina, siivotessa kuin kylppärissäkin. Suosikkini on eukalyptusöljy. Kotiin tulee mukavan raikas tuoksu, kun moppiin lorauttaa pari tippaa öljyä ja luuttuaa lattiat. Lenkin turvottamat jalat taas tykkäävät lillua eukalyptusvedessä. Talvella eteeristen öljyjen höyryhengittäminen avaa meikäläisen nuhanenän. Pelargonia- ja ruusuöljyä nuuhkin aina, kun minun tulee ikävä mummoa. Sen ikkunalauta oli täynnä punaisia pelakuita, ja mummolta perimäni korut tuoksuvat vieläkin ruusuhajuvedelle.
Frantsilassa kannattaa poiketa myös kauniin miljöön vuoksi. Talo on sisustettu vanhoilla huonekaluilla, ja vintage-aarteita on myös myynnissä. Punaisessa piharakennuksessa on kirpputori ja antiikkipuoti, joista voi bongata vaikka mitä ihanaa.
Minä löysin sata vuotta vanhoja jyväskyläläisen valokuvaamon studiokuvia. Mallien nimet on merkitty kuviin, ja mielikuvitukseni alkoi heti lentää. Kuka oli Väinö Palonen, entä Martta Tuomainen? Yrttitarhan kupeessa on myös pieni leikkipuisto, jossa perheen pienimmät voivat purkaa energiaansa. Puistossa on siis vain kiikkulauta ja karuselli, mutta niistäkin tuntuu irtoavan loputtomasti iloa.
En voi mitään sille, että Frantsila laukaisee minussa dekkarivaiston. Alan aina miettiä, että tässä ympäristössä voisi tapahtua rikos. Frantsila olisi mitä parhain murhamysteerin näyttämö.
Suunnittelimme jo ystäväni Susannen kanssa juonta, jossa joukko luontaistuotteista kiinnostuneita tyyppejä kokoontuu Frantsilaan ekoretriittiin. Porukassa on yksi kriittinen luonnontieteilijä ja useita homeopatian nimiin vannovia. Sitten joku homeopaatti kuolee, ja paikallinen eläkkeelle jäänyt opettaja, tyyliin Maria Aalto, alkaa selvittää tapausta. Murhaaja on tiedenainen tai -mies, joka haluaa kostaa rokotekriittisille. Tai sitten se tiedetyyppi voisi kuolla. Joo. Ja syyllinen olisikin rokotekriitikko, joka pelkää, että tiedehemmo todistaisi uusimmassa artikkelissaan, ettei homeopatia wörki.
Siis eiks tässä nyt ole ensi joulun myyntihitti valmiina?
Viime mökkireissu sujui muuten lähinnä puuhommissa. Myrky kaatoi mökin pihasta kaksi vanhaa hopeapajua, onneksi eivät kaatuneet talon päälle. Pari päivää hakkasimme puita klapeiksi ja pinosimme halkoja. No, onpahan ainakin saunapuita koko talveksi.
Kun kysyin likalta, mikä viikonlopussa oli kivointa, vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Se ei ollut isin kännykän aakkospeli, ei ravintolakäynti, ei puisto tai pillimehu.
”Kivointa oli puutyöt.”
Hirveetä kun nää nykylapset ovat niin vieraantuneita käsillä tekemisestä. Aina vaan kännykkää näpräämässä sisätiloissa.
PS. Toinenkin hot tip, nimittäin edellä mainitun ystäväni Susannen blogi. Susanne on perehtynyt allergioiden vuoksi gluteenittomiin ja vegaanisiin ruokiin ja loihtii näillä kriteereillä mitä tahansa herkullista. Susanne on myös mieletön kirppishaukka, sisustaja, tuunaaja, lastenvaateasiantuntija, säilöäjä, eettinen, kiva ja hyvä ihminen. Plus se tarjoaa mulle peruna-jauhelihalaatikon kanssa punkkua keskellä päivää. Mahtava tyyppi, luelueluelue!
