(*Söin ja join ilmaiseksi)
Koskikeskuksen kellarikerroksessa sijaitseva kanaravintola Los Pollos on yksi viime aikojen parhaita löytöjäni. Kirjoitin Pollosista ravintola-arvostelun viime kuussa, ja pari viikkoa sitten pääsin taas ravintolan patojen äreen, tällä kertaa ilmaiselle illalliselle Tampere Fooc Clubin bloggaajaporukalla. Ideana oli testata Pollosin uusi menu, eikä kuvani ravintolasta notkahtanut milliäkään alaspäin tämän käynnin jälkeen.
Aitoja espanjalaisia makuja
Pollosin isäntä, keittiömestari ja konseptin kehittäjä on Toni Leskinen. Leskinen on Tampereen Paistinkääntäjien tuore Vice-Conseiller Culinaire, jonka tehtäviin kuuluu esimerkiksi nuorten keittiöammattilaisten kilpailutoiminta sekä kokkausworkshopien järjestäminen ja koordinointi. Hän on myös takavuosilta monille tamperelaisille tuttu Saludista.
Leskinen on viettänyt paljon aikaa Espanjassa, jossa syntyi kipinä oman, espanjalaishenkisen kanaravintolan luomiseen. Kuten kirjoitin arvostelussani, siivekäs on Suomessa nykyään aliarvostettu raaka-aine. Sen käyttö tuntuu typistyneen ravintoloissakin pelkkien mauttomien rintafileiden tarjoiluun. Sen lisäksi, että kana – tai siis broileri – on usein mautonta, se on lähes aina kuivaa. Tämän vuoksi tilaan broitsua ravintolassa aniharvoin.
Los Pollosissa ei tarvitse pelätä saavansa kengänpohjaksi käryytettyä tikkubroileria. Olen käynyt täällä useita kertoja syömässä, ja kana on ollut aina ensiluokkaista. Uskallan sanoa, että se on Tampereen parasta, eikä koko maastakaan taida löytyä kovin montaa uhkaajaa.
Mehukasta kanaa, maukkaita lisukkeita
Aloitimme illan kana-pekoni bocadillolla (12 e), joka on höystetty salaatilla, sipulilla, tuoreella korianterilla ja jugurttikastikkeella. En yleensä pidä kanaleivistä, koska kuivaksi paistetun rintafileen ja pupellusta vaativan leivän yhdistelmä ei nappaa. Tässä leivässä kana oli kuitenkin niin mehukasta ja samettisen pehmeää, ettei suutuntuma ollut työläs.
Maistelimme pikkusuolaisina myös uutuutena listalle tullutta tomaattikeittoa (9,90 e) leivän, hummuksen, tapenaden ja aliolin kanssa. Pollosisssa ei siis puhuta aiolista, vaan valkosipulimajoneesia kutsutaan sen katalonialaisella nimellä, joka on alioli.
Tomaattikeiton päällä oli särpimenä samettisen pehmeää nyhtökanaa. Keitto oli minun makuuni ihan aavistuksen liian hapokas ja suolainen. Jos söisin vain tämän pääruoaksi, olisin tyytyväinen, mutta alkupalana keitto meinasi hieman turruttaa makuaistia. Toisaalta on ihanaa, että keitosta näkee ja maistaa, että se on tehty itse tomaateista eikä ole se vedellä ja suolalla jatkettua tomaattimurskaa.
Leivän levitteet olivat annoksen kruunuja. Tapenade, hummus ja alioli olivat juuri sopivasti maustettuja. Näillä kannattaa herätellä ruokahalua.
Kanarieska, tuhmimpia annoksia aikoihin
Seuraavaksi pääsimme maistelemaan omaa suosikkiani, makeaa Penttilän tilan perunarieskaa (16 e), joka paistetaan ja täytetään pehmeällä nyhtökanalla, aliolilla, salsa brava -kastikkeella, paprika-sipulipaistoksella ja salaatilla. Annos on yksi ihanimmista ruokapornokokemuksistani. Siinä on sopivassa suhteessa makeutta, suolaisuutta, mausteisuutta ja raikasta rapsakkuutta. Parasta lohturuokaa ja laadukkainta pikaruokaa tässä kaupungissa.
Klassikoksi nousseen rieskataskun rinnalle on tullut myös aurajuustolla täytetty versio. Suolainen juusto tahdittaa annosta kivasti, vaikka en mikään auran ylin ystävä olekaan. Kuvassa on molemmista rieskoista maisteluversio. Kokonainen rieskatasku on suuri ja näyttävä, kuvia voi tiirata vanhemmasta jutustani.
Ranut, jotka ovat kaukana pakasteista
Söimme myös ravintolan kuorellisia, käsin leikattuja ranskalaisia (5 e) ja pääsimme maistamaan savuchilisiipiä (alkupalana 5 e, annoksena 15,50). Olen todella nirso, mitä ranuihin tulee. Pollosin kuorelliset, rapeat ja sisältä pehmeät perunat ovat kuitenkin taivaallisia. Niistä ei voi puhua samana päivänä hailakoiden ja jauhoisten pakasteranskalaisten kanssa.
Myös siivet olivat todella hyviä. Ne tehdään tuoreesta kanasta, ei pakasteista. Tuoreuden ansiosta liha on pehmeää ja irtoaa luusta vaivattomasti, vaikka nahka on rasahtavan rapea. Näin hyviä siipiä ei tarvitse uittaa miljoonassa eri soosissa, vaan pintaan sivelty mausteinen kastike riittää hyvin. Painotan sanaa mausteinen, sillä kastike ei ole mitään etikasta ja voista sekoitettua Texas Peteä.
Kanamakkara? Toimii!
Testasin nyt ensimmäisen kerran ravintolan omaa kanamakkaraa (alkupalana 5 e, pääruokana 17 e). Mietin hieman, millainen makkaran koostumus mahtaa olla. Menun mukaan siinä on vain 2 prosenttia rasvaa ja sekin oliiviöljyä.
Pelkoni kuivuudesta oli onneksi turha. Makkara oli napakkaa ja lihaisaa raakamakkaraa. Se on maustettu chilillä ja korianterilla, mutta mausteisuus on niissä rajoissa, että rohkeampiin makuihin tottunut lapsikin voi tykätä tästä.
Listalle on tullut uutuutena myös miehekkään kokoinen Manse-burrito (19,90 e). Pariloitu, kanalla ja kasviksilla täytetty perunarieska on kuorrutettu gratinoidulla valkosipulikastikkeella ja katkaravuilla. Minun makuuni annos oli turhan runsas, ja mielestäni kana toimii parhaiten kanana, ravut rapuina.
Tampereen harvoja churropaikkoja
Päätimme aterian churroihin eli kuumiin munkkeihin (8,50e, erikoiskahvitilauksen kanssa 6 e), jotka dipataan tummaan suklaakastikkeeseen. Churrot ovat juuri sellaisia kuin Espanjassa maistamani, pinnalta rapeita ja sisältä venyvän sitkoisia.
Koska kello oli jo aika paljon, skippasin kahvin. Listalla on kuitenkin erikoiskahveja espressosta kondensoidulla maidolla makeutettuun cafe bomboniin. Kahviinsa voi pyytää myös terästystä. Emmi pyysi ja tuli hyvin onnelliseksi, kuten kuvasta näkyy.
Miljöö jakoi mielipiteet
Myös Los Pollosin viinit olivat iloinen yllätys, vaikka termi ”talon viini” ei herätä yleensä kovin korkeita odotuksia. Valencialainen El Angosto Tribu (7 e/12 cl) oli kuitenkin hyvä vastinpari mausteisille ja rasvaisille ruoille.
Oluenystävälle löytyy Solin lageria (6 e), tummaa ja vaaleaa Krušovicea (7,90 e), luomuhanaolutta (pieni 4 e, iso 5,90 e) sekä alkoholitonta olutta (3 e). Itse tykkään juoda tämän tyylisen ruoan kanssa jääkylmää lageria, joka puhdistaa suun ja taittaa janon.
Juttelimme illan aikana myös Los Pollosin konspetista ja miljööstä. Kaikki eivät syttyneet varauksetta amerikkalaista dineria muistuttavalle, kirkkaan kelta-punaiselle sisustukselle. Minun mielestäni se taas sopii ideaan. Los Pollos määrittelee itsensä fast casual -ravintolaksi, jossa syödään suht nopeasti tai ruoka tilataan Foodoran kautta kotiin.
Kaikki tehdään itse lintuliemestä ja ranskalaisista lähtien, mutta täällä saa olla rennosti, äänekkäästi ja vähän sottaisestikin. Eli vink vink, lapsiperheet. Pollosissa ei katsota pahalla, vaikka taapero mupeltaisi safkansa ympäri pöytää. Päinvastoin, olen saanut täällä joka kerta lapsen kanssa huomioivaa palvelua.
Asiakaspalautetta kuunnellaan
Arvostelussani valittelin liukkaasta lattiasta, jonka vuoksi meinasin vetää lipat pariinkin otteeseen. Ravintolasta kerrottiin, että liukkaiden syyksi paljastui vääränlainen pesuaine, joka jätti lattian pintaan kalvon. Nyt pesuaine on vaihdettu, eikä liukkaus kiusaa enää. Se, että minäkin pysyin pystyssä useamman viinilasillisen jälkeen, on vahva todiste tästä.
Ilahtuisin kovasti, jos taustalla soisi jenkkirockin sijaan vaikka espanjalainen musiikki. Minulla on paljon ajatuksia Matchbox Twentysta ja Nickelbackista, mutta häveliäisyyssyistä en sano niitä ääneen. Los Pollosin ruoan herkullisuudesta tosin kertoo jotain se, että näiden kanakoipien vuoksi olen valmis kuuntelemaan Chad Kroegeria.
Parempi perheravintola
Suosittelisin Pollosia monen tyyppisille asiakkaille. Tämä on Koskikeskuksen ruokapaikoista ehdoton ykkönen, jos mietit, minne ryntäät, kun verensokerisi alkaa laskea shoppailumaratonin jälkeen. Pollos on myös matalan kynnyksen perheravintola. Listalta löytyy todennäköisesti jotain herkkua nirsommallekin pikkuväelle, eikä hälinä tai sotku aiheuta pahennusta.
Suuntaisin Pollosiin myös kylmänä kaamospäivänä tai maailmantuskan iskiessä. Pehmeä kana, mausteet ja rasva hellivät kummasti. Suosittelen sitä myös kaikille, joilla on yhtä pahoja ennakkoluuloja ravintoloiden kanaruokia kohtaan kuin minulla.
Ja hei, se kanan nahka KUULUU syödä. Se on tipun paras osa.
Myös Mansen muijat, Sivumaku ja Kipparin morsian ovat jo kirjoittaneet Pollosista. Hyvä kana maistuu muillekin.
