Puutarhakadulta löytyy yksi Tampereen persoonallisimmista kahviloista. Kulttipaikaksi kehittyneen Valon tilalla aloitti kesällä MimiBo cafe, jonka yrittäjä Mimi Weidlich työskenteli aikaisemmin Valossa ja sai jo tällöin kehuja leivonnaisistaan. Käytyäni ensimmäistä kertaa MimiBossa olin lentää takamukselleni. Vanhasta Valosta ei ole jäljellä muuta kuin valokyltti. Eriparisten plyysituolien ja tummien pintojen tilalla on vaaleita pastellivärejä, pikkulintuja, kukkia ja perhosia.
Olen aikaisemminkin kertonut olevani nuhjuisen, aika tumman ja divarimaisen tyylin ystävä. Se, mikä on jonkun toisen silmissä kulahtanutta, on minun mielestäni usein kotoisaa. MimiBo cafe on antikvariaattia muistuttavien lempikahviloideni täydellinen vastakohta. Kaikkialla on värejä, valoja ja suorastaan lapsekkaita yksityiskohtia.
Tällainen tyyli jakaa mielipiteet rankasti. Nostan kuitenkin hattua sille, että joku uskaltaa toteuttaa visionsa näin täydellisesti, pienimpiä yksityiskohtia myöten. En varmaankaan tule MimiBohon kirjoittamaan ja tekemään töitä. Ympäristössä on yksinkertaisesti liikaa virikkeitä, jotta voisin keskittyä. Luulen, että paikka on parhaimmillaan lämpimässä kevät- ja kesävalossa. Nautinnollisilla kahvi- ja juorutreffeillä aion täällä kuitenkin piipahdella. Testasimme MimiBon juuri sellaisilla treffeillä Emmin kanssa. Iloisena likkana hän suostui poseerausuhrikseni. Itse kun en oikein valokuvissa viihdy, en varsinkaan julkisissa sellaisissa.
Jotain on vielä ennallaankin. Valosta tuttu, suosittu brunssi jatkuu sunnuntaisin. Ruoka- ja leivonnaisvalikoima on laajentunut ja mielestäni parantunut. Tarjolla on keittolounasta, salaattia, pizzaa, piirakoita, täytettyjä croisanteja ja jos jonkinlaisia makeita herkkuja. Lähes kaikki leivonnaiset tehdään itse luomujauhoista. Viimeisimmällä käyntikerrallani keittiössä häärättiin kakkutalkoissa, ja ilman täytti ihana kypsyvän sokerileivonnaisen tuoksu. Sämpylät tulevat Hervannasta, missä italialainen perhe tekee tuoreet lämpimäiset joka aamu.
MimiBo reagoi myös tämän hetken trendeihin. Valikoimasta löytyy niin gluteenittomia ja vegaanisia leivonnaisia, tyrnillä ja siitepölyllä maustettua jäätelöä kuin raakakakkujakin. Weidlich kertoo Kohokohdat.fi:n haastattelussa, että kahvilassa ei kuitenkaan hifistellä, vaan ilmapiiri on enemmänkin vanhanaikainen.
Juuri tähän tykästyin. En kokenut, että minulle tyrkytettäisiin jotakin ideologiaa tai elämäntapaa, vaikka kahviinsa voikin lorauttaa tavallisen maidon sijaan soija- tai mantelimaitoa. En kysellyt tarkemmin, olivatko testaamani mutakakku ja spelttipohjaan tehty juustokakku gluteiinittomia tai vegaanisia. Tiedän vain, että ne olivat todella hyviä. Leivonnaisen kylkeen saa halutessaan töräyksen itse tehtyä kermavaahtoa. Ei kannata säikähtää, vaikka vaahto pursotetaan pullosta. Tämä ei todellakaan ole niin sanottua teknokermaa, vaan ehtaa tavaraa, rasvaista ja kellertävää.
Leivonnaisten hinta on ehkä hieman kalliimpi kuin kahviloissa keskimäärin, ei kuitenkaan merkittävästi. Maksan mielelläni siitä, että ruoka on todellakin itse tehtyä, ja kahvila suosii lähituottajia. Nämä leivonnaiset ovat myös tuhteja. En jaksanut syödä suklaakakkua kokonaan, siis minä. Juustokakun ja kerman taistelin loppuun. Kun kahviinkin lorauttaa vielä reilusti täysmaitoa, on olo, krhm, täyteläinen. Santsikuppi muuten kuuluu hintaan. Pieni, mutta kuitenkin iso asia.
Asiakaspalvelussa on vielä pientä haparointia ja hitautta. Myyjä vaikutti hieman jännittyneeltä, kun kyselin, tehdäänkö kaikki tuotteet itse, ja saisinko kannuun lisää maitoa. Palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja lämmintä.
Valossa järjestettiin aikoinaan paljon bileitä ja elokuvailtoja. Valon välimerellisen sisäpihan leffakimara oli Tapahtumien yön vakiokohde. Nyt terassikin on uusittu uuden tyylin mukaiseksi. Toivon mukaan erilaiset tapahtumat saavat jatkoa. Voisin kuvitella tänne vaikka mitä, hullun hatuntekijän teekutsuja, leivontakursseja ja burleskia.
Suosittelen jos:
– Haluat takuulla erilaisen kahvilaelämyksen. MimiBon ihmemaahan kannattaa viedä muualta tulleet vieraat, ja tämä on mukava piipahduskohde Tampereen-reissulle.
– Et halua maksaa ulkomailla tehdyistä raakapakasteista, vaan itse tehdyistä tuotteista, joissa käytetään lähitilojen raaka-aineita.
– Jos etsit vegaanisia ja gluteenittomia herkkuja, joissa ei tingitä mausta ja koosta.
– Haluat syödä salaatti- tai keittolounaan.
– Arvostat ilmaista, isoa santsikuppia.
– Etsit tuliaisia. MimiBosta voi ostaa mukaansa vaikkapa teetä tai espressokupit.
– Liikut vaunuilla. Sisäpiha on kätevä etenkin kesällä, sinne pääsee viereisestä porttikongista. Vaunut voi jättää pihalle parkkiin. Pieni matkustaja voi ottaa ulkoilmassa torkut, ja voit helposti tarkkailla tilannetta ikkunasta.
Se spelttijuustokakku oli huippuhyvää, ja todellinen yllättäjä
Siinä oli jännä koostumus, juustokakkua alla ja murua päällä. Mutta tykkäsin siis kovasti. Speltti tasapainotti makeutta mukavasti.
Määki tykkäsin! Vaikka muulloin oot yleensä aina oikeassa, niin pakko nyt sanoa, että ne sun pölyiset antikvariaattikahvilat on kaukana viihtyisästä. Mutta mä ehkä olenkin vaan niin paljon iloisempi persoona! 😉
Hei sä puhut ihmiselle, jonka keho koostuu 99,9-prosenttisesti pölystä.
Kivaa, uusi kahvila kotikaupungissa, tämäkin oli jäänyt mun tutkan ulkopuolelle.
Bongasin myös Tuomiokirkonkadun loppupäästä mielettömän näköisen uuden paikan. Se on erittäin psykedeelinen ja värikäs second hand -liike, jossa toimii vissiin myös kahvila. Kivoja paikkoja on enemmän kuin ehdin testata!
Alarannassa on fantastinen uudehko vintageliike. Siellä on poikkeuksellisen laadukasta tavaraa myynnissä, ja yläkerrassa pieni kahvila. Tarjolla entisaikain tyyliin kahvia siroista kupeista ja tiikerikakkua. Ihastuin paikkaan niin kovasti ensimmäisen käynnin jälkeen, että oli pakko tilittää myyjälle kyynel silmässä, että ihana kirppis teillä täällä keskustan kainalossa.
Minua jaksaa ihmetyttää tämä milloin minkin suomalaisen kafeterian tai buffet-lounaspaikan asiakaspalvelun kehuminen. Syyskuussa MimiBossa käydessäni siellä oli itsepalvelu. Kaiken lisäksi henkilökunnan edustaja viihtyi istumassa pöydässä asiakaskavereidensa kanssa ja jätti jopa pöytien tyhjäksi raivaamisen asiakkaiden huoleksi. Aiemmilla kerroilla tilanne ja tunnelma olivat aivan toisenlaisia hyväntuulisen omistajan itsensä ollessa paikalla.
Onkohan listalta poistunut, erinomaisen omatekoinen seitan-salaatti palannut tarjolle? Viime kerran tylyjen kokemusten vuoksi en viitsi varta vastan käydä tarkistamassa.
Molemmilla käyntikerroillani sain mukavaa palvelua. Henkilökunta tuntui olevan hiukan jännittynyttä, kuten sanoinkin, mutta en millään muotoa kokenut, että olisin joutunut palvelemaan itse itseäni, päinvastoin. Ensimmäisellä kerralla myyjä kehoitti meitä siirtymään pöytään, hän toisi kakut perästä. Ja kyllä niitä pöytiä siistittiin samaa tahtia, kun asiakkaat vaihtuivat. Palvelu ei ollut ylitsevuotavan aktiivista ja puheliasta, mutta en mitenkään voi sanoa, että minua ei oltaisi huomioitu.
Suomalainen asiakaspalvelu on yleensäkin aika niukkaa. Mielestäni kannattaa kuitenkin erottaa toisistaan kulttuurillemme tyypillinen pieni arkuus ja umpimielisyys. Esimerkiksi ravintola C:ssä tarjoilijoiden ote on huomioiva, mutta he puhuvat rauhallisella äänellä eivätkä jaarittele kovin pitkään. C:n toinen omistaja Christina Suominen kommentoi taannoin aihetta blogiini. Hän sanoi, että linja on valittu tietoisesti, koska ravintola on pieni, ja asiakkaille halutaan antaa rauhaa keskittyä.