(*Söimme ilmaiseksi)
Savusuolan alkuaikoina valitin hyvien lounasravintoloiden puutetta. Nyt Tampereella on valtavasti kivoja paikkoja, joista saa muutakin kuin kermassa uitettua lötköpastaa tai nakkikeittoa.
Kaupungin brunssiskenekin on laajentunut ja ennen kaikkea monipuolistunut ilahduttavan paljon. Neljä vuotta sitten hotelli Tammer oli ensimmäisiä paikkoja, jotka tarjoilivat brunssia. Nyt tarjolla on niin Cafe Pispalan jumalaisia pannareita kuin Fazerin kakkujakin. Uusin tulokas on joogasali Lentävän Maton yhteyteen avattu kahvila-ravintola Lentävä Lautanen, jossa tarjoillaan sunnuntaibrunssia kello 11−15.
Magicpoksin Mari kehui joogasalinsa lounasta moneen otteeseen jo viime vuonna. Kiinnostuin kasviskulhoista, mutta ihmettelin, missä tämä paikka oikein on. Lentävä Matto nimittäin sijaitsee Pellavatehtaankadulla London Pubin yläkerrassa. Sisään ei marssita suoraan kadulta, vaan rappuun päästäkseen pitää painaa ovisummeria.
Kesällä Lentävä Matto parkkeerasi pakunsa Hämeenkadun varteen ja alkoi myydä lounaita, raakakakkuja ja smoothieita take awayna. Nappasin pari kertaa smoothien mukaan ja ihastelin kauniita annoksia, joten visiitti on ollut pitkään to do -listalla.
Lentävästä Lautasesta tuli kutsu maistelemaan heidän ensimmäistä brunssiaan, ja päätin vihdoinkin selvittää, missä tämä mystinen joogapiilo oikein on. Ravintolaan pääsi loppujen lopuksi helposti. Kadulla oli oikeaan rappuun ohjaava kyltti, ja ovi avattiin heti summerin painalluksen jälkeen. Rattaat olisivat varmaan mahtuneet hissiin, mutta jätimme ne tilavaan ala-aulaan.
Olin odottanut, että joogasali ja sen yhteydessä oleva ravintola olisivat valkoisia ja hiukan kliinisiäkin. Miljöö oli kuitenkin piristävän erilainen. Joogasalin seinät oli vuorattu hirsillä. Seinällä oli vanha kaappikello, nurkassa kiikkustuoli torkkupeittoineen.
Kahvilan puoli oli täynnä ihania salakoloja ja pesiä. Meille oli varattu verhoilla eristetty loosi, ja vastapäätä oli kotaa muistuttava puumaja. Ihan kuin olisin hipsinyt mummolan vintille.
Kun selvisi, että wifi pelaa ravintolassa, tiesin, että tänne on tultava myös lounaalle ja tekemään töitä. Lentävässä Lautasessa olisi kivaa istuskella harmaana sadepäivä. Kurkistella korkeuksista jalankulkijoita ja käpertyä kotaan. Tosin minun unenlahjoillani varmaan nukahtaisin sinne. Etenkin, jos salin puolella olisi jooga käynnissä ja joku mutisisi omia taustalla.
Lentävä Lautanen oli mainio paikka lapsen kanssa ruokailuun. Tunnelma oli todella rento. Lapset ihastelivat valopalloja, piiloutuivat verhojen taakse ja keinuivat salin ilmajoogaliinoissa. Söimme peräti kaksi tuntia rauhassa, koska ympäristö piti peukaloisen mielenkiinnon vireänä. Joogasalissa oli musiikkiesityksiä, ja lapset alkoivat nuokkua liinoissa laulua kuunnellessaan. Nerokas tainnutuskeino.
Söimme siis ilmaiseksi, mutta normaalisti brunssi maksaa 22 euroa. Kyseessä on jonkin verran maitotuotteita sisältävä kasvisbrunssi, jonka saa halutessaan vegaanisena. Vegaanisuudesta kannattaa mainita pöytävarausta tehdessän, ja varaus on hyvä tehdä. Paikka on aika pieni, ja ex tempore -asiakkaita jouduttiin käännyttämään ovelta, koska paikkoja ei ollut riittävästi.
Lentävän Lautasen ruoka on erilaista kuin suurimmassa osassa kaupungin brunssipaikoissa. Pekonin ja munakokkelin sijaan täällä tarjoillaan kasvis-, luomu- ja raakaruokaa. Alkupalabuffetissa on erilaisia puuroja, jugurtteja, siemeniä, pähkinöitä ja granolaa. Niitä saa santsailla niin paljon kuin napa vetää. Lisäksi pöytään tarjoillaan aluksi smoothiet ja voimashotit.
Kirpsakassa shotissa oli inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa, joten röörit todellakin aukesivat. Rusehtava chia-siemensmoothie ei ollut kovin esteettinen, mutta lapsi hörppi molempien vanhempiensa pirtelöt. Banaani teki huomasta aika makean, ja hän luuli sitä suklaaksi.
Maistelin alkupalapöydästä spelttipuuroa pähkinöiden ja kirkastetun voin eli gheen kera. En yleensä ole puuroihmisiä, mutta spelttipuuro oli todella hyvää. Se oli ihanan suolaista ja hyvin hautunutta. Kirkastettu voi sopi annokseen kuin nenä päähän. En välitä makeista marmeladeista ja hilloista, mutta tämä yhdistelmä toimi.
Pääruoka tarjoiltiin alkupalabuffetin jälkeen pöytään. Kasviskulhossa oli pohjalla ohut lettu, muistaakseni speltistä. Sen päällä oli papuja, kasviksia ja erilaisia maustetahnoja. Lisukkeeksi tarjoiltiin siemenleipää, kananmuna ja itse tehtyä voita.
Spelttilettua oli hieman vaikea leikata, mutta maku oli hyvä. Tahnoissa oli kivasti mausteita, ja papuja oli niin paljon, että annos oli yllättävän täyttävä. Siemenleipä ja voi olivat niin tuhteja, etten jaksanut enää kananmunaani, mutta sekin kelpasi lapselle. Jälkiruoaksi muihin pöytiin tarjoiltiin vielä marjaiset raakakakut, mutta meiltä ne taisivat unohtua hässäkässä. Tosin emme olisi ehtineet syödä niitä, koska pikkukaveri alkoi vaatia sen verraan intensiivisesti puistoon lähtöä.
Yllätyin siitä, miten täyteen tulin, vaikka määrällisesti söin vähemmän kuin tavallisilla buffetbrunsseilla. Lentävän Lautasen ruoka on terveellistä ja ravitsevaa, mutta onneksi myös hyvää. Miljöö on ihanan epätamperelainen, vähän kuin Peppi Pitkätossun Huvikumpu. Pidän myös siitä, että osa ruoasta tarjoillaan annoksina pöytiin.
Suosittelen Lentävän Lautasen brunssia kasvissyöjille ja niille, jotka kaipaavat jotakin muuta kuin makkaroita ja valkoisia vehnäherkkuja. Minähän siis rakastan edellä mainittuja, mutta olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten paljon pidin ruoasta ja paikasta. Seuraavaksi pitää marssia testaamaan kulhoruoat ja lounaskeitot. Keksin myös monta ihmistä, jotka haluan viedä tänne, koska paikka on ihan heidän tyylisensä.
Olen muuten miettinyt pitkään, pitäisikö kokeilla ilmajoogaa. Liinasta roikkuminen näytti ihanan rentouttavlta. Tykkään kiipeillä leikkipuistojen telineissä ihan siksi, että roikkuminen tuntuu älyttömän ihanalta aroissa lihaksissa ja kipeässä selässä. Muistelen, että Lentävässä Matossa on järjestetty ilmajoogatunteja myös lapsille. Tämä voisi olla hauskaa yhteistä puuhaa, niin luontevasti tyttö kömpi liinapesään ja keinutteli siellä.
