appelsiinijäädykkeen ohje

Appelsiinijäädyke – kaunis ja helppo retrojälkkäri

Osa retroruoista synnyttää nuhjuista nostalgiaa. Sellaisen olon, että voi kun se ja se oli lapsena hyvää, katso nyt noita cocktail-tikkuihin törkittyjä nakinpaloja ja säilykeananasta – mutta en mä noita siis enää söisi. Kaikki jälkiruoat, joissa on sokeroituja säilykekirsikoita, synnyttävät minussa tällaisen tunteen.

Mutta löytyy sieltä retroarkusta aarteitakin. Olen törmännyt useissa vanhoissa keittokirjoissa vaahdolla täytettyihin hedelmänpuolikkaisiin. Teimme pääsiäispöytään sitrushedelmillä maustettua jäädykettä, joka tarjottiin ontoiksi koverretuista appelsiininpuolikkaista. Tämä oli parhaita jälkiruokia aikoihin.

Jäädyke on superhelppo klassikko, jota ajan hammas ei ole purrut. Pirteän keltainen appelsiini on myös kaunis tarjoiluastia, josta voi rapsutella vielä lisämakua jäädykkeeseen aterian aikana.

VINK: Osta mieluummin yksi appelsiini liikaa kuin liian vähän. Jos hedelmät ovat pieniä, vaahtoa voi jäädä yli. Monissa ohjeissa neuvotaan ostamaan kaksi tai kolme appelsiinia, vaikka täytemäärä olisi sama kuin tässä ohjeessa. Minä ostin neljä. Kahdeksan puolikasta täyttyi helposti, sillä appelsiinit eivät olleet kovin suuria.

VINK VINK: Jäädyke on parhaimmillaan noin viiden tunnin pakastamisen jälkeen. Jos teet jäädykkeen edellisenä päivänä, nosta appelsiinikipot huoneenlämpöön tuntia ennen jälkiruokaa. Jäädyke kovettuu todella kovaksi yön aikana, jolloin sitä on vaikea syödä.

VINK VINK VINK: Aikuisten jäädykkeeseen voi lorauttaa tilkan alkoholia. Kokeile esimerkiksi Cointreau-likööriä. Myös kardemumma sopii appelsiinin mausteeksi.

VINK VINK VINK VINK: Valkuaisen ja keltuaisen erottelu käy helposti näin. Ota kaksi kippoa. Riko muna toisen kipon yläpuolella kopauttamalla munan keskiosaa kipon reunaan. Kaatele keltuaista munanpuolikkaasta toiseen kipon yläpuolella. Anna valkuaisen valua samalla itsekseen kippoon. Kaada lopulta erottunut keltuainen toiseen kippoon.

Appelsiinijäädyke

68 annosta

  • 34 appelsiinia
  • puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
  • 2 kananmunan keltuaista
  • 3/4 desiä tomusokeria
  • 0,5 teelusikallista vaniljasokeria
  • 2 desiä kuohukermaa

  1. Pese appelsiinit ja sitruuna hyvin. Raasta puolet yhden appelsiinin ja sitruunan kuoresta jääädykkeen mausteiksi. Halkaise appelsiinit. Purista mehu pois hellästi painelemalla tai puristimella. Koverra hedelmäliha pois kuoresta. Säästä mehu, kaada hedelmäliha sen joukkoon ja nauti vaikkapa aamiaisella.
  2. Erottele kananmunan keltuaiset valkuaisista. Säästä valkuaiset, sillä ne voi paistaa.
  3. Sekoita keltuaiset, tomusokeri ja vaniljasokeri samaan astiaan. Vatkaa seos napakaksi vaahdoksi.
  4. Pese vatkaimet hyvin. Vatkaa kerma vaahdoksi toisessa astiassa.
  5. Sekoita lopuksi kermavaahto ja valkuaisvaahto. Mausta seos sitruunamehulla sekä sitruunan ja appelsiinin raastetulla kuorella. Halutessasi voit säästää pari teelusikallista raastetta koristeluun.
  6. Nostele vaahto koverrettuihin appelsiininpuolikkaisiin. Koristele annokset halutessasi yli jääneellä kuoriraasteella. Jäähdytä jäädykettä pakastimessa noin 5 tuntia. Koostumuksen tulisi olla jäätelömäisen kiinteä, mutta ei kivikova.

sitrusjääädyke resepti
appelsiinijääädyke ohje

Ei kiitos näitä retroruokia – enää koskaan

Kaikki ruoat eivät kestä aikaa yhtä hyvin kuin tuo jäädyke. Tuunasin tätäkin reseptiä vähän. Monissa ohjeissa seos neuvottiin maustamaan sokeroiduilla säilykehedelmillä ja niiden liemellä – no thanks.

Todellisia 70-luvun kammotuk- siis tosi persoonallisia oman aikansa kuvia löytyy tästä Mansen Menu -kirjasta, jonka esittelin pari vuotta sitten. Miltä kuulostaisi vaikkapa Möskäpata tai banaanilla, kermalla ja rosmariinilla maustettu possunselkä? Pari raakaa kananmunaa, paketillinen lihaliemikuutioita ja kourallinen neilimaustetta kyytipojaksi?

Täysin omaa luokkaansa ovat kuitenkin nämä 70-luvun Maku-lehdet, joissa esitellään muun muassa Elsassilainen ananassalaatti. Jo pelkkä ajatus hapankaalin, ananaksen ja keittokinkun pyhästä liitosta saa ruokahalun hyrräämään! Herkkusienet, tölkkiparsa ja banaani sujahtavat iloisesti samaan salaattiin ja maksakastike ananasvoileivän päälle.

Jumalalle kiitos nykyajasta.

PS. Jokainen tosikulinaristi seuraa tietenkin 70´s Dinner Partya Twitterissä ja Instassa.

maksaleipä
70-luvun ruoka

retroruoka

 

7 kommenttia

  1. Jokunen vuosi sitten ostin muutaman vanhan Kasari –lehden divarista. Suomen ensimmäinen ruokalehti, muuten, päätoimittaja Seija Mikkola, joka nykyään on ruokatoimittajien seniorijäsen 🙂 On ollut hauskaa niitäkin 1972 lehtiä lukiessa. Mitenkähän ihmiset pärjäisivät keittiössä, jos kaupoissa olisi yhtä niukka valikoima kuin silloin? Protektionismi jyräsi ja juustohyllyllä sai valita edamista ja emmentalista. Oikein hyvässä kaupassa oli jopa aurajuustoa. Maito oli maitoa ja kerma oli kermaa. Piimästä en pidä vieläkään, joten sen valikoimasta en osaa sanoa oliko enemmän kuin yhtä laatua. Ei saanut laktoositonta eikä gluteenittomasta oltu koskaan kuultukaan, mutta oikea lihatiski oli pienimmässäkin kyläkaupassa. Neukkulan romahduksen jälkeen kaikki muuttui ja kuvaannollisesti kinttupolun levyinen valikoima laajeni kuusikaistaiseksi moottoritieksi. Mutta kyllä vieläkin ajoittain joissain resepteissä näkee niin omituisia raaka-aineyhdistelmiä, että hirvittää. Vanhoista ruokalehdistä/keittokirjoista on mielenkiintoista seurata myös, miten pleittaus ja ruokakuvaus ovat muuttuneet. Jopa grand old michelin star chef Eero Mäkelän keittokirja ”Palace, ruokaa Eero Mäkelän tapaan” hienoine kuvineen tuntuu auttamattoman vanhanaikaiselta…

    • Tätä mä aina muistuttelen niille, jotka haikailevat eroa EU:sta ja jonkun kultaisen 80-luvun perään. Ihmisten muisti on lyhyt, liittyen esim. ruokaan ja kauppojen valikoimiin.

      Katselen noita vanhoja ruokakuvia puoliksi huvittuneena, puoliksi haikeana. Olen väkisin opetellut ruokakuvausta ja stailausta, jotta pysyisin jotenkin mukana tässä blogimaailman muutoksessa. Siitä huolimatta kaipaan välillä aikaa, jolloin pääosassa oli ruoan maku. Ei astiasto tai herneenversot. Toki se ulkonäkö tuo annokseen oman esteettisen lisänsä, mutta noiden retrokirjojen kammoreseptien joukossa on myös ihania ruokia, jotka voi tulla skipattua turhan nopeasti vain siksi, että ulkonäkö on kökkö ja vanhanaikainen.

  2. Mun kirjahyllyssä odottaa 1952 julkaistu, kirjamessujen antikvariaattiosastolta löydetty ”Nuoripari keittiöpuuhissa”, jonka haluaisin joskus kokata läpi. Kirjan ensimmäisessä luvussa opetetaan kuinka valmistetaan purjomuhennos ja liharinkilä, myöhemmin perehdytään sillivanukkaaseen ja paistinpannupulliin. Ja KYLLÄ! Kirjasta löytyy ohje myös täytettyihin appelsiininpuolikkaisiin! 😀

  3. Liharinkilä. Sana, jota en olisi halunnut sairaana kuulla. 😀

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*