vinkit kanan grillaamiseen

Broilerinkoivet intialaisittain ja lapsuuden kahvihetkien muistelua

En tajua, miten joku voi syödä syksyllä salaattia tai ylipäätään mitään kylmiä, mietoja ja raikkaita ruokia. Minua paleltaa. Minua paleltaa sisältä ja ulkoa. Tarvitsen syksyllä ja talvella ihan selvästi raskaampaa ja mausteisempaa ruokaa: keittoja, hiilihydraatteja, vahvoja aromeja, pehmeyttä ja höyryä.

Suhtautumiseni ruokaan lienee hieman liiankin tunnepitoinen, sillä kaikki smoothie- ja raakaruokareseptit saavat minut tällä hetkellä suorastaan pahalle tuulelle. En perkele syö mitään raikasta sitrusmarinoitua juuresraastetta, saati sitten nauti ateriaani kylmässä ja sosemaisessa muodossa.

mausteiset kanankoivet resepti

Eilen minun alkoi tehdä ihan hirveästi mieli lapsuuteni herkkua, kanankoipia. Joo joo, broilerin siis, mutta tomaatti potaatti ja silleen, ymmärrätte varmasti, mitä elukkaa tarkoitan.

Grillatut kanankoivet, kokonaiset broilerit ja paahtopaisti olivat 80- ja 90-lukujen suuria herkkuja. Muistan aina, miten riemu repesi, kun vanhemmat tulivat Turtolan Citymarketista kauppakassien kanssa ja huikkasivat, että meillä on tänään grillikylkeä ja kanaa. Koivista tuli aina suurin taistelu, koska niiden liha oli ihanan rasvaista ja pehmeää. Ja minä olen aina tykännyt myös broitsun nahasta, joka on toisten mielestä ällöttävää, toisten mielestä kauhistuttavan epäterveellistä.

Muistelen, että kanankoivet olivat joskus hienoa ruokaa, jota tarjoiltiin ihan fine dining -ravintoloissa. Nyt niiden menekki on kuulemma laskenut, koska ihmiset syövät mieluummin kaikenmoisia suikaleita ja terveellisempää rintafilettä. Harmi, sillä koipi on mielestäni siivekkään mehukkain osa, ja söisin sitä mielelläni myös ravintoloissa.

Spottasimme eilen kaupasta harvinaisuuden, maustamattomia broilerinkoipia. Ei kun kolme pakettia messiin ja marinadia säveltämään. Koska koipi itsessään on niin rasvainen, teimme jugurttipohjaisen maustekastikkeen, joka on hiukan raikkaampi kuin öljymarinadi.

Hyödynsimme tätä Jopreet´s Kitchenin tandoorireseptiä, mutta määrät ja raaka-aineet muuttuivat taas hitusen matkan varrella. Esimerkiksi väriaineita en käytä mistään hinnasta.

Halusimme, että koivet paistuvat tasaisesti rapeiksi. Käytimme kiertoilmaa ja paistoimme koivet uuniritilän päällä. Sen alle pitää toki laittaa pelti, johon rasva valuu, ja joka on helpompi kuurata puhtaaksi kuin uuninpohja. Jugurttimarinadia voi valmistaa tupla-annoksen, sillä siitä saa riisille mukavan lisukekastikkeen.

Intialaisittain maustetut broilerinkoivet

4 annosta

Broileri:

  • 12 broilerin koipireittä per syöjä

Ensimmäinen marinadi:

  • 0,5 teelusikallista kurkumaa
  • 2 teelusikallista chilijauhetta
  • 1 sitruunan mehu
  • ripaus suolaa

Toinen marinadi:

  • 2 desiä paksua luonnonjugurttia (esim. turkkilaista)
  • 1 teelusikallinen inkiväärijauhetta
  • 2 murskattua valkosipulinkynttä
  • 2 teelusikallista jeeraa eli juustokuminaa
  • 1 teelusikallinen mustapippuria
  • 4 teelusikallista Garam masala -mausteseosta
  • 2 ruokalusikallista oliiviöljyä

  1. Tee broilerinkoipiin lihassyiden mukaisia viiltoja, jotta marinadi imeytyy lihaan paremmin.
  2. Tee ensimmäinen marinadi. Sekoita kurkuma, sitruunamehu ja chilijauhe. Mausta seos pienellä ripauksella suolaa. Hiero marinadi koipien päälle tasaisesti ja anna koipien maustua jääkaapissa noin 1,5 tuntia. Voit kääriä koivet kelmuun tai panna ne paistopussiin, jolloin marinadi imeytyy lihaan tiiviimmin.
  3. Tee seuraavaksi toinen marinadi. Jos käytät tavallista luonnonjugurttia, valuta se esimerkiksi suodatinpussissa, jotta ylimääräinen neste valuu pois. Turkkilainen jugurtti on niin paksua, että sitä ei tarvitse valuttaa. Lisää mausteet ja öljy marinadiin ja sekoita hyvin. Sivele jugurttimarinadi koipien päälle. Anna koipien maustua jääkaapissa ainakin neljä tuntia, mieluiten yön yli.
  4. Nosta koivet huoneenlämpöön puolisen tuntia ennen paistoa. Aseta koivet uuniritilän päälle, laita ritilä uuniin keskitasolle ja ritilän alle uunipelti. Paista koipia kiertoilmalla 200 asteessa noin 30-40 minuuttia. Tarkkaile koipien kypsymistä, ja jos niiden pinta alkaa tummua liikaa, sivele lihan päälle oliivi- tai rypsiöljyä.
  5. Tarjoile keitetyn tai öljyssä ja ja sipulissa kuullotetun basmatiriisin, jugurtti- tai chilikastikkeen kera.

intialaiset grillatut kanankoivet
Pieni apukokki halusi hoitaa marinadin sivelyn.

intialaisten kananakoipien resepti
Nyt kun kirjoitin noista broitsunkoivista, mieleeni alkoi tulvia muitakin unohtuneita tapoja. Kuten se, että kuka nykyään koristelee kahvikupit servieteillä, kun vieraat tulevat kylään, entistä harvempi. Ja kuka tekee vierasvaraksi voileipiä, joiden päälle on huolellisesti rullattu kinkku- ja kurkkusiivuja?

Kahvipöydän kattaminen ja voileipien teko oli lapsuudessani arvokasta puuhaa. Rakastin sitä, kun meillä kävi vieraita, ja sain laittaa kaikille kupit, kahvi- ja pullalautasen ja lusikat, ja taiteilin servieteistä ties millaisia viuhkoja ja rusetteja.

Miksi tuollaiset pienet, arkea somistavat tavat ovat matkan varrella kadonneet jonnekin? Miksi nätit voileivät ovat yhtäkkiä nolonsöpöä retroa, ja vieraille pitää vääntää aina päiviä etukäteen joku hemmetin monimutkainen mutakakun ja juustokakun yhdistelmä?

Jotkut asiat ovat nykyään kauhean vaikeita, toiset taas ohitetaan kovin kevyesti. Tyyliin ryystetään kahvia jättimäisistä valkoisista mukeista, mutta Fazerin sininen ei ole riittävän hyvä tarjottava kahvin kanssa, vaan pöydässä pitää olla jotakin omasta juuresta kasvatettua sitä ja tätä.

Olen mankunut tätä jo pitkään, mutta haluan hakea vintiltä mummoni vanhan kahviastiaston. Semmoiset pikkuruiset kukertavat kupit, joista tarjoillaan kahvia vieraille. Ihan tavalliset voileivätkin riittävät vierasvaraksi, jos täytteet asettelee kauniisti. Kynnys kahvikutsuihin ei saa olla liian korkea, aina ei tarvita cupcake-lajitelmaa viidellä eri täytteellä. Joskus kultaus kupin reunassa ja servietti riittävät.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*