poropasta punaviinikastike ohje resepti

Isän (siis minun hemmottelua): poropasta punaviini-timjamikastikkeessa

Ah. Punkkulasillinen tuhdin pastalounaan kanssa. Me in heaven, you understand?

poropasta punaviinikastike resepti

poropasta punaviinikastike ohje
Myönnän olleeni itsekäs suunnitellessani Villelle isänpäivälahjaa. Ensinnäkin, minähän en mitään askartele. Kerran yritin laminoida jotain maaliesitteitä ollessani rautakaupassa töissä. Pomo kysyi, miksi läpyskät näyttivät kamelin kusemilta. Pari viikkoa myöhemmin sain potkut.

Toiseksi, minähän en krapulassa kakkuja leivo. Kävimme Tampereen ruokabloggaajaporukalla viikonloppuna Helsingissä maistelemassa Shelterin ja BasBasin viinibaarin ruokia. Käyttäydyin ihan nätisti, mutta sunnuntaina oli silti snadisti tahmea olo. Ei olisi tullut hyvää kakkua, vaan erittäin, erittäin paha kakku.

Kolmanneksi, halusin krapularuokaa. Siispä päätin kokata isänpäiväillallisen, joka motivoisi minua hääräilemään keittiössä. Olin jo tovin tsekkaillut tätä Hanna Gullichsenin ja Joonas Laurilan poropastan ohjetta. Viimeksihän modasin oman versioni Hannan helposta tuoretomaattipastasta ja olin lopputulokseen todella tyytyväinen.

Muokkasin tätäkin reseptiä oman makuni mukaiseksi. Timjami on suosikkiyrttini, joten käytin sitä reilusti enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Kylmäsavuporon lisäksi panin kastikkeeseen herkkusieniä. Tosin suppikset olisivat tähän parhaita. Käytin myös enemmän sipulia ja valkosipulia, mutta vähemmän chiliä. Punasipuli sopii mielestäni poron kaveriksi paremmin kuin alkuperäisen ohjeen keltainen. Lisäksi pyöristin makuja ripauksella sokeria ja ranskankerman jämillä.

Voit jättää ohjeessa mainitun ranskankerma- tai tuorejuustonokareen pois. Nykyään käytän pastakastikkeessa todella harvoin kermaa ja muita maitotuotteita, mutta nyt ne pehmensivät mukavasti suolaista poroa ja punaviiniä.

Jos poro on kukkarollesi liian kallista, voit korvata sen esimerkiksi kylmäsavuhärällä. Sitä löytyy monen marketin leikkelehyllystä.

Poropasta punaviini-timjamikastikkeella

6 annosta

Kastike:

  • 1 suuri tai 2 pientä punasipulia
  • 24 valkosipulinkynttä
  • puolikas mieto punainen chili tai 1 teelusikallinen raastettua piparjuurta/piparjuuritahnaa
  • 200 grammaa sieniä, esimerkiksi suppilovahveroita tai herkkusieniä
  • 100 grammaa kylmäsavuporoa
  • 2 desiä kuohukermaa
  • 1 desi punaviiniä
  • 1 ruokalusikallinen Dijon-sinappia
  • 1 ruokalusikallinen tuorejuustoa/ranskankermaa (voit myös korvata chilin tai piparjuuren nokareella piparjuurituorejuustoa)
  • kourallinen tuoretta timjamia
  • mustapippuria
  • sokeria
  • pieni ripaus suolaa
  • öljyä kuullottamiseen

Pasta:

  • 400500 grammaa nauhapastaa (täysjyvä)
  • vettä
  • pieni ripaus suolaa

Pinnalle:

  • raastettua parmesaania

  1. Kuori ja silppua puna- ja valkosipuli pieneksi hakkelukseksi. Silppua chilinpuolikas ja poista siemenet. Jos käytät chilin sijaan piparjuurta, raasta se. Pese sienet ja jos ne ovat isoja, leikkaa ne kahtia. Leikkaa poronliha pieniksi kuutioiksi
  2. Kuumenna paistinpannulla loraus öljyä. Kuullota sipulia, valkosipulia ja chiliä/piparjuuriraastetta pari minuuttia. Varo, etteivät sipulit tummu. Lisää parin minuutin kuluttua pannulle sienet. Sekoittele ja freesaa toiset pari minuuttia. Kaada kerma pannulle ja anna kastikkeen kiehahtaa kevyesti.
  3. Kun seos on paksuuntunut hieman, lisää joukkoon poronlihakuutiot, punaviini, sinappi ja ranskankerma/tuorejuusto. Sekoita hyvin ja maistele. Mausta kastike timjamilla, ripauksella sokeria ja pippurilla. Suolaa ei tarvitse lisätä välttämättä lainkaan, sillä kylmäsavuporo on todella suolaista.
  4. Ota kastike pois liedeltä ja anna sen vetäytyä, kun keität pastan. Kuumenna vesi suuressa kattilassa kiehumispisteeseen. Mausta vesi pienellä ripauksella suolaa, mutta älä liioittele, sillä porokastike on suolaista. Keitä pasta al denteksi, siivilöi ja huuhtele se. Sekoita kastike pastaan. Tarjoile poropasta parmesaaniraasteen ja tuoreen timjamin kera.

Voihan moro, sanon mää. En edes kehtaa kertoa, kuinka paljon söimme tätä eilen. Tuli aivan mielettömän hyvää. Kiitos vain inspiraatiosta, Hanna ja Joonas!

Semmoinen ikävä juttu vain kävi, että meillä ei ollut mitään halpaa seurustelupunkkua. Siis sellaista, jota voi surutta lorottaa kastikkeeseen ja naukkailla loput irvistelemättä. Meidän oli pakko avata Tommasin vuoden 2007 Valpolicella. Harmitti niin kovasti, kun kallistelin lasia.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*