Otsikosta taitaa jo ilmetä umpimielinen suhtautumiseni kookosveden, maca-jauheen, aloe vera -uutteen ja siitepölyn kaltaisiin trendikkäisiin super foodeihin. Mutta ei vika ole hipeissä. Vika on omassa umpimielis-elitistis-änkyröivässä suhtautumisessani kaikkeen uuteen. Siis jos multa kysyttäisiin, televisiot olisivat edelleen pieniä teräväreunaisia koppeja ja kanavia maksimissaan kaksi. Mutta se on ihan vain omaa tyhmyyttäni, ei viisautta.
Vaikka olen änkyrä, käyn aika paljon Ruohonjuuren ja Runsaudensarven kaltaisissa kaupoissa. Ostelen sieltä samoja mehuja ja jauheita, joita julkisesti parjaan kovaan ääneen. Nyt löysin Ruohonjuuresta niin oivallisen elintarvikkeen, että uskallan tunnustaa käyttäväni tätä. Mitä seuraavaksi. Aurakurssille somaattisen tietoisuuden instituuttiin?
Häpeilemäni mainio hippilitku on kookosvesi. Sen kehutaan olevan mineraali-, vitamiini- ja aminohapporikas tuote. Kiinnostuin tästä kahdesta syystä: 1.) Rakastan kookosta 2.) Moni urheilija on alkanut käyttää tätä palautusjuomana. Kookosvesi ei kuitenkaan maistu samalla tavalla kookokselta kuin pähkinän maito tai sisus. Kookosvesi on yllättävän kirpsakkaa, kuitenkin hennon makeaa. Tuoksu muistuttaa ehkä mietoa ananasmehua.
Sellaisenaan kookosvesi ei ole kovin suurta herkkua, mutta se on loistava neste smoothieen ja etenkin palautusjuomaan. Juon palkkarina Elite Whey Protein Isolatea. Kaikki heraproteiinit maistuvat aika tympeille, mutta tämä on paras tähän asti kokeilemistani. Miljoona kertaa täyteläisempää kuin joku Fastin halvin jauhe. Siitä huolimatta tämä maistuu maitoon sekoitettuna vähän liikaa Jacky-makupalalle, veteen tai vesi-maitoseokseen tehtynä Tazzan vetiselle pussikaakaolle. Mutta ah, sekoitapa jauheeseen kaksi osaa kookosvettä ja yksi osa maitoa. Omaan makuuni täydellinen yhdistelmä. Lisäksi on alkanut tuntua, että palaudun treeneistä paremmin aloitettuani kookosveden käytön. Lihaskipuja ei ole yhtä paljon kuin ennen, ja jaksan odottaa treenin jälkeistä ateriaa paremmin.
Käytän Witsenburgin Omega & More -vettä ihan vain siksi, että se on Ruohonjuuren halvinta ja luomua. Litran tölkki maksaa reilut neljä euroa. Hyllystä löytyy ainakin viittä eri merkkiä. Hippikauppojen lisäksi olen nähnyt kookosvettä muistaakseni ainakin Stockalla.
Nyt kyllä menetän kaiken uskottavuuteni kunnon mansejunttina. Olen nimittäin alkanut tykätä viherpirtelöistä. Niistä rantakaislikon näköisistä sössöistä, joilla raakaruokailijat elävät. Huomasin, että pirtelöt ovat kätevä tapa saada reilusti vihreää. Hyväksi todettu seos:
1 ruukku tuoretta salaattia
reilu teelusikallinen maapähkinä- tai mantelivoita
0,5 desiä kaurahiutaleita
1 kypsä banaani
reilu loraus sitruuna- tai limemehua
pieni pala inkivääriä
kourallinen tuoretta minttua, basilikaa tai korianteria
3 desiä kookosvettä
Ainekset sekaisin tehosekoittimessa. Nauti pirtelö kaljatuopista, jonka olet varastanut 18-vuotiaana Onnelasta, kun se oli niin jännää ja kapinallista. Muista katsoa ennen blenderin käynnistämistä, että pohjalla ei ole esimerkiksi muovikorkkia. Ja muistakaa äänestää, Indiedaysin Blog Awards -äänestys loppuu huomenna.
Chin maustetut kookosvedet on aivan huikeita, mutta muistaakseni niitä saa vaan tyyliin oi niin kaukaa Ruohonjuuresta.. Herkulliselta kuulostava vihermoothieresepti muuten 🙂
Maustettuna tuo kookosvesi voisi olla aikamoista herkkua, kiitos vinkistä! Kaveri myös neuvoi, että kannattaa kokeilla rommin kanssa 😀
Uuu! Pitääkin testata!
Pisteet pöllitystä kaljatuopista! Nimim. Samaa kokeillut 🙂 Tykkään sun kirjoitustyylistä, on kiva lukea blogia jonka kirjoittaja osaa oikeasti kirjoittaa.
Voi kiitos! Kiva kuulla, jos järjellisten ihmisten mielestä teksteissäni on jotain itua. Olen ollut viimeisen kuukauden ajan todella kiireinen ja on tullut blogattua harmittavan harvaan tahtiin, ja jutut ovat välillä omasta mielestäni aikas aivopieruja 😀