Olen pohtinut, että blogini syrjii absolutisteja aika törkeästi. Tykkään käyttää alkoholia ruoanlaitossa, jopa piparkakuissa. Monien alkoholien aromikkuus ja makeus pääsevät ruoassa jopa paremmin esille kuin sellaisenaan. Kun etanolin pistävyys katoaa kuumennuksessa, jää jäljelle juoman sydän.
Olen nyt fiksoitunut uuniloheen. Teen sitä lähes viikoittain kastiketta ja lisukkeita varioiden. Jonkin aikaa sitten lohi sai lisukkeekseen sieniä ja kukkakaalia. Kastike syntyi parista desistä luomuruokakermaa, vajaasta desistä makeahkoa sherryä, vajaasta parista ruokalusikallisesta dijonsinappia, mustapippurista, suolasta ja ripauksesta sokeria. Anteeksi taas itsekehu, mutta tuli niin hyvää, että sukat pyörivät jalassa perkele, kuten lempitubettajani Niilo22 sanoisi.
Lupaan tehdä tästä joskus paremman reseptin useamman kuvan kera. Resepti jäi nyt roikkumaan arkistoon, ja haluan testata sen toistamiseen ennen kuin uskallan lätkäistä blogiini suht tarkat raaka-ainemäärät epävarmemmille kokkaajille. Kuvat valmiista annoksesta jäivät myös uupumaan, oli niin nälkä, että meinasin syödä kamerankin enkä jaksanut kuvailla. Mutta konkarit varmasti saivat jutun juonesta kiinni. Ostetaan köntti kalaa, nypitään isoimmat ruodot pois, hierotaan pintaan suolaa ja pippuria, kasvisten kera vuokaan, sekoitellaan kastike toisessa astiassa ja kaadetaan lopuksi kalan päälle. Kannattaa kypsentää folion alla, koska sienet kärähtävät helposti.
Valitettavan unohduksen uhriksi jäi toinenkin hyvä resepti, jonka keksin lokakuun lopussa. Paistoimme kanan rintapaloja uunissa valkosipulin, päärynöiden, oranssien paprikoiden ja pisaratomaattien kera. Kana höystettiin 120 grammalla sinihomejuustoa ja 5 desillä hedelmäistä omenasiideriä. Ensi kerralla aion ripotella juuston valmiin, kuuman kanan päälle. Jos juuston murustelee joukkoon kypsennysajaksi, se hajoaa turhan pieneksi hituseksi.
Mutta, mitä opimme tästä. Emme mitään mutta kuin sen, että viina on ruoan tärkein raaka-aine. Hyvää viikonloppua! Kossshhh!(Avautuvan bissetölkin kosahdus)
