Yrttinen kasvispasta

Taas tuli todettua, että valmiit mausteseokset ja liemikuutiot häviävät tuoreille yrteille kuusi nolla. Teimme pääsiäisestä yli jääneistä juureksista ja yrteistä simppelin kasviskastikkeen pastan lisukkeeksi. Lipstikka ja rosmariini osoittautuivat loistavaksi maustepariksi. Näillä voimakkailla yrteillä kasvisruokaan saa kutkuttavaa mehevyyttä. Kasvisruoan haaste kun on usein umamin aromin puuttuminen. Veden kielelle nostattavaa umamia on tomaatissa ja sienissä, mutta selvimmin maku erottuu lihan nesteessä. Kasvisruokiin yritetään saada mehevyyttä liian usein sulatejuustolla, kermalla, liemikuutioilla ja aromisuolalla. Oikeilla yrteillä onnistuu paremmin, ja lopputulos on kevyempi ja mielenkiintoisempi.

Rosmariini, lipstikka ja valkojuurikas, kasvikunnan aateliset.
Rosmariini, lipstikka ja valkojuurikas, kasvikunnan aateliset.

Löysimme jääkaapista myös erikoisen mukulan. Pienen tutkimisen jälkeen mies hoksasi, että sehän on valkoinen punajuuri. Jep, ihan oikein luit. Valkoinen – tai itse asiassa sisältä keltainen – juuri on hieman miedompi ja kiinteämpi kuin punainen siskonsa. Se sopii ruokiin, joissa käytetään useita kasviksia, koska valkojuurikkaan maku ei ole yhtä hallitseva kuin punajuurikkaan. Valkojuurikas ei luonnollisesti värjää ruokaa, eikä siinä ole yhtä paljon nestettä. Kätevä ja maukas raaka-aine, joka sopii todella hyvin yhteen palsternakan ja nauriin kanssa.

Ainekset:

1 valkojuurikas
1 palsternakka
3 porkkanaa
1 keltasipuli
1 kesäkurpitsa
2 oksaa silputtua rosmariinia
vajaa puoli ruukkua lipstikkaa
400 grammaa tomaattimurskaa
1 desi kermaa
suolaa
sokeria
chilijauhetta
öljyn ja voin seosta kuullottamiseen

Kuutioi kasvikset pieniksi. Kuumenna öljyn ja voin seos pannulla tai kattilassa. Kaada pannulle ensin kaikki muut vihannekset paitsi kesäkurpitsa, koska kovien juuresten kypsyminen kestää pidempään. Lisää alkuvaiheessa joukkoon myös rosmariini, lipstikka ja chili. Kastikkeen ei ole tarkoitus olla kovin tulinen. Mietoa chiliä riittää yksi teelusikallinen, vahvempaa noin puolikas.

Kuullota kasviksia muutama minuutti ja lisää joukkoon kesäkurpitsa, tomaattimurska, suola ja sokeri. Käytä suolaa ja sokeria oman makusi mukaan. Tasapainoisin lopputulos syntyy, kun molempia käyttää yhtä paljon.

Kastike on valmista, kun kasvikset ovat kypsiä, mutta niissä on vielä suutuntumaa jäljellä. Lorauta lopuksi joukkoon tilkka kermaa ja sekoita. Tarjoile nauhapastan kanssa. Me käytimme leveää pappardellea, koska sitä oli jäänyt puoli pussia kaappiin. Kasviskastikkeiden kanssa sopii kuitenkin ohuempi tagliatelle.

Kesäkurpitsaa ei tarvitse itkettää, koska se antaa kastikkeeseen mukavasti liemevyyttä, ja itkettämätön kurpitsa sopii al denteksi jätettävien kasvisten kanssa.
Kesäkurpitsaa ei tarvitse itkettää, koska se antaa kastikkeeseen mukavasti liemevyyttä, ja itkettämätön kurpitsa sopii al denteksi jätettävien kasvisten kanssa.
Oli ihan pakko koristella annos herneenversoilla. Pidän versojen vahvasta mausta, mutta niiden käyttö koristeena on mennyt monissa rafloissa jo liiallisuuksiin. Herneenverso ja rucola ovat 2000-luvun annosten pakolliset vihreät, vrt.  persilja 80-luvulla.
Oli ihan pakko koristella annos herneenversoilla. Pidän versojen vahvasta mausta, mutta niiden käyttö koristeena on mennyt monissa rafloissa jo liiallisuuksiin. Herneenverso ja rucola ovat 2000-luvun annosten pakolliset vihreät, vrt. persilja 80-luvulla.

Sori taas tämä itsekehu, mutta kastikkeesta tuli aivan jäätävän hyvää. Onneksi nappasin valkojuurikkaan vahingossa koriini, kun kävin hallissa ostoksilla. Aivan mahtava, aromikas juures. Maukas, mutta ei niin multainen kuin punajuuri. Ja hintaa tällekin herkkumukulalle tuli ehkä huikea euro. Suosittelen lämpimästi myös lipstikan kokeilemista etenkin kasvisruokien mausteena.

Löysin pääsiäisenä itselleni perverssin, elitistisen huvin, Kotikokki.netin. Tiedän, olen paha, todellisuudesta irtautunut yläluokkainen ilkimys. Ei saisi nauraa ihan tavallisten ihmisten ihan tavallisille asioille ja arkiruoille.

Paitsi mielestäni saa.

En käsitä, miten kotikokkaajat onnistuvat nappaamaan ruoistaan kerta toisensa jälkeen noin karmeita kuvia. Minä en ole kummoinen kuvaaja kovatasoisiin kuvajournalisteihin verrattuna. Olen kuitenkin onnistunut saamaan pienellä digikameralla ja jopa ikivanhalla Nokian luurilla ihan mukiinmeneviä valokuvia sisätiloissa, joissa valaistusta voi säätää helposti. Lisäksi valokuvien annokset näyttävät usein siltä, kuin ne olisi jo syöty kertaalleen.

Noh, se ilkeilystä. Enemmän minua ärsyttää noissa ”helpoissa ja nopeissa arkiruoissa” liemikuutioiden, suolaisten mausteseosten ja huonojen puolivalmisteiden runsas käyttö. Jos ruoan maustaa aina kuutioilla, fondeilla ja tacomausteella, ei opi koskaan erottamaan makuja toisistaan ja tunnistamaan niitä. Tiedän tämän, koska nuorena aikuisena basilika ja oregano taisivat olla ainoat yrtit, jotka tunnistin. Yrtit ja puhtaat mausteet säilyvät kuivattuina eivätkä maksa sen enempää kuin mausteseoksetkaan, joten hinta ei voi olla syy siihen, että ihmiset ostavat ”kalamaustetta” ja ”grillimaustetta” timjamin, valkopippurin ja chilin sijaan.

Ihmettelen myös maustekuutioiden runsasta käyttöä. Monissa resepteissä keittoon tai pataan hulahtaa jop 3-4 liemikuutioita tai fondia. Ja vielä suolaa päälle. Eiväthän raaka-aineiden maut pääse ollenkaan esille tuollaisen suola- ja keinoaromikuorman alta. Huvittavaa, että reseptien kerma on usein jotain x-prosenttista kevytkermaa. Aikamoista itsensä huijaamista, jos täräyttää yhteen ruokaan koko viikon suolasuositukset, mutta suurustaa soosin jollain kevytliemellä.

En myöskään pysty ymmärtämään, tarvitaanko Uncle Ben´sin valmiskastikkeen ja pakastevihannesten yhdistämiseen ja lämmittämiseen resepti. Ihan oikeasti.

 

 

5 Kommenttia

  1. Heaven Queen

    Välillä mietityttää että onko se tuoreiden kasvisten pilkkominen oikeasti niin haastavaa/aikaa vievää puuhaa että pitää jatkuvasti ostaa noita pakastekasviksia tms. Esim. eräs tuntemani henkilö käyttää ainoastaan valmiita pakastesipulipusseja ruuanlaittoon. Huoh.

    Ja kyllä, Uncle Ben’s, pakastekasvisten sekä ruokakerman yhdistämiseen tarvitaan resepti ainakin uusavuttomien tapauksessa. On oikeasti todella surullista kun joiltakin puuttuu kokonaan ruuanlaittotaito eikä joillakin ole edes kiinnostusta edes jonkinmoiseen taidon hankkimiseen vaan eletään kokonaan valmispizzoilla, ranskalaisilla, hampurilaisilla ja leivällä. En todellakaan sano olevani mikään huippukokki mutta koko on mukava huomata että taidot karttuvat pikkuhiljaa ja nykyään tulee jo vähän vaativampiakin ruokia tehtyä ihan menestykkäästi (ja toisinaan vähän vähemmän menestykkäästi…)

    Tuo mausteiden käyttökin on asia jota ei ilman kokeilematta opi. Nuo kuutiot on ihan hyviä keittoihin mutta niiden lisäksi ruoka ei kyllä kaipaa tasan tarkkaan tippaakaan lisää suolaa. Eikä sitä joka ruokaan sovi kermaakaan tunkea. Vinkkinä muuten mausteista puheenollen, Tammelantorin laidalla oleva aasialainen ruokakauppa. Sieltä tulee nykyään ostettua esim. chilijauhe, vähän stydimpää tavaraa kuin joku Santa Marian vastaava.

    Mitä muuten edes tuollainen kalamauste sisältää, en oo jaksanut edes kaupassa sen ihmeemmin sellaista purkkia syynätä?

    • Bongasin vielä eilen yöllä Kotikokissa surffatessani (kyllä, näin alas on vajottu) vielä karmeamman mausteen: yleismauste. Siis mitä helvettiä, yleismauste. Mikä se on? Kuulostaa pelottavan geneeriseltä. Mä käsitän ainoaksi yleismausteeksi suolan, jota lisään yleensä ripauksen kaikkiin muihin ruokiin paitsi leivonnaisiin ja salaatteihin.

      Mä en muutenkaan ymmärrä valitusta ruoanlaiton vaivalloisuudesta ja siihen kuluvasta ajasta. Meillä kokkailu on illan mukava hetki, jolloin vaihdetaan päivän kuulumiset ja siirrytään hiljalleen työasioista kotifiiliksiin. Ruoka valmistuu luontevasti siinä musiikin kuuntelun, koiralle höpöttelyn, Facebookin kurkkimisen ja jutustelun lomassa. Ei se ole mikään tuntikausia kestävä savotta, vaan yhtä luonteva asia kuin vessan vetäminen tai pölyjen pyyhkäisy television näytöltä.

      Monet ihmiset, jotka valittavat kokkailun raskaudesta, ”rentoutuvat” tuijottamalla koko illan televisiota. usein sieltä ei edes katsota mitään, vaan pompitaan vain levottomasti kanavalta toiselle ja säädetään samaan aikaan kännykän ja netin kanssa. Minun mielestäni se ei ole kovin laadukasta vapaa-aikaa.

      Toinen selitys on lapsikortti. En sitten tiedä, olenko itse jotenkin poikkeuksellisesta perheestä, mutta eivät vanhemmat olleet jatkuvasti kovin aktiivisesti leikkimässä ja häsäämässä kanssani etenkään töiden jälkeen. Olin paljon äidin kanssa kotona ja vietimme yhdessä aikaa esim. siten, että minä sain tiskata ja pyyhkiä pölyt tai sitten vain höpöttelin itsekseni lelujeni kanssa keittiön lattialla, kun äiti laittoi ruokaa ja välillä jutusteli kanssani. Se oli mielestäni tosi kivaa, ja piirsin usein kuvia ruoanlaitosta ja tiskaamisesta, koska siitä tuli turvallinen ja kiva olo. Kuvittelisin, että etenkin virikkeiden- ja leikkientäyteisen tarha/hoitopäivän jälkeen lapsillekin tekisi hyvää hiljentyä kotifiiliksiin ihan vain tekemällä kotihommia yhdessä aikuisten kanssa. Minä olin pienenä tosi ylpeä, kun sain kattaa pöydän, täyttää leipäkorin, koristella voileivät ja pilkkoa tomaattia ja kurkkua.

  2. Heaven Queen

    Santa Marian yleismauste (piti oikein googlettaa) sisältää: Suola (71%), aromivahvenne (E621), paprika, mustapippuri, sipuli, muut mausteet, selleri, valkosipuli, selleriuute, paakkuuntumisenestoaine (E551).
    http://www.santamariaworld.com/fi/tuotteet/Mausteet/#!/yleismauste/

    Siis… Sipulia? Selleriuutetta/selleriä? Valkosipulia? Siis oikeasti. Jos noita haluan ruuanlaitossa käyttää, pilkon ne ruuan sekaan ihan tuoreena, en tuossa muodossa. Mustapippurinkin mielelläni laitan erikseen, samoin paprikajauheen, maun mukaan.

    Ainakin täällä tuo kokkailu on mukava rentoutumistapa työpäivän jälkeen. Toki aina ei jaksa ruokaa laittaa ja koska useimmiten laittelen ruokaa ihan vain itselleni niin tapana on syödä monesti samaa ruokaa pari päivää kerrallaan. Kiireisinä ja laiskoina päivinä toimii hyvin pakkasen antimet, helppo ottaa ennen töitä sulamaan ja sitten myöhemmin lämmittää.

    Monilla lapsiperheilläkin luulisi olevan pakkanen jonne sitä ruokaa voi vaikka kiireisiä päiviä varten tehdä varastoon ja sieltä sitten ottaa esille kun sen aika koittaa. Muutenkaan, ihan tavalliset perusruoat ei kauan sitä aikaa vie, joku jauhelihakastike ja spagetti tms. ei kauan kestä, puhumattakaan wokeista joissa ns. suurin työ on kasvisten pilkkominen ja pannulle heittäminen. Juuri siitä, että lapsen ottaa mukaan arkisiin puuhiin, tulee heillekin kokemusta kotitöistä ja ruuan laitosta ja innostus siihen.

    • Toi ainesosaluettelo kuulostaa aika karmealta, yleismauste toden totta. Olen huomannut, että uusavuttomien lisäksi noita mausteseoksia ja kuutioita käyttävät aika paljon keski-ikäiset. Muistan lapsuudestani, että kun markkinoille alkoi tulla erilaisia fondeja, grillimaustetta ja aromisuolaa, ne olivat tosi trendikkäitä. Äitinikin oikein hehkutti aromisuolaa, ja jossain vaiheessa sitä laitettiin meillä ihan kaikkeen: keitettyihin kananmuniin, nakkien ja voileipien päälle. Samanlainen muotivillitys siis kuin nykyään chilikastikkeet. Eräs perhetuttumme rehenteli joskus 80-luvulla, että ”sitten kun mää oon rahoissani mää ostan oikein sellerisualaa”. Keinotekoisten suolojen käytössä oli kai jotain fiiniä.

      Ehkä tuo 80- ja 90-lukujen aikana syntynyt mikroruokien, valmiskastikkeiden, valmiiksi pilkottujen ja esikypsennettyjen raaka-aineiden ja mausteseosten käyttäminen on jäänyt päälle niille, jotka ovat opetelleet ruoanlaittoa einesbuumin aikaan. Vanhat suomalaiset kun käyttävät lähinnä kaikkein yleisimpiä perusmausteita, suolaa, pippureita ja laakerinlehtiä. Mummoni ei koskaan oppinut käyttämään eineksiä, mausteseoksia tai mitään voimakkaita mausteita. Hän käytti äärimmäisen suomalaisia aineksia, kuten perunaa, sianlihaa ja silakkaa, ja kasvatti kaikki yrtit ja salaatit kesällä mökillä. Aika suppeahan hänen reseptiikkansa oli, tyyliin lihapullia, silakkalaatikkoa ja tomaatti-kurkkusalaattia. Mutta toisaalta ruoassa ei ollut koskaan mitään ylimääräistä tai keinotekoista.

      Olen kuullut pelkkien valmisruokien käytölle ja ihmeellisten sörsseleiden tekemiselle sellaisenkin perusteen, että ruoka pitää saada pöytään heti, kun lapset pamahtavat kotiin päivähoidosta tai tarhasta. Koko ilta on kuulemma muuten yhtä huutoa ja helvettiä. Tuo pakastaminen on minunkin mielestäni simppeli tapa helpottaa arjen ruoanlaittopaineita nopeiden wokkien, munakkaiden ja vastaavien lisäksi. Meidänkin pakastimestamme löytyy aina pari rasiallista vanhoista safkoista pakastettuja hätäannoksia, joita sulatellaan, kun laiskuus iskee.

      Kyllä minäkin aina joskus saatan ostaa jonkun eineksen, tyyliin kasvissosekeiton. Mutta siitäkin saa paljon maukkaamman ja ravinteikkaamman, kun lisää keiton joukkoon vaikka raejuustoa, avokadoa tai cashewpähkinöitä. Parhaat valmisruoat saa mielestäni Stockan Herkun valmistiskiltä. Onhan se aika kallista, mutta talous ei siihen kaadu, kun ei ota tavaksi.

  3. Heaven Queen

    Nuo valmiskeitot (lähinnä Kokkikartanon) onkin ihan hyviä eineksiä. Stockmannin tiskiltäkin saa vaikka mitä, tosiaan joskus sieltä tulee haettua kiireessä evästä kun juoksee paikasta toiseen. Sokoksella on myös ihan ok salaattivalikoima, kannattaa niitäkin joskus kokeilla.

    On surullista huomata kuinka joissain perheissä tehdään täsmälleen niin kuin lapsi määrää, viikon ruokalistasta lähtien. Olen ollut syksyllä ja kevään koulussa työharjoittelussa ja voi niitä joitain vanhempien kullannuppuja. Eväänä karkkia, pullaa ja energiajuomaa ja ruokatunnilla/ koulun jälkeen istutaan ABC:llä/Mäkkärissä hampurilaisella ja joidenkin kohdalla tämä on jatkuvaa. Vanhemmat ei viitsi/kerkiä tehdä kotona ruokaa, antavat lapsille rahaa että käykää ulkona syömässä tai tosiaan jatkuvasti ostavat kaapin täyteen eineksiä. Eräs oppilas selitti kaverilleen ettei hänen vanhemmillaan ole aikaa tehdä ruokaa ja hän saa aika pitkälti päättää mitä syö ja koska ja sen kyllä huomaa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.