Yrttinen kasvispasta

Taas tuli todettua, että valmiit mausteseokset ja liemikuutiot häviävät tuoreille yrteille kuusi nolla. Teimme pääsiäisestä yli jääneistä juureksista ja yrteistä simppelin kasviskastikkeen pastan lisukkeeksi. Lipstikka ja rosmariini osoittautuivat loistavaksi maustepariksi. Näillä voimakkailla yrteillä kasvisruokaan saa kutkuttavaa mehevyyttä. Kasvisruoan haaste kun on usein umamin aromin puuttuminen. Veden kielelle nostattavaa umamia on tomaatissa ja sienissä, mutta selvimmin maku erottuu lihan nesteessä. Kasvisruokiin yritetään saada mehevyyttä liian usein sulatejuustolla, kermalla, liemikuutioilla ja aromisuolalla. Oikeilla yrteillä onnistuu paremmin, ja lopputulos on kevyempi ja mielenkiintoisempi.

Rosmariini, lipstikka ja valkojuurikas, kasvikunnan aateliset.
Rosmariini, lipstikka ja valkojuurikas, kasvikunnan aateliset.

Löysimme jääkaapista myös erikoisen mukulan. Pienen tutkimisen jälkeen mies hoksasi, että sehän on valkoinen punajuuri. Jep, ihan oikein luit. Valkoinen – tai itse asiassa sisältä keltainen – juuri on hieman miedompi ja kiinteämpi kuin punainen siskonsa. Se sopii ruokiin, joissa käytetään useita kasviksia, koska valkojuurikkaan maku ei ole yhtä hallitseva kuin punajuurikkaan. Valkojuurikas ei luonnollisesti värjää ruokaa, eikä siinä ole yhtä paljon nestettä. Kätevä ja maukas raaka-aine, joka sopii todella hyvin yhteen palsternakan ja nauriin kanssa.

Ainekset:

1 valkojuurikas
1 palsternakka
3 porkkanaa
1 keltasipuli
1 kesäkurpitsa
2 oksaa silputtua rosmariinia
vajaa puoli ruukkua lipstikkaa
400 grammaa tomaattimurskaa
1 desi kermaa
suolaa
sokeria
chilijauhetta
öljyn ja voin seosta kuullottamiseen

Kuutioi kasvikset pieniksi. Kuumenna öljyn ja voin seos pannulla tai kattilassa. Kaada pannulle ensin kaikki muut vihannekset paitsi kesäkurpitsa, koska kovien juuresten kypsyminen kestää pidempään. Lisää alkuvaiheessa joukkoon myös rosmariini, lipstikka ja chili. Kastikkeen ei ole tarkoitus olla kovin tulinen. Mietoa chiliä riittää yksi teelusikallinen, vahvempaa noin puolikas.

Kuullota kasviksia muutama minuutti ja lisää joukkoon kesäkurpitsa, tomaattimurska, suola ja sokeri. Käytä suolaa ja sokeria oman makusi mukaan. Tasapainoisin lopputulos syntyy, kun molempia käyttää yhtä paljon.

Kastike on valmista, kun kasvikset ovat kypsiä, mutta niissä on vielä suutuntumaa jäljellä. Lorauta lopuksi joukkoon tilkka kermaa ja sekoita. Tarjoile nauhapastan kanssa. Me käytimme leveää pappardellea, koska sitä oli jäänyt puoli pussia kaappiin. Kasviskastikkeiden kanssa sopii kuitenkin ohuempi tagliatelle.

Kesäkurpitsaa ei tarvitse itkettää, koska se antaa kastikkeeseen mukavasti liemevyyttä, ja itkettämätön kurpitsa sopii al denteksi jätettävien kasvisten kanssa.
Kesäkurpitsaa ei tarvitse itkettää, koska se antaa kastikkeeseen mukavasti liemevyyttä, ja itkettämätön kurpitsa sopii al denteksi jätettävien kasvisten kanssa.
Oli ihan pakko koristella annos herneenversoilla. Pidän versojen vahvasta mausta, mutta niiden käyttö koristeena on mennyt monissa rafloissa jo liiallisuuksiin. Herneenverso ja rucola ovat 2000-luvun annosten pakolliset vihreät, vrt.  persilja 80-luvulla.
Oli ihan pakko koristella annos herneenversoilla. Pidän versojen vahvasta mausta, mutta niiden käyttö koristeena on mennyt monissa rafloissa jo liiallisuuksiin. Herneenverso ja rucola ovat 2000-luvun annosten pakolliset vihreät, vrt. persilja 80-luvulla.

Sori taas tämä itsekehu, mutta kastikkeesta tuli aivan jäätävän hyvää. Onneksi nappasin valkojuurikkaan vahingossa koriini, kun kävin hallissa ostoksilla. Aivan mahtava, aromikas juures. Maukas, mutta ei niin multainen kuin punajuuri. Ja hintaa tällekin herkkumukulalle tuli ehkä huikea euro. Suosittelen lämpimästi myös lipstikan kokeilemista etenkin kasvisruokien mausteena.

Löysin pääsiäisenä itselleni perverssin, elitistisen huvin, Kotikokki.netin. Tiedän, olen paha, todellisuudesta irtautunut yläluokkainen ilkimys. Ei saisi nauraa ihan tavallisten ihmisten ihan tavallisille asioille ja arkiruoille.

Paitsi mielestäni saa.

En käsitä, miten kotikokkaajat onnistuvat nappaamaan ruoistaan kerta toisensa jälkeen noin karmeita kuvia. Minä en ole kummoinen kuvaaja kovatasoisiin kuvajournalisteihin verrattuna. Olen kuitenkin onnistunut saamaan pienellä digikameralla ja jopa ikivanhalla Nokian luurilla ihan mukiinmeneviä valokuvia sisätiloissa, joissa valaistusta voi säätää helposti. Lisäksi valokuvien annokset näyttävät usein siltä, kuin ne olisi jo syöty kertaalleen.

Noh, se ilkeilystä. Enemmän minua ärsyttää noissa ”helpoissa ja nopeissa arkiruoissa” liemikuutioiden, suolaisten mausteseosten ja huonojen puolivalmisteiden runsas käyttö. Jos ruoan maustaa aina kuutioilla, fondeilla ja tacomausteella, ei opi koskaan erottamaan makuja toisistaan ja tunnistamaan niitä. Tiedän tämän, koska nuorena aikuisena basilika ja oregano taisivat olla ainoat yrtit, jotka tunnistin. Yrtit ja puhtaat mausteet säilyvät kuivattuina eivätkä maksa sen enempää kuin mausteseoksetkaan, joten hinta ei voi olla syy siihen, että ihmiset ostavat ”kalamaustetta” ja ”grillimaustetta” timjamin, valkopippurin ja chilin sijaan.

Ihmettelen myös maustekuutioiden runsasta käyttöä. Monissa resepteissä keittoon tai pataan hulahtaa jop 3-4 liemikuutioita tai fondia. Ja vielä suolaa päälle. Eiväthän raaka-aineiden maut pääse ollenkaan esille tuollaisen suola- ja keinoaromikuorman alta. Huvittavaa, että reseptien kerma on usein jotain x-prosenttista kevytkermaa. Aikamoista itsensä huijaamista, jos täräyttää yhteen ruokaan koko viikon suolasuositukset, mutta suurustaa soosin jollain kevytliemellä.

En myöskään pysty ymmärtämään, tarvitaanko Uncle Ben´sin valmiskastikkeen ja pakastevihannesten yhdistämiseen ja lämmittämiseen resepti. Ihan oikeasti.

 

 

5 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.