Parsaa parsaa parsaa enemmän parsaa, mitä kaikkea parsasta voi tehdä. Kas siinä viime viikkojen ajatuksenjuoksuni. Aika on ollut tosi kortilla, joten reseptejä tulee tänne nyt aika hitaaseen tahtiin, eikä mihinkään monimutkaiseen ole energiaa. Onneksi löysin viime keväänä samanlaisessa tilanteessa maailman helpoimman focacciaohjeen, jossa ei kuitenkaan tingitä mausta. Tuunasin reseptiä hieman, ja näin syntyi juustoinen parsafocaccia. Mahtava suolainen leivonnainen, joka menee lämpimänä pääruoan lisukkeesta.
Focaccia vaatii hyvät jauhot ja laatuöljyn
Mainitsemani focacciaohje, johon tämä resepti perustuu, ei ole alun perin omani. Kiitokset ohjeesta kuuluuvat Alex Niemiselle ja Riikka Sukulalle, joiden Vege!-kirjasta ohje on. Samaa reseptiä on hehkuttanut myös Sikke Sumari, ja se, mistä Sikke tykkää, maistuu yleensä myös minulle.
Focaccian juju on laadukkaissa jauhoissa, hyvässä oliiviöljyssä ja piiitkässä kohotuksessa. Ykkösvaihtoehto jauhoiksi on durum. Olen kuitenkin tehnyt tällä ohjeella hyvää leipää myös 00-jauhoista. Durumvehnäjauho ja 00-jauho eivät siis ole sama asia, vaikka minäkin luulin joskus niin. Paistopintaa on kirjoittanut hyvän jutun jauhojen eroista. Lukkaisepas, jos aihe kiinnostaa.
Öljyksi suosittelen hapokasta, keltavihreää extra virginiä. Durumjauhon ja laatuöljyn yhdistelmä antaa focacciaan upean keltaisen värin.
Taikinaa ei vaivata, vaan ainoastaan sekoitetaan. Sen jälkeen se saa kohota rauhassa vähintään tunnin, mielellään pidempään. Valmis taikina muovataan korkeareunaiseen, vähän yli 20-senttiseen, öljyttyyn vuokaan. Myös leivän pinta öljytään.
Koristele luovasti
Leivän makua ja ulkonäköä voi muokata helposti täytteillä. Päälle voi ropsia klassisesti vain suolaa ja rosmariinia tai oliiveja. Pinnan voi koristella kukkakedoksi tai auringoksi yrteillä ja kasviksilla tai kuorruttaa juustolla. Juustoinen parsafocaccia saa nimensä mukaisesti kruunukseen reilusti voimakasta juustoraastetta ja tuoretta vihreää parsaa.
VINK: Tässä ohjeessa kannattaa ehdottomasti käyttää keittiövaakaa ja punnita jauhot.
VINK VINK: Eri jauholaatujen paino vaihtelee. Olen huomannut, että 00-vehnäjauhoa pitää käyttää muutama gramma durumia enemmän, jotta taikina ei jää liian löysäksi. Tarkkaile siis vaa´an lisäksi taikinan koostumusta. Sen pitää olla pehmeää, mutta irrota helposti kulhosta ja muovautua palloksi.
VINK VINK VINK: Jos käytät kuivahiivaa, vesi saa olla hitusen kädenlämpöistä lämpimämpää. Liota tuorehiiva noin 35-asteiseen veteen, kuivahiiva taas 45-asteiseen.
Juustoinen parsafocaccia
Uunivuokaan (liian pieni uunipellille)
Taikina:
- 3 desiä kädenlämpöistä vettä
- 25 grammaa tuorehiivaa tai 11 gramman pussi kuivahiivaa
- 2 teelusikallista sokeria
- 400 grammaa eli noin 5,7 desiä durumvehnäjauhoja
- 1 teelusikallinen suolaa
- 2 teelusikallista kuivattua oreganoa tai timjamia
- 1,25 ruokalusikallista laadukasta oliiviöljyä
Pinnalle:
- oliiviöljyä
- 2 desiä voimakasta juustoraastetta
- 300 grammaa vihreää parsaa
- halutessasi koristeeksi pari sitruunaviipaletta, yrttien lehtiä ja ruohosipulia
- sormisuolaa
- Sekoita hiiva ja sokeri huolellisesti kädenlämpöiseen veteen. Sekoita toisessa astiassa keskenään jauhot ja suola. Lisää jauho-suolaseos ja öljy veteen. Sekoita taikinan ainekset huolellisesti, mutta älä vaivaa.
- Peitä taikina liinalla ja anna nousta huoneenlämmössä vähintään tunti.
- Öljyä korkeareunainen uunivuoka. Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja anna sen nousta liinan alla vielä vartti.
- Sivele leivän pintaan hieman öljyä. Ripottele päälle juustoraaste ja kuoritut parsatangot. Voit muotoilla parsasta, sitruunasta ja yrteistä kukkia ja auringon kuvien mukaisesti. Ripottele lopuksi päälle hieman sormisuolaa.
- Paista leipää 220 asteessa uunin alatasolla reilu 15 minuuttia tai kunnes leivän pinta on kauniin kullankeltainen. Nauti tuoreena.
Tadaa, tuolta se valmis luomus sitten näytti! Tosin focaccia on mielestäni niitä ruokia, jotka ovat nätimpiä ennen kypsennystä. Kannattaa siis napata muistoksi kuva myös juuri koristellusta, paistamattomasta leivästä. 😀
Ja tuli meinaan hyvää. Paistoimme leivän kaveriksi vain siikaa ja nautimme kalan tuoreen, juustoa valuvan, pehmoisen leivän kanssa. En kaivannut kastiketta, en juureksia tai yhtään mitään. Vielä lasiin provencelaistyylistä, mineraalista roseeta, ai että. Taisi pyöriä vielä joku Nuori Morse taustalla, täydellinen lauantai.
Off topic: Miten pitkään se Nuori Morse voi olla nuori? Menossa on tyyliin seitsemäs kausi ja Morse on ihan tukevasti aikuinen. Aiotaanko sarjaa tehdä tuolla nimellä, kunnes tullaan 80-luvun loppuun, josta alkuperäinen Morse alkoi?
Helppoja herkkuja leivontahimoon
Sitten vielä pari suosittua ohjetta kaikille teille kanssaihmisille, jotka ette ole mitään juurileipähifistelijöitä. Minä en todellakaan ole, olen siihen liian levoton. Jos pakastimessa pyörii vanhaa torttutaikinaa, pyöräytä siitä juustolla ja yrteillä kuorrutettuja leipätankoja. Sukulaismies oli pyörittänyt ilmakuivattua kinkkua leipätikkujen ympärille, ja oli kuulemma tosi hyvää myös niin.
Helpot ja muhevat briossisämpylät taas ovat suuri ylpeyteni. Niitä on kehunut jopa ystäväni, joka tuli taannoin toiseksi Koko Suomi leipoo -ohjelmassa. Hän siis todella osaa leipoa ja arvioida leivonnaisten laatua. Noita briosseja on kehuttu valtavasti, ovat mahtavia vaikka burgereiden kanssa, kun sekin kausi alkaa.
