– Tee mulle banoffee ja kutsu mut luoksesi synttärikahveille.
Suurin piirtein tähän tapaan ystäväni viestitteli minulle muutama viikko sitten, kun vuosia pärähti mittariin. Jeps, täytin taas 25, kuten joka kesä jo pidemmän aikaa.
No mutta kannatti niitä irtovuosiakin juhlistaa. Ihan vain siksi, että kaverini pakotti/kehotti/motivoi minua kokeilemaan banoffeeta. Tästä verisuonia ja sydämen ympäristöä hyväilevästä piiraasta tuli saman tien yksi pelastusreseptini. Siis sarjassa ”hei, voin uskotella ihmisille, että olen leiponut, vaikka tämä kakku ei käväise kertaakaan uunissa, eikä siihen tarvitse vatkata keltuaisvaahtoa kolmessa eri kipossa”.
Käytin reseptin pohjana tätä Elämä makeaksi -blogin ohjetta, ja lisäilin siihen hieman omaa tatsia. Nyt kakkua saivat maistaa myös lapset, joten olin vastuullinen aikuinen enkä raottanut väkijuomakaappia. Mutta seuraavalla kerralla aion todellakin kostuttaa tortun tummalla rommilla.
Käytin valmiiksi keitettyä kondensoitua maitoa, joka on vähän niin kuin toffeekastiketta. Tätä löytää ainakin Stockalta. Jos käytät tavallista kondensoitua maitoa, tee näin: irrota tölkistä paperietiketit. Laita tölkki vedellä täytettyyn kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä kolme tuntia. Keittäminen muuttaa maidon toffeeksi. Jos olet laiska, mene kauppaan.
Suosittelen käyttämään pienehköä irtopohjavuokaa, jotta piiraasta tulee runsas. Olen todennut, että oma 28-senttinen vuokani on aivan liian iso, ja se pitäisi vaihtaa pari senttiä pienempään.
Banoffee:
Pohja:
300 grammaa suklaakuorrutteisia kaura/moniviljakeksejä
100 grammaa normaalisuolaista voita (voit myös vähentää voin määrää ja kostuttaa kakun vedellä laimennetulla tummalla rommilla)
Täyte:
2-3 kypsää banaania
1 tölkki eli 380 grammaa toffeeksi keitettyä, kondensoitua maitoa
3 desiä vispikermaa
vaniljasokeria
tummaa sokeria
pieni ripaus suolaa
Kuorrute:
1-2 kypsää banaania
pieni kourallinen suolattuja cashewpähkinöitä
kaakaojauhetta
Tee ensin pohja. Murskaa keksit pieniksi muruiksi. Käsipelillä tämä onnistuu helpoimmin suuressa muovikulhossa morttelia apuna käyttäen. Sulata voi ja sekoita se tasaisesti keksimassan joukkoon. Pingota leivinpaperi pienehkön irtopohjavuoan päälle ja leikkaa ylimääräinen paperi reunoista pois. Painele piiraspohja tasaisesti vuokaan. Halutessasi kostuta pohjaa hieman rommilla.
Kaada toffeemaito pohjan päälle ja levitä tasaiseksi. Anna kakun vetäytyä hetki jääkaapissa. Kun pohja on viilennyt ja kiinteytynyt, irrota vuoan reuna varovasti. Pohja ei hajoa, kun irrotat reunat ensin varovasti veitsellä ja irrotat vuoan reunan vasta tämän jälkeen. Levitä ohuita banaaninsiivuja toffeen päälle. Käytä täytteeseen omasta maustasi ja banaanien koosta riippuen 2-3 banaania.
Vatkaa vispikerma. Mausta kermavaahto kevyesti vaniljasokerilla ja tummalla sokerilla. Lisää lopuksi aavistus suolaa korostamaan kerman makeutta. Älä liioittele sokerin määrää, koska toffeemaito on todella imelää. Sivele kermavaahto tasaisesti piiraan päälle. Levitä vielä ohut kerros banaaninsiivuja kermavaahdon päälle.
Halutessasi paahda cashewpähkinöitä hetki kuumalla pannulla. Paahtamattomat kelpaavat kuitenkin hyvin. Murskaa pähkinät morttelissa ja levitä murska banaanien päälle. Viimeistele koristelu ripottelemalla pari teelusikallista kaakaojauhetta siivilän läpi piiraan päälle.
Makean, suolaisen ja äitelän yhdistelmä oli niin tuju, että pää meinasi räjähtää. Lähetin kakunjämät miehen työkavereille evästesanoilla ”tämä maistuu siltä kuin pornoa söisi”. Terveiset saivat ymmärrettävästi hieman hämmentyneen vastaanoton insinööriporukassa. Mutta maistakaa, niin ymmärrätte.
Ja jotta olisin oikein uskottava ruokabloggaaja, kirjoitin juuri Facebook-seinälleni mouhoamiset siitä, miten hirvittävää on, että ihmisen maksa voi vaurioitua kuukauden roskaruokakuurin jälkeen, ja vaalean vehnän mättämistä pidetään normaalimpana ja terveellisempänä kuin kasvissyöntiä.
Että näin.
Lopuksi vielä yhteenvetoa Tampereen ravintolaskenen muutoksista. Kaupungin paras italialaisravintola La Perla lopetti viime lauantaina, kun Carlo ja Kaija jäivät melko vähin äänin eläkkeelle. Nyt odotan sydän syrjällään, että kai joku nyt perustaa tänne uuden, kovan tason italialaispaikan. La Perlan tilalle tulee Berthan poikien possuun keskittyvä street food -paikka Pork and More. Marusekin Leo availee japanilaista bistroa Kyttälään, ja Vegemesta yrittää uudelleen Puutarhakadulla, entisen La Fondan tiloissa. Kauppahallin Norimaru korvautui Umamilla, jossa oli avajaispäivänä niin kova hässäkkä, että lounaalla ollutta kaveriani pyydettiin auttamaan pöytien tyhjentämisessä. Ja 4 Vuodenaikaa on tarjoillut jo pari viikkoa hodareita omasta grillistään. Ravintolalla on nykyään myös oma herkkutiski, josta voi ostaa kotiinviemisiksi vaikka raakamakkaraa. Ja kakun kirsikkana Purebite aloitti viikonloppuna hotpot-illat.
Kesä! Kaupunki! Ruoka!
Ratkaisu liian isoon vuokaan ei oo muuten pienemmän vuoan käyttäminen. Vaan tupla-annoksen tekeminen! T: nimim. iso raparperijuustokakku
Senni, aivan loistava vinkki!
Tuli kokeiltua, mutta sekoitin kondensoidun maidon kermavaahdon joukkoon, jolloin piiraasta ei ihan niin tappomakea tullut. Kaakaoallergikkona myös käytin suklaattomia keksejä ja pinnalle valkosuklaalastua. Tästä pitää eri versioita vielä kokeilla 🙂
Oi, valkosuklaalastut kuulostavat ihanilta. Voisin kuvitella, että myös kookos sopisi tähän. Tämä on kyllä sokerimielessä härskeimpiä leivonnaisia, joita olen koskaan kokeillut. Himo äklönmakeaan iskee aika harvoin, mutta sitten kun se iskee, se iskee ja lujaa.