Tällaisena harmaana syyspäivänä on oiva hetki palata pääsiäismuistoihin. Lomailimme taas ystäväperheemme luona Englannissa, Cambridgen lähellä. Viime vuonna reissumme sai minut pohtimaan, miksi Suomessa on niin vaikea saada pakettia, johon kuuluisi sekä rauhallinen omakotitaloelämä että palveluverkosto, ja miksi pubikulttuuri on täällä kännipainotteinen, kun taas brittipubissa lapsille järjestetään pääsiäissunnuntaina kasvomaalausta.
Vehreä maalaisidylli Grantchesterissä
Tänä vuonna koin jo reissumme alussa niin uskomattoman brittiläisen idyllihetken, että huh huh. Ajelimme parin kilometrin päässä Cambridgesta sijaitsevaan Grantchesterin pikkukylään. Jep, sama paikka, johon Grantchester-etsiväsarja sijoittuu. Paikallisen silmä on varmaan turtunut niittyihin. Pakettitalojen täplittämiin peltoihin ja moottoriteitä reunustaviin mäntymetsiin tottuneelle härmäläiselle tällaiset maisemat ovat jotain sanoinkuvaamatonta. Aivan kuin olisi yhtä aikaa Emmerdalessa, neiti Marplessa ja Keskimaassa.
Jätimme auton kylän keskustaan ja kävelimme siitä alas joelle. Joen luona on julkinen kävelyreitti, jonka varrella voi ihastella laitumella olevaa karjaa lähietäisyydeltä. Itse Grantchesterin keskusta on hyvin pieni ja nopeasti nähty. Kannattaa siis lähteä kävelemään pidemmälle ja nauttia luonnosta.
Eläimet olivat todella lunkeja, enkä ole varmaan koskaan päässyt kuvaamaan lehmää yhtä läheltä. Yritin kuitenkin pitää kuvausintoni aisoissa, että lauma saisi rauhan.
Perinteinen teehetki The Orchadissa
Jokea seurannut laidun päättyi metsään, jossa kasvoi jättimäistä murattia. Bongasimme pöpeliköstä myös talon, joka kuului todennäköisesti paikalliselle kilahtaneelle miljonäärille. Sen verran prameita patsaita tyyppi oli takapihalleen haalinut. En viitsinyt kuvata, koska pelkäsin saavani haulin persauksilleni.
Metsästä nousimme vielä mielenkiintoisempaan ja ihanampaan paikkaan, nimittäin paikallisen teehuoneen puutarhaan. Aivan kuin olisi astunut Narniaan. Omenapuut kukkivat kaikkialla, ruoho viheriöi ja pihalla oli jo niin lämmintä, että seurueet nautiskelivat teetä puutarhatuoleissa.
Tämän ihanuuden nimi on The Orchard. Nörttinä, historiafriikkinä ja kirjallisuudenystävänä ilahduin siitä, että vuonna 1868 perustettu teehuone on ollut monen tunnetun nimen suosima. Orchadin kuuluisia vieraita olivat esimerkiksi kirjailijat Virginia Woolf (Oma huone), A.A. Milne (Nalle Puh) ja D.H. Lawrence (Lady Chatterleyn rakastaja), matemaatikko ja Enigma-koodin purkaja Alan Turing sekä filosofi Ludwig Wittgenstein.
Olimme ottaneet eväät mukaan, mutta lopulta söimme vaivihkaa vain yhden banaanin. Omien eväiden syömistä nimittäin paheksuttiin kieltokylteissä sen verran happamesti. Kun kerran satuimme näin peribrittiläiseen paikkaan, tilasimme tietenkin teetä, skonsseja ja pientuottajan limua. Skonsseissa ei oltu säästelty voita, kerma oli paksua ja tee hyvin haudutettua, ei kuitenkaan kitkerää. Ei nyt ihan hirveästi niiden banaanien puolesta harmittanut.
Kävelyretki jokivarressa ja rentoutumishetki puutarhassa ovat hyvä vaihtoehto shoppailulle ja keskustahärdellille. Lapset saavat kirmata täällä vapaasti, eikä simppeli tee- ja skonssiyhdelmä maksa kovin paljon. Pikkunälän tyydyttävä annos maksaa viitisen puntaa. Toki seurueelle voi tilata myös kolmioleipiä ja kakkuja pursuilevan cream tean, joka maksaa noin 20 puntaa per henkilö. Tarjolla on myös suolaista ruokaa ja lounasta suurempaan nälkään.
Grantchesterin turvekattojen, valkoiseksi rapattujen pikkutalojen ja puutarhan muistelu innosti minut listaamaan asiat, joiden vuoksi pidän Englannista. Niin mukavaa kuin Etelä-Euroopassa onkin lomailla, tunnen oloni kotoisaksi Briteissä ja Saksassa.
Ihania asioista Englannissa ovat esimerkiksi:
1. Dekkarit
Sekä kirjoina että elokuvina, ja niitä kuulkaa piisaa. Löysin iki-ihanan Drama-tv-kanavan, josta tulee repeatilla pelkkää Morsea, Marplea ja Jack Frostia. Mainoskatkoilla markkinoidaan motorisoituja tv-tuoleja, joissa on ruusu- tai ruutukuosi. Tuoli takakenoon, teemuki kylkeen ja kulhollinen kesejä pöydälle, ah!
2. Piiraat, kakut ja vanukkaat
Vaikka brittiläistä keittiötä parjataan, sieltä löytyy ihanuuksia hiilarihiirille ja rasvanarkkareille. Rakastan englantilaisia suolaisia ja makeita piirakoita, joiden sisällä voi olla vaikkapa hapankirsikoita tai lihaa ja muusia. Ja sticky toffee pudding, oioi….
3. Vehreä sadesää
Kyllä, Briteissä sataa, tuulee ja on harmaata. Mutta ruoho, se viheriöi kuulemma talvellakin. Tämä on kotoisa sää kirjanörtille, joka tuntee olonsa bikineissä lähinnä vaivaantuneeksi. Kalosseja, damaskeja, muhveja, huiveja, kävelykeppejä, slipovereita ja tweed-takkeja tänne ja heti kiitos! Mikä onkaan runollisempaa kuin sateesta kiiltelevä asvaltti, mikä tuoksuukaan paremmalta kuin kostea ruoho?
4. Yliopistot
Ja niiden soutujoukkueet, hevospoolokerhot, lukupiirit ja väittelykilpailut. Kyllä, tiedän, niin kallista, niin elitististä. Suomalaisen yliopiston suorastaan yli-itsenäisillä massaluennoilla haikailin silti koulumaisemman opiskelun ja vahvemman yliopistoidentiteetin perään.
Suomessa opinnoistani olisi ollut mahdollista luikahtaa läpi lähes täydessä yksinäisyydessä. Esimerkiksi sosiaalipsykologian aineopinnot suoritin lukusalissa mörköillen. Huom.: SOSIAALIpsykologian. Esseitä kirjoitellessani taas huomasin, että sivumäärä ja näennäinen viisastelu paikkasi tietojeni onttoutta. Nelonen tai vitonen napsahti joskus löysemmälläkin ajattelulla. Oli siellä yliopistolla vissiin joku väittelykerhokin, mutta opiskelija-aktiviteetit tuppasivat olemaan aika alkoholipainotteisia.
Katsellessani Cambridgen kampuksilla puun alla kirjoja lueskelevia tyyppejä olen varma, että he ratkovat innoissaan Wittgensteinin kielifilosofiaa. Kukaan ei varmasti ajattele, että oispa kaljaa ja vee äm pee.
5. Ahtaat erkkerilliset tiilitalot
Täällä ei tunneta sokkeleita ja maavaraa, vaan talojen ykköskerrokset ovat kirjaimellisesti maassa. Vanhimmissa pikkutaloissa pitkän ihmisen pää hipoo kakkoskerroksen ikkunoita. Huoneet ovat pieniä ja käytävät kapeita, mutta pienimpäänkin luukkuun saadaan mahdutettua erkkeri ja takka. Takka tosin on usein umpeen muurattu sisustustakka, mutta idea on tärkein.
Englantilaisessa ahtaudessa on jotain turvallista, idyllistä ja kotoisaa. En ihmettele, miksi hobitit linnoittautuivat kiivaasti koteihinsa ja omistivat aikansa syömiselle ja seuraavan aterian suunnittelulle. Mikäs siinä on köllötellessä, jos Dramalta sattuu tulemaan uusin Midsomerin murhat.
Eli ei kun pikkurilli pystyyn ja ylähuuli viivaksi! Keskustelisimmeko kenties koillistuulesta tai vastaavasta yhtä raflaavasta aiheesta? Oi oi, nyt syliini kaatui litra kuumaa Earl Greytä. Ehei se ole tietenkään teidän vikanne, vaikka tönäisittekin minua Land Roverillanne. Voin mainiosti imeyttää nesteen tähän Johnstons of Elginin kashmirhuiviin ja nilkuttaa sen jälkeen Crockett & Jonesin nahkakengilläni ensiapuun. Sitruunaa, kiitos.