Veriappelsiinit ovat täällä, jee jee jee! Veriappelsiini on ehdottomasti lempihedelmäni. Se on kauneudessaan ja mehevyydessään omaa luokkaansa, ja minulle sen tulo edustaa kevättä, valoa ja toivoa. Kun tähän yhdistetään nostalgiaan taipuvainen luonteeni, joka fiilistelee Metsoloita ja kahvikakkuja, mitäpä muuta meikäläisen keittiössä syntyisi kuin veriappelsiinilla maustettu toscakakku.
Niksit mehevään ja kosteaan toscakakkuun
Minulla ei tosin ole toscakakusta kovin lämpimiä mielikuvia, sillä kahviloiden tosca on usein kuivaa puppua. Makeaa töhnää on leivonnaisen päällä liian vähän, ja kuivat mantelit ja murumainen pohja täyttävät suun. Ei kivaa.
Uskallan kuitenkin luvata, että appelsiinitoscakakku ei ole kuiva! Löysin reseptin Ilta-Sanomista, ja sen on kuulemma luonut alun perin huippukokki Antti Vahteran äiti. Tuunasin Irjan toscakakkua sen verran, että käytin appelsiinin sijaan tosiaan veriappelsiinia, ja raastoin taikinaan myös hieman kuorta. Se raikasti mukavasti sangen makeaa kakkupohjaa. Ihan kuin hedelmäinen versio baklavasta, jumalaista etenkin lämpöisenä kylmän jätskin kanssa!
Älä kuitenkaan säikähdä sitä, että sekä kakkutaikina että tosca ovat raakoina todella, todella makeita. Kakkupohjan makeus tasoittuu uunissa huomattavasti, jolloin kuorrutteen sokerisuus ei ole lainkaan liikaa.
VINK: Tumman siirapin sijaan suosittelen vaahterasiirappia. Näin kuorrutteeseen tulee kauniimpi sävy ja vähemmän melassinen maku.
VINK VINK: Älä huolestu, jos ja kun kuorrute uppoaa osittain taikinan sisälle. Niin kuuluukin käydä! Toscakakussa saa olla tahmaisuutta, näin opettaa myös Sikke Sumari. Murut eivät varmasti kutita kurkkua, etkä tuomitse toscakakkua enää kuivaksi leivonnaiseksi!
VINK VINK VINK: Jos sokerin määrä kauhistuttaa, voit kuitenkin laittaa sitä kuorrutteeseen ensin vaikkapa desin. Maistele ja lisää tarpeen mukaan.
Veriappelsiinilla maustettu toscakakku
23-senttiseen irtopohjavuokaan
Pohja:
- 3 desiä sokeria
- 3 munaa
- 3 desiä vehnäjauhoja
- 2 teelusikallista leivinjauhetta
- 100 grammaa sulatettua voita
- 1 (veri)appelsiinin mehu
- 1-2 ruokalusikallista appelsiinin raastettua kuorta
Kuorrute:
- 140 grammaa (2 pikkupussia) mantelilastuja
- 140 grammaa voita
- 140 grammaa sokeria
- 1,5 desiä kermaa
- 1 ruokalusikallinen (vaahtera)siirappia
- Vaahdota sokeri ja munat sähkövatkaimella napakaksi vaahdoksi.
- Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe huolellisesti. Sulata voi.
- Siivilöi jauhoseos pienissä erissä, koko ajan sekoittaen muna-sokerivaahtoon. Lisää lopuksi ohuena nauhana appelsiinimehu ja voisula sekä raastettu appelsiininkuori. Älä sekoita enää voimakkaasti, ettei taikinaan tule sitkoa.
- Voitele ja jauhota irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla 180 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes pinta alkaa saada kullankeltaista väriä. Jos pinta tummuu mielestäsi liian nopeasti, peitä kakku foliolla.
- Tee pohjan paistuessa kuorrute. Yhdistä kuorrutteen kaikki ainekset pienessä kattilassa. Anna porista miedolla lämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes kuorrute ei ole enää vetistä, vaan ruskeaa ja tahmeaa.
- Ota kakkupohja uunista pois ja levitä sen päälle kuorrute. Kuorrute saa upota hieman pohjan sisälle, ja jos kakkupohja kupruilee, voit puhkoa kuplia varovasti haarukalla.
- Paista kuorrutettua kakkua vielä 225 asteessa uunin alatasolla 5-10 minuuttia, kunnes pinta on tasaisen toffeenruskea. Nauti heti sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.
Lapsuudesta tuttuja leivonnaisia
Minä en tosiaan ole mikään taideteoskakkujen leipoja. Niitä on kiva tilata ammattilaisilta ja maistella juhlissa, mutta itse teen todella perinteisiä ja helppoja tavisleivonnaisia. Niiden tekemisestä tulee hyvä mieli, sillä kuivakakku harvemmin epäonnistuu, ja ajatukset kiitävät mummolaan. Aikaan, jolloin tiikerikakkua kastettiin kahviin ja Stockalta ostetut sitruunamuffinssit olivat parasta maailmassa (ja niitä sanottiin muffinsseiksi, ei muffineiksi eikä todellakaan cupcakeiksi).
Yksi lempileivonnaiseni on vegaaninen taatelikakku. Suosittelen tätä ihan kaikille ruokavalioon katsomatta, sillä väitän, että näin muhevaa, suorastaan joustavaa ja ilmavaa kuivakakkua ette ole koskaan ennen maistaneet. Mausteinen kakku loihtii myös ihanat tuoksut keittiöön.
Olen tehnyt vegaanisen version myös piimäkakusta – vaikka vegaanista piimää ei ole, juu, tiedän. Mutta vaniljasoijajugurtin avulla syntyy toinen, moneen ruokavalioon sopiva, todella kuohkea ja ihanan mausteinen kaakku.
Kolmas suosikkini on perinteinen pullavanukas, jonka nerokkuuden löysin viime vuonna. Parempaa kuin Eton mess, ja onnistuu kuivan pullan lisäksi kuivasta leivästä, kun käytät vähän enemmän sokeria ja leivontamausteita.
Appelsiinilla voi raikastaa myös perinteiset kaurakeksit. Todella helppoa leivottavaa lapsen kanssa, ja näistäkin leviää keittiöön huumaava, raikas tuoksu.
Eiköhän keitetä kahvit ja katsota Metsoloita?
Jäikö vielä nostalgianälkä? Siihen tarpeeseen voit lukea vaikka 30 syytä siihen, miksi kaikkien pitäisi katsoa Kotikatua. Tosin nyt olen friikahtanut Metsoloihin, joka on ehkä parhaimmin käsikirjoitettu ja näytelty suomalaissarja evö. Lopettakaa niiden synkistelevien poliisisarjojen tehtailu! Koronan keskellä kansa tarvitsee suodatinkahvia ja toivoa.
Tässä vielä nannaa todelliselle Metsolat-fanille: sarjan kaikki kahvia koskevat repliikit yhdellä videolla!
