Ravintola Ribe arvostelu

Miniloma Tallinnassa: illallisella Ribessä, sikarilla jazz-luolassa

(*Söin ja join Ribessä ilmaiseksi, paattimatkat ja muut huvitukset maksoin itse,)

Vihdoinkin saan päätökseen kaikkien aikojen fine dining -viikkoni purkamisen. Pari viikkoa sitten kävin vain muutaman päivän sisällä C:ssä, Hellassa ja Huoneessa sekä Tallinnassa Ribessä. Sain siis myös Ribeen ilmaisen kutsun, ja ravintola näkyy kestinneen bloggaajia viime aikoina ahkerasti. Kirjoitusten perusteella paikasta on pääosin tykätty. Esimerkiksi White Trash Diseasen Nata kävi ravintolassa lounaalla ja Mansen muijat illallisella. He tuntuivat tykkäävän kovasti, mutta Emmin kokemukset olivat viileämpiä. Ruoka oli ollut pääosin ihan hyvää, mutta palvelussa kesti tolkuttoman kauan.

Ribe on rankattu Viron parhaiden ravintoloiden joukkoon, ja se on päässyt Pohjolan pikku-Michelininäkin pidetylle White Guide -listalle. Ravintolan pääkokki on slovakialainen Radislav Mitro, jolla on kokemusta muun muassa Tanskan Nomasta, yhdestä Europan kovimmista ravintoloista.

Ribe sijaitsee Tallinnan vanhassakaupungissa Vene-kadulla. Majoituimme keskustan tuntumaan Swissoteliin, ja hyvällä säällä matkan olisi taittanut jalankin. Riben lähellä on paljon baareja ja yökerhoja, joissa iltaa voi jatkaa aterian jälkeen.

Tallinna Ribe kokemuksia
Tallinna Ribe arvostelu
Ravintola oli lauantai-iltana aivan täynnä. Yläsalin lisäksi alhaalla on pari loosia ja suurehko kabinetti. Pitkulainen yläkerta on jaettu ovelasti kahtia pitkillä, harsomaisilla verhoilla, jotka on ripustettu salin keskellä olevien portaiden molemmin puolin.

Tämä oli mielestäni kiva sisustusidea. Savunharmaa harso toi saliin utuisen intiimiä tunnelmaa olematta raskas. Verhon ansiosta meillä ei ollut sellainen olo, että olisimme olleet framilla, ja verho eristi jopa hitusen salin ääniä. Yleistunnelma oli seepianvärinen, ei liian tumma, mutta ei karun minimalistinenkaan.

Ribe Tallinna arvostelu

Jännitin hieman, miten kauan istuisimme ravintolassa, jos Emmin kolmen ruokalajin illallisessa oli kestänyt kolme tuntia. Kysyimme tarjoilijalta ateriasuositusta, ja hän ehdotti meille kuuden ruokalajin tasting-menua viineineen. Odotin siis pieniä annoksia ja piiiitkän piiitkää iltaa. Alkuskumpat, leivät ja ruokahalun herättelijä tuotiin meille kuitenkin todella nopeasti.

Aloitimme aterian tapiokasta ja mustekalasta tehdyllä sipsillä, joka oli koristeltu merenelävistä ja punajuuresta tehdyllä moussella. Kivien päältä tarjottu annos oli kaunis ja maistui toden totta merelliseltä. Pidin kovasti myös talon leivistä. Tuulihattua muistuttavassa sipulileivässä maistui kunnolla sipuli, ja mallasleipä oli juuri sellaista, josta pidän. Siis reilusti makeaa ja tahmeaa.

Alkupalojen aikana jututin tarjoilijaa hieman ravintolan linjasta. Valitettavasti en päässyt siitä ihan kunnolla jyvälle, sillä ystävällinen, mutta kiireinen tarjoilija puhui todella nopeasti. Hän vissiin sanoi, että tyyli oli aikaisemmin ollut ”scandinavian” ja nykyään ”nordic” – en tosin ymmärrä, mitä eroa näillä on. Se tuli ainakin selväksi, että Ribessä satsataan hyviin liharuokiin ja melko konstailemattomiin raaka-ainesiin. Kuulostaa juuri siltä linjalta, jota entistä useampi fine dining -ravintola nyt noudattaa. Virtaviivaista, puhdasta, hitusen rustiikkista, laatu edellä ja piperrys perässä.

Tallinna Ribe Savusuolaa
Merellisen suolapalan jälkeen oli ensimmäisen alkuruoan vuoro: sieniliemi, herkkusieniä, suolattua naudankylkeä ja tryffelikreemiä. Liemi kaadettiin lautaselle lihan ja sienien päälle pöydässä, ja yllätyin, kuinka suuri annos oli. Lientä oli lautasella useita desejä, ja aloin uumoilla, että tämä tasting-menu ei nyt sitten taidakaan koostua ihan pienistä annoksista.

Liemi oli todella herkullista, vaikka en lusikoinutkaan sitä loppuun, jotta jaksaisin syödä koko menun. Kevyesti marinoidut sienet nousivat annoksen päärooliin. Lihaa oli yllättävän pieni siivu, ja mietimme miehen kanssa, kaipasiko annos sitä lainkaan. Tryffeliä oli annosteltu juuri sopivasti. Kyllääntymisrajani tulee vastaan aika nopeasti, mutta nyt tryffeli vain säesti annosta. Liemen kanssa tarjoiltiin piemontelaista valkoviiniä, jonka maku ja tuoksu oli aika kuiva ja niukka, mutta se sopi hyvin etenkin sieniin. Kutkuttava aloitus!

Tallina Ribe arvostelu
Alkuruoan jälkeen saimme keittiön yllätystervehdyksen. Tämä annos jakoi mielipiteemme kaikkein voimakkaimmin. Tarjolla oli siis ankkatartar (ilmeisesti ilmakuivatusta ankasta) erilaisten ja eri tavoin valmistettujen sipulien kanssa. Annos oli kiinnostava, sillä eipä sitä nyt ankkaa tässä muodossa ihan joka päivä tule syötyä. Liha oli kuitenkin aivan liian suolaista minun makuuni. Makeankitkerät paahdetut sipulit olivat kokonaisuuden kohokohtia, mutta en pystynyt syömään suolaista tartaria loppuun.

Mies sen sijaan rakasti annosta. Hänelle siitä tulivat mieleen Lapin-vaellukset, joille hän kuivaa aina viikkokaupalla uunissa lihaa ja vihanneksia. Inssi veteli minunkin tartarini loppuun hyvällä ruokahalulla ja kuvaili makuelämystä ”upeaksi räjähdykseksi”. Mutta juuri tämän vuoksi seurassa syöminen on parasta. Ihmisten makuaistit vaihtelevat, ja annokset herättävät kaikissa erilaisia tunne- ja makumuistoja. Mielestäni pieni debatti antaa illalliselle vain särmää, eikä sitä pidä pelätä.

Seuraavakin annos jakoi hiukan mielipiteitämme, mutta ei näin rajusti. Riistaterriini tarjoiltiin kapris-rusinapyreen kera. Annos esiteltiin hiukan hätäisesti, sillä terriinissä oli tarkalleen ottaen vasikkaa, fasaania ja ankanmaksaa. Ankanmaksaa oli kerrankin sopiva määrä, kuten tryffeliä alkukeitossa. Pieni sipaus, joka toi kuivahkoon fasaaniin täyteläisyyttä, mutta ei alkanut tökkiä.

Mies ihasteli terriiniä, jonka kerrokset erottuivat toisistaan selvästi. Minun mielestäni terriinit ovat hiukan vanhanaikaisia. Olisin kaivannut tähän jotain kohottajaa, niin annoksen makuun kuin ulkonäköönkin. Esimerkiksi teriinin kanssa tarjoiltu raaka omena oltaisiin voitu käsitellä jotenkin. Kapris-rusinapyre oli todella hyvää, sen sijaan annoksen kanssa tarjoiltu leipä oli paistettu turhan tummaksi, ja leipä oli ehtinyt jäähtyä.

Vaikka tarjoilijoilla oli selvästi kiire, eivätkä he kauheasti jutustelleet kanssamme, meiltä tultiin tässä vaiheessa kysymään, haluammeko pienen paussin ennen pääruokaa. Tämä oli mukavaa huomioimista ja tilannetajua, sillä illallisen alku oli sujunut aika nopeasti. Oli kiva hengähtää hetki ja juoda viinilasillinen rauhassa loppuun.

Ribe Tallinna kokemuksia

Pääruoaksi saimme valita joko turskaa rapuviinietikan ja polentakakun kera tai lampaanpaistia purjolla ja tapenadella. Päätimme ottaa molemmat ja maistella toistemme annoksia.

Minä aloitin lampaalla. Lihassa oli paljon rasvaa, jonka olisin itse perannut pois. Liha olisi kaivannut enemmän suolaa ja makuja, ja tapenadea oli mielestäni liian vähän. Sen sijaan turska-annos maistui meille molemmille, vaikka simppeli ulkonäkö ei aluksi nostanut odotuksia korkealle. Annoksessa oli ihanasti suolaa, happoja ja umamia. Muistiinpanoissani lukee tässä kohdassa vau!, vaikka käsala onkon jo hieman horjuvaa. 😀 Myös kalan kanssa tarjottu valkoviini oli erinomaisen luonteikas. Arvatkaas vaan, kirjoitinko ylös, mikä viini se oli. No en tietenkään.

Tallinna Ribe lammas

Ribe Tallinna illallinen
Pääruokien jälkeen lepäsimme taas hetken, kunnes saimme suunraikastajaksi selleri-omenagraniten ja vuolukermaa. Annos oli väliruoaksi melko iso, mutta niin kiinnostava ja maukas, että pistelimme sen mielellämme viimeistä pisaraa myöten. Täyteläisyys, happamuus, raikkaus ja maanmaku olivat kohdillaan just eikä melkein.

Tallinna Ribe illallinen
Jälkiruoka oli toinen yhteinen suosikkimme. Ilokseni se ei ollut raskas suklaakakku tai vastaava, vaan graniten tavoin tasapainoinen yhdistelmä kirpeyttä ja pehmeyttä. Limetillä marinoitu päärynä tarjoiltiin mascarponejäätelön, heramarengin ja tillin kera. Jälkiruokaviininä tarjoiltiin vuosikerran 2012 Tokaijia. Olen aina ollut aistivinani Tokaijin maussa ja tuoksussa tilliä, enkä siis ole väärässä, koska sommelier Tanel Turk oli päättänyt yhdistää viinin tähän ruokaan.

Miekkonen ei juurikaan välitä makeasta, mutta tästä annoksesta hänkin innostui. Limemarinoidut päärynät nimittäin olivat kunnolla happamia, ja se on hänen tapauksessaan hyvä asia. Oheinen kuva havainnollistaa suomalaisen diplomi-insinöörin ja virolaisten päärynöiden pyhää liittoa. Ja jos miehen naamalla on tuommoinen ilme, se on äärettömän hyvä merkki. Happamuutta ja tulisuutta ei kuulemma voi koskaan olla liikaa.

Tallinna Ribe illallinen
Jälkiruokakahvien lisäksi meille tarjoiltiin aterian päätteeksi talon omaa limoncelloa, joka muuten oli hyvää. Aloitimme illallisen kello 19, ja kello taisi olla noin 22.30, kun lopettelimme. Tahti oli hyvä, aluksi jopa rivakka, ja pääsimme jatkamaan iltaa vielä ihmisten aikaan (vanhojen, tylsien ja väsyneiden).

Suomen mittakaavassa Ribe on edullinen, kuten Tallinnan muutkin ruokapaikat. Paikalliseen hintatasoon verrattuna Ribe on kuitenkin tyyreimmästä päästä. Tämä illallinen maksaisi 44 euroa ja viinipaketti 29 euroa. Suomalaisiin hintoihin tottuneelle hinta-laatusuhde on tietenkin aivan mieletön. Käytän kuitenkin lähtökohtana sitä, että Ribe on rankattu yhdeksi koko Viron parhaista ravintoloista, ja keittiöstä löytyy Michelin-tason kokemusta.

Fine dining -viikkoni kolmikosta Ribe jäi viimeiseksi, vaikka ravintola ei missään nimessä ole huono tai edes keskinkertainen. Se on tyylikäs ja hyvä ravintola, mutta Tampereen parhaiden paikkojen ei tarvitse hävetä sen rinnalla tippaakaan. Ehkä tämä kertoo siitä, että Tampereella tehdään pirun kovaa ruokaa, mutta kansainvälisen ravintola-alan silmissä olemme syrjässä. Täällä pitää yltää lähes ylimaailmallisiin suorituksiin tullakseen noteeratuksi maailmalla.

Ribestä jäi kuitenkin hyvä mieli. Tarjoilijoilla oli bluetooth-kuulokkeet, mutta he eivät höpisseet niihin ainakaan meidän pöydässämme, vaan hoitivat viestinvaihtonsa tahdikkaasti. Kiireestä huolimatta henkilökunta piti pöytiä silmällä. Olisin kaivannut annosten tarkempaa esittelyä ja small talkia, mutta kiitän siitä, että meidän annettiin pitää välillä taukoja, jutella ja juoda viiniä omassa tahdissamme. Kyllä tästä sen verran tyytyväinen fiilis jäi, että jätin pöytään tippiä, vaikka söimmekin ilmaiseksi.

En kauhean usein viljele itsestäni kuvia täällä, koska kuvauksellisuuteni on Spede Pasasen tasoa. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen, sillä tämä otos havainnollistaa aika kivasti Riben lasien kokoa. Ihan yhden lasin vain join. Semmoisen, joka vetää melkein viinipullollisen…

Tallinna Ribe viini
Ribestä jatkoimme parin korttelin päähän Chicago 1933 -jazzbaariin, josta vanha työkaverini vinkkasi. Näin hänen Facebookissaan joskus kuvia, joissa tyyppi pössytteli sikaria vanhan kirjaston näköisessä miljöössä litrasen gt-tuopin kanssa. Tiesin, että tuonne minä haluan vielä joskus, ja nyt oli oiva tilaisuus iskeä tämäkin kärpänen samalla lätkällä.

Chicagon alakerrassa on siis jazz-puoli, jossa on usein elävää musiikkia. Yläkerrassa on sikaribaari. Chicagon gt:t ovat hervottoman kokoisia, ja medium-koon drinkki on tyyliin puolen litran kolpakko. Käskin miestä tuomaan minulle gt:n, mutta hänen mielestään viski sopii paremmin kuubalaisen sikarin pariksi. Viskinaisena minulla ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan. Ja lataillaanpas tänne nyt lisää kuvia meikäläisestä, kun nyt pääsin innostumaan. Juokaa tytöt viskiä ja tuprutelkaa, niin kasvatte isoiksi naisiksi ja teistä voi joku päivä tulla vaikka pomoja tai Mary Kay -kosmetiikkakonsulentteja, eri kivaa ja vänkää, iiiikkkk!!!!

Tallinna Chicago 1933 baari
Tallinna Chicago sikari viski baari

Päästyämme hotellille nautiskelimme kuitenkin vielä ne gt:t Swissotelin kattobaarissa. Drinksujen kanssa tarjoillaan mukava naksuvalikoima, ja ihastuin kovasti fenkolilla maustettuihin suolapähkinöihin, joita haluan tehdä itsekin. Sen sijaan baarin kuuluisin, passionhedelmällä maustettu drinkki oli aika tylsä, vaikka se on voittanut Viron kansallisessa cocktail-kilpailussa ykköspalkinnon pari vuotta sitten.

Jos kyseinen hotelli kiinnostaa, voit kurkkailla lisää kuvia parin vuoden takaisesta bloggauksestani. Kuvailin tuolloin vähän enemmän hotellia, nyt keskityin ruokaan. Ei kannata säikähtää, vaikka kyseessä on viiden tähden luksushotelli, sillä suomalaisen matkaajan kukkarolle se on kohtuuhintainen. Me yövyimme Hotels.com-bonusten ansiosta naurettavalla 14 eurolla. Kannattaa pyytää huone korkealta, sillä näkymät ovat mielettömät, karun kauniit. Olen myös kuullut luotettavlta taholta huhuja, että hotellista saa viinabuffetilla varustetun huoneen. Kelaa nyt: VIINAPUHVETTI! Viinapuhvetti! Aamusta iltaan niin paljon viinaa kuin sielu sietää, ai ai että lämmittää suomalaisen mieltä!

Hotellissa on ihana kylpyosasto ja todella hyvä aamiainen. Pidän erityisesti siitä, että huoneessa on kahvinkeitin, jolla voi pyöräyttää omassa rauhassa sumpit. Ala-aulassa on myös kahvila, josta voi ostaa huoneeseen ihania leivonnaisia. Minä nautiskelin espressoni hyvän kirjan, suklaa-kirsikkakakun ja Ron Jeremy -rommin kera.


Swissotel Tallinna arvostelu kokemuksia

Otan muuten vastaan vinkkejä siitä, millä laivalla Tallinnaan kannattaa mennä. Matkasimme jollakin Tallink Siljan paatilla, joka on tuttu Sinkkuristeily-ohjelmasta, ja atmosfääri oli sen mukainen. Ikävintä Tallinnan-botskeissa on istumapaikkojen vähyys. Harva ottaa hytin parin tunnin matkalle, joten laivojen kahvilat, baarit ja ravintolat ovat aivan täynnä.

Luulimme olevamme fiksuja ja varasimme paluumatkalle noin 20 euroa maksavan loungen, jonka lupailtiin sisältävän pientä purtavaa. Jätin hotellin ihanan aamupalan väliin, koska ajattelin, että nukun vähän myöhempään ja syön aamiaisen laivan loungessa. Kattia kanssa. Ruokatarjoilu tarkoitti nahkeita kurkku- ja porkkanatikkuja, raakaa kukkakaalia, tsatsikia ja hikeentyneitä minimuffinsseja. Hain lopulta aamupalaleivät viereisestä kahvilasta. Olisi varmaan pitänyt ottaa ravintolan aamiaisbuffet, joka olisi maksanut 11 euroa. Olisimme saaneet halvemmalla istumapaikat ja parempaa ruokaa.

Mutta eipä nurista enempää. Tämä oli ihana miniloma, vaikka Tallinna onkin loskainen ja harmaa aina, kun käyn siellä. Mutta se on osa kaupungin viehätystä. Ribe sai minut kiinnostumaan kaupungin ravintolakentästä, jota pitää jatkossa käydä tutkimassa vähän useammin.

 

2 Kommenttia

  1. Campasimpukka

    Suosttelen lämpimästi kahta Tallinnan ravintolaa, Restoran Ö ja NOA ovat molemmat aivan mahtavia, mutta hinnat kyllä lähempänä Suomen hintoja. Kummastakin löytyy jaarituksia Campasimpukan ylälaidan Valmiissa pöydissä-välilehdeltä. http://campasimpukka.blogspot.fi/p/blog-page.html

    Ja paateista, tuo on totta, että istumapaikkaa on välillä vaikea löytää noilla nopeilla yhteyksillä, aamiaisbuffetti on kyllä hintansa väärti, ainakin pääsee istumaan ja syömään tummaa virolaista leipää.

    Tallinna on ihan lempparimme nyt, kun ensin emme käyneet siellä ollenkaan melkein 20 vuoteen, sitten aloimme rampata siellä 2-3 kertaa vuodessa, 2-3 yötä kerrallaan, että ehtii syödä monta kertaa 😀

    • Kiitos vinkeistä! Mä otan toisen näistä tähtäimeeni, kun käyn Tallinnassa seuraavan kerran. Olen testannut myös kehutun Sfäärin, joka oli ihan kiva ja edukas, mutta ei nyt niin valtavan säväyttävä kuin kuvittelin.

      Puhuimme myös miehen kanssa, että pakko ottaa pian uusiksi. Tuommoinen viikonlopun kestävä ruokaloma on ihan kiva hengähdystauko tässä ruuhkavuosien keskellä. Syksyllä minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä testailemaan ilmaiseksi useampia Tallinnan hip-paikkoja, mutta kutsu tuli niin lyhyellä aikataululla ja ruokaretki olisi tehty keskellä viikkoa, joten en mitenkään pystynyt säätäämään sellaista yht´äkkiä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.