Oodi Vammalan aluesairaalalle

Pari tuttua pyysi puoliherjalla Savusuolaan juttua sairaalaruoasta. Ei olisi kannattanut, sillä jätän yleensä asialliset hommat tekemättä ja suostun kaikenlaiseen älyvapailuun.Tästä siis saatte.

Vietimme ensimmäisen viikon vauvamme kanssa Vammalan aluesairaalan perhehuoneessa toisten ruokittavana. Olin varma, että joutuisin syömään koko viikon suolatonta jauhelihakeittoa ja porkkanaraastetta. Kokemukseni laitosruoista kun eivät ole erityisen mairittelevia. Yllätykseksemme Vammalassa tarjoiltu ruoka oli sairaalaruoaksi oikein hyvää. Ei mitään gurmeeta, mutta todella paljon parempaa kuin olin odottanut.

Sairaalan ruoka on kuulemma ollut aikaisemmin vielä parempaa, ja laadussa on ollut pientä notkahdusta sen jälkeen, kun paikallinen keskuskeittiö alkoi tehdä ruoan. Minä olin tähänkin tasoon vallan tyytyväinen. Oli ilahduttavaa saada ruokaa, jossa oli uskallettu käyttää rasvaa ja mausteita. Mielestäni juuri sairaalaruoka saisi olla tuhtia. Potilaat ovat usein siinä kunnossa, että ruokahalu on nollassa. Siksi on tärkeää, että se vähä, minkä saa alas, on energiapitoista ja maukasta. Vammalassa ei tarjoiltu mitään eksoottista, vaan tuttua kotiruokaa. Se oli kuitenkin riittävästi maustettua, pakastevihannesten joukkoon oli usutettu tuoreita kasviksia, ja kasvisten ja kalan osuus oli muutenkin mukavan suuri.

Tuoreen salaatin kanssa tarjoillun kanarisoton vihannekset eivät olleet mössääntyneet ylikypsiksi.
Tuoreen salaatin kanssa tarjoillun kanarisoton vihannekset eivät olleet mössääntyneet ylikypsiksi.
Muusissa oli kunnolla suolaa ja rasvaa ja jopa pieniä sattumia, ei siis liisterimäistä jauhemuusia.
Muusissa oli kunnolla suolaa ja rasvaa ja jopa pieniä sattumia, ei siis liisterimäistä jauhemuusia.
Wanha kunnon kaalipata muistutti taas kaalin erinomaisuudesta. Pitää tehdä tätä lapsuusherkkua joku päivä itsekin.
Wanha kunnon kaalipata muistutti taas kaalin erinomaisuudesta. Pitää tehdä tätä lapsuusherkkua joku päivä itsekin.
Kasvisgratiinissa ja kanakastikkeessa oli kunnolla kermaisuutta. Sairaala-annokset ovat maltillisen kokoisia, joten energiamäärissä ei saisi niuhottaa. On tärkeää, että etenkin vanhukset ja rankoista hoidoista toipuvat saavat tarpeeksi ravinteikasta ruokaa.
Kasvisgratiinissa ja kanakastikkeessa oli kunnolla kermaisuutta. Sairaala-annokset ovat maltillisen kokoisia, joten energiamäärissä ei saisi niuhottaa. On tärkeää, että etenkin vanhukset ja rankoista hoidoista toipuvat saavat tarpeeksi ravinteikasta ruokaa.
Kasvispyöryköitä, höyrytettyjä juureksia ja kermaperunoita. Peukutus kasvisten runsaasta määrästä ja KERMAperunoista!
Kasvispyöryköitä, höyrytettyjä juureksia ja kermaperunoita. Peukutus kasvisten runsaasta määrästä ja KERMAperunoista!
Porkkana- ja kaaliraasteen lisäksi tarjoiltiin onneksi myös piristävämpiä salaatteja.
Porkkana- ja kaaliraasteen lisäksi tarjoiltiin onneksi myös piristävämpiä salaatteja.
Ruotoinen ja maultaan voimakas silakka kavahduttaa nykyään monia. Mutta mikä tahansa kala on maukasta, kun se kieriskelee juustokastikkeessa, ja tarjoillaan punajuuren kera.
Ruotoinen ja maultaan voimakas silakka kavahduttaa nykyään monia. Mutta mikä tahansa kala on maukasta, kun se kieriskelee juustokastikkeessa, ja tarjoillaan punajuuren kera.
Termoskahvista saa maukasta, kun lämmittää reilun lorauksen kahvimaitoa mikrossa ja pumppaa kahvin maidon päälle. Tähän tuli ihan oikea vaahtohuntu.
Termoskahvista saa maukasta, kun lämmittää reilun lorauksen kahvimaitoa mikrossa ja pumppaa kahvin maidon päälle. Tähän tuli ihan oikea vaahtohuntu.

Tein sairaalassa myös jotain äärimmäisen harvinaista: ostin makeanhimooni irtokarkkeja. Tai oikeastaan mies osti minulle hakiessaan meille iltapalaa viereisestä marketista. Pussi lupaili, että sisällä olisi sekoitus hedelmä- ja lakritsikarkkeja. My ass. Pussissa oli 350 grammaa tasan saman makuisia lisäainenappeja, joissa oli käytetty vain eri väriaineita. Lakritsia en maistanut yhdessäkään mustassa ”lakrtitsinomaisessa” karkissa. Totesimme, että pussin sisältö lähinnä yrjötti ja heivasimme melkein kaikki karkit vaipparoskikseen (biojätettä ei ollut).

En vain tajua, miksi nämä ovat jonkun mielestä herkkua. Selittäkää ihan oikeasti joku, joka tykkää irtokarkeista. Synnytyksen jälkeisessä hormonipilvessä tulin suorastaan vihaiseksi, kun aloin ajatella niitä ihmisiä (yleensä naisia), jotka eivät ikinä syö kunnon ruokaa. Annosta närpitään ja pyöritellään ja suurin osa jätetään syömättä. Illalla sitten tankataan koko päivän energiatarpeen edestä irttiksiä ja Pepsiä. Kai minussa on joku karkkivamma, kun en tajua näitä, enkä jatkuvaa karkin napostelua ja oikean ruoan nirsoilua muutenkaan.

Irtsikkanarkkarit varmaan itkevät verta, mutta 300 grammaa lensi roskikseen...
Irtsikkanarkkarit varmaan itkevät verta, mutta 300 grammaa lensi roskikseen…

Hyvän ruoan lisäksi haluan kiittää ja ylistää Vammalan synnytysosastoa kaikesta mahdollisesta. On upeaa, että perheillä on mahdollisuus olla yhdessä sairaalassa ja opetella vauvan hoitamista kaikessa rauhassa. Saamamme tuki ja apu oli niin mahtavaa, että mitkään sanat eivät riitä kiittämään henkilökuntaa kylliksi.

Mutta eihän toki mikään hyvä voi jatkua ikuisesti. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on suuressa viisaudessaan ajamassa Vammalan synnärin toimintaa alas jo tänä syksynä. Peruste on niin idioottimainen, että sen sanominen ääneen julkisuudessa kertoo joko PSHP:n typeryydestä tai kansalaisten täydellisestä aliarvioimisesta. Pahimmassa tapauksessa molemmista. Sairaanhoitopiiri lopetti taannoin viikonloppusynnytykset Vammalassa. Synnyttämään pääsee siis vain arkisin. Nyt PSHP kehtaa ihmetellä sitä, että synnytysten suhteellinen määrä Vammalassa on laskenut, kun viikonloppusynnytykset lopetettiin.

Öööh, just….logiikka on sama kuin jos vähentäisin syömäni ruoan määrää kolmanneksella ja vilpittömästi ihmettelisin, miksi en liho, vaan laihdun. Toiseksi, viikonloppusulku luo henkisen esteen Vammalassa synnyttämiselle. Aika suuri osa perheistä ajattelee, että miksi edes harkita Vammalaa vaihtoehtona, kun synnytyksen pitäisi alkaa optimaalisesti arkena. Raskausaika on monesti tarpeeksi stressaavaa muutenkin, ja kaikki epävarmuus ja säätö vain lisäävät stressiä.

Vammalaa on myös arvosteltu turvattomaksi paikaksi synnyttää. Tietääkseni ketään ei kuitenkaan pakoteta Vammalaan vasten tahtoaan. Riskejä pyritään ehkäisemään jo siten, että Vammalaan ei oteta riskisynnyttäjiä. En nyt ala kerrata yksityiskohtaisesti omaa synnytystäni, mutta sen verran kerron, että kaikki ei mennyt kuin Strömsössä, vaikka olinkin matalan riskin synnyttäjä. Henkilökunta kuitenkin hoiti matkaan tulleet mutkat rauhallisesti ja ammattitaitoisesti. Paikalla oli kunnon arsenaali lääkäreitä, hoitajia ja kätilöitä, jotka olivat tilanteessa koko ajan joka solullaan mukana. Jos homma olisi hoidettu hädässä ja paniikissa, voisin olla tällä hetkellä aika traumatisoitunut. Henkilökunnan ammattitaidon ja loistavan jälkihoidon ansiosta sairaalareissusta jäi niin hyvä fiilis, että tuntui haikealta lähteä kotiin.

Nyt eksyin hiukan sivupolulle, mutta sallin sen itselleni, koska olen monen muun lailla raivoissani Vammalan lopettamisuhasta. Lisäksi haluan antaa synnärin henkilökunnalle kaiken mahdollisen tunnustuksen, minkä voin. He eivät voi vaikuttaa osaston kohtaloon, ainoastaan tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Ja he todella tekevät sen hyvin, he tekevät sen loistavasti.

Valitettavasti sosiaali- ja terveyspuolen tulevaisuutta suunnittelevista ihmisistä pelottavan suurella osalla ei ole minkäänlaista kosketusta alan työhön ja todellisuuteen. Näennäisiä säästöjä saadaan Excel-kikkailulla ja keskittämällä palvelut neuvostohenkisiin kolhooseihin. Eihän se mitään säästöä ole, vaan kustannusten siirtämistä omalta tontilta jonkun toisen huoleksi. Vammalassa vietetyn viikon ansiosta meiltä säästyi ainakin pari paniikkipuhelua neuvolaan ja jopa yksi Acuta-käynti. Apu kokemattomien vanhempien turhiin säikähdyksiin oli napin painalluksen päässä. Kotiin palattuamme olemme voineet keskittyä vauvaan ja itseemme, koska aikaa ja energiaa ei mene ”luotettavilla” vauvapalstoilla surffailuun, neuvolaan soitteluun ja panikointiin.

Selvää säästöä siis, te arvon byrokraatit, jotka mittaatte kaiken tuottavuuden ja bkt:n perusteella.

P.S. Mainostan vielä itseäni ja Tamperetta. Tuoreessa Me Naisissa on pitkä juttu nousevasta ruokakaupungista eli Tampereesta. Hyvä infopaketti, jos et tunne kaupunkia, ja etsit kivoja ruokapaikkoja. Jutun printtiversiossa jopa allekirjoittaneen nurina Hans Välimäen purilaispaikasta on saanut huomiota.

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*