Tänään kävimme kaveriporukalla ulkoilemassa ihanalla Tallipihalla. Paikalle houkutteli Poppamiehen 5-vuotista taivalta juhlistanut viikinkirieha, jonka pääosassa oli tietenkin chili. Viikinkiteema, ilmapallot, poni- ja vossikkakyyti houkuttelivat paikalle runsaasti lapsiperheitä, vaikka aamulla tuumimme, verottaako sää osallistujia. Tampereella on puhaltanut koko päivän todella jäätävä tuuli, ja nyt illalla pyryttää oikein kunnolla.
Tuliset herkut kuitenkin lämmittivät, ja Tallipihan kaikki liikkeet ja kahvila olivat auki, joten ulkona ei ollut pakko hytistä koko ajan. Ohjelmassa oli muun muassa Poppamies Marko Suksen tuomaroima grillauskisa ja tuotteiden maistelurata. Radalla oli kolme tasoa miedoimmista Poppis-tuotteista tulisimpiin. Jokaisen tason suoritettuaan sai tulisen palkinnon, kuten sipsipussin tai chilinougatia. Jätimme tällä kertaa kolmannen tason väliin, mutta toisenkin tason kastikkeet vihlaisivat tyhjää vatsaa ihan kiitettävästi.
Maisteluradan jälkeen nautimme lounaan ulos katetussa teltassa. Työntekijät olivat päivän teeman mukaisesti pukeutuneet viikinkihenkeen. Pikkuväki herkutteli vohveleilla, isommat terästetyllä minttu-chilikaakaolla. Viisi euroa kustantanut chili con carne oli sopivan mausteista mutta ei mahdottoman liekehtivää. Tuhdissa annoksessa oli kunnolla lihaa ja papuja.
Lounaan jälkeen ihmettelimme hetken grillauskisaa ja Tallipihan suloista ponia ja hevosta. Mäyräkoiramme riistavietti tosin heräsi aina, kun vossikka lonksutteli ohi, ja ajohaukku kaikui monen korttelin päähän. Ennen kotiinlähtöä kävin ostoksilla suklaapuodissa, joka on suklaafanaatikon märkä päiväuni. Kaupassa on suuri valikoima käsin tehtyjä konvehteja, joita voi ostaa yksittäin. Hyllyt notkuvat suklaalevyistä, tikkareista, valtavista vaahtokarkeista, herkkukahveista ja -teestä.
Lopuksi paljastan tehneeni hirvittävän eläinsuojelurikoksen. Kaikki, jotka tuntevat mäyräkoiran luonnetta, ymmärtävät, kuinka pahasti olen loukannut erään uljaan valioyksilön tunteita. Mielenkiintoni heräsi, kun näin erään rakennuksen ovella kyltin, jossa luki ”valtaistuinsali”. Vanhassa ladossa oli Poppamiehen curry-maistajaiset sekä turkiksilla ja vaakunoilla koristeltu valtaistuin, jossa porukka sai kuvauttaa itsensä. Tuolin ympärille oli viritetty oikein valotehosteet.
Terveet ja normaalit ihmiset kuvasivat itsensä valtaistuimella päässään viikinkikypärä ja lapsi sylissään. Minä manguin mieheni penkille koiramme kanssa. Mäykky sai päähänsä uljaan kypärän, joka tosin oli aika iso.
Koiramme loukkaantui tökeröstä kuvaussessiosta niin verisesti, että kun kotimatkan aika koitti, sille tuli mystinen tassuvamma. Tyyppi ei suostunut hievahtamaan ja lenkutti toista etujalkaansa. Tutkimme tassun, eikä siinä näyttänyt olevan mitään vikaa. Ajattelimme, että ehkä pakkasen ja sepelin takia koiralle puetut töppöset olivat hiertäneet. Kun koira ei suostunut hievahtamaan, kannoimme sen Tallipihalta Tammelaan asti.
Tassuvamma kuitenkin katosi jännästi Rongankadun alikulkutunnelissa. Nöyryytys vissiin unohtui koiran lähimuistista, ja yhtäkkiä kaikki neljä räpylää pelasivat taas mallikkaasti, häntä heilui kuin viimeistä päivää ja saimme juosta piskin perässä kotiin.
Mitä siis opimme tästä. Älä valokuvaa mäyräkoiraasi väkisin viikinkikypärä päässä. Sen pituinen se.
