Poppamiehen tulinen viikinkirieha lämmitti jäisessä viimassa

Tänään kävimme kaveriporukalla ulkoilemassa ihanalla Tallipihalla. Paikalle houkutteli Poppamiehen 5-vuotista taivalta juhlistanut viikinkirieha, jonka pääosassa oli tietenkin chili. Viikinkiteema, ilmapallot, poni- ja vossikkakyyti houkuttelivat paikalle runsaasti lapsiperheitä, vaikka aamulla tuumimme, verottaako sää osallistujia. Tampereella on puhaltanut koko päivän todella jäätävä tuuli, ja nyt illalla pyryttää oikein kunnolla.

Tuliset herkut kuitenkin lämmittivät, ja Tallipihan kaikki liikkeet ja kahvila olivat auki, joten ulkona ei ollut pakko hytistä koko ajan. Ohjelmassa oli muun muassa Poppamies Marko Suksen tuomaroima grillauskisa ja tuotteiden maistelurata. Radalla oli kolme tasoa miedoimmista Poppis-tuotteista tulisimpiin. Jokaisen tason suoritettuaan sai tulisen palkinnon, kuten sipsipussin tai chilinougatia. Jätimme tällä kertaa kolmannen tason väliin, mutta toisenkin tason kastikkeet vihlaisivat tyhjää vatsaa ihan kiitettävästi.

Maisteluradan tuotteita oli myös myynnissä. Mukaan lähti purkillinen ihanan täyteläistä kookos-mangokastiketta sekä savustettua Vampyree-chilipyrettä.
Maisteluradan tuotteita oli myös myynnissä. Mukaan lähti purkillinen ihanan täyteläistä kookos-mangokastiketta sekä savustettua Vampyree-chilipyrettä.

Nuo karkit ovat muuten "jännä" ylläri vaikka työpaikan sokerihiirten kiusaksi...
Nuo karkit ovat muuten ”jännä” ylläri vaikka työpaikan sokerihiirten kiusaksi…

Maisteluradan jälkeen nautimme lounaan ulos katetussa teltassa. Työntekijät olivat päivän teeman mukaisesti pukeutuneet viikinkihenkeen. Pikkuväki herkutteli vohveleilla, isommat terästetyllä minttu-chilikaakaolla. Viisi euroa kustantanut chili con carne oli sopivan mausteista mutta ei mahdottoman liekehtivää. Tuhdissa annoksessa oli kunnolla lihaa ja papuja.

Ystävälliset viikingit tarjoilivat chilisoosia ja lämmikettä.
Ystävälliset viikingit tarjoilivat chilisoosia ja lämmikettä.

Osa halusi chili con carneensa vielä lisäpotkua. Valitettavasti maisteluradan tulisimmat palat alkoivat poltella hieman jälkijunassa. Ainakin yksi seurueemme jäsenistä kipristeli pöydässä välillä kaksinkerroin...
Osa halusi chili con carneensa vielä lisäpotkua. Valitettavasti maisteluradan tulisimmat palat alkoivat poltella hieman jälkijunassa. Ainakin yksi seurueemme jäsenistä kipristeli pöydässä välillä kaksinkerroin…
Ostin Tallipihan kahvilasta jälkiruokasumpit ja palan chilillä ja inkiväärillä maustettua päärynäkakkua. Kakku ei ollut liian makea, vaan enemmänkin mausteinen. Itse käyttäisin chiliä ja etenkin inkivääriä rohkeammalla kädellä - tätä aion testata kotona. Kahvilan tuotteet ovat muutenkin ihania ja kekseliäitä.
Ostin Tallipihan kahvilasta jälkiruokasumpit ja palan chilillä ja inkiväärillä maustettua päärynäkakkua. Kakku ei ollut liian makea, vaan enemmänkin mausteinen. Itse käyttäisin chiliä ja etenkin inkivääriä rohkeammalla kädellä – tätä aion testata kotona. Kahvilan tuotteet ovat muutenkin ihania ja kekseliäitä.
Maisteluradan 2-tasosta palkinnoksi saatu nougat ei ole mitään lastenkamaa. Tämä on ihan hullua tavaraa. Puolet suustani halvaantui, vaikka olen aika tottunut chiliin ja maistoin todella pienen hipun.
Maisteluradan 2-tasosta palkinnoksi saatu nougat ei ole mitään lastenkamaa. Tämä on ihan hullua tavaraa. Puolet suustani halvaantui, vaikka olen aika tottunut chiliin ja maistoin todella pienen hipun.

Lounaan jälkeen ihmettelimme hetken grillauskisaa ja Tallipihan suloista ponia ja hevosta. Mäyräkoiramme riistavietti tosin heräsi aina, kun vossikka lonksutteli ohi, ja ajohaukku kaikui monen korttelin päähän. Ennen kotiinlähtöä kävin ostoksilla suklaapuodissa, joka on suklaafanaatikon märkä päiväuni. Kaupassa on suuri valikoima käsin tehtyjä konvehteja, joita voi ostaa yksittäin. Hyllyt notkuvat suklaalevyistä, tikkareista, valtavista vaahtokarkeista, herkkukahveista ja -teestä.

Poppamies Marko Suksi isännöi grillauskisaa ja maisteli ilme kovana joukkueiden tuotoksia. Tässä arvostellaan jonkinlaisia mozzarellapalloja.
Poppamies Marko Suksi isännöi grillauskisaa ja maisteli ilme kovana joukkueiden tuotoksia. Tässä arvostellaan jonkinlaisia mozzarellapalloja.
Tallipihalla kannattaa käydä jo nostalgisen miljöön vuoksi. Kahvila on koristeltu vanhoilla tavaroilla, kuten paperikengillä, valokuvilla ja vanhalla puhelimella. Ja kahvilan vessassa on ehkä maailman söpöin potta :)
Tallipihalla kannattaa käydä jo nostalgisen miljöön vuoksi. Kahvila on koristeltu vanhoilla tavaroilla, kuten paperikengillä, valokuvilla ja vanhalla puhelimella. Ja kahvilan vessassa on ehkä maailman söpöin potta 🙂
Myynnissä oli teeman mukaisesti viikinkirompetta.
Myynnissä oli teeman mukaisesti viikinkirompetta.
Suklaapuodin ihanuuksia.
Suklaapuodin ihanuuksia.
Maistuisiko suklaasilakka? Bongasin puodista myös ruosteisen näköisiksi käsitellyt, suklaiset työkalut. Minä tylsimys tosin ostin vain valikoiman konvehteja, joista jokainen on niin kaunis, että ne pitää syödä hitaasti ja hartaudella.
Maistuisiko suklaasilakka? Bongasin puodista myös ruosteisen näköisiksi käsitellyt, suklaiset työkalut. Minä tylsimys tosin ostin vain valikoiman konvehteja, joista jokainen on niin kaunis, että ne pitää syödä hitaasti ja hartaudella.

 

Heppa ei säästä hätkähtänyt.
Heppa ei säästä hätkähtänyt.

Lopuksi paljastan tehneeni hirvittävän eläinsuojelurikoksen. Kaikki, jotka tuntevat mäyräkoiran luonnetta, ymmärtävät, kuinka pahasti olen loukannut erään uljaan valioyksilön tunteita. Mielenkiintoni heräsi, kun näin erään rakennuksen ovella kyltin, jossa luki ”valtaistuinsali”. Vanhassa ladossa oli Poppamiehen curry-maistajaiset sekä turkiksilla ja vaakunoilla koristeltu valtaistuin, jossa porukka sai kuvauttaa itsensä. Tuolin ympärille oli viritetty oikein valotehosteet.

Terveet ja normaalit ihmiset kuvasivat itsensä valtaistuimella päässään viikinkikypärä ja lapsi sylissään. Minä manguin mieheni penkille koiramme kanssa. Mäykky sai päähänsä uljaan kypärän, joka tosin oli aika iso.

Minä kärsin ja häpeän. Matalaan ruumiiseeni kätkeytyvää valtavaa egoani ja ylpeyttäni on loukattu verisesti.
Minä kärsin ja häpeän. Matalaan ruumiiseeni kätkeytyvää valtavaa egoani ja ylpeyttäni on loukattu verisesti.

Koiramme loukkaantui tökeröstä kuvaussessiosta niin verisesti, että kun kotimatkan aika koitti, sille tuli mystinen tassuvamma. Tyyppi ei suostunut hievahtamaan ja lenkutti toista etujalkaansa. Tutkimme tassun, eikä siinä näyttänyt olevan mitään vikaa. Ajattelimme, että ehkä pakkasen ja sepelin takia koiralle puetut töppöset olivat hiertäneet. Kun koira ei suostunut hievahtamaan, kannoimme sen Tallipihalta Tammelaan asti.

Tassuvamma kuitenkin katosi jännästi Rongankadun alikulkutunnelissa. Nöyryytys vissiin unohtui koiran lähimuistista, ja yhtäkkiä kaikki neljä räpylää pelasivat taas mallikkaasti, häntä heilui kuin viimeistä päivää ja saimme juosta piskin perässä kotiin.

Mitä siis opimme tästä. Älä valokuvaa mäyräkoiraasi väkisin viikinkikypärä päässä. Sen pituinen se.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*