Radisson Blu Aleksanterissa asiakasta passataan pullakahveilla

(*Yövyimme ja söimme Radisson Blu Aleksanterissa ilmaiseksi)

Kuukausi sitten kuulin kaveriltani ihmeellisestä hotellista. Semmoisesta, jonka aulassa on herkkuja pursuileva jääkaappi. Bisneshuoneisiin majoittujat saavat kuulemma hakea sieltä Magnumeja vaikka keskellä yötä. Kyseinen hotelli on Punavuoressa sijaitseva Radisson Blu Aleksanteri. Hehkutukset taas ovat hotelleja hardcore-tasolla kuluttavan ystäväni suusta. Tälle ihmiselle kelpaa vain paras, ja jos hän sanoo, että jossakin on hyvä palvelu, se todellakin on hyvää.

Ei varmaan tarvitse miettiä, mitä vastasin, kun bloggaajakollegani Marika kysyi, haluaisinko yöpyä hänen kanssaan ilmaiseksi eräässä yhteistyökumppaninsa Radisson-ketjun paikassa. Se paikka sattui nimittäin olemaan tämä: ihmeellinen Aleksanteri, jossa on jäätelökaappi!

Radisson Blu Aleksanteri arvostelu
Radisson Blu Aleksanteri arvostelu
Yksilöllinen ketjuhotelli

Olen reissannut viime vuosina sen verran, että hotellipuolella on tullut nähtyä kaikenlaista. Lisäksi Ville matkustaa työnsä puolesta paljon, ja minä pääsen tyyppamaan huoneet ja kokemukset Skypen kautta.

Myötäelän myös hänen hotelliturtumustaan. Kun reissaat todella paljon ja hotelli on ainoa hengähdyspaikkasi, pienetkin asiat ärsyttävät ja ilahduttavat todella paljon. Tunkkainen huoneilma tuntuu kuivattavan suun limakalvot karrelle. Huono aamupala jurppii, jos tiedät joutuvasi elämään seuraavat 14 tuntia pelkillä kokoussämpylöillä.

Sen sijaan tilava huone, jossa et kolhaise itseäsi koko ajan seinään, tuntuu autuudelta. Samoin se, jos huoneen hintaan kuuluu jotain pientä ylellisyyttä. Vähän suklaata toivottamassa tervetulleeksi tai aamupalabuffet, jossa saat vastapaistetun omeletin valitsemillasi täytteillä.

Todella moni tasokas ketjuhotelli hoitaa hommansa mukiinmenevästi. Aula on kiiltävä ja krumeluuri, kaikki periaatteessa toimii. Useimmista paikoista ei kuitenkaan jää erityistä muistijälkeä, saati sitten niin lämmintä muistoa, että haluaisit palata uudelleen juuri tähän hotelliin.

Radisson Blu Aleksanteri jää mieleen jo miljöön vuoksi. Se on ehdottomasti kauneimpia testaamiani ketjupaikkoja. Kahteen eri aikakauden rakennukseen tehty hotelli ei ole ylimoderni. Aulassa on nykyaikaisia kalusteita, mutta myös plyysiä, kristallikruunuja ja vanhoja, kauniita tavaroita. 151 huonetta on sisustettu pääosin uusrenessanssin tai uusklassismin tyyliin. Kaiken vanhan ystävänä pidän tästä. En tiedä juuri mitään kamalampaa kuin kermakakkumaisen ylellinen rakennus, joka on sisustettu liian industriaaliksi.

Radisson Blu Aleksanteri arvostelu

Radisson Blu Aleksanteri arvosteluRadisson Blu Aleksanteri arvosteluValoa, valoa, valoa

Huone, jossa yövyimme, oli päheimpiä koskaan. Tässä ylimmän kerroksen bisneshuoneessa oli peräti 14 kattoikkunaa. Sisälle siivilöityvä kevätvalo teki tilasta hengittävän ja kauniin, joten meidän ei tehnyt mieli vedellä verhoja eteen.

Tyyliltään huoneemme edusti varmaankin hotellin moderneinta päätä. Tässä oli svengaavaa 60-luvun rantafiilistä. Etenkin tuo ihana sininen nurkka sai Beach Boysin soimaan päässä. Mieleeni tuli Ihanat naiset rannalla -kirja.

Huoneessa ei ollut minibaarijääkaappia, mutta viinipullo löytyi. Lisäksi rantanurkkaan oli katettu hemmottelulautanen ja pöydällä oli postikortti, jossa meidät toivotettiin tervetulleeksi. Jalkojenhierontalaite oli asetettu valmiiksi löhöilytuolin eteen. Oli kuulkaa aika kiva naputtaa lehtijuttua samalla, kun söit aleksanterinleivosta ja masiina teki shiatsuhierontaa (yöllä tosin friikkasin, kun unohdin koneeseen virrat päälle ja se välkkyi kuin jokin tappajarobotti, viinillä ei ollut osuutta asiaan).

Juuri nämä ovat niitä pieniä, mutta isoja juttuja, joista haluan hotellissa maksaa. En vain siitä, että aula on laitettu vimpan päälle. Tsekkasin bisneshuoneiden hinnat parista buukkauspalvelusta, ja ne näyttäisivät olevan 200 euron tienoilla. Tuolla summalla haluan jo jotain muutakin kuin hymyn respasta. Mielestäni tässä hotellissa bisneshuoneet herkkuineen ovat hintansa väärtejä. Ja kuten kaikissa hotelleissa, täälläkin hinnasto elää kysynnän ja sesongin mukaan. Aleksanterin bisneshuoneen voi saada jopa 150 eurolla, mikä on mielestäni todella edullinen hinta näin yksilöllisestä ja rauhallisesta, silti aivan keskustan kupeessa olevasta hotellista.

Olisin kaivannut ainoastaan kylpyammetta, joka olisi tuonut huoneeseen vielä enemmän luksusfiilistä. Sänky oli tarpeeksi leveä ja vaatteille yllin kyllin säilytystilaa. Ainoa miinus oli se, että alakerran huoneesta kantautui illalla jonkin verran ääniä. Toisaalta kaikuvuus on joskus vanhojen rakennusten kirous, enkä tiedä, miten paljon rakennuksen ikä on rajoittanut remonttiratkaisuja.

Radisson Blu Aleksanteri arvostelu
Radisson Blu Aleksanteri arvostelu
Radisson Blu Aleksanteri arvostelu
Radisson Blu Aleksanteri arvostelu

Saisiko olla pataa tai pullakahvia?

Ylellinenkin hotelli on minulle pettymys, jos ruoka on huonoa. Mieleeni tulee esimerkiksi maailman söpöin boutique-hotelli Roomassa – ja sen naurettava ruoka. Italialaiseen tyyliin aamiaisella tarjoiltiin vain vaaleaa leipää ja makeita tuulihattuja. Viime kesänä Münchenissa hotellin aamupalalla oli pöytiintarjoilu. Periaatteessa kiva juttu, mutta vähemmän kiva, jos olet kiireinen ja tarjoilija käyttää minuuttikaupalla aikaa epämääräiseen päivystämiseen ja lautasliinojen taitteluun.

Nyt pääsin onneksi kokemaan useammankin ruokanautinnon. Aleksanterin ravintola lanseerasi vuosi sitten pataruokakonseptin, jota pääsimme testaamaan. Keittiöpäällikkö Silvar Kraavik kehitteli Uudenmaan Marttojen kanssa suomalaisia ruokaperinteitä kunnoittavan ruoan, jossa käytetään vanhoja, lähes unohdettuja yrttejä. Ideana on tuoda pataruoka 2000-luvulle ja tarjoilla se näyttävästi, mutta vanhoja ruoanlaittomenetelmiä kunnoittaen.

Pataruoissa käytetään mausteena esimerkiksi kangasjuuriruohoa, punalaukkaa, katajanmarjaa ja persiljaa. Perinneyrttien lisäksi padan toinen salaisuus on pitkään haudutettu, umaminen liemi. Liemestä ollaan selvästi ylpeitä, sillä saimme sitä ensin shottilasilliset ruokahalua herättelemään. Kun annos tuodaan pöytään, liemi tarjoillaan omassa hopeakannussaan ja sitä voi kaataa lautaselle makunsa mukaan.

Mureaksi haudutetun naudanlihan lisukkeina tarjoiltiin bataatti- ja sienimuhennosta. Molemmat olivat todella hyviä, sienilisuke suorastaan taivaallinen. Pidin myös mukavan krumeluurista esillepanosta ja pienestä ohjelmallisuudesta, jota liemen kaatelu loi.

Silvar ehti jutella kanssamme hetken ja kertoi, millaisten kokeilujen ja kehityksen lopputulos pataruoka on. Vuoden viilaamisen jälkeen hän on lopputulokseen tyytyväinen. Koko pataruokamenun hintoineen löydät täältä. Mielestäni ruoan hinta-laatusuhde näyttää hyvältä. Maistelemamme Aleksanterin pata maksaa 28 euroa, kasvisversio Veggie pot vain 13,90. Annoskoko on runsas ja laadunkin puolesta suosittelen tätä illallispaikaksi muillekin kuin hotellivieraille. Ja minä en yleensä hotelliravintoloista perusta.

Radisson Blu Aleksanteri kokemuksiaRadisson Blu Aleksanteri kokemuksia

Radisson Blu Aleksanteri kokemuksia
Kaikkien huoneiden hintaan sisältyy myös toinen ihana ruokajuttu, nimittäin iltapäiväkahvi. Aulaan katetaan pullakahvit joka päivä kello 1719. Emme valitettavasti ehtineet nauttia niitä, mutta haistoimme ja näimme pullat. Ne olivat valtavia! Pullakahvien keittäminen ei vaadi keittiöltä suuria ponnistuksia, mutta asiakkaalle tulee passattu ja huomioitu olo.

Aamupalalla ilahduin omelettipisteestä. Keittiön tiskillä voi täyttää tilauslapun ja ruksia omat täytetoiveensa. Tuore munakas kiikutetaan suoraan pannulta eteesi.

Radisson Blu Aleksanteri kokemuksia
Tartar omin kätösin!

Kyllä minä siellä Helsingissä muutakin tein kuin lekottelin jalkahieronnassa ja söin jätskiä. Minä leikkasin lihaa, näillä vähäverisillä kirjoittajan käsillä! Vietimme illan Kokkikoulu Espassa, jossa järjestetään esimerkiksi ruokakursseja. Espaa luotsaa Suomen kokkimaajoukkueen johtaja Kristian Vuojärvi, joka veti tämänkin illan.

Kyseessä oli Kotipellon puutarhan järjestämä kokkauskurssi, jossa esiteltiin varsinaissuomalaisten pientuottajien raaka-aineita. Mieleeni jäivät erityisesti heidän Mimis-yrttinsä, joiden laatua olen ihastellut viime keväästä asti. Yksikään minttu ei ole versonut samalla tavalla, ja kesämökkimme taakse istutetusta ruukusta kasvoi kesällä kokonainen pensas. Peukku myös sille, että kalankasvattamon yhteydessä toimiva yrttitila hyödyntää viljelyssä ja lannoituksessa kiertotaloutta. Suomeksi: tuotanto on lähes hiilineutraalia.

Toinen illan ihastus oli Pieni kalatila Uudestakaupungista. Heidän periaatteisiinsa kuuluu esimerkiksi se, että kalaa ei myydä liikkeisiin, joissa sitä säilytetään yli kaksi päivää. Nostan hattua tällaiselle tuoreusideologialle. Se ei ole liiketaloudellisesti helpoin, mutta brändin ja kuluttajien kannalta paras valinta.

Bloggaajista ja toimittajista koostunut porukkamme jaettiin tiimeihin. Jokainen joukkue valmisti yhden annoksen viiden ruokalajin fine dining -menusta. Meidän porukkamme teki alkupalan eli tartarin luomukaritsasta. Oli muuten aika piinallista tällaiselle kotikokille, jonka vahvuuksia ovat kasvisruoat. Kristian kuittailikin aluksi, että aiotsä siis tehdä suikalepataa vai tartaria. Tästä sisuuntuneena nyhväsin lihan hitusiksi, jotka Kristian hyväksyi. Kukaan ei valittanut ainakaan kauhean kovaan ääneen lopputuloksesta. 😀

Ja huom, en tehnyt kaikkia annoksia itse. Jos jotain valittamista on, niin se oli se viereisen pöydän Erkki.


No käviksää siä jääkaapilla?

Kun nyt sitä Aleksanterin Wish fridgegsi nimettyä jääkaappia alussa heruttelin, niin palataanpa lopuksi siihen. Syötyämme lounaaksi pataruokaa ja illalliseksi tartaria, siikaa, possua ja mandariinijäädykettä olimme hullussa ähkyssä.

Mutta.

Jos hotellissa on kaksi ruoanhimoista naista, jotka tietävät, että aulan jääkaapista saa hakea koska tahansa mitä tahansa, mitä he tekevät?

No vetävät tietenkin pakkasyönä jäätelöä niin, että napa paukkuu, vaikka samaan aikaan valitellaan kovaan ääneen, että ai kauhee ku mää oon täynnä. Jääkaapissa oli tietenkin myös lisää aleksanterinleivoksia. Ja kun syö näin paljon makeaa, tulee suolaisenhimo. Joka taltutetaan leipäjuustosalaatilla. Sitten onkin jano ja pitää tilata aulabaarista drinksut. Ja mennä taas jääkaapille.

Ja mikä ihaninta, sitä täytetään koko ajan. Sen kuin jätät oven pieleen lapun, jossa kerrot, mitä kaipaat.

Radisson Blu Aleksanteri arvostelu
Yövy yhtä mukavasti Tampereella

Radisson Blu -ketjulla on Tampereellakin upea hotelli, jossa pääsee nauttimaan historian siipien havinasta. Pääsin testaamaan Hotelli Tammerin syksyllä ja olen käynyt hotellissa pariin otteeseen aamupalalla. Täällä jos missä on wanhanaikaista fiilistä.

Tammelassa sijaitseva Lapland Hotel on sijaintinsa puolesta huippu: vieressä ovat niin juna-asema, yliopisto kuin Tampere-talokin. Yövyin Tampereen Laplandissa syksyllä. Parin kokemuksen jälkeen uskallan julistaa aamiaisen kaupungin parhaaksi hotelliaamupalaksi. Testaa myös ravintola Dabbal, joka on hotelliravintolana omaa luokkaansa ja Tampereen parhaita fine dining -paikkoja.

 

2 kommenttia

  1. Oi! Oltiin juuri tänä talvena visiitillä samaisessa paikassa, tosin kellarihuoneessa. Sekin oli oikein kiva, mutta erityisen vaikutuksen teki se, miten helpoksi esim. aamiaisen tilaaminen huoneeseen oli tehty. Valmiit menut oli koottu ajatuksella ja kynnys aika ylelliselle hemmotteluhetkelle oli madallettu. Niin että tilattiin sitten ja vedeltiin överiaamiaiset överijättisängyssä reikäsissä pyjamissa. Nam 😀

  2. Haluan kyllä kokeilla tän uudelleen ja vetää tuollaisen aamupalan huoneessa. Se aamupalalle pukeutuminen rassaa mua todella paljon.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*