Terassilla, torilla ja hodarilla

En ole jaksanut hikoilla kattilan ääressä kuumalla säällä, joten viime päivinä on tullut syötyä paljon ulkona. Olen yrittänyt tarkoituksella kierrellä uusissa katuruokapaikoissa.

Yksi ihanimmista löydöistäni on Tammelantorilla majaansa pitävä katuruokabaari ja catering La Negrita. Ehdin jo itkeä verta, kun vajaan vuoden toiminut sympaattinen meksikolaisrafla La Fonda lopetti. Ilokseni La Fondan väki jakaa kokkaustaitojaan edelleen meille muillekin, nyt vain kustannustehokkaammalla ja ketterämmällä idealla. EDIT: La Negritan Facebook-sivulta selviää, missä koju milloinkin päivystää. Maistelimme pari päivää sitten kaverini kanssa quesadillat ja salaatit. Sekä kana- että chorizotäytteessä oli mukavasti makua. Myös lisukesalaatin kastike ja mukana tullut chiliöljy olivat aivan loistavia. Juuri passelin kokoinen, kevyt lounas pöytään tarjoiltuna, hinta kuusi euroa. Vatsaan jäi vielä sopivasti tilaa jäätelölle.

4 Vuodenaikaa laajensi Kauppahallin ravintolaansa hodaribaariksi ja herkkukaupaksi. Herkkukaupassa myydään itse tehtyjä raakamakkaroita, joilla myös hodarit täytetään. Täältä saa myös Scotch eggsejä, joita en tosin vielä testannut. Keitetty kananmuna siis piilotetaan makkaramassaan, leivitetään ja paistetaan. Tuhmaa. Sen sijaan maistelimme kolmeen pekkaan aasialaisen hodarin. Brutaali kuva ei tee herkulle oikeutta. Makkaran koostumus oli todella pehmeä ja kimmoisa. Aasialaisittain maustettu coleslaw toimi just eikä melkein, koska mausteita oli kerrankin uskallettu käyttää. Koristeena oli wasabiherneitä.

Hihkaiskaa, jos joku jossain joskus järjestää jonkun kivan ”tökeröin blogikuva” -skaban, niin osallistun tällä siihen.

Alkupalan jälkeen testasimme vielä Hämeenpuiston Rillingin tilalle tulleen uuden terassin. Ei-tamperelaisille saaga tiivistettynä: Rillinki oli aikoinaan tunnettu grilli, joka pääsi vuosien saatossa nuupahtamaan. Vaihtuvat omistajat väänsivät kaupungin kanssa kättä milloin mistäkin, oli ymmärtääkseni häikkää liittyen remontointiin, laajennukseen ja ties mihin. Tämä Tampereen Sagrada Familia kuitenkin valmistui lopulta, ja lopputulos on varsin toimiva. Grilli on varusteltu isolla terassilla. Wc-tilat ovat suorastaan luksustasoa, naisten buduaarista löytyy mm. hiuslakkaa ja käsivoidetta. Juoma- ja viinilista on napakka ja tavallista terassitasoa laadukkaampi.

Testasimme kylmällä katkarapukastikkeella täytetyn uuniperunan salaatin ja lisukekasvisten kera. Annos kustansi muistaakseni noin yhdeksän euroa. Erityisesti lisukekasvikset olivat napakymppi. Kirsikkatomaatit oli marinoitu appelsiiniöljyllä, joka raikasti annosta ja taittoi hyvin tomaatin happoja. Lasi Rieslingiä kylkeen ja aijai. Tällä terassilla on tosin itsepalvelu. Ruoat tilataan tiskiltä, ja mukaansa saa hälyttimen, joka piippaa, kun annos on valmiina noutotiskillä.

Seuraavaksi vuorossa ovatkin sitten Ilosaarirockin ruoat. Hieman jännittää, koska kovin monilla festareilla tarjonta on edelleen kuivaksi käräytettyä kebabwokkia ja härskiintyneessä rasvassa pyöriviä muikkuja. Odotukseni ovat aika realistisella tasolla, ja onhan nille härskeille muikuillekin paikkansa tässä maailmassa, esimerkiksi festariruokana. Nyt menen kovertamaan paahtoleipäpakettiin koloa piilojallupullolle. Moi moi.