Uusivuosi: Ihan jotain pientä vaan tein, tommosen kolmemetrisen makkaran…

Mistä on hyvä uusivuosi tehty? Vajaat kymmenen vuotta sitten olisin varmaan vastannut, että mahdollisimman halvasta viinasta, lyhyestä baarijonosta ja ihqudaasta sekoilusta jonkun hipsterin kämpillä. Mutta minusta onkin tullut vanha, laiskanpulskea ja mukavuudenhaluinen. Samoin suuresta osasta ystäviäni. Me kalkkikset siis päätimme jo hyvissä ajoin, että vetäydymme pakoon kaupungin älämölöä ja aamuöisiä ovisummerin renkuttajia.

Varasimme Nokian Siurossa sijaitsevan Knuutilan tilan Aittahotellin aatoksi. Voin suositella lämpimästi. Aittahotellin takkatupaan mahtuu isompikin porukka, ja samassa rakennuksessa on pieniä, siistejä hotellihuoneita. Hotellissa on myös pieni sauna ja hyvä keittiö, joten kokkailu ja rentoutuminen on helppoa. Paikan hinta – laatu-suhde on todella hyvä, etenkin, jos varaa tilan isommalle porukalle ja kustannukset jaetaan. Keittiön jääkaapista löytyvät ainekset perusaamiaiseen, joka kuuluu huoneen hintaan. Me maksoimme aittahuoneestamme muistaakseni 60 euroa yöltä, mikä on enemmän kuin sopuhinta omasta rauhasta kauniissa paikassa. Huone oli paljon siistimpi kuin monien kalliiden bulkkihotellien vastaavat. Varustukseen kuuluivat televisio, oma suihkullinen vessa, vuodevaatteet ja pyyhkeet.

Kaikkein parasta oli se, että saimme olla ja möllötellä villasukissamme kaikessa rauhassa. Nokian keskustan ilotulitukset vilahtelivat taivaanrannassa, mutta muuten Knuutilan ympärillä on vettä, metsää ja hiljaisuutta silmänkantamattomiin. Idyllisessä takkatuvassa ja kartanon pihalla oli myös paljon ihmeteltävää mukana olleelle pikkuväelle.

Päivä aloitettiin grillaamalla takassa ystävämme itse tekemää makkaraa. Sanoimme, että hänen ei tarvitsisi vaivautua tekemään sitä ihan kauheasti. Noh, vaatimattomana tyyppinä jätkä pyöräytti sitten kolme metriä…

Pikkuihmisille maistuivat paahdetut vaahtokarkit. Ja maistuivat ne vähän isommillekin. En pidä raaoista vaahtiksista, mutta paahdettuun karkkiin tulee ihana, voimainen maku.

Olimme sopineet löyhästi, että kaikki tuovat mukanaan jotakin syötävää illalliselle. Kaipa me olemme muuttuneet vuosien aikana jonkinlaiseksi joukkosieluksi, sillä huomasimme kaikki tehneemme jotain etnistä ruokaa, vaikka teemasta ei oltu sovittu. Tarjolla oli ihanan paljon erilaisia kasvisherkkuja, kuten papupyöryköitä ja jumalaista kuskusia.

Fuusiokeittiömme tarjoili myös naan-leivän korvannutta paahdettua rieskaa valkosipulilevitteen kera, jugurttikastiketta sekä sopivasti potkivaa kasvis-cashewcurrya. Tämän totaalisen päräyttävän curryn taiteillut herra on luvannut luovuttaa reseptin minulle ja aion jakaa sen täällä. Ideana on saostaa curry tahnalla, joka keitetään porkkanasta ja kurpitsasta. Loistava ruoka sellaisenaan tai lihan tai kanan lisukkeena. Teimme lisäksi mausteisia lihakebakoita.

Ja makkaraa kun oli se kolme metriä, sitähän riitti vielä illalliselle. Ja yöpalalle. Ja toiselle yöpalalle. Pitäisi tehdä joskus  makkarapostaus. Olin työkeikalla juuri Knuutilan tilalla vuosi sitten. Siuro-seura järjestää kartanolla erilaisia ruokakursseja, kuten makkara-, yrtti-, ruisleipä- ja karjalanpiirakkakursseja. Tein makkarakurssilaisista jutun ja pääsin kokeilemaan kyrsän valmistusta ensimmäistä kertaa elämässäni. Se ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin luulin. Haastavinta on sekoittaa mausteiltaan ja raaka-aineiltaan täydellisen tasapainoinen makkaramassa.

Huomaa pöytäliinan ärtsy pöllö, joka kuikuilee makkaravadin takaa.
Huomaa pöytäliinan ärtsy pöllö, joka kuikuilee makkaravadin takaa.

Muita lihaherkkuja olivat itsenäisyyspäivänä testaamamme siiderissä haudutettu mustamakkara sekä marinoitu peuran sisäfile. Uskallan väittää, että tämä marinadi on riistalle maailman paras. Pitää kysyä kokilta lupa salaisuuden julkaisemiseen 🙂

Voi kun voisin jotenkin kuvailla, miten hyvää juuri tässä marinadissa yön yli vetäytynyt luomupeura on. Ei paljon marinadissa uinut, jänteinen, tehotuotettu sika nappaa, kun on päässyt tämän makuun. Mieluummin harvemmin todella hyvää lihaa, jonka alkuperä, kaataja ja valmistustapa ovat selvillä kuin kiloittain suolalla turvotettua teholihaa.
Voi kun voisin jotenkin kuvailla, miten hyvää juuri tässä marinadissa yön yli vetäytynyt luomupeura on. Ei paljon marinadissa uinut, jänteinen, tehotuotettu sika nappaa, kun on päässyt tämän makuun. Mieluummin harvemmin todella hyvää lihaa, jonka alkuperä, kaataja ja valmistustapa ovat selvillä kuin kiloittain suolalla turvotettua teholihaa.

Voitte kuvitella, että kaiken tämän jälkeen olimme aika ähkyssä. Lisäksi joidenkin mahassa kipinöi edelleen sunnuntaisen Roast-keikkamme naga-burger. Mutta tyhmä ja ahne kun on, pitää syödä vielä jälkkäriäkin. Ja aivan helvetillinen annos. Ja sen jälkeen valitetaan kovaan ääneen, miten sinne ja tänne kolottaa ja kiristää ja närästää. First world problems.

Pähkinöillä ja sormisuolalla terästettyä karamellipiirakkaa sekä vegaanista minttu-suklaakakkua. Believe me, vegaaninen ei suinkaan aina tarkoita kevyttä...
Pähkinöillä ja sormisuolalla terästettyä karamellipiirakkaa sekä vegaanista minttu-suklaakakkua. Believe me, vegaaninen ei suinkaan aina tarkoita kevyttä…

Keskiyöllä kokoonnuimme ulos katselemaan kaukana välkkyviä raketteja. Kilistelimme ja sytytimme sädetikut alkaneen vuoden kunniaksi. Vaahtosin jo Roast-postauksessani halpojen cavojen ja skumppien laadusta. Codorniun Anna on noin 10 euron kuplivien parhaimmistoa. Ja Codorniun tilalla vierailleena uskallan liputtaa muutenkin perheen tuotteiden puolesta. Aika luomulla meiningillä tekevät viininsä edelleen verrattuna naapuritilan umpikaupalliseen Freixenetiin.

Jee jee!
Jee jee!

Lopuksi vielä resepti sille, joka ei pelkää makeaa, ei laske kaloreita ja pitää Snickersistä. Kokeilin Kotiliedestä bongaamaani pähkinä-kolapiiraan nimellä kulkenutta reseptiä. Kola on siis lähes sama asia kuin kinuski, itse tehty toffee tai karamelli. Pääraaka-aineet ovat kaikissa samat, mutta ainesten suhde ja mausteet vaihtelevat. Kolaa ei ruskisteta pannulla, vaan se keitetään. Jähmettynyt kola on niin pehmeää, että sitä voi leikata ja käyttää esim. leivonnaisten kuorrutteena.

Murupohja:

125 grammaa voita
1 desi kauraleseitä tai -hiutaleita
2,5 desiä vehnäjauhoja
0,5 desiä tomusokeria
1 kananmuna

Kolatäyte:

4 desiä kuohukermaa
3 desiä sokeria
1 desi tummaa sokeria
1,5 desiä vaaleaa tai vaahterasiirappia
1 teelusikallinen inkiväärijauhetta
50 grammaa voita

Pinnalle:

Reilu desi murskattuja ja paahdettuja cashew-pähkinöitä, sormisuolaa

Alkuperäinen resepti vaikutti kauhean monimutkaiselta, koska taikinan veivaamista selitettiin rivikaupalla. Mutta ei siinä mitään vaikeaa ollut, ja laitoin hieman mutkia suoriksi. Sekoita kaikki pohjan ainekset joko huolellisesti käsin nyppimällä, koneessa tai sekoittimella. Öljyä korkean, noin 24 senttiä halkaisijaltaan olevan vuoan reunat ja painele taikina vuokaan ohueksi, tasaiseksi pohjaksi.

Huom! En suosittele irtopohjavuokaa, vaikka reseptissä neuvotaan käyttämään sitä. Kolatäyte ei kovetu niin kovaksi jääkaapissa, ettei kakku lörtsähtäisi reunoiltaan, kun vuoan avaa. Käytä siis mieluummin joko tavallista, korkeaa vuokaa tai irtopohjavuokaa, jonka reunoja et avaa.

Paista pohjaa uunin alatasolla noin 200 asteessa 10 – 15 minuuttia ja anna jäähtyä. Kostuta vesitilkalla, mutta varo kastelemasta murupohjaa läpimäräksi.

Kaada kaikki kolan ainekset paitsi voi paksupohjaiseen, ainakin 2 litraa vetävään kattilaan. Keittele kolaa miedolla lämmöllä noin tunti ja sekoita mielellään koko ajan. Aluksi kola on aika tummaa, keskivaiheilla se muuttuu vaaleaksi, kuplivaksi ja hiukan juoksettuneen näköiseksi. Valmis kola tummenee taas hieman.

Kolan kypsyyden voi testata loppuvaiheessa pudottamalla pieniä kolapisaroita kylmään veteen. Täyte on valmista, kun se muuttuu vedessä steariinimaisiksi palloiksi, joita voi muotoilla. Lisää voi vasta tässä vaiheessa seokseen. Anna kolan jäähtyä hetki, ja kun se on huoneenlämpöistä, voit kaataa sen piirakkavuokaan. Lisää murskatut, paahdetut pähkinät päälle, kun kolan pintaan on tullut kelmu. Laita piiras jääkappiin jähmettymään, kun se ei enää ole lämmin.

Anna vetäytyä pitkään ja ripottele päälle ennen tarjoilua vielä krouvia suolaa. Suolaa saa laittaa yllättävän reilusti, jotta se taittaisi ärhäkkää makeutta. Leikkaa pieniksi annospaloiksi ja nauti tummapaahtoisen kahvin kanssa. Älä käy puntarilla.

 

 

 

 

2 kommenttia

  1. Voi tauti miten hyvän näköistä… Ja minä kotona mustaviinimarjamehun kanssa. Olis ollu ees cassista.

    • Savusuolaa

      Kaikki oli kyllä aivan törkeän hyvää. Oli pakko hiipiä jääkaapille availemaan kippoja vielä yöllä, vaikka kaikki mourusivat kovaan ääneen ähkyään. Mutta olihan se aika mellevää aloittaa uusi vuosi peuran sisäfileellä ja skumpalla….

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*