Kelaa, jos lapsesi opettaja onkin läski Bemarilla ajava Spede-fani?

Viime viikolla törmäsin keskustelunavaukseen, jossa Huono äiti -bloggaaja Sari Helin pohti, saavatko opettajat olla pulskia. Pitäisikö ammattikasvattajien näyttää lapsille esimerkkiä ulkomuodollaan ja elintavoillaan? Kirjoitus kolahti minulle, olenhan entinen ylipainoinen lapsi. Tosin kolahdus ei tainnut olla ihan sellainen, mitä Helin bloggauksellaan tavoitteli, ja tämän huomaa myös jutun kommenteista.

Ajatus ja sen kehittely jäi samalla tavalla torsoksi kuin Helinin taannoisessa Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta -bloggauksessa. Tuossa tekstissä ääneen pääsi anonyymi päiväkotityöntekijä, joka kertoi, miten paljon kaikkein pienimmät päiväkodissa kärsivät. Tekstin johtopäätös oli jotakuinkin se, että älkää nyt hyvät pahat vanhemmat tuoko lastanne tarhaan. Viis siitä, että vanhemmat eivät päätä päiväkotien ryhmäkoosta ja resursseista, ja kaikilla ei yksinkertaisesti ole rahaa ja mummoja, joiden voimin lapsi hoidettaisiin kotona samalla asuntolainaa lyhentäen.

Mutta takaisin pulskiin opettajiin. Ala-asteen lihavimpina vuosinani minulla oli opettajana juurikin sellainen kiva ja kannustava sporttityyppi, joka sanoi aina, että ihmisen pitäisi hikoilla kerran ja hengästyä useita kertoja päivässä. Vaikutus omaan elämääni: nada. Sen sijaan enemmän itsetuntooni vaikuttivat ne aikuiset ja lapset, jotka jaksoivat säännöllisesti muistuttaa, miten läski, hidas, ruma ja nolo olin. Ja miten hitaita, rumia ja noloja öbaut maailman kaikki läskit olivat.

Se, että laihdutin teini-iän kynnyksellä reilusti ja olen pysynyt sen jälkeen mukiinmenevissä mitoissa, lenkkeilen, joogaan ja kahvakuulailen, on täysin oman järkeni ja itsekunnioitukseni ansiota. Ei yhdenkään ulkopuolisen läskivahdin tai kinkkua sulattelevan aerobic-ohjaajan. Tosin itsetunnolleni ei olisi tehnyt pahaa, jos joku olisi puhunut jo 90-luvulla kehopositiivisuudesta. Siitä, että kaikista ei tule koskaan superhoikkia ja hyväkuntoisia kovasta treenistä ja kuureista huolimatta, mutta liikunnasta ja fiksusta ruoasta voi saada iloa ja voimaa, olit minkä kokoinen tahansa.

Nuorgamin Emmi kävi omassa bloggauksessaan läpi kaikki asialliset vastakommentit ja perusteet, joita haluaisin itsekin sanoa Helinille. Siksi pyhitänkin oman mediatilani tuttuun tapaan epäasiallisuuksille. Kaikille niille hirveyksille, joita jokaisen vanhemman tulisi pohtia ennen kuin lapsi aloittaa taipaleensa päiväkodissa tai koulussa.

Siis kelaa, jos sun lapsen opettaja on:

1. Spede-fani

Turhaan siinä höpötät älykkäästä brittihuumorista, sarkasmista tai Studio Julmahuvin nerokkuudesta. Lapsesi on jo kahdeksanvuotiaana voinappeja stressiinsä imeskelevä puolikalju savolainen, joka hokee joka välissä ”voe rähmä”, ”eh” ja ”ottiatuota”.

Viikkorahasta ja oman huoneen siivoamisesta tulee helvetillisiä hetkiä. Muksu sen kun venkuroi, vatuloi ja esittelee sinulle moottoroituja vesisuksiaan, kun huudat itku kurkussa, että nyt se paperisilppu veks niin kuin olisi. Eh! Tuota Hartikainen, eh, se olisi nyt neuvottelun paikka, otas tyttö aikaa kun minä näytän teille, miten tätä narua hypätään.

2. Audimies

Tai vielä pahempaa: Mieti, jos lapsesi opettaja on Bemarikuski. Muksu alkaa naureskella perheenne kämäiselle Toyotalle, ja kun pukeudut vaaleaan pellavaan, ipana kaahaa täysillä edessäsi olevan valtavan kuralätäkön päältä.

Hän vetoaa puolustuspuheessaan saksalaisiin autobahneihin, joilla saa ajaa vrumm vrumm, tuhatta sataa miljoona biljoonaa, etenkin, jos on niin hyvä kuski kuin hän ja alla on laatuauto. Jaa mikä vilkku? Ei sitä tarvitse käyttää, sillä vilkkuhan on korkeintaan merkki jo aloitetusta käännösliikkeestä. Laatuauto laatuauto laatuauto en kuule en kuule en kuule uliuliuli!

bussikuskien käytös

3. Nokialainen

Nokialaisen opettajan vaikutukselle altistuneiden lasten puheilmaisu on menetetty ikuisiksi ajoiksi. Nokialaiset nimittäin kuulostavat vielä tanperelaisemmilta kut tamperelaiset ite.

Nokiapestylle lapselle kasvaa sukupuolesta riippumatta Matti Näsä -tyyliset pulisongit, eikä hän suostu käyttämään muita vaatteita kuin pusakkamaista nahkatakkia ja salihousuja. Kun kysyt, missä hänen reppunsa on, ja onko hän muistanut käyttää yöllä hammaskiskoja, vastaus on hä, jaa mää vai?

Sinä yrität houkutella lasta herkuttelemaan ruusukaalilla ja avokadolla, mutta napero jankuttaa haluavansa kuumalle koiralle Teuto-grillille – siis rillille. Kun paljastat, että rakas lapsi, Teuto lopetti toimintansa vuonna 2016, tiedossa on vuosisadan draama, nälkälakko ja ovien paiskontaa.

Nokialaisen opettajan organisoima luokkaretki ei suuntaudu Helsingin luonnontieteelliseen museoon tai Turun linnaan. Ehei, lapsoset viedään Kolmenkulman aapeeseelle, jossa luokan varat kulutetaan pitkäänvetoon ja leivitettyihin possuleikkeisiin.

4. Kissafanaatikko

Kun lapsi on päivittäin useita tunteja kissafanaatikon vaikutuspiirissä, paluuta entiseen ei ole. Opettajan kissankarvat tarttuvat lapseen, ja pian kotinne on täynnä haituvia. Ne pirulaiset ovat mustia aina, kun pukeudut valkoiseen, valkoisia silloin, kun valitset yllesi tummaa samettia.

Kissafanaatikko-opettajan tuhoisa vaikutus hiipii elämäänne ovelasti ja äänettömästi kuin persialainen. Ensin lapsi alkaa laiminlyödä läksynsä kissavideoiden tuijottamisen vuoksi. Kuittaat tämän vielä normaalina toimintana, vahtaathan kattipätkiä itsekin.

Havahdut katastrofiin vasta, kun lapsi on omaksunut itsekin kissamaisen piirteet. Hän kuseskelee parketille, kiipeää typeriin paikkoihin pääsemättä niistä alas, tunkee päänsä vessapaperirullaan, repii astianpesukonetabletit auki ja syö ne sekä oksentelee limaisia karvapalloja ympäri asuntoa.

5. Ihan tavallinen ihminen

Tämä vaihtoehto on vaarallisin, sillä ihan tavallinen ihminen saattaa olla mitä tahansa kamalaa. Hän voi olla pulska tai kapea kepakko. Hän voi polttaa vapaa-ajallaan tupakkaa ja juoda baarissa juntteja drinksuja, kuten taskulämpimiä Ville Vallattomia. Hän voi olla välillä todella väsynyt ja voimaton paimentaessaan lapsia samalla, kun vanhemmat paukuttavat Wilma-viestejä pyytääkseen, voisiko opettaja palauttaa lapsen kirjastokirjat tai katsoa tätä päivittäin kiinteämmin silmiin.

Tavallisen ihmisen läheisyydelle altistuminen voi opettaa lapselle sellaisia hirveyksiä kuin sen, että meitä on monenlaisia. Luonteeltaan erilaisia, monen näköisiä, kokoisia ja muotoisia. Tavallinen ihminen voi myös velvoittaa lapsen sellaiseen kohtuuttomuuteen kuin kaikkien kunnioittamiseen.

Lapsi saattaa myös erehtyä ajattelemaan, että opettajakin on yksityishenkilö, jonka ei tarvitse tsempata, ymmärtää ja innostaa muita ihmisiä joka jumalan päivä 200-prosenttisesti. Joskus hänkin yrittää vain selviytyä työstään ja sen ohella omasta elämästään henkilökohtaisine ongelmineen (tavallisella ihmisopettajalla todellakin on elämää koulun ulkopuolella).

Suosittelen suhtautumaan kriittisesti myös koulumatkan taittamiseen bussilla. Bussikuskit nimittäin kuuluvat todistetusti pelsebuubilaiseen salaseuraan, joka saa ihmisen käyttäytymään kuin kävelevä perse. Vielä huonommin kuin Bemarikuskit ja Audi-miehet.

Ja kuten kaikki tässä blogissa, jokainen lauseeni on sanasta sanaan totta. Kaikki maailman bussikuskit, kissafanaatikot ja Spede-diggarit ovat juuri tällaisia. Ei poikkeuksia. Eli ollaan hei varovaisia siellä ulkona.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.