Arvostelu: August von Trappessa on tunnelmaa, mutta annoskoko heittelee

Belgialaishenkinen August von Trappe on Hans Välimäen kolmas ravintola Tampereella.Välimäki on kertonut valinneensa tämän ravintolan teemamaaksi Belgian, koska siellä on hänen mielestään parhaat oluet. Ruokalista on rakennettu oluiden ehdoilla. Listalla on klassikkoannoksia, joista Välimäki on kehittänyt omat tulkintansa. Simpukoiden, majoneesin, vohveleiden ja belgianperunoiden lisäksi tarjolla on tuttuja hampurilaisia ja liha-annoksia. Ruokaravintolan lisäksi August von Trappessa on olutbistro, jossa tarjoillaan pientä suolaista.

Entisen matkailutalon tiloihin remontoidun ravintolan miljöö on upea. Punatiiliseinät henkivät historiaa, ja vieressä kuohuva koski on Tampereen sydän. Vanhanajan glamour ja tummat sävyt yhdistyvät hienosti sisustuksessa, jonka on suunnitellut Jaana Ekman. Mielikuvitukseni alkoi lentää jo porraskäytävässä. Täällä en yllättyisi, jos Hercule Poirot vilahtaisi ohitse monokkeli nenällään. Sisustuksessa on käytetty naistenhuonetta myöten runsaasti kuparia, joka hohtaa vielä kirkkauttaan. Hauska nähdä, millaiseksi tila muuttuu, kun kupari patinoituu. Ihastuin myös ravintolasalin shakkiruudukkomaiseen lattiaan.






Menujen tekstit ovat samantyylisiä kuin Välimäen aasialaisravintola Masussa. Annoskuvauksiin on haettu rentoutta ja huumoria, ja paperiset listat ovat kertakäyttöiset. Huumori on toisaalta hyvä keino erottua, ja paikan tunnistaa heti välimäkeläiseksi. Osa listan vitseistä tuntui kuitenkin hieman väkinäisiltä.

Arvoimme hetken makkara- ja juustolautasen välillä, kunnes keksimme tilata alkupalaksi Miksi-annoksen (15 e). Kyseessä on neljän pikkuruoan lajitelma, jonka asiakas saa suunnitella alkupalalistan antimista. Valitsimme laardissa paahdettuja maapähkinöitä, retiisejä oliivimajoneesin kera, chilillä ja yuzu-hedelmällä marinoituja oliiveja sekä pikkelöityjä vihanneksia.



Yksi seurueemme jäsen vierasti pikkelöityjä vihanneksia, mutta nämä maistuivat kaikille. Vihanneksissa oli aika paljon sokeria, mutta kokonaisuus pysyi kuitenkin raikkaana. Kasvikset olivat sellaisenaan niin hyviä, että ne eivät olisi välttämättä kaivanneet lisukemajoneesia.

Myönnän, että ilman googlettelua en tietäisi, mikä on yuzu-hedelmä. Viisaammat kertoivat, että kyseessä on japanilainen, limen tyylinen sitrushedelmä. Oliivit olivatkin poikkeuksellisen raikkaita, eikä niissä ollut liikaa suolaa tai öljyä. Oliiveja ja runsaassa laardissa paahdettuja pähkinöitä oli laseissa reilusti. Maapähkinöitä olisi voinut annostella hieman vähemmänkin, koska rasva teki niistä todella raskaita. Miniretiisejä oli harmiksemme vain neljä. Retiisit ja niiden kanssa tarjoiltu oliivimajoneesi olivat maukas yhdistelmä, ja olisin syönyt mielelläni ainakin pari kolme tällaista.



Pääruoan valitseminen oli vaikeaa, koska houkuttelevia vaihtoehtoja oli niin paljon. Muihin pöytiin kannetut hampurilaisannokset näyttivät ihanilta. Protestoin kuitenkin, miksi August von Trappenkin listalla pitää olla purilaisia, eikö ihmisiä saada tässä kaupungissa millään muulla houkuttimella ravintolaan?

Tuttujen entrecôteiden ja wieninleikkeiden sijaan päätin kokeilla simpukoita; ovathan ne ravintolan erikoisuus. Tarjolla on kolmella eri tavalla maustettuja sinisimpukoita, joita voi tilata pienen tai ison annoksen. Simpukat tarjoillaan ruukusta kuorineen belgianperunoiden ja majoneesin kera. Höystevaihtoehtoina on perinteistä timjamia ja valkosipulia, ruokaisassa annoksessa on pekonia ja kermaa, ja aasialaishenkisessä currya, kookoskermaa ja sitruunaruohoa.

En jaksanut väkertää kuorien kanssa, joten tilasin Spesiaalit-listalta simpukkaa vol-au-vent (19 e). Haudutetut sinisimpukat tarjoillaan kuorettomina voitaikinapedin päältä. Kastikkeita on kaksin kappalein: yuzusta, kermasta ja voista tehtyä sekä mousselinekastiketta. Lisukkeena on pinaattia. Vieruskaverini tilasi rakuunasimpukoilla ja valkosipulimajoneesilla täytetyn hodarin (21 e). Pöydän toisella puolella päädyttiin vohveleihin. Skagen-vohvelin täytteenä on klassisesti katkarapuja, mätiä, munaa ja majoneesia (24, 50 e). Eggie Bennie puolestaan kuorrutetaan uppomunalla, pekonilla, pinaatilla ja hollandaisekastikkeella (18,50 e).





Kaikki annokset olivat makoisia. Oma simpukka-annokseni oli niin ihana, että muistelen sitä vieläkin kaiholla. Voitaikinapeti oli täydellisen pehmeä, simpukoihin oli jätetty napakkuutta, ja pinaatti sopi kermaiseen annokseen. Kaksi herkullista kastiketta tosin sekoittuivat toisiinsa niin, että niiden eritteleminen oli mahdotonta. Annoksen suurin puute oli sen pieni koko. Kuva ei ehkä havainnollista tarpeeksi hyvin, mutta annos oli siis suurehkon alkupalan kokoinen.

Muutkin olivat tyytyväisiä annostensa makuun. Tosin Eggie Benniessä oli pekonia vain nimeksi, ja sen olisi voinut jättää pehmeämmäksi. Vohveliannokset muistuttivat kooltaan lämmintä voileipää, ja belgianperunat kuuluivat lisukkeena ainoastaan hot dogiin. Maalaisleipäkin olisi pitänyt tilata erikseen. Yritimme paikkailla nälkää tilaamalla vielä yhdet perunat, mutta pienen annoksen jakaminen ei kauheasti auttanut. Belgianperunat olivat ihan hyviä, mutta eivät niin hyviä, että olisimme tilailleet useamman viiden euron annoksen.

Mietimme hetken, mitä tehdä. Pitäisikö tilata lisää ruokaa, vai ottaisimmeko vielä jälkkärit. Annoimme tarjoilijalle palautetta annoskoosta, ja hän otti sen vastaan fiksusti ja ymmärtäväisesti. Tarjoilija vakuutteli, että jälkiruokavohveli on niin muhkea, että vatsat täyttyisivät varmasti. Pähkinänutella ja banaani eivät kuitenkaan houkutelleet, ja päätimme syödä jälkiruoat muualla.

August von Trappe oli makukokemuksena lupaava, mutta näiden annosten hinta-laatusuhde ei ollut kohdillaan. Esimerkiksi Skagen-vohveli maksoi reippaasti päälle parikymppiä, eivätkä täytteet eronneet ratkaisevasti klassisesta voileipäversiosta. Tällä rahalla toivoisi saavansa hieman isomman annoksen, tai sitten Skagenissa pitäisi olla jotain erityistä.

Puolisoni testasi August von Trappen pari viikkoa aikaisemmin, ja hän oli tyytyväinen simpukkakasarinsa kokoon. Myös hampurilais- ja pihviannokset näyttivät passelin kokoisilta. Annoksemme olisivat olleet hyvät, jos niihin olisi kuulunut jokin pieni lisuke, edes se leipä, perunat tai salaatti. Esimerkiksi oma annokseni oli kooltaan enemmänkin primi piatti kuin pääruoka. Mielestäni ei ole loogista, että lisukeperunat kuuluvat toisiin annoksiin, toisiin taas eivät.

Olimme tehneet pöytävarauksen netissä, ja varaajalle lähetettiin palautekysely. Tämä on erittäin hyvä systeemi. Vaikka annoimme palautetta myös tarjoilijalle, suomalaiset eivät edelleenkään uskalla tehdä tätä kovin usein. Ravintolalle ei ole mitään hyötyä selän takana jupisemisesta. Varausjärjestelmään liitetty automaattinen palautekysely jättää paikasta hyvän kuvan, ja palautteesta on hyötyä, jos ravintoloitsija pystyy ottamaan sitä vastaan.

August von Trappen olutvalikoima on vakuuttava, ja myös viinilistalta löytyi mielenkiintoista maisteltavaa. Jaoimme pullon Perelada Cresta Azulia (9/42 e). Ilakoivasti kupliva, hieman mesinen viini muistutti cavaa. Se sopi hyvin yhteen täyteläisten ruokien kanssa.

Tarjoilija ei tuntunut olevan yllättynyt, kun annoimme palautetta annoskoosta. Toivon mukaan pienten pääruokien koko viilataan kohdilleen, tai niitä markkinoitaisiin vaikka väliruokina. Hinnan pudottaminen parilla eurolla tai annosten kasvattaminen lisukkeilla olisivat myös hyviä ratkaisuja. Tämän käynnin jälkeen jäi hieman nälkä, mutta haaveilen edelleen annokseni mehevästä voitaikinasta ja kuohkeasta kastikkeesta. Miljööltään August von Trappe on Tampereen tunnelmallisimpia ravintoloita. Täällä tulee yhtä aikaa kotoisa ja ylellinen olo.

Tuomio: Ravintolan puitteet ja konsepti ovat kohdillaan, mutta menu vaatii vielä viilaamista.

 

 

2 kommenttia

  1. Campasimpukka

    Minäkin tykkään tuosta, että palautetta kysytään netin kautta, siinä ehtii vähän hautoakin ajatuksiaan yön yli. Tietysti pitä(i)ä(si) osata sanoa ääneenkin paikanpäällä, jos joku on huonosti, mutta minä olen kyllä kaikkien vellihousujen äiti…

    • Mä olen päättänyt, että sanon nykyään aina, jos annoksessa on jotain vikaa. Usein annoksessa on myös jotain hyvää, jota kehun ensiksi, niin negatiivinen palaute ei tunnu niin pahalta. Parhaimmillaan keittiö on hyvitellyt vaikkapa ilmaisella kahvilla tai jälkkärillä, ja tuollaisesta pienestä eleestäkin jää todella hyvä mieli.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*