Näsinneula ravintola-arvostelu

Arvostelu: Näsinneulan ravintola nosti rimansa yläilmoihin ja ylitti sen

En ole vuosiin käynyt ravintola Näsinneulassa pitkällä illallisella. Kun opiskelin, Neula oli vielä kaupungin fine diningin kiistatonta kärkeä. Minulla ei ollut koskaan varaa syödä siellä, ja pelkkä ajatuskin Näsinneulassa syömisestä tuntui utopistiselta. Ylelliseltä, kiehtovalta ja herkulliselta.

Kun aloin tienata, Tampereella tapahtui uudenlaisten ravintoloiden maihinnousu. Bertha, C ja lukuisat gastropubit opettivat, ettei hyvän ruoan tarvitse maksaa älyttömästi, ja hienossakin ravintolassa lautasella on muutakin kuin pari geelitippaa. Näihin aikoihin siippani kävi Neulassa pari kertaa bisnesillallisella ja palasi tuohtuneena kotiin. Annosten hinta-laatusuhde oli kuulemma surkea, sillä jo pelkkä ”hienoista hienoin” pullovesi maksoi naurettavan paljon. Illallisen jälkeen raavaat saksalaisinssit kiroilivat, koska heillä oli nälkä kuudesta ruokalajista huolimatta.

ravintola Näsinneula arvostelu

ravintola Näsinneula arvostelu

Näsinneula ei olekaan vuosiin ollut listallamme, kun olemme miettineet, missä söisimme hyvin. Minne olemme valmiit jättämään paljon rahaa ja missä haluamme juhlia erityisiä hetkiä. Tampereen Riesling- ja Spätburgunderviikot tosin ovat nostattaneet orastavaa kiinnostustani Näsinneulaa kohtaan. Annokset ja viinit olivat todella hyvät sekä viime että edellisvuonna. Annoskokokin tuntui olevan jotain muuta kuin pari kastikesutaisua.

Päädyimme kesäkuussa Näsinneulaan viettämään syntymäpäivääni. Tosin osittain siksi, ettemme saaneet pöytää mistään muualta. Olen kuitenkin iloinen tästä vahingosta, sillä pitkä illallinen nosti käsitystäni Näsinneulan nykytasosta roimasti.

Miljöössä Näsinneula pesee kaupungin muut ravintolat ylivoimaisesti. Illallinen Suomen korkeimman näkötornin pyörivässä kerroksessa on upea elämys. Ravintola ehtii tehdä illallisen aikana pari täyttä kierrosta. Saimme ihailla niin Tampereen keskustaa, Santalahteen nousevia taloja, Näsijärvelle laskenutta ilta-aurinkoa ja Särkänniemen huvipuistoa, joka näyttää ylhäältä käsin metkalta. Pyörimisvauhti ei kuitenkaan ole niin nopea, että se aiheuttaisi heikotusta. Minä nimittäin saan liikkeestä ja tärinästä nykyään helposti pahoinvointikohtauksen.

ravintola Näsinneula arvostelu

ravintola Näsinneula arvosteluravintola Näsinneula arvostelu

Arvoimme hetken itse valittujen annosten ja valmiin menun väliltä. Tarjolla on esimerkiksi klassinen, Näsinneulan ikisuosikkeja, kuten poroa ja kuhaa sisältävä Finlandia-menu (65 e) sekä kasvismenu (58 e). Nettisivuilta huomasin ilokseni, että ravintolalla on myös kolmen ruokalajin lastenmenu (20 e). Päädyimme lopulta keittiömestarin maistelumenuseen, jossa on viisi ruokalajia (65 e) sekä suositusviineihin. Muistelen, että iltamme maksoi yhteensä noin 250 euroa.

Alkupalaksi tarjottiin kuohkea selleri-fenkolikeitto. Vaikka kermainen ja keitto on klassinen aloitus, pidin siitä, että makupari oli hieman rohkeampi. Fenkoli ja selleri ovat suosikkejani, mutta jakavat mielipiteet. Lisäksi nämä kasvikset ovat sellaisia, ettei niiden yhdistäminen tule ihan ensimmäisenä mieleen. Keitto oli kuitenkin tasapainoinen ja tyylikäs. Lisukkeena tarjottu leipävalikoima ja suolainen voi veivät myös kielen mennessään.

http://www.sarkanniemi.fi/nasinneula/fi/a-la-carte

Keiton jälkeen siirryttiin kalaan. Kun tarjoilija kertoi, että haudutetun kuhan lisukkeena on tilli-limekastiketta, raparperia ja saksanpähkinä-parsarisottoa, jännitin. Lime ja tilli, voisivatko ne toimia yhdessä? Jyrääkö hapokas ja tiukka kastike parsan, pähkinän ja hennon kalan? Ja miten ihmeessä tähän makupalettiin yhdistetään viini? Myös annoksen ulkonäkö sai minut epäileväiseksi. Esillepano ei ollut mielestäni kovin kaunis, sillä risotto hukkui kokonaan ison kalafileen alle.

Tämä annos oli illan koetinkivi – ja ravintola selätti sen. Kaikista epäilyistäni huolimatta makumaailma ja viini mätsäsivät loistavasti yhteen. Näin monimutkaisen kokonaisuuden saaminen toimivaksi edellyttää rautaista ammattitaitoa. Pahimmillaan ruoka olisi voinut hajota sekoilevaksi yliyrittämiseksi.

Pähkinän tanniininen kuori täydensi ihanasti pehmeää risottoa ja kalaa. Lime, tilli ja raparperi olivat raikkaita, mutta hapokkuus ei jyrännyt. Viiniksi valittu alsacelainen Cuvée des Asperges Lorentz oli kuiva, kukkainen ja hedelmäinen, ja se tarjosi vastusta ruoan kaikille elementeille. Tämä kohtuuhintainen viini löytyy näköjään myös Alkon tilausvalikoimasta. Ja katsokaa tuota etikettiä, mikä kaunotar!

Näsinneula ravintola kokemuksia

Näsinneula ravintola kokemuksia

Kalan jälkeen siirryimme lihaan. Odotin tältä annokselta vähiten, koska noin hienosti toimivan, rohkean annoksen jälkeen on vaikea syttyä uudelleen. Onneksi olin taas väärässä. Lautasella oli haudutettua possua kahdella tavalla. Valitettavasti en enää muista annoksen tarkkaa sisältöä, mutta osa lihasta oli poskea. Possu oli punakaalipedillä, ja sen kanssa tarjottiin espanjalaista, Mencia-rypäleestä tehtyä vuoden 2015 Pétalosta.

Viinin tuoksu lumosi minut. Siinä oli aavistus samaa saippuamaisuutta kuin ranskalaisissa uuden sadon viineissä. Tuoksussa oli myös vaniljaa, hilloisia marjoja, multaa ja paahteisuutta. Maku oli mehevä, mutta ei tyyliä halolla päähän, vaan siinä oli raikkautta ja kepeyttä.Tämä biodynaaminen viini oli ilahduttavan persoonallinen ja juuri sellainen rohkea valinta, joista pidän.

Annoksen liha oli jumalaisen pehmeää, niin kuin pitääkin. Ihastuimme punakaalisukkeeseen. Kaalista oli nimittäin saatu irti kunnolla sävyjä: makeutta, kirpeyttä ja keveyttä. Punaviini tanssahtelikin suussa erityisen ihanasti juuri kaalin kanssa.

Näsinneula ravintola-arvostelu

Pääruokien jälkeen saimme suunraikastukseksi omenasorbetin. Se oli illan tylsin annos. Raikas ja kesäinen, mutta kahden näin hienon pääruoan ja viinin jälkeen olisin kaivannut raikastajaankin pientä rohkeutta.

Juustoina tarjottiin takuvarmat, mutta jo aika yllätyksettömät Mouhijärven Savuhilma ja Vilho. Molemmat juustot ovat puolipehmeitä ja vahvoja lehmänmaitojuustoja. Ne ovat oivallisia, ja nurinani voikin kuulostaa oudolta muiden kuin pirkanmaalaisten korviin. Täkäläiset ravintolaihmiset kuitenkin tietävät, että Mouhijärven juustoja tarjotaan kaikkialla, siis ihan kaikkialla. Olen syönyt Vilhot ja Hilmat niin moneen kertaan ravintoloissa ja kotona, että olisin kiinnostunut muidenkin pientilojen artesaanijuustoista.

Plussaa kuitenkin siitä, että juustot tarjottiin lämmitettyinä. Tämä ei valitettavasti ole varmaa hyvissäkään ravintoloissa. Vuosien varrella eteeni on tuotu niin jääkaappikylmiä ja kivikovia kuin lautaselle sulaneita juustoja. Nyt lämpötila ja rakenne olivat erinomaiset, ja olihan näitä juustoja ihanaa makustella, kun katselimme taivasta, jonka sävyt vaihtuivat himmeästä kullasta magentaan ja siniseen.

Näsinneula ravintola-arvostelu

Näsinneula ravintola-arvostelu

Näsinneula ravintola-arvostelu

Jälkiruoka kohotti kokonaisuuden taas kalan ja lihan tasolle. Täyteläinen suklaaganache tarjottiin tasapainoisesti mansikoiden ja raparperin kera. Annos oli runsas, kaunis ja yllättävän iso. Näsinneulan annoskoko tuntuu kasvaneen takavuosien tippataiteesta. Ihan bistromitoissa ei olla, enkä niitä kaipaakaan, mutta olin aivan täynnä illan jälkeen. Osa makeanraikkaasta jälkkäristä jäikin valitettavasti syömättä.

Saimme sekä annoskoon että makujen puolesta vastinetta rahoillemme. Myös viinivalinnat olivat hyviä. Sommelier ei ollut mennyt yli aidan matalimmasta kohdasta, eivätkä viinit ainoastaan miellyttäneet, vaan haastoivat. Maksumies kuittasikin reilusti yli kahdensadan laskun iloisesti virnistellen (alkoholilla ei ollut mitään osuutta asiaan, ja olen tarkentanut kuvan Villen kasvojen sijaan lautaseen ihan tarkoituksella, koska taide).

Näsinneula ravintola-arvostelu

Näsinneula ravintola-arvostelu

Palvelu oli peruskohteliasta, mutta aika ujoa. Päätin sitten itse heittää small talkia ja huumoria kehiin, ja tarjoilijat lähtivät juttuun mukaan, kun heitä vähän rohkaisi. Keittiön puolelta kantautuneet äänet kertoivat, että siellä oli hyvä ja iloinen meininki. Samaa rentoutta voisi tuoda saliin, vaikka ollaankin arjen yläpuolella fine dining -paikassa.

Ainoan kauneusvirheen illan tahditukseen toi se, että salia alettiin siivota, kun söimme jälkiruokaa. Meille sanottiin, että voimme nauttia rauhassa ja katsella auringonlaskua, vaikka olimme viimeiset asiakkaat. Elämys olisi kuitenkin ollut täydellinen, jos henkilökunta olisi malttanut hetken.

Ilta jäi kuitenkin reilusti plussan puolelle. Listalta löytyy kuhaa ja poroa, joita Näsinneulasta kuulemma aina kysellään. Kotimainen, klassinen linja sopii mielestäni Neulalle hyvin. En todellakaan kaipaa listalle pakastehummeria, saati sitten ankanmaksaa. Lisukkeissa, kastikkeissa ja viineissä uskalletaan kuitenkin kokeilla.

Tämä syntymäpäivä jäi mieleen tietenkin ykkösluokkaisen seuran, mutta myös positiivisella tavalla yllättäneen ruoan vuoksi. Toivottavasti seuraavaan käyntiimme on vähemmän aikaa kuin edellisestä ehti vierähtää.

Tuomio: Klassikot ja kokeilut lyövät harmonisesti kättä yläilmoissa

 

4 kommenttia

  1. OT – Ei kai Santalahteen vielä nouse taloja? Vaan Ranta-Tampellaan.

  2. Ah, Aamulehdessä taisi olla juuri juttu Santalahden rakennussuunnitelmista, ja paikannimet menivät sekaisin. No joku lasiparveketorni sinne Lapinniemestä Särkkään päin on jo lähes noussut, ei ole siis maantieteellusesti oikein enää Tampellaakaan?

    • Kyllä se nimenomaan on Tampellaa, tai siis uudelta nimeltään Ranta-Tampella. Rantahan tosin ei ole enää vuosiin ollut siinä missä alunperin, koska järveä on täytetty milloin minkäkin syyn vuoksi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*