Ortodoksikirkon kupeessa sijaitseva Watami Sushi on ollut jo tovin yksi Tampereen suosituimmista sushia tarjoavista lounaspaikoista. Pikkuravintolasta on turha etsiä luksusta tai autenttista japanilaisuutta. Se ajaa kuitenkin asiansa silloin, kun haluat perustason lohinigirejä ja täyden vatsan.
Ketju avasi talvella toisen ravintolan Kuninkaankadulle. Testasin lounasbuffetin jo tuolloin, mutta olen lykännyt arvostelun tekemistä. Rehellisesti sanoen, olen epäröinyt, mahtaako Sakura Watami Sushi kannattaa, koska liiketila on iso, eikä ravintolassa ole koskaan yhtä täyttä kuin pikku-Watamissa. Paikka lienee kuitenkin löytänyt asiakkaansa, koska se on edelleen pystyssä, ja kuulemani palaute on ollut positiivista.
Sakurasta on tehty selvästi hienompi kuin liki karusta pikku-Watamista. Sisustuksen yksityiskohdat kilpailevat Tampereen sushipaikkojen ykkösen, Marusekin kanssa. Koreasta sisustuksesta huolimatta tunnelma salissa on hieman kolkko. Ehkä siksi, että tila on niin suuri, ja salin takaosa on kapea putki.
Lounasbuffet on tarjolla 12 euron hintaan arkisin kello 11-15. Buffet jatkuu tämän jälkeen kello 20:een asti, hintaan 18 euroa. Lauantaisin ja sunnuntaisin buffet maksaa 18 euroa. Buffetista voi ostaa susheja mukaan euron kappalehintaan. Vähimmäistilaus on kymmenen sushia. Noutohintaa on markkinoitu pian vuoden ajan avajaistarjouksena, mutta hinnasta näyttää muodostuneen pysyvä käytäntö.
Buffet on todella runsas, ja sen pääpaino on susheissa. Kuten Watamissakin, tarjolla on myös yleisaasialaista, kiinalaistyyppistä ruokaa. Siis näitä suomalaisista kiinalaispaikoista tuttuja kasvis-lihakastikkeita sekä erilaisia friteerattuja rullia ja natturoita. Aasiahifistelijöiden kannattaa niellä valistuslitaniansa heti alkuunsa. Eiväthän nämä Suomen, ainakaan Tampereen kiinalaiset ja japanilaiset ravintolat ole paria poikkeusta lukuun ottamatta oikeaoppista nähneetkään. Kastikkeet, siivet ja friteeratut pikkupalat muodostavat sulatusuunin, joka vissiin uppoaa täkäläisiin suihin ihan hyvin.
Tässä buffetissa kannattaa pitää pää kylmänä, ellei halua ähkyä. Kylminä alkuruokina oli paksuja nuudeleita maustekastikkeessa ja tonnikala-kurkkusalaattia. Jo pelkät nuudelit olivat melkoisen jynkkyä tavaraa.
Kaupungin tasoon nähden Sakura on hyvinkin japanilainen paikka. Nigirien ja makien lisäksi buffetista löytyy esimerkiksi mädillä täytettyjä gunkaneja ja seesamilla kuorrutettuja uramakeja.
Alkupäivällä buffet oli äärimmäisen siisti, lähes pedantti. Joissakin susheissa tuntui olevan aika runsaasti riisiä muiden täytteiden kustannuksella. Estetiikan eteen oli kuitenkin nähty vaivaa. Lohinigireissä oli melko ohut siivu kalaa. Tonnikalaa en halunnut edes maistaa. Kalan väristä näki kauas, ettei se ollut hyvää. Jos tonnikala on puoliksi harmaata, en ymmärrä, miksi se on pitänyt laittaa tarjolle. Munakassushit sen sijaan olivat erinomaisia.
Tällaisenaan buffet olisi varsin positiivinen yllätys. Lämpimät ruoat tuntuvat kuitenkin olevan täkäläisissa sushipaikoissa pakollinen paha, joka houkuttelee asiakkaita, mutta ei ole laadultaan kummoista. Kiinnostuin ylikypsästä mausteisesta naudasta. Liha oli kuitenkin kuivaa ja mautonta.
Lämpimien ruokien puolella oli myös kevätrullia ja mystisiä friteerattuja palleroita. Paksun taikinakuoren alta paljastui uppopaistettu makirulla. Kukaan ei syttynyt idealle ja maulle. En tiedä, onko näillä mitään tekemistä japanilaisen keittiön kanssa, vai onko tämä ravintolan oma versio pankojauhoissa friteeratuista makirullista. Viisaammat voivat valistaa. Ja oli oikeaoppista tai ei, en vain tykännyt.
Jälkiruokavalikoima oli buffetin kokoon nähden vaatimaton. Talvella jälkiruoan virkaa toimittivat pelkkä tee ja kahvi, olisikohan särpimenä ollut karkkeja tai keksejä. Aasialaiset keittiöt eivät ole tunnettuja makeista herkuistaan, mutta jokin yksinkertainen juttu, esimerkiksi muutama tuore hedelmä, olisi ajanut asian.
Vaikka ravintola on keskittynyt lounasbuffetiin, à la carte -listan pituus on suorastaan hengästyttävä. Erilaisista susheista voi toki koostaa lähes loputtoman määrän lajitelmia. Epäilykseni kuitenkin heräävät siinä vaiheessa, kun listalla on sata ruokaa. Voiko keittiö hoitaa kaikki priimasti, ja onko raaka-aineiden, tuoreuden ja hävikin välinen tasapaino kunnossa? Useimmiten ei.
Juomalistalta löytyy pari sakea, mutta niukka viinilista viittaa siihen, että tämä ei ole varsinainen iltaravintola. Torresin Viña Sol ja Sangre de Toro ovat kivoja seurustelujuomia, mutta on naurettavaa maksaa näistä viineistä ravintolassa 25 euroa pullo. El Tiempon valitseminen edullisemmaksi vaihtoehdoksi on jo noloa. Tällä parin euron teiniviinillähän ne ensimmäiset kännit vedettiin Rosendahlin rannassa joskus 90-luvun lopulla.
Palvelu oli ensimmäisellä käynnillä erittäin ystävällistä, mutta niukkaa, ehkä kielimuurista johtuen. Toisella kerralla tarjoilija puhui hyvää suomea, mutta asenne oli suorastaan minimalistinen. Kohtaamisista ei jäänyt mitään pahaa sanottavaa, mutta ei erityisen lämmintä muistijälkeäkään. Suurin miinus palvelussa on annostietojen puuttuminen buffetista. Ruoat ja niiden raaka-aineet olisi hyvä esitellä edes lyhyesti pienissä lapuissa.
Etnisten paikkojen arvioiminen Tampereella on aina hankalaa. Pitäisikö mittapuuksi asettaa aito japanilainen keittiö? Vai hyväksyä se, että suuri osa kaupungin aasialaisista paikoista ei ole nähnytkään autenttisuutta? Yritän löytää kompromissin näiden vaihtoehtojen väliltä.
Yhä useampi yleisaasialainen paikka tarjoilee lounaaksi niin sushia kuin hapanimelää kanaakin. Löytyypä pöydästä parhaimmillaan – tai pahimmillaan – jopa perinteinen suomalainen vaihtoehto, tyyliin kinkkukiusaus. Kilpailijoitaan vasten Sakura on puhtaimmasta japanilaisesta päästä. Sushibuffet on poikkeuksellisen näyttävä. Sushit on tehty tarkasti, vaikka tonnikala oli kelvotonta, ja riisi tuppaa kuivahtamaan päivän edetessä. Lämpimät kiinalaistyyliset kastikkeet ja lihat ovat pakollinen paha, jonka voi aivan hyvin jättää välistä. Viinilista on vaatimaton, ja tunnelma näyttävästä sisustuksesta huolimatta hieman kolkko. Ravintolaa on vaikea kuvitella intiimiksi illanistujaispaikaksi.
Lounaspaikkana Sakura on kuitenkin erittäin kilpailukykyinen. Sushit ovat kauniita, ja valikoimassa on muutakin kuin makeja ja nigirejä. Kymmenen kappaleen minimitilauksen voisi kuitenkin laskea kahdeksaan, koska sekä take away että buffet ovat etnisen lounastarjonnan kalleimmasta päästä. Toisaalta keskivertoa paremmista susheista maksaakin vähän keskivertoa enemmän.
Tuomio: Japanilaisena ravintolana 2,5, yleisaasialaisena lounaspaikkana vahva 3.
Paikka oli kaamea pettymys.. Yhtenä sunnuntai päivänä kävin testaamassa sushibuffetin ,ystävieni kehuttua paikkaa.. Riisi oli kuivahtanutta, ja merilevä oli sitä halpaa, paksua ja sitkeää. Ei siinä mitään, näinhän on monessa muussakin sushipaikassa, ja silti on tullut antaumuksella vedettyä palleroita. Viimeinen tikki kuitenkin oli vanha, jopa pilaantumisen astetta lähentelevä lohi susheissa.. Harmaa,limainen ,vaalea lohi ei houkutellut jäämään paikkaan yhtään pidemmäksi aikaa. Aion edelleen suosia Marusekia.
Molemmilla käyntikerroillani lohi oli ihan ok. Mutta tonnikala oli juuri tuollaista harmahtanutta ja todella luotaantyöntävää. Tason vaihtelu oli hämmentävää. Osa susheista oli varsin passeleita, ja sitten joukossa on tällaisia rimanalituksia, siis syömäkelvotonta ruokaa.
Tuo riisin laatu muuten vaihtelee joskus Marusekissakin hämmentävän paljon. Kerran sain sushini lähes höyryävän lämpiminä, eivätkä nigirit pysyneet millään kasassa, koska riisi oli selvästi tullut juuri keittimestä. Mutta kokonaisuudessaan Maruseki on kyllä tämän kaupungin ykkönenin. Olen kuullut hyvää myös Kauppahallin uudesta Umamista.
Odottelen edelleenkin sitä tajunnanräjäyttävää etnistä ravintolaa Tampereelle.
”Odottelen edelleenkin sitä tajunnanräjäyttävää etnistä ravintolaa Tampereelle.”
Euro-Mokko Nekalassa on tutustumisen arvoinen.
Euro-Mokko, tuo paikka on kiehtonut minua teini-iästä asti. Tuolloin kaarsin aina koulumatkalla bussilla Euro-Mokon ohi ja mietin, miksi tuolla paikalla on tuollainen nimi. Tosin silloin oli muodikasta lätkäistä sana euro mihin tahansa nimeen, oli Eurokangasta ja Euromarketia.
Olen kuullut villejä tarinoita Euro-Mokon annoskoosta. Kulttuurimatka Nekalaan?
Jahka saadaan Vesa takaisin niin juhlistetaan sitä etnis-tamperelaisesti tuolla
I´m in! Missä nautitaan aperitiivit ja digestiivit? Eikö siellä Nekalassa ole joku kulttipubikin?
Jos kunnioitetaan paikallisten tapoja niin ne otetaan omasta pullosta bussipysäkillä.
Oisko Lasol mitään?
Nekala on ehdottomasti kulttuurimatkan arvoinen! Käytiin keväällä ystäväporukan kanssa aivan hulvattomalla retkellä, kohteina kulttuuriravintola Railo, Vanha Tappi ja viimeisenä Katiska! Vanhan tapin burgereissa on varmaan kaupungin paras hinta-laatu -suhde. Suosittelen!
Enpä ole tällaisista ihanuuksista kuullutkaan. Alkupalaksi siis burgerit Vanhassa tapissa, ja sitten Euro-Mokkoon pääruoalle!