Lupaavasti kehittynyt Bar Burrito ja ensikosketus Sitkoon

Jaossa tuhruisia kännykkäkuvia ja mietteitä viikonlopulta. Tuolloin tuli käytyä sekä Bar Burritossa että Näsilinnankadun uudessa, kovasti hehkutetussa pizzeriassa Sitkossa.

Aluksi kehuja Bar Burritolle. Minähän olin ideasta tosi innoissani, mutta toteutus ei täysin vakuuttanut vielä kesällä. Harmittelin tuolloin sitä, että kasvisvaihtoehtona oli vain iänikuinen vuohenjuusto, eikä listalla ollut nachoja tai muita pikkusuolaisia, joita voisi napostella oluen kanssa etkoillessa.

Nyt menu oli päivittynyt mukavaan suuntaan. Toisena kasvisvaihtoehtona oli portobellosieni. Savutofua vielä odottelen, se sopisi hyvin mausteiseen burritoon. Spelttilätyn lisäksi täytteensä voi kasata nyt myös salaatin tai nachojen päälle. Näitä vaihtoehtoja testanneet tuttavani kehuivat uusia särpimiä. Nachot voi tilata myös erikseen salsan kanssa, eli kaipaamaani naposteltavaakin on tarjolla.

Kastikelistalla oli mielestäni uutena vaihtoehtona tyrni. Ja erittäin tulinen kastike, lapset, se todellakin on tulista. Kokeilin aikaisemmin vahvan kastikkeen ja märisin, että tämä on aivan liian pliisua. Nyt sain kunnolla nenilleni, kun menin rehvakkaana naisena kokeilemaan kaikkein tulisinta vaihtoehtoa. Sanotaanko nyt näin, että oli äärettömän hyvä, että minulla oli mukanani tukihenkilö, joka varmisti kotiinpääsyni tämän jälkeen. Ja on kovin mukavaa, että Bar Burritossa myydään nyt myös tuoreista marjoista tehtyjä pirtelöitä. Mainio lisuke tulisimmille kastikkeille.

Lauantaina testasin ystäväni kanssa Näsilinnakadulle avanneen Sitko pizza & barin. Paikan idea on pelkistetty: pizzaa, piste. Listalla on vain kuusi klassikkopizzaa. Juomapuoli oli mukavan laaja ja laadukas. Tilaukset tehdään itse tiskiltä. Palvelu oli sujuvaa, kun huomioi sen, että kyseessä oli paikan toinen ilta. Miljöö on hyvin epätamperelainen, kaipa tässä on ripaus sitä kuuluisaa berliiniläisyyttä. Täällä ei ihan heti arvaisi olevansa takatukkien pääkaupungissa, pornokaupan vieressä. Salin akustiikka oli hankala. Korkeassa tilassa kaikui niin, että keskusteleminen oli mahdotonta, emmekä viitsineet jäädä ruoan jälkeen istuskelemaan, mikä oli sääli.

Mutta ne pizzat. Pohjissa todellakin oli sitkoa, jota nimi lupaa. Nyt uskallan kehua, että täällä tehdään mahdollisesti Tampereen parhaat pizzapohjat. Vegepizzassani täytteet olivat kohdillaan, mutta olisin kaivannut enemmän ohueksi siivutettua munakoisoa (joka näyttää kuvassa kesäkurpitsalta tai suolakurkulta). Kaverin puttanesca oli melkoinen suola- ja juustopommi. Vähempikin mozzarella olisi riittänyt, sillä anjoviksen, oliivien, valkosipulin ja chilin yhdistelmä on itsessään todella ärtsy. Loput sai onneksi ottaa dogibäkkiin, eikä pyyntöön suhtauduttu ihmetellen. Mutkatonta menoa. Odotan innolla jatkoa.

 

 

 

8 Comments

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.