Hashew-pata

Libanonilainen mausteinen risotto eli Hashew

Viimeisimmässä Hesarin ruokaliitteessä silmiini osui resepti, jota en kerta kaikkiaan voinut vastustaa. Libanonilainen Hashew-pata on ihanan mausteinen versio jauheliharisotosta. Pelkkien raaka-aineiden lukeminen sai kuolan valumaan syliin. Tämä on ihana lohturuoka marraskuun iltaan: sopivan hiilaripitoinen, täyttävä, värikäs ja todella maukas.

Sanoinko täyttävä? Aivan käsittämättömän täyttävä. Jauhelihan, manteleiden ja pinjansiementen yhdistelmä on nimittäin melkoinen. Luulisi isommankin miehen pysyvän tiellä.

Kuten tapoihini kuuluu, en taaskaan voinut olla ronkkimatta reseptiä. Ohjeessa oli mielestäni turhan paljon valmistusvaiheita, vaikka tämä on todella simppeli ruoka. Eniten aikaa menee oikeastaan esivalmisteluun eli vihannesten ja manteleiden pilkkomiseen ja vastaavaan. Alkuperäisessä ohjeessa jauheliha ja kasvikset neuvotaan paistamaan erikseen, mutta jos sinulla on tarpeeksi suuri pannu, voit ihan hyvin paistella ne melkein yhtä aikaa. Lisäisin myös mausteet ja sipulit kuullottumaan aivan ensimmäiseksi, jotta niistä irtoaa kunnolla makua.

En välitä kauheasti rusinoista, joten ne voi halutessaan korvata viikunoilla tai taateleilla. Appelsiininkuori raikastaa makeanmausteista pataa mukavasti ja on kaunis koriste annokseen – tätäkään ei siis ollut alkuperäisessä ohjeessa. Jäin nyt ihan koukkuun tähän taatelin, appelsiinin ja kanelin yhdistelmään. Talvella minun tekee mieli aamiaispuuroa, vaikken muuten olekaan kauhea puurofani. Täytyy hyödyntää jämät ja laittaa kaurahiutaleet ja taatelit likoamaan aamua varten.

mausteinen Hashew-pata
Lisäsin Hashewiin myös jauhelihan ja tomaatin määrää, koska halusimme tästä parit lounaatkin. Tosin 400 grammaa lihaa riittää hyvin, ja sen voi korvata soijarouheella tai vaikkapa tummilla pavuilla. Ohjeessa neuvottiin poistamaan tomaatista sisus, mutta se on mielestäni raaka-aineen turhaa hukkaamista. Minä säästin sisukset perjantain pizzakastikkeeseen, ja jos malto ei ole vihertävä, sen voi ihan hyvin heittää pataan antamaan nestettä.

”Mausteinen

  1. Esivalmistele ensin riisi. Pane riisi kulhoon ja kaada päälle runsaasti kylmää vettä. Anna riisin seistä puolisen tuntia ja kaada vesi pois. Näin riisistä irtoaa tärkkelystä ja siitä tulee irtonaisempaa.
  2. Tee seuraavaksi kasvisten ja muiden höysteiden esivalmistelut. Kuori ja paloittele sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Pese tomaatit ja poista niistä kannat. Paloittele kaikki kasvikset. Jos mantelit ovat pehmeitä, silppua ne terävällä veitsellä hieman pienemmiksi. Leikkaa taatelit/viikunat pienemmiksi paloiksi.
  3. Kuumenna pannulla loraus öljyä. Lisää pannulle kelta- ja valkosipuli, neilikat, chili, kardemumma ja kaneli. Kuullota miedolla lämmöllä ja varo, ettei valkosipuli pala. Lisää seuraavaksi joukkoon jauheliha, paistele ja sekoittele.
  4. Lisää tomaatti, porkkana, mantelit, pinjansiemenet ja taateli pannulle, kun jauheliha on puolikypsää. Sekoittele ja paista, kunnes porkkanat ovat kypsiä, mutta pureksittavia. Voit kaataa pannulle tilkan vettä, ettei pata kuivu. Jos liha ja kasvikset eivät mahdu pannulle yhtä aikaa, voit paistaa ne kahdessa erässä. Siirrä kypsä liha-kasvisseos pois liedeltä ja viimeistele se suolalla ja pippurilla.
  5. Tee viimeiseksi riisi. Kaada kattilaan reilu loraus öljyä. Lisää raaka, liotettu riisi kuumaan öljyyn ja kuullota pari minuuttia. Kaada kattilaan 4 desiä vettä ja anna riisin kypsyä kannen alla noin 10 minuuttia. Sekoittele välillä, jotta riisi ei pala pohjaan. Mausta kypsä riisi kevyesti suolalla.
  6. Yhdistä riisi ja liha-kasvisseos. Lisää lopuksi joukkoon raastettu appelsiininkuori ja säästä sitä hieman koristeluun. Koristele annos myös runsaalla lehtipersiljalla.


Hashew-risotto
Libanonilainen risotto ohje
mausteinen risotto resepti
Hashew-risotto

Tuli vielä mieleeni tuosta Hesarin ohjeesta, että skippaan helposti reseptit, joissa on älyttömän yksityiskohtaisia neuvoja. Siis ”pilko se ja tämä vihannes hengitystäsi pidätellen ja pidä veistä lappeellaan 45 asteen kulmassa” -tyyliset. Kokkiohjelmissa on kiva katsella näitä tekniikoita ja kuunnella kikkakolmosia, mutta lehtien ja netin ruokaohjeissa ne jotenkin häiritsevät minua.

Alkuaikoina jaoin näitä veitsi lappeellaan -kikkoja itsekin, mutta nykyään luotan siihen, että veitsi ja haarukka pysyvät kyllä kädessä siellä ruudun toisessa päässä. Toki jos jokin työstämistekniikka tai kypsennysjärjestys on lopputuloksen kannalta olennainen, kerron sen reseptissä. Tuon valmistusvaiheen kuvailun yritän pitää simppelinä, ja jorisen nämä jorinani sitten reseptin lopussa tai tuossa alkuhölinässäni.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*