Ravintolaruokaa kotona: suklaa-punajuurikakku, yrttimarinoitu broileri ja sitruunarisotto

Viime vuosina Stockan Hulluilta päiviltä on tarttunut mukaan lähinnä ruokaa. Tarjouksessa oli taas turhan paljon säilykkeitä, ulkomaista lihaa ja aika tarpeettomia keksejä ja pähkinäsekoituksia. Herkusta löytyi kuitenkin edukkaasti kokonainen, marinoimaton broileri, pari hyvää juustoa sekä paljon vihanneksia ja hedelmiä. Teimme sunnuntaina illallisen broilerista. Jälkiruoaksi leivoin suklaa-punajuurikakun, jota kokeilin nyt ensimmäistä kertaa.

Suklaa-punajuurikakkuun löytyy valtavasti erilaisia ohjeita. Olin laiskalla tuulella, ja valitsin pohjaksi Yhteishyvän helpon reseptin. Monissa muissa resepteissä oli kovasti säätöä mantelijauhon ja erilaisten rouheiden kanssa, eikä pinnani nyt venynyt sellaiseen. Päätin tehdä kakun yksinkertaisella pohjalla ja terävöittää alkuperäistä ohjetta runsaammalla maustamisella, tummemmalla suklaalla ja kaakaojauheella. Olin haaveillut yhdistäväni tähän kakkuun rosmariinia, mutta koska se olikin lopussa, käytin muita voimakkaita, makeaan sopivia mausteita.

Kakku onnistui kivasti, vaikka haaveilen vielä mutakakkumaisemmasta koostumuksesta. Tällä reseptillä kakusta tulee täysin kypsä, mutta silkkisen pehmeä. Maku oli kohdillaan: mausteinen, ei liian äitelä, aikuiseen makuun sopiva. Seuraavalla kerralla aion tehdä kakkuun vielä porkkanakakusta tutun, suolaisenmakean kuorrutteen.

Kakkupohja:

2 kananmunaa
1,5 desiä tummaa sokeria
1 ruokalusikallinen leivinjauhetta
2 teelusikallista kanelia
1 teelusikallinen vaniljasokeria
0,5 teelusikallista jauhettuja fenkolinsiemeniä
1 teelusikallinen kardemummaa
1 teelusikallinen neilikkajauhetta
2 desiä vehnäjauhoja
0,5 desiä kaakaojauhetta
400-500 grammaa keitettyä ja soseutettua punajuurta
125 grammaa tummaa suklaata
100 grammaa voita
100 grammaa vadelmahilloa

Kuorrutus:

2 desiä kermaa
ripaus kanelia
2 teelusikallista sokeria

Jos teet punajuurisoseen itse, varaa kypsentämiseen tarpeeksi aikaa, sillä punajuuri pehmenee hitaasti. Leikkaa kuorittu punajuuri pieniksi lohkoiksi ja keitä lohkoja kannen alla melko kovalla teholla pari tuntia. Kaada vesi pois ja soseuta lohkot sauvasekoittimella. Pirkan valmis punajuurisose tulee hiukan kalliimmaksi, mutta säästää aikaa.

Monissa resepteissä punajuuri lisätään taikinaan raakana raastena. Keitin juuret, koska halusin taikinasta tasaisen pehmeän. Keittäminen myös vähentää juuren multaista makua.
Monissa resepteissä punajuuri lisätään taikinaan raakana raastena. Keitin juuret, koska halusin taikinasta tasaisen pehmeän. Keittäminen myös vähentää juuren multaista makua.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahto on tarpeeksi paksua, kun sen pinnalle voi piirtää kuvioita, jotka eivät heti katoa. Yhdistä kuiva-aineet ja mausteet keskenään, ja sekoita ne lusikalla munavaahtoon.

Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä. Anna suklaamassan jäähtyä hetki. Kääntele lopuksi suklaaseos, punajuurisose ja vadelmahillo mahdollisimman vähäisellä sekoittamisella muiden ainesten joukkoon. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paista noin 40 minuuttia 150-175 asteessa (kiertoilmauunissa riittää alhaisempi lämpötila). Kakku on valmis, kun sen pinta on kauttaaltaan paistunut.

Anna kakun jäähtyä. Kuorruta se lopuksi sokerilla ja kaneliripauksella maustetulla kermavaahdolla ja pähkinärouheella.

EDIT: Kirjoitin postauksen samana päivänä, kun leivoin kakun. Miellyin kakun makuun ja koostumukseen vielä enemmän, kun leipomus oli mehustunut jääkaapissa yön yli. Koostumus muuttui kylmässä vielä suussasulavammaksi ja mausteet pääsivät kunnolla esiin. Kuten monen muunkin leivonnaisen kohdalla, suosittelen taas, että teet kakun valmiiksi päivää ennen tarjoilua. Vain kermavaahto kannattaa lisätä juuri ennen syömistä.

Pääruoasta tuli yksi onnistuneimmista koskaan. Niin hyvää, että jankutin vain koko illan äimistyneenä, ”miten meidän kotiruoka voi olla näin hyvää ja tää yks annos makso ehkä kympin”.

Kävimme lauantaina myöhäisellä lounaalla suositussa italialaisravintola Comossa, jolle annan säännöllisin väliajoin mahdollisuuden, vaikka petyn joka kerta. Tällä kertaa odottelimme simppeleitä alkupalojamme 40 minuuttia. Grillatut antipastit olivat kai unohtuneet odottelemaan parempia aikoja jonnekin pöydän kulmalle, sillä ne tarjoiltiin kylminä. Pääruoista pasta oli perushyvää, mutta vähintään saman tason ruokaa teen kotona kolmasosahintaan. Fasaanin rypälekastike olisi saanut olla maustetumpaa, ja lintu oli parista kohdasta kärähtänyttä. Hintaa tälle kokemukselle ja yhdelle viinilasilliselle kertyi 68 euroa.

Teimme kotona salvialla ja timjamilla marinoitua  uunibroileria, lisukkeeksi juureksia, sieniä ja päärynää sekä sitruunarisoton. Tuntui toisaalta kutkuttavalta, mutta toisaalta karulta huomata, että käyttämällä hieman mielikuvitusta keskivertokokki voi onnistua niin hyvin, että tajunnanräjäyttävät ravintolakokemukset alkavat olla yhä harvemmassa.

Yrteillä marinoitu broileri lisukkeineen:

kokonainen maustamaton broileri
1 desi hedelmäistä omenasiideriä
puoli ruukkua timjamia (kuivattuna noin 3 ruokalusikallista)
puoli ruukkua salviaa (kuivattuna noin 3 ruokalusikallista)
oliiviöljyä
suolaa
2 isoa porkkanaa
5 isoa herkkusientä
1 pieni palsternakka
2 pientä päärynää

Valmistele broileri mielellään edellisenä iltana tai useita tunteja ennen kypsentämistä. Hiero broileri kauttaaltaan oliiviöljyllä ja yrteillä. Työnnä yrttejä myös broilerin sisään. Anna vetäytyä jääkaapissa kannen tai folion alla useita tunteja.

Työnnä yrttejä reilusti myös linnun sisälle eli ihan suomeksi sinne röörin puolelle.
Työnnä yrttejä reilusti myös linnun sisälle eli ihan suomeksi sinne röörin puolelle.
Yrtit kannattaa hieroa voimakkaasti linnun pintaan, jotta lehtien aromit vapautuvat kunnolla.
Yrtit kannattaa hieroa voimakkaasti linnun pintaan, jotta lehtien aromit vapautuvat kunnolla.


Hiero muutama rouhaus karkeaa suolaa broilerin pintaan ennen kypsentämistä. Kaada omenasiideri broilerin sisään ja pane broilerin uunivuokaan. Esipaista broileria 225-250 asteessa (kiertoilmauunissa miedommalla lämmöllä) pari minuuttia molemmin puolin, jotta nahka saa tasaisen värityksen. Vähennä tämän jälkeen lämpötila 200-225 asteeseen ja paista broileria noin tunti. Leikkaa välillä paloja linnun paksuimmasta kohdasta nähdäksesi, onko liha kypsää.

Lisää porkkana ja palsternakka vuokaan jo kypsentämisen alkuvaiheessa, koska ne kypsyvät hitaimmin. Sienet ja päärynä kannattaa lisätä noin 20 minuuttia myöhemmin. Lisukkeiden päälle voi rouhaista hieman suolaa, mutta se ei ole välttämätöntä, sillä kasvikset saavat makua linnusta irtoavasta suolasta, nesteistä ja yrteistä.

Pitkä marinointi oikeilla yrteillä, siiderin makeus ja esikypsennys korkeammassa lämpötilassa tekevät broilerista miljoona kertaa maukkaamman kuin kaupan punaiset valmismarinadit. Makeahkot kasvikset sopivat siideriliemeen ja korostavat linnun mietoa makua.
Pitkä marinointi oikeilla yrteillä, siiderin makeus ja esikypsennys korkeammassa lämpötilassa tekevät broilerista miljoona kertaa maukkaamman kuin kaupan punaiset valmismarinadit. Makeahkot kasvikset sopivat siideriliemeen ja korostavat linnun mietoa makua.

Sitruunarisotto:

4 desiä risottoriisiä
4 desiä hedelmäistä omenasiideriä
1 desi broilerin paistolientä tai hyvää valmiskanalientä
puolikas keltasipuli
1 ruokalusikallinen raastettua sitruunankuorta
puolikkaan ison tai yhden pienen sitruunan puristettu mehu
1 teelusikallinen kurkumaa
reilu kourallinen raastettua parmesaania
suolaa
oliiviöljyä kuullottamiseen

Kuullota silputtu sipuli oliiviöljyssä. Lisää riisi ja kurkuma ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää siideriä ja paistolientä hiljalleen riisin joukkoon. Sekoita koko ajan. Lisää lopuksi sitruunamehu, sitruunankuori, ripaus suolaa ja reilusti parmesaania. Risotto on valmista, kun kaikki neste on imeytynyt riisiin. Jos neste tuntuu loppuvan kesken ennen kuin riisi on kypsää, kaada siideripulloon vettä ja lorauta riisin joukkoon.

Ota risotto pois levyltä, kun seos on vielä hieman vetelää. Riisi turpoaa viiveellä, ja juuston lisääminen ja risoton jäähtyminen tekevät koostumuksesta paksumman. Lisää juusto voimakkaasti sekoittaen.

kana_annos
Sitruunarisotosta tuli saman tien yksi suosikkilisukkeeni. Tämä sopisi loistavasti myös kalan tai parsan kaveriksi tai sellaisenaan alkupalaksi.

Oli taas hauska huomata, että tärkeintä kokkaamisessa ei ole reseptien pikkutarkka tuijottaminen ja sen miettiminen, mikä on ”oikea” tapa tehdä ruokaa. Keksin nämä makuparit omasta päästäni, ja mies viilasi teknisen toteutuksen kohdilleen. Vilkkaalla mielikuvituksella varustettu hullu+pedantti insinööri=hyvä ruoka 😀

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*