18-vuotiaana suostuin syömään ehkä noin kymmentä eri ruokalajia. Niiden pääraaka-aineet olivat aina jauheliha, kanasuikaleet, riisi ja makaroni. Olin kovasti olevinani kasvissyöjää lukioaikoina, mutta vihanneksista en kauheasti pitänyt. Kasvikset olivat minulle pitkään sama asia kuin kurkku- ja tomaattiviipaleet leivän päällä.
Makumaailmani mullistui, kun tapasin ihmisen, joka käytti juureksia ihan kaikessa. Olin tyrmistynyt, kun näin, että tyyppi pilkkoi jopa pastakastikkeeseen kaalia ja palsternakkaa. Kuvittelin juureksilla höystetyn bolognesen maistuvan samalta kuin lautasella inhasti kastikkeeseen sekoittuva porkkanaraaste. Kaikkea kanssa. Se oli yksi maukkaimmista pastakastikkeista, joita olen koskaan syönyt. Nykyään tuunaan kasviksilla ja juureksilla lähes kaiken. En esimerkiksi koskaan tee keittoa, jossa olisi pääosin pelkkää perunaa ja pari säälittävää porkkanakuutiota pakastepussista. Bolognesekastikkeeseenkin ujutan mielelläni erilaisia kasviksia.
Kasvisten käytöllä on monta hyvää puolta. Se tekee ruoasta kuin varkain hiukan kevyempää ja terveellisempää. Kaikki eivät jaksa syödä varta vasten välipalahedelmiä tai raastetta lämpimän ruoan lisukkeena. Nirsoilijat (kuten lapset) voi usein huijata syömään yllättävän paljon vihanneksia, kun tuttua arkiruokaa, kuten jauhelihakastiketta, jatkaa rehuilla. Pitkään muhineet kasvikset eivät pomppaa ruoan joukosta samalla tavalla kuin erillinen salaattilautanen. Pakollisen kasvisannoksen syömisestä ei tule suurta numeroa, kun vihannekset ovat ovelasti mössääntyneet muun ruoan joukkoon. Kasviksilla saa lisättyä ruoan kuitupitoisuutta, ja vitamiinejakin livahtaa mukaan vähän enemmän, vaikka ravinteita kuulemma tuhoutuu paljon kypsennettäessä. Mutta parempi sekin vähä kuin ei yhtään mitään.
Safkan jatkaminen kasviksilla, etenkin kotimaisilla juureksilla, on myös taloudellista. Jotkut valittavat, että vihannekset ja hedelmät ovat niin kalliita, ettei köyhällä ole varaa syödä terveellisesti. No ei varmaan olekaan, jos haluaa syödä kookospähkinöitä, karambolia ja suomalaisia tomaatteja talvipakkasella. Juureshyllyssä uinuvat kuitenkin unohdetut ja syyttä väheksityt juurekset. Kaali, nauris, selleri, lanttu, palsternakka ja punajuuri ovat loistavia raaka-aineita – ja naurettavan halpoja. Esimerkki: punajuuren kilohinta Turtolan Citymarketissa tänään 1,59 euroa. Kannattaa miettiä kaksi kertaa, kun on tarttumassa pakastealtaalla peruna-sipulisekoitukseen. Ei se juuresten peseminen ja pilkkominen ole oikeasti niin vaivalloista. Minä jätän perunoihin usein talvellakin kuoret, koska ne antavat mukavaa napakkuutta ja suutuntumaa. Huolellinen pesu juuriharjalla riittää.
Juuresten maukkauden puolesta jaksaisin messuta ties kuinka kauan. Esimerkiksi palsternakka on niin käsittämättömän maukas, että se ei häviä bataatille piirun vertaa. Juuresten valmistaminen ei myöskään ole vaikeaa. Helpoin tapa saada aromit irti juureksista on leikata ne ohuiksi siivuiksi, sivellä hunajalla ja maustaa yrteillä, kuten timjamilla. Uuniin paahtumaan ja vielä ripaus hyvää suolaa pinnalle. Loistava ja helppo lisuke pihville tai kalafileelle.
Juureksilla höystetyt, pitkään hautuneet pata- ja uuniruoat ovat meillä huudossa etenkin talvella. Teimme taas tuhtia talvilasagnea. Juureksia voi vaihdella maun mukaan. Myös määrät ovat arvioita, koska mittoja tulee käytettyä vain leipoessa. Maistelu on mielestäni tärkeämpää kuin grammojen laskeminen. Ruokaa pitää maistaa aina, kun siihen lisätään uutta maustetta tai raaka-ainetta. Näin välttyy ikäviltä yllätyksiltä, ja makuaisti ja keittiötaidot kehittyvät.
Liha-kasviskastike:
400 grammaa naudan jauhelihaa (Voi jättää pois tai korvata soijarouheella. Jos teet lasagnen pelkistä kasviksista, niitä voi laittaa reilummin kuin tässä ohjeessa. Kasvisversiossa maustaminen on erityisen tärkeää, koska kastikkeeseen ei irtoa umamimaista makua lihasta. Kasvissyöjä tuskin kaipaa tätä lihaliemen aromia, mutta sekasyöjän mielestä kasvisruoka voi kaivata vähän enemmän potkua.)
10 – 15 desilitraa paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
Nyrkin kokoinen pala eli noin 75 grammaa palsternakkaa
3 – 4 porkkanaa
Parin nyrkin kokoinen pala eli noin 200 grammaa kaalia
1 – 2 keltasipulia
Valkosipulia maun mukaan eli 1 – 10 kynttä (3 – 4 kynttä on hyvä määrä, jos haluaa hiukan aromia, mutta ei halua olla vampyyrinkarkoitin seuraavan viikon ajan)
Suolaa maun mukaan
2-3 ruokalusikallista sokeria
Mustapippuria myllystä maun mukaan
Pari kourallista tuoretta basilikaa
Kasvikset, sipuli ja valkosipuli freesataan kevyesti pannulla tai kattilassa. Jos haluat basilikasta voimakkaammin aromia, voit lisätä revityt basilikanlehdet jo tässä vaiheessa pannulle. Älä paista tai käräytä kasviksia. Lisää joukkoon 10-15 dl tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia. Paseerattu tomaatti on voimakkaampaa, eli sitä voi laittaa vähemmän ja laimentaa kastiketta vesitilkalla.
Lisää lopuksi mausteet ja basilika, ellet laittanut sitä kasvisten joukkoon jo freesausvaiheessa. Kasviskastike saa muhia ja pehmetä pitkään pienellä lämmöllä kannen alla, noin 45 minuuttia. Ruskista jauheliha vasta lopuksi ja lisää kastikkeen joukkoon 5-10 minuutiksi antamaan umamin aromia.
Valkokastike:
0,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl voita
0,5 dl maitoa
200 – 300 grammaa voimakasta juustoa, esim. pecorinoa tai parmesaania
Ripaus viherpippuria
Sulata voi kattilassa ja lisää jauhot vähän kerrallaa. Sekoita. Ota kattila pois levyltä ja lisää vasta sitten maito, jotta valkokastike ei paakkuunnu. Lisää lopuksi juusto. Sekoita, sekoita ja sekoita, ja varaudu siihen, että jatkuvasta sekoittamisesta ja miedosta lämmöstä huolimatta valkokastike kärtsää aina hieman kattilan pohjaan.
Lisää tarpeeksi suureen vuokaan kerroksittain molempia kastikkeita ja lasagnelevyjä. Itse tykkään laittaa alimmaksi bolognesekastiketta. Pohjalle laitetut pastalevyt jämähtävät helposti vuokaan kiinni. Laita päällimmäiseksi kerrokseksi juustokastiketta. Ja hei, tämä ei sitten ole mikään terveysruoka, vaikka kasviksista mouhoankin.
Anna lasagnen hautua uunin alatasolla noin 25 minuuttia ja lisää vielä tuhti kerros juustoa pinnalle. Toiset 25 minuuttia, ja juuston ruskituttua koko komeus on valmis. Lämpötila noin 200 astetta, kiertoilmauunissa vähemmän, vaikka 180 astetta.
Omnomnom, tällaista siitä tuli.
Samalla periaatteella voi valmistaa ihan tavallisen, juureksilla jatketun kastikkeen pastan lisukkeeksi, jos ei jaksa odotella uuniruoan muhimista.
