Olen ihastellut Sokos-hotelli Turun Seurahuonetta monissa bloggauksissa ja Instan stooreissa. Vuonna 1928 rakennetussa talossa on prameutta ja wanhan ajan henkeä, josta pidän. Tartuin siis kärppänä black friday -tarjoukseen ja varasin meille aikuisten viikonlopun Turkuun.
Turun hotellihelmi
Seurahuone on ollut aina Hamburger Börsin ohella Turun hotellihelmi. Hotelli remontoitiin perusteellisesti vuonna 2019, ja sisustussuunnittelija Jaakko Puro kertoo hakeneensa innoitusta hotellin alkuajoista eli iloisesta 1920-luvusta. Pääsisäänkäynti siirrettiin Eerikinkadulta Humalistonkadulle, jossa se sijaitsi alun perin. Tästä Projektiuutisten jutusta voi lukea tarkemmin remontista, joka oli todella mittava.
Sisustuksessa 20-luku näkyy mustavalkoisissa lattialaatoissa, kullan, terrakotan ja violetin sävyissä ja helminauhoissa. Jazz-tyttöihin viittaavia, pitkiä helminauhoja on ripoteltu sinne tänne, esimerkiksi ravintolan pöydille. Hauska idea, ja kuitenkin sen verran maltillinen, ettei mene kitschin puolelle.
Sokkeloinen ja intiimi
Yksi vanhan rakennuksen haasteista on sokkeloisuus. Seurahuoneen sisääntuloaula on melko pieni ja huonekorkeus matala. Tilaa ei ole lähdetty kasvattamaan väkisin suuremmaksi kuin se on, vaan enemmänkin on korostettu sen intiimiyttä. Siellä täällä on hämyisiä lukunurkkauksia, tuoliryhmiä ja lamppuja.
Alakerran hahmottamisessa kestää hetken, eikä tila ole paras mahdollinen esteellisille tai vaunujen kanssa kulkeville. Hissejä on vain yksi ja se on aika pieni. Pidin kuitenkin siitä, että tila ei ollut hallimainen ja kliininen.
Great Gatsby -tunnelmaa
Kun Lähdetäänpäs-blogin Teija kävi Seurahuoneella pari vuotta sitten, huoneissa oli leffateemaiset klaffitaulut, jotka eivät ihan istuneet prameaan teemaan (vaikka ovatkin hauskoja). Nyt niitä ei ollut, mutta huoneesta löytyi muita pieniä, tyyliin sopivia yksityiskohtia. Esimerkiksi upea tarjoilukärry! Rakastan kärryjä, ja niitä löytyy meiltä kotoakin kaksi. Kärryssä oli valmiina tarvikkeet ja ohjeet drinkkien sekoitteluun, ja lisää kylmää juotavaa löytyi minibaarista.
Solo up! -tason huoneemme oli tilava. Tarjouksessa kaksi päivää kahdelle hengelle maksoi aamiaisineen 240 euroa.
Parivuoteen ja kirjoituspöydän lisäksi huoneessa on istuskelunurkkaus. Kylpyhuone on mukavan kokoinen – ja luojan kiitos kylppärissä on ihan oikea ovi, ei mitään läpinäkyvää lasiseinää. 😀 Kylppärissä on myös laaja valikoima Ritualsin kosmetiikkaa. Se on aika voimakkaan tuoksuista ja jakaa mielipiteitä. Minä en häiriintynyt hajuista, vaikka olenkin aika tuoksuherkkä.
Ensimmäisenä iltana kävimme aulabaarissa lasillisella. Baarin yhteydessä on myös ravintola Gunnar, joka näyttää saaneen hyviä arvosteluja netissä.
Kuohuva tarjoiltiin laakeista vanhanaikaisista maljoista, jollaiset löytyvät huoneestakin. Samppanjan kuplien ja aromien kannalta kyseinen lasimalli ei ole paras, koska tuoksut karkaavat laajasta lasista. Mutta onhan tällainen lasi kaunotar! Aikas mukavalta tuntui siemailla kuohuvaa leveästä maljasta ja katsella Turun katuelämää ja kaupungin valoja.
Spa-tunnelmaa saunassa
Lasillisen jälkeen kävin vielä iltasaunassa. Seurahuoneen saunan pukuhuone on yksi ihanimmista, joissa olen käynyt. Tunnelmallisessa ja hämyisessä huoneessa on suuri peili, pyyhkeitä, vesilasit ja ilmaista kosmetiikkaa, esimerkiksi kuorinta-ainetta.
Toinen erikoisuus on pesuhuoneen jalkakylpynurkkaus. En ole nähnyt tällaista koskaan aikaisemmin. Nurkassa on pieni kivestä tehty sohva ja sen edessä kylpyaltaat ja hanat. Seinähyllyllä on erilaisia kylpysuoloja, kuten virkistävää piparminttua ja rauhoittavaa laventelia.
Tiedän, että ajatus jalkojen uittamisesta samassa altaassa, jossa joku toinen on juuri äsken lillutellut, inhottaa joitakin. Itse olen ronskimpi, koska käyn joka viikko yleisessä saunassa ja uimahallissa. Luotan myös siihen, että hotellissa altaat jynssätään päivittäin. Ei kun lämmintä vettä altaaseen, laventelia joukkoon ja kylpytakissa sohvalle istuskelemaan. Pidin kylpyaltaista kovasti, sillä ne loivat pieneen tilaan spa-tunnelmaa, ja otin vielä lähtöaamuna viileän piparminttukylvyn.
Sauna on aika pieni, mutta tunnelmallinen. En ole mustan sisustuksen ylin ystävä, mutta tässä tilassa musta toimii. Tavallinen pieni sauna on vain, no, tavallinen pieni sauna. Mustassa, ledeillä valaistussa pikkusaunassa taas on fiilistä.
Ylellinen aamiainen, hyvä palvelu
Saunan yhteydessä on myös kuntosali. Minulla oli treenistä taukoviikko, joten se jäi testaamatta. Pienehkön, tummasävyisen salin välinevalikoima näytti kuitenkin pätevältä. Sieltä löytyy esimerkiksi nyrkkeilysäkki.
Sitten minulle rakkaimpaan asiaan eli ruokaan. Odotin Seurahuoneen aamiaiselta paljon, sillä turkulaiset käyvät hotellissa kehutulla viikonloppubrunssilla. En pettynyt. Turun Seurahuoneen aamiainen menee heittämällä Suomessa testaamieni hotelliaamupalojen top kolmoseen.
Mistä sitä aloittaisi, kun hyvää oli niin paljon? No ensinnäkin ne perinteiset munat, pekonit ja nakit. Prinssinnakkien sijaan tarjolla oli mausteisia raakamakkaroita. Kokki teki tiskin takana tuoretta munakokkelia lisää sitä tahtia kuin sitä otettiin astiasta. Myös omeletti toivetäytteillä onnistui. Tarjolla oli myös mielettömän hyvää espanjalaista perunamunakasta ja paistettuja kasviksia.
Leipäpöydässä oli leipien ja croissantien lisäksi talon erikoisuutta eli leipävanukasta. Makeassa, pehmoisessa vanukkaassa hyödynnetään edellisen päivän kuivahtaneet leivät, jotta hävikkiä syntyisi vähemmän. Suitsutusta ansaitsee myös kokonaisista ryyneistä keitetty, ihanan suolainen puuro.
Kasvis- ja juustopöydässä oli useita juustoja, ja hedelmät olivat kypsiä. Leikkeleiden lisäksi pöydässä oli hyvää lohimoussea, ja tyrni-inkiväärishottien lisäksi tarjolla oli paikallisten tuottajien mehuja. Jälkiruokapöydässä oli keksien ja kakkujen lisäksi konvehteja ja irtokarkkeja. Teetä oli myös laaja valikoima, vin vink teenystävät.
Aamiaissaleja on kaksi: yksi buffethuoneen päässä ja toinen hieman sen alapuolella. Menimme alempaan saliin, johon tulvi ikkunoista kivasti luonnonvaloa. Koska tilaa on paljon, hässäkkää ei syntynyt edes kiireisimpään aikaan yhdeksän maissa.
Palvelu aamiaisella oli todella hyvää. Kun etsin Hesaria, tarjoilija kehotti minua istumaan pöydässä, hän toisi kyllä lehden. Suosittelen tätä aamiaiskokemusta paikallisillekin. Ruoka on erinomaista, ja miljöö ja palvelu nostvat arjen yläpuolelle.
Turun paras vietnamilainen on tässä
Ensimmäisenä iltana söimme Turun parhaassa vietnamilaisessa ravintolassa, Huong Vietissä. Löysin Huong Vietin sattumalta pari vuotta sitten, kun yövyimme Radisson Blu Marinassa (loistava vaihtoehto lasten kanssa, isot tilat ja lapset saavat tiskiltä puuhapaketin). Huong Viet sijaitsee Marinan kulmassa, eikä sinne ole Seurahuoneeltakaan kuin kivenheitto.
Täällä on loistavat kevät- ja kesärullat. Ne ovat valtavia, ja kevätrullatkin tehdään itse tuoreista raaka-aineista, ne eivät ole niitä pieniä pakasterullia, joita yhdeksän paikkaa kymmenestä myy. Suosittelen myös talon pho-keittoa ja vegaanisia annoksia, joita listalla on runsaasti. Jälkiruoaksi voi nauttia vaikka bubble tean tai kondensoidusta maidosta tehdyn, makean vietnamilaisen jääkahvin.
Hassua, että minä tamperelaisena olen löytänyt Huong Vietin. Aina, kun hehkutan paikkaa, moni turkulainen hämmästyy, että mitä, onko täällä tuollainenkin. Testaa ihmeessä! Minä söisin Huongissa joka viikko, jos asuisin Turussa.
Taidetta ja pullaa
Lauantaina kävimme Wäinö Aaltosen museossa. Meillä tamperelaisilla on Aaltoseen erityinen suhde, sillä hän suunnitteli Hämeensillan kuuluisat patsaat.
Nyt esillä oli todella erilaisia, mutta upeita ja puhuttelevia näyttelyitä. Rakastan värejä, ja koloristi Anu Tuomen runsaat, suorastaan psykedeeliset väritutkielmat kolahtivat kovaa. Tuomi yhdistelee maalauksiinsa myös peiliä ja lasia ja käyttää näitä elementtejä itsenäisesti. Olisin voinut seistä värikkäiden lasipisaroiden alla ikuisuuden. Miten tuollaisen voisi taiteilla minikoossa kotiin?
Teija ja Pekka Isorättyän robotteiteokset olivat sekä hauskoja että häiritseviä. He ovat käyttäneet robottien materiaaleina muun muassa rollaattoreita, sairaalatavaroita ja täytettyjä eläimiä. Osa teoksista toi kuoleman kammottavalla tavalla lähelle. Pimeässä huoneessa baaritiskin äärellä lässyttävät savolaismiehet ja lauruja luritteleva pubiruusu taas olivat hervottomia. Harvoin olen nauranut museossa näin paljon. Robottien mölinä oli kuin suoraan lähiökuppilan pöydästä.
Vaikka pitkät illalliset fine dining -paikoissa jäivät nyt väliin, ruokapaikkoihinkin tuli tustuttua. Museon jälkeen nautimme kahvit suositussa taidekahvila Cafe Artissa.
Vitriinissä on esimerkiksi jättikokoisia pullia, hekumallista suolakinuskikakkua ja sienisalaattivoileipiä. Sienileivän saaristolaisleipä oli snadisti kuivaa, mutta täyte mehevää ja sopivan suolaista. Kakku oli syntisen hyvää ja tauluilla koristeltu perähuone valoisa ja kaunis.
Rennosti ja rasvaisesti Tårgetissa
Illalla söimme rennossa italialaisessa Tårgetissa, johon päädyimme monien mutkien jälkeen. Kaikki paikat ovat olleet täyteen ammuttuja molemmilla kerroilla tänä talvena, kun olen käynyt Turussa. Pöytä kannattaa ehdottomasti varata etukäteen, koska ”pari” muutakin on kaivannut ihmisten ilmoille.
Tårget näyttää pieneltä, mutta sokkeloinen ravintola onkin täynnä saleja. Tilaa ja tunnelmaa löytyy, mutta valitettavasti akustiikka on kehno, ja meidän oli vaikea jutella melussa.
Mausteiset arancini-pallerot (9 e) olivat erinomaisia. Kunnolla makua, pehmeä sisus ja rapea kuori. Sitruunainen fenkolikeitto (12 e) oli sekä täyteläinen että raikas, mutta valtavan kokoinen alkuruoaksi. Sen sijaan pääruokalistan täytety munakoisot (24 e) olivat pieniä, ja niissä maistui lähinnä rasva. Puolet mozzarellasta pois ja tilalle tomaattia, yrttejä ja rapeutta, kiitos.
Primi-listan gnocchit (22 e) taas oli valtava annos – ja rasvainen sekin. Annoksessa oli myskikurpitsaa paistettuna ja pyreenä, pistaasia ja saksanpähkinää. Rasva ja makeus dominoivat annosta, joka kaipasi ennen kaikkea happoa.
Tårgetin palvelu oli iloista kiireestä huolimatta. Erinomaiset Espresso Martinit kunnon vaahdolla ansaitsevat kunniamaininnan.
Risto sai turkulaiset tanssimaan
Alun perin meidän piti mennä Logomoon jazzfestareille, ja menimmekin. Tunnelma oli kuitenkin kovin jäykkä. Aloimme haukotella, kun istuimme konserttisalissa kuin kirkon penkissä kuuntelemassa pianonpimputusta, välissä taputettiin hillitysti punaviinilasin kylkeä vasten. Ja minä siis rakastan jazzia. Hämyiset luolat ja räkäisyys ovat kuitenkin enemmän minun juttuni. Tai ehkä olen vain juntti, hyvin mahdollista sekin.
Narisin somessa, että Logomossa on tylsää. Kannatti valittaa. Risto-bändissä soittava kaverini Tuomas vinkkasi, että heillä oli keikka Utopia-klubilla. Kiinnostaisiko?
Ai että kiinnostiko? Ensimmäinen keikka yli kahteen vuoteen ja yhden lempibändini. Livemusaa, ihmisiä, tanssia. Ja kyllä, Risto sai jopa turkulaiset tanssimaan! Tajusin taas, kuinka paljon rakastan keikkoja, tapahtumia ja tanssimista.
Ei yhtään harmita, että nyt ei tullut vedettyä kymmenen ruokalajin fine dining -illallista. Meillä oli täydellinen ilta ja viikonloppu, ja rakastuin taas vähän enemmän Turkuun. Kesäkuussa nähdään jälleen, silloin on vuorossa linturetki ihan erilaisissa maisemissa. 🙂
