Uskomattoman pehmeät, muhkeat ja helpot pullat

”Paras pulla syntyy aidosta voista, munista ja rasvaisesta maidosta”. Käsi pystyyn, kuinka moni ajattelee näin? Minä ajattelin ennen ja ihmettelin, miksi pullani on aina kuivaa ja jotenkin pliisua. Lopetin pullanleivonnan vuosiksi, mutta sitten annoin mahdollisuuden vegaaniselle pullataikinalle. Ja mitä ihmettä, leivoin siitä uskomattoman pehmeät, muhkeat ja helpot pullat, jotka ovat minun mittapuullani konditoriatasoa.

Vegaaninen pullataikina onkin pehmein

Kun leivoin pullaa perinteisellä tyylillä maitoon, muniin ja voihin, itse leivontavaihe oli aina ihana. Taikina oli himoittavan hyvää, ja sitä tulikin joskus popsittua vatsa kipeäksi. Vaivasin taikinaa huolella ja jätin sen mieluummin hieman löysäksi kuin jauhotin kivikovaksi. Paistovaiheessa uunista nousi huumaava tuoksu, mutta kun otin pellin uunista, pullat olivat hetkessä kuivia ja melko mauttomia.

Kuvittelin, että minulla ei vain ole sitä mystistä pullasormea, joka osaa muotoilla täydellisen pyöreitä pullia, vieläpä pehmeitä ja maukkaita. Sitten törmäsin leivontaguruni, ihanan Pilvilinnan Annan pullareseptiin. Mitä ihmettä? Tämä telkkaristakin tuttu superleipuri tekee pullansa veteen ja margariiniin ja käyttää munaa ainoastaan voiteluun!!!!!

Kaikki, mitä olen Annalta maistanut, on ollut aina jumalaisen hyvää. Lähdin siis luottavaisin mielin pullasavottaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Minähän leivon pehmeää pullaa, perkele!

No, eipä siellä keittiössä tarvinnut oikeasti kiroilla. Vegaanisen pullataikinan tekeminen oli todella helppoa, etenkin, kun olen nykyään aika kokenut pizzaleipuri.

Lisäsin jauhoja taikinaan vähän kerrallaan ja vaivasin taikinaa puoli tuntia sähkövatkaimella, podcastia kuunnellen. Tein maltillisen välikohotuksen, pyörittelin pullat (onnistui lähes jauhotta kivipöydällä), kohotin niitä pitkään liinan alla, voitelin, täytin voilla ja sokerilla, paistoin.

Ja maailman kahdeksas ihme tuli todeksi. Minä, mämmikoura-Brander, loihdin kaksi pellillistä täyteläisiä, pehmeitä ja upean muhkeita pullia. Pullat olivat pehmoisia vielä seuraavana päivänä ja lepäily vain syvensi niiden makua. Mauttoman ja kuivan pullan paha taika oli rauennut.

Voin voi korvata öljyllä

Olin hieman laiska ja korvasin Annan ohjeen pehmeän margariinin öljyllä. Huomasin nimittäin, että Ranteita myöjen taikinasa tekee pullansa myös öljyyn ja hän lisää taikinaan suolaa. Öljyn tulee olla rypsiöljyä tai muuta neutraalin makuista öljyä. Oliiviöljyn maku on pullataikinaan liian voimakas.

Pullataikinaan kannattaa laittaa aina hieman suolaa, koska se lisää sitkoa. Öljyyn tehdyssä pullassa suola on erityisen tärkeää maun kannalta. Voissa ja margariinissa on suolaa, öljyssä ei, joten sitä kannattaa lisätä puolen litran taikinaan teelusikallinen.

Leipoisin pullan ehkä suolaiseen margariiniin tai voihin, jos tekisin tavallisia pikkupullia. Kun kyseessä on tuhti voisilmäpulla, laskiaispulla tai korvapuusti, taikinan voi mielestäni tehdä ihan hyvin öljyyn. Pullan täyte kun antaa leivonnaiseen niin paljon makua. Voin vaihtaminen öljyyn tekee taikinasta myös hieman sydänystävällisemmän.

Leivon monet makeat piirakat, täytekakkupohjan ja taatelikakun nykyään vegaanisesti ja käytän taikinassa öljyä. Nuo leivonnaiset ovat koostumukseltaan ihanan kimmoisia, eivätkä ne kuivu nopeasti. Öljy varmaan luo koostumukseen elastisuutta ja keveyttä. Suosittelen siis lämpimästi testaamaan öljyn etenkin täytetyissä pullissa, bostoneissa ja vastaavissa.

Pulla ei kaipaa munaa

Myös munattomuus (heh) teki pullasta selvästi erityisen pehmeää ja kimmoisaa. Käytin munaa tosin voiteluun, sillä minulla ei ollut kaurakermaa. Jos haluat, että pulla on pintaa myöten vegaaninen, suosittelen voiteluun kaurakermaa tai Kamomillan konditorian vinkkaamaa vaniljasoijajugurttia.

Maidottomuuteen en kiinnittänyt maun puolesta huomiota. Mielestäni vesi teki pullasta raikasta, ja kardemumman ja voisilmän maut erottuivat todella hyvin. Ripautin taikinaan myös vaniljasokeria. Liputankin pullassa enemmän runsaiden mausteiden kuin maidon aromin puolesta. Ja hei, moni leipuri käyttää pullassa nykyään kasvimaitoa, esimerkiksi Satu Koivisto on tehnyt hyvää pullaa ruismaidolla.

Näin pullan voisilmä ei valu

”Miten sait voisilmän noin nätiksi, eikä se valunut pellille”, pari tuttua kyseli nähtyään pullieni kuvat. Ihan suoraan sanottuna tuurilla. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt voisilmäpullia. Järkeilin vain, että pullan keskelle tungetaan voita ja sokeria.

Siispä paloittelin noin 100 grammmaa voita reilun kokoisiksi napeiksi. Painoin napit voideltujen pullien keskelle, oikein syvälle, ettei nappi pomppaisi ulos. Sitten täytin reiän kukkuroilleen seoksella, jossa oli sokeria, vaniljasokeria ja hieman kardemummaa.

Onnistuin siis ensi kerralla vahingossa täydellisesti. Suosittelenkin tätä helppoa tekniikkaa, jos mietit, miten voisilmäpullat onnistuvat, eikä voi valu pullan kylkiä pitkin hukkaan. Katselin jälkikäteen voisilmäpullien ohjeita. Joissakin voille tehdään kauhean monimutkaisia toimenpiteitä, sitä jauhotetaan, pakastetaan, sekoitetaan tahnaksi sokerin kanssa.

Älkää tuhlatko aikaanne tuohon! Lopputulos on täydellinen, kun käytät vain reilusti voita tai suolaista margariinia (esim. Keiju merisuola) ja työnnät rasvanapin ihan pullan pohjaan asti. Voit sirotella voisilmän päälle pelkkää sokeria tai sekoittaa sokeriin lempimausteitasi. Minä rakastan kardemummaa, mutta sokeriseokseen voi laittaa vaikka kanelia.

VINK: Muista aina, että öljyyn tehtyyn taikinaan pitää lisätä enemmän suolaa kuin voihin/margariiniin tehtyyn. Lisää jauhoja taikinaan vähän kerrallaan, sillä öljypohjaan tehty taikina saattaa kaivata jauhoja hieman enemmän kuin margariiniin/voihin tehty.

VINK VINK: Itse taikinaa ei tarvitse kohottaa kovin pitkään. Muotoillut pullat taas saavat kohota liinan alla pitkään ennen paistoa.

VINK VINK VINK: Minun uunissani pullat paistuivat kiertoilmalla nopeammin ja tasaisemmin kuin normaalisäädöllä. 10 minuuttia 180-asteisessa kiertoilmassa vastasi 15 minuuttia 200-asteisessa normaalisäädössä.

Näin luot sitkon etkä tuhoa sitä

Voi että. Ette ehkä ymmärrä, miten suuri etappi tämä pullassa onnistuminen oli minulle. Olen aina ajatellut, että pulla ja leipä ovat hieman mystisiä leivonnaisia, joiden onnistuminen on kiinni kuun ja tähtien asennoista ja karmasta. Olen suorastaan hävennyt sitä, että minä, ruokatoimittaja, en osaa leipoia pullaa. Mutta nytpäs osaan!

Minulle oli tosiaan paljon apua siitä, että olemme opetelleet puolisoni kanssa leipomaan itse hyvää pizzaa. Väitän, että ahkera vaivaaminen on vähintään yhtä tärkeä osa pullataikinankin onnistumista kuin ainesosat. Nykyään vaivaan puoli tuntia mitä tahansa taikinaa, johon haluan kunnon sitkon ja ilmavuutta. Osaan erottaa, koska taikinassa on tarpeeksi jauhoja ja olen oppinut muotoilemaan taikinaa.

Lopuksi pari vinkkiä pizzahommiin. Talvella taikina voi kohota huomattavasti hitaammin kuin kesällä. Kovalla pakkasella saatan laittaa taikinakulhona patterin päälle, jotta taikina virkistyisi.

Pizzataikinaa ei myöskään kannata kaulia, sillä se tuhoaa sitkon muodostamat ilmakuplat. Pizzapohja on parempi muotoilla venyttelemällä ja kääntelemällä. Ehkä pullatkin tykkäävät mahdollisimman vähäisestä ja hellävaraisesta muotoilusta. Pizzan muotoilussa kannattaa muuten käyttää 00-jauhojen sijaan karkeampia hiivaleipä- tai jopa korppujauhoja.

Näillä eväillä eteenpäin. Mitä seuraavaksi, pelkäämääni hapanjuurileivontaako…..