Punajuuri, raivostuttava rakkauteni

Olemme kokanneet nyt viikonloppuisin edullisia, mutta hitaasti valmistuvia perusruokia. Kaikenlaista hyvää juureksista ja sienistä. Ruokia, joita ei jaksa hauduttaa arki-iltoina töiden jälkeen, mutta joita on ihanaa valmistaa iso padallinen viikonloppuna ja nautiskella pitkin viikkoa. On tullut tehtyä esimerkiksi borssikeittoa, kaalikääryleitä ja kaalipataa.

Rakastan punajuurta. Pidän sen multaisesta mausta, joka on parhaimmillaan yhdistettynä sopivaan määrään happoa ja rasvaa. Sen sijaan vihaan punajuuren käsittelyä. Aina, ihan aina, keittiömme ja vaatteeni ovat kuin teurastuksen jäljiltä, kun käsittelen punajuuria. Arvatkaas kuinka paljon otti aivoon, kun pesin, pilkoin, keitin ja soseutin kasan punajuuria kokeillessani Yhteishyvän punajuuripihvien ohjetta. Ja sen jälkeen, kun olen pilkkonut, haudutellut, soseutellut ja paistellut ja keittiö muistuttaa splatter-elokuvan kuvauspaikkaa, pihvit ovatkin kuivaa, muruiksi hajoavaa scheissea.

Nappasin pihvien paistosta täydellisen edustuskuvan, mutta ette halua tietää, miltä ympäristö ja paistinpannu näyttivät. Ei ollut kauhean hyvä resepti. Taikinasta tuli hankalasti käsiteltävää lirua, kun ohjeessa ei määritellä tarkemmin punajuurten määrää, mikä olisi ollut tärkeää. Eihän tällaisen paistamisesta tullut mitään, vaikka yritimme pelastaa taikinaa lisäämällä jauhoja ja paistamalla osan pihveistä uunissa. Jos sinulla on hyvä ja helppo punajuuripihvien ohje, paljasta se minulle.

Sen sijaan borssikeitto onnistui just eikä melkein. Pidän keitto- ja pataruoissa siitä, että niitä on vaikea pilata. Kun ostaa hyvää lihaa ja maistelee lientä maustamisen aikana, lopputulosta on hankala sössiä.

Borssia on maisteltu vuosien varrella niin kasvisversiona, lihaisella makkaralla, naudalla ja peuralla höystettynä. Nyt kattilaan päätyi vajaa kilo sian lapaa, jossa oli mukana pätkä luuta. Lapa on oivallinen ruhonosa, kun sen antaa kypsyä pitkään. Monen tunnin keittelyn jälkeen luu irtoaa lihasta kauniisti, ja luunpätkä antaa keittoon aidon lihaliemen aromin. Siinä ei aromisuoloja tarvita.

Keitto valmistui näppituntumalla näin:

Lihaliemi:

vajaa kilo luullista sianlapaa
10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
1 porkkana
1 keltasipuli
300 grammaa kaalia
1-2 valkosipulinkynttä
pala selleriä, lanttua tai palsternakkaa (voit käyttää myös kaikkia, mitä juureslaaristasi löytyykään)
suolaa
vettä
öljyä kuullottamiseen

Muut ainekset:

4-6 punajuurta
1 porkkana
1 keltasipuli
pala selleriä, lanttua tai palsternakkaa
kuivattua timjamia
etikkaa (mieluiten punaviinietikkaa)
hieman sokeria

Lisukkeeksi:

smetanaa, hapankermaa tai paksua jugurttia

Tee ensin lihaliemi. Poista lihasta kalvot ja enin rasva. Kuori ja paloittele lihaliemeen tulevat kasvikset. Kuullota kasvikset öljytilkassa. Keitä lihaa, kasviksia ja mausteita suuressa kattilassa, reilussa vesimäärässä keskilämmöllä, kunnes liha irtoaa luusta. Poista luu ja siivilöi liemestä vaahto. Paloittele liha kuutioiksi.

Lihaliemen kiehuessa kuori ja paloittele loput kasvikset, joista syntyy varsinainen borssi. Voit raastaa punajuuren tai kuutioida sen pieniksi paloiksi. Lisää loput kasvikset lihaliemeen. Keitä, kunnes punajuuri ja kovimmat juurekset (kuten palsternakka ja lanttu) ovat miellyttävän pehmeitä, mutta eivät mössääntyneitä. Tarkista keiton maku, ja lisää muutama ruokalusikallinen etikkaa, hieman sokeria, pari teelusikallista timjamia ja halutessasi hieman lisää suolaa.

Tarjoile borssi smetanasilmän kera. Vaihda valkoinen paita mustaan ja nauti.

Oikeaoppisessa ravintolaborssissa lihaliemi siivilöitäisiin täysin kirkkaaksi. Lihan kanssa esikeitettävät kasvikset voi siis ottaa pois. Minä taas pidän sakeudesta ja suutuntuman vaihtelusta, jonka saa aikaan juuri se, että keitossa on hieman pehmeiksi kiehuneita kasviksia sekä lähelle al denteä jätetyt pääraaka-aineet, punajuuri ja kaali. Mutta tee toki niin, mikä itseäsi miellyttää eniten.

Borssikeiton kaveriksi tein pari pellillistä porkkanasämpylöitä. Tosin tällä kerralla sämpylöissä ei ollut pähkinää. Heitän leipätaikinaan milloin mitäkin leseiden jämiä ja siemeniä kaapeista ja kipoista kuljeksimasta. Nyt koristeeksi päätyivät loput kurpitsansiemenet, jotka ovat todella hyviä paahdettuina. Näistä voi tehdä vähän terveellisempää naposteltavaa, kun pellille ripottelee siementen kanssa hieman suolaa, hunajaa ja jotakin kuivattua yrttiä tai vaikka chiliä.

Kaalikääryleet onnistuivat kotitekoisiksi hämmentävän hyvin, ja lisään niidenkin reseptin tänne lähiaikoina. Tiedossa myös lisää sienifanaattisuutta. Viimeinen tehoisku metsään tuotti tunnissa kymmenen litraa suppiksia ja sylillisen upeita kanttarelleja. Näistä syntyi jo risottoa ja pikkelssiä. Nyt tulilla ovat hampurilaiset, jotka saavat täytteekseen sienipikkelssiä. Testissä myös täysin jäisinä paistettavat pihvit.

Moniin ruokiin on päätynyt mausteeksi oman sadon lempeitä je hedelmäisiä chilejä. Ja kun kaamoksesta huolimatta ikkunasta pilkahtaa edes välillä myös tällaisia maisemia, kaipa tämänkin syksyyn jaksaa jotenkin puskea.