Kehräsaaressa sijaitseva Gringos Locos on pärjännyt kilpailussa hyvin viereiselle Hookille. Hook tarjoilee häpeilemätöntä mättöä, mutta Gringos Locos on etenkin parin viime vuoden aikana alkanut pyristellä irti rasvaisimmasta texmexistä. Ruokaa on yritetty kehittää lähemmäksi aitoa meksikolaista, vaikka listalla on tuhti valikoima purilaisia ja friteerattuja snackseja.
Piipahdimme Gringosissa City Deal -tarjouksen ostaneen kavereidemme houkuttelemina. Tarjoukseen kuului olutpaneroituja sipulirenkaita jugurtti-aurajuustodipillä (norm. 6,90 e), härän ulkofilepihvi mole-kastikkeella (norm. 24,20 e) ja mango-limepannacotta verigreippimelban kera (norm. 8,20 e). Seurueemme tilasi myös nachoja, salsaa ja guacamolea (5,70 e), naudanlihalla täytetyt fajitakset (20,90 e) ja chipotle-kastikkeessa haudutettua porsasta meksikolaisen riisin kera (18,70 e).
Olimme viiden maissa ravintolan ensimmäiset asiakkaat. Muistelen, että ravintola on toiminut ainakin ennen kahdessa kerroksessa. Nyt alakerta oli suljettu, ja meille oli varattu pöytä yläkerrasta. Saimme kevyet vaunut onneksi kannettua ylös ilman sen suurempia ongelmia. Henkilökunta suhtautui vauvan mukana oloon mutkattomasti. Pienelle oli jopa tuotu syöttötuoli pöydän päähän, vaikka veijari on vielä muutaman kuukauden ajan siihen liian pieni. Huomioiminen tuntui kuitenkin mukavalta, ja ravintola on muutenkin sen verran rento paikka, että lapsille ei nyrpistetä nenää. Toisaalta rauhallista ravintolailtaa etsivän ei kannata suunnistaa tänne. Viikonloppuisin on yleensä todella täyttä, ja joskus annoksia on joutunut odottamaan todella pitkään.
Juomalistan valikoima on laajahko, mutta tylsän turvallinen. Tilasimme pari olutta (Fosters, 0,6 l, 7 e) ja juhannuksen kunniaksi mansikka- ja mangomargaritan (en muista hintaa, ei tietoja netissä). Margaritat tilanneet kehuivat juomiaan täyteläisiksi. Jäin miettimään, olikohan juomat tehty valmiista miksereistä. Se tuntuisi olevan valitettavan yleistä Tampereen baareissa. Toisaalta juon mieluummin hyvää mikseriä kuin vähän sinnepäin pakastemansikoista tehdyn drinkin (jälkimmäisestä olen saanut karvaita kokemuksia mm. Bistro 10+:sta).
Nachojen kanssa tarjoiltu salsa ja guacamole eivät maistuneet säilykkeiltä. Salsassa oli mukavasti makuja ja guacamolessa sattumia. Guacamole oli raikasta, toisin kuin monissa texmex-paikoissa, joissa kastike on tehty cheddar-jauheesta, eikä joukossa ole nimeksikään avokadoa.
Olutpanerointi ei juuri maistunut sipulirenkaissa. Jugurttikastike oli samanaikaisesti raikasta ja sopivan voimakasta. Aurajuuston tosin olisi voinut sekoitta jugurtin joukkoon paremmin. Nyt joukossa oli tujuja sattumia ja mauttomia kohtia.
Alkupalat ovat Gringos Locosin heikkous. Juustolla täytetyt jalapenot ovat listan ainoat kasvisalkupalat. Ravintolan dipit ja kastikkeet ovat maistuvia, mutta kaipaisin alkupalalistalle muutakin kuin friteerattuja sormiruokia.
Mielenkiintoinen piirre Gringosin ruoissa on se, että annoskoko on järkevä. Tätä kaikki tosin eivät pidä meriittinä. Yllättävän moni maksaa mielellään annoksesta, joka on niin valtava, että sitä ei jaksa syödä loppuun – ja jos syö, olo on kuin joulupöytään lihotetulla sialla. Sopiva annoskoko kertoo myös yrittäjän fiksuudesta. Raaka-aineita ei mene hukkaan, ja asiakkaan vatsaan jää tilaa vielä jälkiruoalle. Annokset eivät ole mitään mitättömiä hippusia, mutta todella nälkäisen kannattaa valita annos De la parrilla -vaihtoehdoista.
Ylikypsä sianliha oli todella mureaa ja sopivan rasvaista. Varsinainen laardi oli kuitenkin siivottu annoksesta pois. Meksikolainen riisi ja miedosti tulinen, hieman makea kastike sopivat hyvin lihan lisukkeiksi. Kasviksia annoksessa oli vain punasipulin ja suuren chilin verran. Pieni vihreä salaatti olisi raikastanut annosta mukavasti.
Fajitakset eivät kuulemma räjäyttäneet syöjän tajuntaa, mutta negatiivista muistikuvaakaan ei tästä annoksesta jäänyt. Maltillisen kokoisessa annoksessa oli mukavasti tuoreita kasviksia ja tutut texmex-lisukkeet.
City Deal -tarjouksen pihvi mole-kastikkeella oli hyvä perusannos. Toinen syöjä syynäsi tarkasti pihvinsä paistoasteen, mutta totesi lopulta, että täydellisen medium-kypsyyden saavuttaminen on parilalla vaikeampaa kuin tasaisella pannulla. Hyvä suoritus siis. Mole-kastikekin oli syöjien mieleen; sopivan mausteista ja suklaista. En voi itse ottaa asiaan kantaa, koska en ole syönyt molea tarpeeksi usein voidakseni tehdä vertailua. Annoksen suurin miinus olivat tylsät lisukkeet. Lohkoperunat maistuivat, no, lohkoperunoilta. Maissi ja kasvikset hieman petrasivat tilannetta.
Jälkiruoaksi nautittu pannacotta oli yhtä aikaa täyteläinen ja raikas. Pannacottan koostumus oli hyvä, vaikka pinnalle oli muodostunut kylmässä pientä kalvoa. Verigreippiä en melbassa erityisesti maistanut, ja kastikkeen olisi voinut jättää vielä rohkeammin kirpeäksi. Annos oli kuitenkin huomattavasti parempi kuin tällaisissa ravintoloissa keskimäärin. Muuten jälkiruokalista on kuin mistä tahansa jenkki- tai texmex-paikasta: suklaakakkua, juustokakkua ja jäätelöä.
Arvioin Gringos Locosia muita melko edullisia hampurilais- ja texmex-paikkoja vasten. Tässä kategoriassa ravintola on vähintäänkin keskitasoa. Peruslistan lisäksi ravintolassa on usein erikoisannoksia. Annoksissa on enemmän tuoreita kasviksia kuin texmex-paikoissa yleensä, ja ruoka ei ui keinotekoisessa juustokastikkeessa. Alkupala- ja jälkiruokalista ovat kuitenkin mielikuvituksettomia. Etenkin alkupaloihin kaipaisin ennen kaikkea tuoreutta friteerattujen naksujen lisäksi.
Sisustus on kovin samantyyppinen kuin Pancho Villoissa. Synkkiä puupintoja on onneksi piristetty väreillä. Fiilis on kuitenkin hiukan tunkkainen. Tosin jo pelkkä Kehräsaaren viehättävä miljöö tekee korttelin liiketiloista viihtyisiä.
Tuomio: 3,5 tähteä.
Tuomio:
