Lähiruokapuoti Lempi tekee pikaisen paluun

Sain tänään lukijavinkin edesmenneen lähiruokapuoti Lempin Facebook-sivulla julkaistusta uutisesta:

”Jotain uutta,
jotain vanhaa,
jotain lainattua
ja paljon sinistä.

Uusi Lempi on leimahtanut!

Suuri kiitos Päivi ja Inkku vuosistanne Lempissä.
Olette tehneet mahtavaa työtä, tästä on hyvä jatkaa Lempin tarinaa.

Jotain uutta:
Lempiin tulee kahvila, jossa on enemmän asiakaspaikkoja, keittolounasta, pannukahvia, sekä makeita ja suolaisia herkkuja, lähiruuasta tietenkin.

Jotain vanhaa:
Niinkuin ennenkin, hyvän ruuan kauppa.
Herkkuja maakunnan parhailta pientuottajita.

Jotain lainattua:
Lempin maalaislepää ja sacherkakkua saa jatkossakin
…Päivin respteillä tietenkin…

Paljon sinistä:
Kaikki Lempissä käyneet toki tietävät miksi tämä lause!

Ja kaikki nämä lupaukset haluan täyttää mahdollisimman pian. Toivottavasti kaikki saadaan valmiiksi toukokuun puoleenväliin mennessä!

Päivin ja Inkun sanoin:
Ruoka on tärkeä asia, nautitaan siitä jatkossakin!

Terveisin:
Lempi-puodin uusi kauppias
Sanna”

Lempi ei siis ehtinyt olla tauolla kuin kuukauden päivät. Tammelalaisena olen tosi iloinen tästä uutisesta. Ehdin jo pelätä, että tamperelaiseen tyyliin tähänkin liiketilaan tulisi kynsisalonki, pizzeria tai kiinteistövälitystoimisto. Samalla mietin, miten uusi yrittäjä voi saada kaupan kannattamaan. Kahvilaan satsaaminen on ainakin yksi selkeä veto. Armas-ketju on osoittanut, että lähiruoalla voi olla kaupallista potentiaalia, jos hinta-laatusuhde on kohdillaan. Molemmissa Tampereen Armaissa se on. Kohtuuhintaiset, maukkaat ja sopivan kokoiset lounasannokset ovat houkutelleet minut Armaisiin keitolle ja kebabille monta kertaa tänä keväänä. Maksan mielelläni noin kahdeksan euroa tuhdista annoksesta hyvää lihaa, kasviksia, tuoretta leipää ja hyvin maustettua kastiketta. Monesta muusta lounaspaikasta saa samalla rahalla raastesalaattia, kinkkukiusausta, näkkileipää ja termoskannussa seissyttä kahvia.

Olen miettinyt, miten pitkään Tuomiokirkonkadun Armas olisi ollut pystyssä, ellei konseptia olisi rohkeasti muutettu ruokapaikaksi. Yksinäiset maitopullot ja salaattipuskat eivät houkutelleet minua kauppaan kuin pari kertaa. Lounasta taas olen käynyt maistelemassa jo monta kertaa lyhyen ajan sisällä. Olen pannut merkille, että kebabin ottaminen toisenkin Armaan valikoimaan on saanut oven kilahtelemaan paljon tiuhempaan kuin ensimmäisillä käyntikerroillani. Reilusti yli puolet asiakkaista tuntuu tulevan liikkeeseen kehutun kebsun houkuttelemana.

Armaan lounasmenestyksen yksi salaisuus lienee se, että tarjolla on vaihtoehtoja sekä kasvis- että sekasyöjille, niin kevyempää kuin tuhdimpaa annosta kaipaaville. Oma tuntumani on, että luomulla ja lähiruoalla ratsastavat ruokapaikat ja kahvilat profiloituvat usein liikaa kasvissyöjien keitto- ja salaattipaikoiksi. Tämä voi saa keskimääräisen lounasruokailijan suhtautumaan koko lähiruoka- ja luomuideologiaan ”hippeilynä”. Yrittäjä ampuu itseään taloudellisesti, ja lähiruoka mielletään aivan suotta maailmanparantajien ja eliitin jutuksi. Facebook-uutisessa uusi yrittäjä puhuu vain keittolounaasta. Panee miettimään, onko se kannattavaa. Etenkin kesällä viereinen tori on täynnä kala- ja grilliruokavaihtoehtoja, ja Tammelan suosituimmista ruokapaikoista saa muutakin kuin soppaa.

Yritän tällä jorinallani sanoa, että toivon voivani poiketa jatkossa Lempiin niin kevyelle keittolounaalle kuin isomman nälän yllättäessä. Toivon, että ruoan hintataso saadaan pidettyä aisoissa, vaikka raaka-aineet eivät olisikaan isojen tukkujen bulkkia. Toivon, että myös myymälä keskittyisi puhtaasti ruokaan. En usko, että pesuaineiden, saippuoiden ja vastaavien menekki olisi niin hyvä, että niitä kannattaisi pitää valikoimassa. Tiskiainetta kun ostetaan ehkä muutaman kuukauden välein, juustoa ja lihaa taas vähintään kerran viikossa. Pienen liikkeen kannattaa mieluummin keskittyä yhteen asiaan ja satsata siihen kunnolla.

Kun Lempin ensimmäiset yrittäjät kertoivat lopettamisesta, keskustelin uutisesta paljon Facebook-kavereideni kanssa. Yrityksen karahtamisen syiksi esitettiin huono markkinointi, ahdas ja sekava esillepano, liian kalliit hinnat ja suurten markettien kilpailukykyiset luomuvalikoimat. On mielenkiintoista nähdä, miten uusi yrittäjä toteuttaa asiat, joiden ei aikaisemmin koettu toimivan.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*