Arvostelu: Jack The Roosterin palvelu pelaa, mutta ruoka laahaa perässä

Olen käynyt monta kertaa rokkiravintola Jack The Roosterin chilikattauksessa eli Hell´s Nightissa. Vaikka näissä iltamissa ruoan tulisuus on pääosassa, olen saanut ihan hyvän kuvan paikan ruoasta. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta ihan hyvää baarimättöä. Olen antanut chilikattausten pienet kömmähdykset anteeksi ja ajatellut, että ruoka on varmasti vielä parempaa normi-iltoina. Ensimmäisellä ”varsinaisella” päivälliselläni Jack The Roosterissa asia ei valitettavasti ollut näin.

Testasimme Roosterin eräänä hiljaisena sunnuntaina, myöhään iltapäivällä. Olimme tehneet pöytävarauksen, mutta meitä ei tultu ohjaamaan pöytään. Päättelimme, että salin ainoa varattu pöytä oli seurueellemme, joten menimme pöytään ominpäin. Looseja lukuun ottamatta ravintolan pöydät ovat hullun korkeita ja tuolit muistuttavat baarijakkaroita. Miksi näin, nimim. kärsivä kääpiö.

Alkukankeudesta huolimatta palvelu oli loppuruokailun ajan moitteetonta. Pöytäämme palveli koko ajan sama henkilö. Tarjoilijan ote oli aktiivinen ja pirteä. Hän jopa ehdotti, että vauvaltamme pudonnut tutti oltaisiin voitu keittää. Palvelusta jäi hyvä mieli.

Seurueemme testasi kolme hampurilaista: cheddarilla, pekonilla ja cajun-majoneesilla ryyditetyn Rockerin (13 e), tulisen Feuer Frein (13 e) ja kasvisversio From Whom The Falafel Tollsin (13,50 e). Alkupaloiksi jaoimme kaksi settiä Basket Caseja (11 e).

Jack The Roosterin ilme on annosten nimeä myöten mietitty. Jo pelkkä menun lukeminen saa popkulttuuriin vihkiytyneen hymyilemään. Roosterilla on kuitenkin sama ongelma kuin Tammelan rouhealla Roastilla taannoin: ruoan laatu ei vastaa imagoa. Hauskojen nimien taakse kätkeytyvät alkupalat ovat aivan tavallisia sormiruokia. Siis vihannestikkuja, dippejä ja friteerattuja pikkusuolaisia. Basket Casen parasta antia oli paksu tsatsiki, johon olisin tosin kaivannut enemmän valkosipulia. Mehevät sipulirenkaat yllättivät iloisesti. Nämä renkaat eivät maistuneet tukun pakasteilta. Muuten alkupalakori oli yllätyksetön ja mielestäni melko kallis raaka-ainekustannuksiin nähden.

Odotimme hampurilaisilta menun kuvauksien perusteella paljon. Valitettavasti kaikki kolme purilaista olivat kehnoimpia ravintolaburgereita aikoihin. Rocker ja Feuer Frei olivat molemmat todella suolaisia. En maistanut Rockerin cajun-majoneesista muuta kuin rasvan, koska pekonin suola hyökkäsi päälle. Mielestäni pekonilla täytetyssä purilaisessa pitäisi aina olla jotain raikastavaa mukana, tyyliin erittäin runsaasti salaattia ja tomaattia.

Myös Feuer Frei todella suolainen. Hyökkäävä suolaisuus tekee kokonaisuudesta aika tukalan, koska hampurilainen on melkoisen tulinen. Kuvauksen perusteella ihanalta vaikuttanut kasvishampurilainen oli kovin kuiva ja mauton. Annokset eivät olleet erityisen muhkeita. Lautasella oli paljon hämäävää runsaudentunnetta tuovia perunoita, mutta hampurilaiset olivat melko pieniä ja litteitä.

Mielestäni hyvässä hampurilaisravintolassa on paikallaan kysyä, millaisena asiakas haluaa pihvinsä. Toiveitamme kypsyysasteesta ei tiedusteltu, vaan kaikki pihvit tarjoiltiin kypsinä. Tykkään itse syödä hampurilaisen well donena tai vahvana medium plussana, mutta todellisen burgerfriikit vannovat usein medium miinuksen nimiin.

Kaikkien hampurilaisten lisukkeena tarjottiin kierreperunoita. Nämä ovat kai olevinaan jonkinlaisia ranskanperunoita, mutta todella kaukana oikeasta perunasta. Koostumus oli samanlainen kuin friteeratussa muusissa. Myös perunat oli kuorrutettu runsaalla suolalla ja punaisella grillimausteella. Jälkimmäinen on todellinen antikliimaksi. Grillimausteessa on väriaineiden ja epämääräisten aromien lisäksi suolaa, joten perunat tulee pahimmillaan suolattua kahdesti.

Mikäs se sieltä pilkistää? No aivan pirun suolainen pekonislaissi.
Mikäs se sieltä pilkistää? No aivan pirun suolainen pekonislaissi.
Kasvispurilaisen tilannut valitteli pihvin kuivuutta.
Kasvispurilaisen tilannut valitteli pihvin kuivuutta.

Emme ottaneet jälkiruokia, koska listalla oli vain jäätelön kera tarjoiltua suklaakakkua ja marjapiirakkaa. Minulle olisi riittänyt pelkkä jäätelö tai jokin raikas sorbetti. Pelkkää jäätelöäkin olisi ehkä voinut saada, mutta tästä mahdollisuudesta kannattaisi mainita listassa.  Kotimatkalla poikkesimmekin Tampereen jäätelötehtaan kioskilla.

Tämän käynnin perusteella Jack The Rooster on ulkoisesti viimeistelty rokkibaari, jossa ainakin meidän käydessämme oli todella mukava palvelu. Terassilla ruokailu tosin vaikutti aika hankalalta. Jos tilauksen tekeminen vaatii useita eri kohtia sisältävän ohjejulisteen, en jaksa edes yrittää, vaan painun suoraan sisälle. Ruoka oli yllätyksetöntä ja toteutukseltaan hieman keskitason alapuolella. Hell´s Nighteissa aion käydä jatkossakin, mutta muuten en ihan lähiaikoina aio tänne palata.

Tuomio: 2 tähteä

 

 

2 kommenttia

  1. Heaven Queen

    Enemmänkin nuo korit minun mielestäni sopii oluen/juomien kanssa naposteltavaksi kuin varsinaiseksi alkupalaksi.

    • Savusuolaa

      Joo, just tuollaisia bissen kanssa napsittavia suolapalojahan nuo Roosterin (ja monen muun vastaavan paikan) fingerfoodit ovat. Minua korpeaa aivan älyttömästi maksaa lohkotuista vihanneksista ja muutamasta friteeratusta natturasta sama summa, jolla saan ”kunnon ravintolassa” ihan oikean, mietityn alkupalan.

      Monissa tämän tyylisissä paikoissa jätän alkupalan ottamatta, koska pääruoka on niiin suuri, että alkupaloja ei tarvita. Mutta toisaalta on mukavaa herätellä ruokahalua jollain pienellä ennen varsinaisen ruokailun alkamista, ja Roosterin purilaiset olivat niin pieniä, että ison ja oikein nälkäisen ihmisen ruokahalu tuskin tästä lätkästä talttuisi. Tosin meistä ei kukaan syönyt annostaan loppuun – se ei tosin johtunut annoksen valtavasta koosta, vaan ylettömästä suolaisuudesta ja kehnoista lisukeperunoista.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*