Pari viikkoa sitten testasimme pitkään to do -listallamme olleen Pispalan Pulterin. Pispalan valtatieltä, hieman keskustan ulkopuolelta löytyvä ravintola avasi ovensa vuonna 1968. Paikasta voi siis liioittelematta käyttää kulunutta ylisanaa legendaarinen. Pulteri on muuten Tampereen murretta ja tarkoittaa kiveä. No niin, murreänkyrät. Rientäkääpä tänne nyt väittelemään siitä, tarkoittaako pulteri katukiveä vai mitä tahansa luonnonkiveä, ja mihin pulterilla viitataan eri osissa Tamperetta. Mitä mieltä nokialaiset ovat asiasta? Entä Esko Valtaoja, Tauski, Tuomas Enbuske tai se Mäkisen Pera, joka asui 90-luvun alussa Jankassa siinä Bar Roseannen vieressä? Mutta murredetalji siis tiedoksi niille, jotka ihmettelevät rakennuksen seinää koristavaa puuritsaa.
Kävimme Pulterissa lauantai-iltana. Koska Pulteri on yhtä paljon baari kuin ravintola, oli tunnelma seitsemän maissa jo melko sakea. Muitakin ruokailijoita oli, mutta suuri osa asiakkaista oli tullut nautiskelemaan nesteitä. Kun sanoimme tarjoilijalle, että olimme tulossa syömään, hän alkoi heti silmäillä salin tilannetta ja bongasi meille pöydän, joka oli pian vapautumassa. Olin tästä positiivisesti yllättynyt. Pulterin kaltaisissa pubi-ravintoloissa asiakkaan on yleensä itse pidettävä huoli siitä, että hän onnistuu saamaan pöydän.
Pulterin listalla on paljon annoksia, jotka ovat tainneet olla valikoimassa ikuisuuden. Sen verran 70-lukulaisilta ja rasvaisilta kuulostavat erilaiset pihvit, Pulterin pannu, lihapullat ja maksa. Kevyemmät annokset, kuten salaatit, eivät yleensä ole tällaisissa paikoissa paras valinta. Rohkea kaverini kuitenkin tilasi vihreän salaatin ylikypsällä härän kupeella (12 e). Kuve kuulosti niin mielenkiintoiselta, että halusin testata sitä itsekin, tosin turvallisemmin Hangersteak Burgerin (16,50 e) täytteenä. Kastikkeeksi valitsin chili-bbq:n. Toinen mielenkiintoisen kuuloinen vaihtoehto olisi ollut ylikypsä porsaan savuniska (18 e), joka jäi nyt kokeilematta. Ylikypsän kupeen ja niskan käyttö kertoo siitä, että Tampereen vallannut liha- ja haudutustrendi on rantautunut myös perinneravintolaan, jonka listaa ei hevillä muutella.
Seurueemme miehet tilasivat superpihvit. Kyseessä on possupihvi, jonka koon, kypsyyden ja lisukkeet ja saa valita itse. Sama meininki kuin todella monessa pihvipaikassa nykyään, tosin superpihvin mainostetaan olleen listalla alusta asti. Annoksen hinta määräytyy pihvin koon ja lisukkeiden määrän mukaan. Kylkeen voi valita vielä mieluisensa maustevoin ja talon oman superkastikkeen.
Molemmat testaajat ottivat pihvinsä talon superkastikkeen kera. Kastike oli melko makeaa, hieman bbq-tyylistä. Aika tavallinen, retrohenkinen kastike, jota en kuvailisi superiksi. Superpihvi ei vakuuttanut minua muutenkaan. Mielestäni se oli ihan tavallinen, vanhanaikainen possupihvi maustevoilla. Testaajien lisukkeeksi tilaamat valkosipuliperunat ja sienisalaatti olivat tavanomaisen hyviä ja tuhteja. Aika on kuitenkin ajanut superpihvin superiuden ohi. Peruspihvihän tämä on, ja listalla olevat valmiit pihvi- ja leikeannokset ovat varmasti vähintään samaa tasoa. Pihviä kannattaisi ehkä markkinoida tee-se-itse-annoksena. Sana super saa kuvittelemaan, että annos on poikkeuksellisen iso tai tarjoilutapa erikoinen.
Härän kuve sen sijaan yllätti todella iloisesti. Hampurilainen tarjoiltiin kokonaisen chilin kera. Näyttävyyttä annokseen toi myös leipämäinen sämpylä, joka oli jyväisä ja maukas. Purilaisen välissä ei ollut pihviä, vaan tuhti pala kuvetta. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Annos erottuu hampurilaispaikkoihin hukkuvan Tampereen tarjonnasta monella tavalla edukseen. Jo se, että purilaisessa ei ole jauhettua pihviä, vaan kokonainen lihapala, on virkistävä idea. Ainoa miinus tulee liian pliisusta kastikkeesta, jossa en maistanut lainkaan chiliä. Onneksi annoksen tuore chili tyydyttä tulisennälän.
Myös vihersalaatti kupeella oli paljon parempi annos kuin uskalsin odottaa. Salaattipohja oli laadukas. Siis ei pelkkää jäävuorisalaattia kurkku- ja tomaattilohkojen kera. Lihaa annoksessa oli niin valtava köntti, että salaatti veisi nälän isoltakin mieheltä. Salaatin hinta-laatusuhde oli varsin kohdillaan.
Jälkiruoiksi tilasimme lätyt hillolla ja jäätelöllä ( 6 e), Irish Coffeen jallulla (ei nettilistalla, en muista hintaa) sekä vaihtuvan Pulterin herkun (6 e), joka oli tällä kertaa omenapaistos jäätelön kera. Jälkiruoat olivat tuttuja, turvallisia ja maukkaita. Ei mitään erityistä, mutta ei moitittavaakaan.
Valitettavan usein tällaisten paikkojen palvelu on tympeää ja joustamatonta, koska henkilökunnan pinna on kireällä kiireen ja länkyttävien humalaisten vuoksi. Pulterissa palvelu kuitenkin oli kauttaaltaan parempaa kuin uskalsin odottaa.Kaverimme sai jopa pilkottua laskunsa neljäksi lounaskorttisuoritukseksi ja yhdeksi pankkikorttimaksuksi. Annokset tulivat ruuhkasta huolimatta nopeasti, ja tarjoilijat olivat hyväntuulisia. Miljööstä sen sijaan voidaan olla montaa mieltä. Meluisa ja täpötäysi baari ei ole mukavin ruokapaikka, kun on itse vissylinjalla. Toisaalta baarimölystä on turha valittaa, sillä valitsimme ajankohdan tietäen, että iltaisin Pulteri on ennen kaikkea baari. Sen verran kuitenkin nirsoilen, että vessojen siistiyteen pitäisi kiinnittää huomiota.
Pulteri on perinneravintola hyvässä ja pahassa. Kermalla ja voilla höystetyt, tutut annokset eivät lumoa persoonallisuudellaan, mutta niistä on vaikea olla pitämättä. Pulterin ruoka ei ole rasvasta huolimatta liian raskasta, ja annoskoot ovat järkeviä. Kovin eksoottinen kikkailu ei edes sopisi paikan rouheaan imagoon. Uudet, hartaudella haudutettua lihaa sisältävät annokset tuovat listaa mukavasti tälle vuosikymmenelle. Superpihvi oli kuitenkin iso pettymys. Hangersteak Burger taas oli niin hyvä, että voisin vain sen vuoksi harkita uusintakäyntiä.
Tuomio: 3 tähteä
