ratatouille uunissa ohje resepti

5 ihanaa uuniruokaa viikonloppuun

Koin eilen suorastaan liikuttavan hetken Hietsun kauppahallin italialaisravintola Correttossa. Suuressa ja kalliissa maailmassa kun oltiin, päätin pihistellä ja valitsin menun halvimman annoksen, 13 euroa maksavan ragu bolognesen. Tämä yksinkertainen, hartaudella haudutettu jauhelihapasta kolahti herkkään kohtaani, sillä juuri tällaista ruokaa haluan syödä harmaina talvipäivinä ja viikonloppuisin. Kiireettömästi uunissa muhinutta herkkua, jonka tuoksu leviää hiljalleen rappukäytävään.

Viikonloppuna on enemmän aikaa kokkailuun, joten päätin jakaa muutamia jackpoteiksi osoittautuneita uuniruokiani. Niiden valmistukseen kuluu hiukan enemmän aikaa kuin nuudeleiden keittämiseen, mutta ruoat eivät ole vaikeita valmistaa. Ne vaativat vain kuorimista, pilkkomista ja kärsivällistä hauduttelua.

1. Uunissa kypsytetty ratatouille

Tiedän, tiedän, tomaatit ja paprikat eivät ole nyt sesonkikasviksia. Tämä on kuitenkin yksi kauniimpia ja mehevimpiä kokkaamiani ruokia, joten resepti kannattaa ottaa talteen. Ratatouillen ohje löytyy täältä.

uunissa kypsennetty ratatouille resepti

Tämän ratatouillen juju on kastike. Vihanneksista irtoaa runsaasti nestettä, mutta vuorasin vuoan myös yrttisellä tomaattikastikkeella, jotta lopputulos olisi varmasti liemevä.

Jos et jaksa asetella kasvisviipaleita yhtä tarkasti, voit latoa ne vain päällekkäin vuokaan. Minäkin olen aika ronski kokki, mutta silloin tällöin jaksan nyhvertää.

Ratatouille on hekumallinen ruoka ihan tällaisenaan. Sen lisukkeeksi voi keittää riisiä tai spagettia. Proteiinilisukkeista kala, kana ja yksinkertaisesti paahdettu liha sopivat sen kavereiksi. Kasvissyöjä voi lisätä pataan myös suuria valkopapuja tuomaan ruokaisuutta.

2. Nyhtökauralla täytetyt cannellonit

Tämä on tähänastisista nyhtökaurakokeiluistani toimivin. Nyhtökauran ruokaisa, nesteessä pehmentyvä koostumus sopii hyvin pehmeään, runsaan kastikkeen kera tarjottavaan uuniruokaan. Nyhtökaura-cannellonien resepti on täällä.

nyhtökaura pastakastike

Käytitpä sitten eläin- tai kasvispohjaista juustoa, maitoa ja voita, määrissä ei kannata pihtailla. Béchamel-kastikkeen ei kuulu olla mitään kevytkamaa. Muskottipähkinä tai viherpippuri antavat miedolle kastikkeelle pikanttia potkua. Toinen näistä mausteista kannattaa siis hankkia ihan tätä kastiketta varten, jos sitä ei maustekaapistasi löydy.

Reseptin ohessa on myös kuvia, joista voi olla apua cannellonien täytössä. Minä tökin täytteen pastaputkiloihin syömäpuikoilla. Helpompaa ja nopeampaa kuin haarukalla, lusikalla tai veitsellä sörkkiminen.

3. Munakoisovuoka eli La parmigiana di melanze

Viime talvena kärsin pahasta blogimasennuksesta. Omat kirjoitukset, kuvat ja jutut tuntuivat tylsiltä ja kömpelöiltä. Sain paljon tukea tsemppiä teiltä, kiitos siitä! Yhtä tärkeässä roolissa oli myös munakoisovuoka La parmigiana di melanze, jossa yhdistyvät leivittäminen ja uunissa haudttaminen. Munakoisovuoan ohje löytyy täältä.

munakoisolaatikko

Munakoiso kannattaa aina itkettää hyvin, jotta se ei maistu kitkerälle. Itkettämisen jälkeen viipaleet pyöritellään oliiviöljyssä sekä parmesaaniraasteen ja korppujauhojen sekoituksessa ja paistetaan. Esikypsennetyt viipaleet ladotaan vuokaan mausteisen tomaattikastikkeen kera ja kuorrutetaan juustolla.

Voin vannoa, että ruoka on kaiken työstämisen arvoinen. Se on myös hyvä osoitus siitä, että herkullinen ruoka voi rakentua yhden kasviskunnasta löytyvän pääraaka-aineen varaan.

Keittelin vuoan lisukkeeksi muistaakseni vähän pastaa. Se maistuu myös sellaisenaan, niin kylmänä kuin lämpimänäkin.

4. Perinteiset kaalikääryleet

En kärsi siitä, että nyt ei ole tomaattisesonki – onhan meillä upeaa kotimaista kaalia! Voisin vaahdota kaalin jaloudesta loputtomiin. Kaivelin arkistojen kätköistä kolme vuotta vanhan kaalikääryleiden reseptin. Pehmeäksi hautuneen, makean kaalin, suolaisen liha-, sieni-, härkis- tai soijarouhetäytteen ja siirappikuorrutteen yhdistelmä on verraton. Kaalikääryleiden ohje on täällä.

Jos et pidä puolukkahillosta, marinoitu punasipuli toimii hyvin kääryleiden lisukkeena. Lorauta kippoon hieman öljyä, valko- tai punaviinietikkaa, reilusti sokeria, hippunen suolaa ja pippuria. Leikkaa sipuli renkaiksi ja anna marinoitua kipossa samalla, kun kaalikääryleet muhivat uunissa.

Jos jääkaappiin jää voimakas sipulinhaju, siitä pääsee eroon yksinkertaisella kikalla. Kaadat vain ruokalusikallisen soodaa pienelle lautaselle ja panet lautasen jääkaappiin. Tadaa, parin tunnin kuluttua hajut ovat poissa. Tässä on taas yksi syy siihen, miksi haikailen takaisin 1800-luvulle.

5. Oluessa haudutettu lammaskaali

Lopuksi vielä tuoreempi kaaliresepti, johon rakastuin heti. Feikkasin tosin vähän ja käytin luomunautaa, sillä lammasta ei löytynyt mistään sunnuntaina. Tärkeintä on se, että käytät laadukasta, mieluiten luullista lihaa, josta heruu umamia olutliemeen. Oluessa haudutetun lammaskaalin resepti on täällä.

oluessa haudutettu lammaskaali kaalipata kaalilaatikko

Minä tein liemen tummasta oluesta, mutta mikä tahansa muukin olut käy hyvin. Valitsin tumman, koska maltaisuuden, siirapin ja suolan yhdistelmä houkutti.

Tämän herkun voi tarjoilla slaavilaisesti smetanan tai hapankerman ja suolakurkkujen kera. Minä lorautin vielä pari tippaa siirappia annokseni päälle, mums!

Lopuksi vielä pahoittelut siitä, että päivitystahtini on nyt vähän tavallista hitaampi. Juu juu, tämä on sarjassamme asioita, jotka eivät kiinnosta ihmisiä, jotka lukevat kymmeniä blogeja. Siinä ei ehdi huomata, jos joku suulas tamperelainen pitää turpaansa pari viikkoa vähän soukemmalla. Mutta pahoittelenpa nyt, koska asia häiritsee minua.

Tuunaamme Savusuolan uutta ulkoasua kuntoon, ja se syö aikaa kirjoittamiselta. Vaihdan samalla webbihotellia, mikä oli hitaampi prosessi kuin odotimme. Lisäksi vanhan materiaalin siirtäminen uuteen ulkoasuun tuottaa matkaan omat mutkansa. Vanhojen juttujen kuvakoko näyttää hölmöltä, ja käyn nyt läpi ainakin viimeisen vuoden jutut ja fiksaan kuvia.

Viime viikolla hermoni kärähti hommaan täydellisesti. Itkin, siis ihan oikeasti itkin ja uikutin lattialla, että myhyy, mää en jaksa enkä mää osaa ja nyt blogin lukijamäärä romahtaa, kun en ehdi kirjoittaa tänne mitään uutta. Emmi sitten takoi järkeä päähäni ja muistutti, että ketään tuskin kiinnostaa, jos jonkun bloggaajaan kolme vuotta vanhoissa postauksissa on hassun kokoisia kuvia.

Joo, eihän se kiinnostakaan. Mutta tällaisissa asioissa minä olen nyhvertäjä, vaikken jaksakaan asetella suolakiteitä ateriakuviini pinseteillä. Se hyvä puoli tässä arkistojen kaivelussa on, että huomaan kehittyneeni älyttömästi ruokakuvaajana ja reseptien suunnittelijana. Lisäksi arkistoista on löytynyt vaikka mitä kivoja herkkuja, ja ajattelinkin postata löydöksistäni tällaisia best of -kokoelmia.

Ihanaa ja maukasta viikonloppua!

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*