Olipas mukava pyhäinpäivä. En sotkenut kasvojani maaleilla tai pukeutunut hassunhauskaan kissa/noita/kurpitsahärdelliin, vain painuin maalle. Teimme lauantaina koko suvun voimin retken Seitsemisten kansallispuistoon Ylöjärven Kuruun. Seitsemisissä on todella upeaa ja vaihtelevaa maastoa ja patikointipolkuja niin aloittelijoille kuin kokeneille eräjormillekin. Kulomäen luontokeskus on hyvä lähtöpiste, siellä on kunnon parkkialue, kahvila, kota ja makkaranpaistopiste.
Tämä oli myös 2,5-vuotiaamme tähänastisista kävelyretkistä pisin. Reitillä oli paljon nousuja ja tasapainoilua soiden pitkospuilla, ja loppuvaiheessa pikkutyypin virta alkoi ehtyä. Jankutimme viimeiset kilometrit makkarasta ja pillimehusta, ja pääsimme kuin pääsimmekin maaliin. Olisi mahtavaa käydä koluamassa Seitsemisen polkuja eri vuodenaikoina. Joillakin pätkillä maisema oli suorastaan lappimaisen karu, välillä taas sukellettiin vehreisiin ja hapekkaisiin satumetsiin. Ihanaa. Aivan ihanaa.
Olimme parin tunnin patikoinnin jälkeen nälkäkuoleman partaalla, ja teimme kolme pellillilstä pizzaa. Perinteisen kinkkuversion lisäksi kokeilimme sadonkurjuujuhlan hengessä punajuuripizzaa. Teimme tähän yrttisen tomaattikastikkeen, mutta juurespizzat voi mainiosti tehdä alsacelaistyyliin valkoisiksi pizzoiksi, siis tehdä kastikkeen vaikkapa hapankermasta. Inspiroiduin esimerkiksi Sauvajyväsen keltajuuripizzasta ja Kotilieden punajuuripizzasta.
Keskityn tässä ohjeessa nyt pizzan täytteisiin. Täydellinen pizzapohja ja debatti siitä… kun ei vaan jaksa nyt, ei kykene. Tee ihan niin kuin haluat. Jos haluat tehdä kuten minä, voit kokeilla vaikka tätä pizzapohjan reseptiä, johon tulee aika vähän hiivaa, veden lisäksi maitoa, ja pitkä kohotus tehdään yllättäen viileässä sokerin tahdittamana. Vörkkii. Voit tehdä myös tästä postauksesta löytyvän todella helpon, nopean ja perinteisen vesipohjaisen pizzataikinan.
Monet voimakkaat juustot sopivat punajuuren kaveriksi, joten ole vapaasti luova. Voit korvata vuohenjuuston fetalla tai höystää pizzan pelkällä runsaalla kourallisella parmesaania tai vaikka pecorinolla, kokeile rohkeasti. Voit tuunata myös tomaattikastikkeen yrttejä makusi mukaan.
Mielestäni rosmariini sopii parhaiten yhteen punajuuren kanssa, joten voit käyttää vain sitä tai keskittyä johonkin toiseen lempiyrttiisi. Tärkeintä on se, että kastike on yrttinen, ei tulinen tai pistävän pippurinen. Jätimmekin pippurin tällä kertaa kokonaan pois kastikkeesta.
Punajuuri-vuohenjuustopizza
4 pääruoka-annosta tai useampi alkupala
Tomaattikastike:
- 1 tölkki tomaattimurskaa
- 3 valkosipulinkynttä
- 1 teelusikallinen kuivattua rosmariinia
- 1 teelusikallinen oreganoa
- 1 teelusikallinen basilikaa
- ripaus suolaa
- ripaus sokeria
- öljyä kuullottamiseen
Täytteet:
- 3 punajuurta
- 1−2 kourallista vahvaa, raastettua juustoa, kuten emmentalia tai parmesaania
- 200 grammaa vuohenjuustoa tai fetaa
- puoli ruukkua rucolaa
- 150 grammaa ranskankermaa
Pinnalle:
- juoksevaa hunajaa
- hieman mustapippuria myllystä
- Pese ja kuori punajuuret. Keitä ne puolikypsiksi, anna jäähtyä ja raasta tai siivuta juuret ohuiksi viipaleiksi.
- Tee seuraavaksi tomaattikastike. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä ja lisää joukkoon valkosipuli ja yrtit. Kuullota pari minuuttia miedolla lämmöllä ja ole tarkkana, ettei valkosipuli pala. Kaada tomaattimurska joukkoon ja keittele kastiketta, kunnes se on paksua. Mausta yhtä suurella ripauksella suolaa ja sokeria.
- Levitä tomaattikastike pizzapohjan päälle. Ripottele alle voimakasta juustoa, kuten emmentalia tai parmesaania. Pane punajuuret juuston päälle ja levitä niiden päälle viipaloitu vuohenjuusto tai murustettu feta.
- Paista pizzaa noin 200 asteessa, kunnes reunat ovat kauniin kullanruskeat, ja juusto on saanut väriä ja sulanut. Levitä tuore rucola ja ranskankerma valmiin pizzan päälle. Halutessasi voit rouhaista lisukkeeksi hieman mustapippuria ja kaataa pinnalle vähän hunajaa, joka sopii ihanasti yhteen punajuuren ja suolaisten juustojen kanssa.
Ja tähän loppuun vielä vähän asiaa aasista. Aivan älyttömät kiitokset teille kaikille, jotka jaksatte lukea höpinöitäni jo kolmatta vuotta!
Kävin pitkästä aikaa kurkkaamassa blogin lukijamääriä, ja meinasin lentää takapuolelleni. Näköjään yllätyksiä tapahtuu aina juuri silloin, kun tuskailen, että voi hitto, olen ihan naatti iltaisin, en ehdi enkä jaksa päivittää tarpeeksi usein, kohta kaikki lukijat häipyvät aktiivisemmille laitumille.
Lupaan pyhästi ryhdistäytyä taas ja keskityn teihin enemmän. Sain erään ison projektin ainakin muutamaksi viikoksi telakalle, vaikka se työllistääkin minua taas jossakin vaiheessa varmasti aivan järkyttävän paljon. Mutta sitä ennen kirjoitan ainakin puolalaisravintola Syrenkasta, Café Pella´sista ja Huurteesta. Fiilistelen joulua, maistelemme Pullonhenkien ja Ripaus Tryffeliä -Merjan kanssa Pinot Noireja ja viritämme sukulaisten kanssa taas perinteisen Kreeta-illan.
Yritämme myös ehtiä samalla bloggaajaporukalla, jolla kävimme Näsilinnassa, vielä ennen joulua C:hen. Eli kaikenmoista mukavaa pöhinää on tiedossa kaiken tämän kiireen ja marraskuun lamauttavan väsymyksen keskelle.
Sitäpä se elämä taitaa olla. Niitä hetkiä, kun syöt kaikkea hyvää kivojen ihmisten seurassa kaikenlaisten shittijuttujen välissä.
