sitruuna-mascarponeohratto ohje

Sitruuna-mascarponeohratto ja vinkit onnistuneeseen risottoon

Tiedän, tiedän, tiedän. Fiksu (ruoka)bloggaaja optimoi sisältönsä. Tiättekste nääs. Sillä tavalla, että jos ruokabloggaaja innostuu vaikka jugurtista, hän ei tuuttaa kaikkia jugurttireseptejään kerralla someen, vaan ripottelee niitä muiden aiheiden lomaan.

Minä taas olen kaikki tai ei mitään -ihminen, joka innostuu aina jostakin mausta ja tunkee sitä kaikkialle, kunnes kyllästyy. Viime viikolla kokkasin sitruunalla raikastettua kylmäsavuporoa ja parsaa, rahka-sitruunakakun ja tämän sitruunalla ja mascarponella maustetun ohraton.

Kysessä on itse asiassa vanha resepti. Blogillani on nyt enemmän lukijoita kun silloin, kun kokkasin sitruunaohrattoa ja yrttibroileria. Koska haluan levittää kulinaristista nerokkuuttani kaikelle kansalle, jaan ohjeen uudelleen, tosin snadisti muokattuna. Vähensin hieman valkosipulin määrää, ja muokkasin myös vanhaa reseptiä.

Toinen syy reseptin jakoon on haluni esitellä kuvissa näkyviä venäläisiä tinapönttöjä, jotka ostin Vammalan kirppikseltä. Inhoan turhaa krääsää, enkä halua, että bloggaaminen johtaa siihen, että syydän kuvausrekvisiittaan älyttömästi rahaa. Tämä kannu ja lautanen maksoivat onneksi yhteensä vain viitosen. Ne eivät kiillä mahdottomasti, joten ne sopivat monenlaisissa valaistuksissa kuvaamiseen. Lautasta voi käyttää oikeasti tarjoiluastiana, ja kannu on näppärä kukkavaasi ohuille kimpuille.

Punnittuani ankarasti näitä hyöty- ja hinta-aspekteja totesin, että voi helvetti Janica, voit ostaa tuon kannun ja lautasen. Ne eivät varmasti ole hölmömpiä ostoksia kuin laihduttavat kengänpohjalliset, jotka tilasit Kuponkiuutisista vuonna 1998 (niiden luvattiin hierovan aineenvaihduntaa kiihdyttäviä akupisteitä). Hopeisesta hiusmascarasta en sano mitään.

Sitruuna-mascarponeohratto

4 pääruoka-annosta tai 6 alku/väliruoka-annosta

  • 4 desiä ohrasuurimoita
  • 2 salottisipulia tai 1 pieni keltasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 150 grammaa mascarponejuustoa
  • 1,3 litraa laadukasta kasvis- tai kanalientä.
  • puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori
  • loraus valkoviiniä tai 0,5 desiä mietoa vesi-omenaviinietikkaseosta
  • öljyä kuullottamiseen
  • suolaa

  1. Kuori ja silppua salotti- ja valkosipuli. Tee kasvis- tai kanaliemi valmiiksi fondipaketin ohjeiden mukaan. Esim. 1 liemikuutio riittää reiluun litraan vettä.
  2. Kuumenna kattilassa reilu loraus öljyä ja kuullota sipulisilppua pari minuuttia keskilämmöllä. Älä pane levyä liian kuumalle, ettei sipuli tummu. Lisää joukkoon kuivat ohrasuurimot. Jatka kuullottamista vielä pari minuuttia. Sekoita seosta koko ajan, etteivät suurimot pala pohjaan.
  3. Ala kaataa kasvis/kanalientä tai vettä suurimoiden joukkoon. Kaada nestettä ensin sen verran, että ohra peittyy. Lisää lientä vähitellen ja sekoita välillä. Kaada joukkoon myös hieman valkoviiniä tai vedellä laimennettua omenaviinietikkaa. Suurimot imevät kypsyessään todella paljon nestettä, joten ne imevät kyllä kaiken kostukkeen.
  4. Tarkkaile suurimoiden kypsyyttä. Niiden on tarkoitus jäädä hieman pureksittaviksi. Jos litra nestettä ei riitä, kaada sitä vielä hieman lisää, sillä ohraton koostumuksen on tarkoitus olla irtonainen, ei tiivis.
  5. Keitä ohrattoa noin 20 minuuttia tai kunnes se tuntuu al denteltä. Lisää joukkoon mascarpone sekä sitruunan mehu ja raastettu kuori. Sekoita, tarkista maku, lisää suolaa ja halutessasi sitruunaa. Koristele valmis annos raastetulla sitruunankuorella.

sitruuna-mascarponeohratto

Kun ostat ohraa, tarkista, että suurimot ovat esikypsytettyjä. Käytin muistaakseni näitä Myllyn Parhaan suurimoita. Esikypsentämättömiä suurimoita pitää vissiin liottaa aika kauan ennen valmistusta, mutta kaikki perusmarkettien suurimot ovat onneksi esikypsytettyjä.

Ohrasuurimoita voi käyttää kuten riisiä. Yritän käyttää nykyään vähemmän kaukaa rahdattua riisiä ja enemmän kotimaista ohraa. Ohrassa on myös rutkasti enemmän kuitua kuin riisissä. Myllyn Parhaan ohrassa on viisi kertaa enemmän kuitua kuin saman firman pitkässä riisissä, ja liki kymmenen kertaa enemmän kuin basmatiriisissä.

Minulta kyseltiin joskus Instagramissa vinkkejä siihen, miten risotto onnistuu. Monella tuntuu olevan se käsitys, että risoton tekeminen on vaikeaa. Ei ole, kun et tingi näistä:

1. Aika

2. Huolellinen sekoittaminen

3. Hermoviini

4. Runsas neste

Risoton tai ohraton keittelyssä kestää puolisen tuntia. Sinun pitää viettää koko aika tiiviisti kattilan äärellä. Pahin virhe, jonka voit tehdä, on jättää ruoka tekeytymään ja kadota pläräämään puhelinta. RISOTTOA EI JÄTETÄ TEKYTYMÄÄN! NEVÖ EVÖ! Sinun pitää sekoitella sitä koko ajan keskilämmöllä. Meidän induktiolietemme tehoasteikko on 19. Risottoa tai ohrattoa keittelen suurin piirtein tasoilla 56.

Tässä kohtaa kuvioihin astuu hermoviini. Sen idea on naulita sinut kattilan ääreen vatkaamaan niin maan perkeleesti. Viinilasillinen kannattaa taikoa jostain siinäkin tapauksessa, että lorautat risottoon viinin sijaan sitruunamehua.

Viinistä pääsemme vielä loistavalla aasinsillalla nesteeseen, jota riisi ja ohra imevät uskomattomia määriä. Varaa kasvis- tai kanalientä ainakin litra, ja täydennä risoton nesteytystä jollain hapokkaalla tai hätätapauksessa vedellä. Mikään ei ole inhottavampaa kuin liisterimäiseksi jankiksi muuttunut, liian vähässä nesteessä keitetty risotto.

Puoli tuntia keskittymistä arjen keskellä on mielestäni pieni vaiva, sillä risotto palkitsee kokkaajansa herkullisesti. En keksi juuri parempaa tapaa tuoda juhlaa arjen keskelle. Risotto on myös luova ruoka. Kokeile rohkeasti erilaisia mausteita ja liemiä, äläkä mieti liikaa, mitähän nyt joku Alfredo Milanossa tästäkin russuttaisi. Säännöt on tehty rikottaviksi. Vain yhtä tabua ei tule koskaan murtaa: aurajuustoa ja ananas eivät kuulu risottoon.

Noup.

Älä edes ajattele.

Älä!

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*