(*Kaupallinen yhteistyö: Tampere 2030 -lehti)
Pahimmalta haisee piittaamattomuus, etenkin jätteidenlajittelussa. Tähän johtopäätökseen tulen Tampere 2030 -lehden kolumnissani. Tuoreen lehden teema on kiertotalous, ja kolumnini aihe on jätteidenlajittelu – tai enemmänkin lajittelemattomuus, joka ärsyttää minua todella paljon. On vaikeaa keksiä toista asiaa, jossa on yhtä paljon kyse piittaamattomuudessa kuin roskaamisessa ja lajittelemattomuudessa. Kyse ei nimittäin ole vaikeista asioista.
Lajittelussa on kyse viitseliäisyydestä
Lähes kaikkien pakkausten kyljessä on nykyään tietoa pakkauksen materiaaleista ja kierrätettävyydestä. Pirkanmaan Jätehuollon sivuilla on runsaasti helposti ymmärrettävää tietoa jätteidenlajittelusta. Millainen muovi kannattaa kierrättää, miten taloyhtiön pihaan saa muovijäteastian, pitkääkö jokaisen omakotiasujan hoitaa biojätteensä yksin (ei), minne patterit ja vanhat elohopeakuumemittarit viedään?
Kaikkiin kysymyksiin löytyy vastaus, kun viitsii hieman googlailla tai nykäisee hihasta vaikka taloyhtiön hallituksessa puuhailevaa tyyppiä.
Ymmärrän, että esimerkiksi käyttökelvottoman elektroniikan kierrättäminen voi saada sormen suuhun. Sen sijaan seka- ja biojätteen sekoittamista vuonna 2022 en ymmärrä. Biojätteistä alettiin puhua omian muistikuvieni mukaan voimakkaasti jo 90-luvulla, kun olin alakoulussa. Harjoittelimme biologian ja ympäristöopin tunneilla, mihin roskikseen laitetaan banaaninkuori ja mihin jugurttipurkki.
Muistan myös, että vanhempani suhtautuivat biojätteen keräämiseen nihkeästi. Äitini nurisi, että biojäteastia haisee, koska se täyttyy niin hitaasti. Oli muka helpompaa heittää hedelmien kuoret sekajätteeseen ja kiikuttaa kaikki jätteet joka toinen päivä samaan roska-astiaan.
Kun ajattelen tätä nurinaa aikuisen aivoilla, se tuntuu järjettömältä. Biojätettä on kerätty Suomessa iät ja ajat komposteihin. Ennen ei vain puhuttu biojätteestä, vaan laskiämpäreistä, joihin maatuva kotitalousjäte koottiin.
Toki jätteidenlajittelu oli tuolloin paljon alkeellisempaa, mikä aiheutti maaperälle ja vesistöille ympäristötuhoja, joita korjaillaan vieläkin. Mutta kyllä sitä biojätettä on ennenkin kerätty ja hajun kanssa pärjätty.
Lajitelluista jätteistä voidaan tehdä energiaa
Pauhaan asiasta, koska jätteidenlajittelu on tärkeää etenkin energiakriisin kynnyksellä. Tai no, kyllähän sen kriisin voidaan sanoa olevan jo käynnissä.
Täällä Tampereella sekajätteen avulla Tammervoiman hyötyvoimalassa tuotetaan sähköä ja kaukolämpöä, mutta jos sekajätteessä on kosteaa biojätettä, jätteen hyödyntäminen on vaikeaa. Biojätteestä taas tehdään biopolttoainetta ja lannoitetta biolaitos Biomyllyssä.
Kärjistäen voidaan siis sanoa, että jokainen biojätteeseen heitetty karkkipaperi ja sekajätteeseen viskaistu omenankara on pois lähienergiantuotannosta. Tämän luulisi kiinnostavan kaikkein laiskimpia ja itsekkäimpiäkin kansalaisia, onhan kyse omasta kukkarostamme, valosta ja lämmöstä.
Oivallus: vähemmän ostoksia, vähemmän jätettä
Suurin oivallukseni jätteidenlajitteluun liittyen on se, että jätettä kannattaa pyrkiä tuottamaan mahdollisimman vähän. Luin töihin liittyen Otso Sillanaukeen kirjaan Zero Waste – Jäähyväiset jätteille, ja kokemus oli ravisteleva.
Otso Sillanaukee elää pitkälle vietyä zero waste elämää, josta hän kertoo Nollahukka-blogissaan. Ihan näin pitkälle en jaksaisi omaa jätteidenehkäisyäni viedä, mutta Otson kirja ja blogi muistuttivat yksinkertaisesta asiasta. Jätettä ei synny, jos ostat vähemmän.
Turhan jätteen määrää voi vähentää varsinkin ruokaostoksilla. Luettuani Otson kirjan ostamieni muovipussien määrä romahti. Olin vain tottunut ostamaan vähäisillekin ostoksille rutiininomaisesti muovipussin, koska kangaskassin mukana pitäminen oli muka hankalaa (lue: olin laiska).
Jos minulla ei ole reppua tai jos se on täynnä, kannan nykyään pienet ostokset kainalossa ja käsissä kotiin. Kuulostaa naurettavan yksinkertaiselta vinkiltä, mutta jos alat tarkkailla kaupassa ihmisten ostamien muovipussien määrää, tajuat, että ei se ole. Tuoremehupurkki ja leipäpussi ovat kuitenkin pakkauksia itsessään. Ne kulkevat lähikaupasta kotiin kädessä, ja jos pakkaus putoaa maahan, vahinkoa tuskin sattuu. Ruokahan on jo pakattu.
Olen alkanut tarkkailla kauhulla myös valmisruokien muoviastioita. Ei tarvitse kuin hakea Stockan marketista valmiit kaarikääryleet ja muusi, joku salaatti ja jälkiruokamousse, ja kas, meillä on kasa suuria ruoan tahrimia muovirasioita. Onko järkevämpää huuhtaista nämä ja laittaa muovinkeräykseen vai sekajätteeseen, kumpi kuluttaa enemmän energiaa?
Tätäkään ongelmaa ei olisi, jos ostaisi järkevämmin pakattua ruokaa. Tai vielä parempi: kysyisi kauppiaalta, voisiko take away -ruoan saada omaan kestoastiaan?
Jätekasvatus on asennekasvatusta
Muovipillit ja einesten pakkaukset voivat olla jonkun mielestä kosmetiikkaa, jolla ei pelasteta maailmaa. Olen eri mieltä.
Arkisten rutiiniemme muutokset, taloyhtiöille, työpaikoille ja kaupoille esitetyt kysymykset ja vaatimukset ja viitseliäisyys kumuloituvat. Tämä toiminta muokkaa omaa ja läheistemme ajattelua. Se alkaa myös hiljalleen muokata yhteiskunnallista ajattelua ja luo organisaatioille painetta toimia paremmin.
Jokapäiväisessä elämässäni on myös kaksi syytä, joiden vuoksi minun kannattaa lajitella banaaninkuoret oikein: lapseni. Kierrätykseen liittyvä toimintani ja puheeni muokkaa heidän maailmankuvaansa. Se on iso asia. Ihan pirun iso asia.
Lopuksi vielä omia, helppoja vinkkejäni jätemäärän vähentämiseen ja lajitteluun:
- Ota kauppaan mukaan oma kassi tai reppu
- Mieti etukäteen, mitä jääkaapissa ja kuivakaapeissa jo on ja tarvitsetko lisää ruokaa
- Ota torille vanha kunnon kori ja Tupperware-kippoja, joihin ostat marjat, kasvikset ja sienet
- Käytä kasvikset kunnolla loppuun: kannoista saa hyvää sosekeittoa tai lientä ja kuorellinen peruna on kuoretonta maukkaampi
- Älä ota kaupoista rutiininomaisesti kantiskortteja, joita et käytä, mutta jotka täyttävät lompakkosi
- Jos ilmaisjakelussa ei tule mitään sinua hyödyttävää, kieltäydy siitä
- Ota buffetissa ruokaa vähän kerrallaan ja santsaa mieluummin kuin kahmi ja kippaa loput biojätteeseen
- Jos ostat usein take away -kahvia tai noutoruokaa, kysy, voisitko saada kahvin tai lounaan omaan astiaasi
- Hyödynnä ja korjaa rikki menneet tekstiilit: pienet reiät voi paikata vaatelaastarilla ja rikkinäisillä sukilla voi vielä pyyhkiä pölyt
- Kaikkein tärkein asia: osta vähemmän, aivan kaikkea