Meillä on ollut tapana käydä pääsiäisenä ystäviemme luona Englannissa, ja näiltä reissuilta on tullut kirjoitettua useampi raportti vuosien varrella. Nyt pääsimme taas kahden vuoden tauon jälkeen Cambridgeen, ja perinteikkäästä pikkukaupungista löytyi jälleen paljon uutta koettavaa.
Kompakti kulttuurikaupunki
Hämmästyin kuultuani, että Cambridgessa on vain reilut 120 000 asukasta. Kaupunki on siis vain Kuopion kokoinen – toki ydinkeskustan ulkopuoliset maaseutu- ja taajamaa-alueet kasvattavat asukasmäärää.
Lähes neljäsosa asukkaista on opiskelijoita, ja tämä luo kaupunkiin omanlaisensa hengen. Ensimmäinen yliopisto kaupunkiin perustettiin 1200-luvulla, ja nykyään Cambridgen yliopisto koostuu 31:sta korkeakoulusta. Tiedekuntia on huikeat 150.
Lähes tuhatvuotinen akateeminen perinne näkyy ja tuntuu kaikkialla. Keskusta on täynnä upeita yliopistorakennuksia, kirkkoja, museoita, gallerioita ja puistoja. Kaupunkia halkoo Cam-joki, jota pitkin turisteja soudetaan perinteisillä pitkillä kilpaveneillä.
Stephen Fry kerto elämäkerrassaan, että Hugh Laurie oli ensimmäisiä, jotka keksivät tehdä soutuharrastuksestaan bisneksen. Laurie lastasi veneen joka aamu täyteen kuohuviiniä ja skonsseja, alkoi kuljettaa turisteja maksua vastaan edestakaisin Cam-joella ja viihdytti näitä laajalla yleissivistyksellään ja vitseillään.
Fry, Laurie ja Emma Thompson opiskelivat kaikki Cambridgessa, ja heidän uransa alkoi opiskelijateattereista, jotka ovat Englannissa erittäin arvostettuja ja ammattimaisesti pyöritettyjä.
Kävelijän unelmakohde
Cambridgen keskustassa on paljon söpöjä ja värikkäitä turistihoukuttimia. Viinikauppoja, kohtuuhintaisia drinkkibaareja, ravintoloita, kirjakauppoja ja kivijalkaputiikkeja. Myös ketjuliikkeet näyttävät uniikeilta ja houkuttelevilta.
Elävä akateeminen kulttuuri kuitenkin estää kaupungin muuttumisen fasadimaiseksi, söpöksi turistikaupungiksi. Keskustassa eletään ja asutaan, sitä ei vain käydä ihastelemassa. Autoilu on ytimessä periaatteessa sallittua, mutta käytännössä harvinaista. Täällä kävellään ja pyöräillään, koska harvalla opiskelijalla on auto. Keskustassa voi törmätä kiireellä kohti yliopistoa sutivaan, silkkiviittaan pukeutuneeseen professoriin. Aika metka näky!
Kompaktin kokonsa ja kävely-ystävällisyytensä ansiosta Cambridge on mukava kaupunki myös lasten kanssa. Paikkoihin ei tarvitse hakeutua hiki otsalla, eikä aikaa kulu metrotunneleissa ramppaamiseen. Jos majoitut keskustassa tai sen liepeillä, sanoisin, että autoa ei tarvitse vuokrata. Bussimatka maksaa vain punnan, ja kävellen pääsee joka paikkaan. Jos teet muutaman retken kauemmaksi, taksi tulee vuokra-autoa halvemmaksi.
Potter-puoti ja upeat kirjakaupat
Aloitetaan kirjakaupoista, sillä Cambridge on kaupunki, jossa kerta kaikkiaan kuuluu maleksia kirjahyllyjen välissä ja lueskella puistoissa. Pieneltä sivukujalta löytyi nyt todellinen helmi: Harry Potter -kauppa The Department of Magical Gifts.
Potter-kaupassa on paljon muutakin kuin kirjoja, mutta se on ihanan kirjakauppamainen. Ei sitä sun tätä krääsää, vaan oikeasti Harry Potterin maailmaan liittyvää jännää ja hauskaa tavaraa, kuten Tylypahka-vaatteita, taikajuomia, suklaasammakoita, taikasauvoja ja miekkoja. Kauppa on somistettu upeasti, ja seurueemme teini-ikäinen Potter-fani oli haltioissaan.
Oma esikoiseni on astumassa Potter-maailmaan (kirjat ovat hänelle vielä vähän liian pitkiä), mutta hän lumoutui kaupan nurkassa olevasta velhopatsaasta ja jännistä tavaroista. Ostin hänelle Potter-korvikset, joita on ihmetelty ja ihasteltu kaveripiirissä.
Heffersin kirjakauppa taas on aikuisen paratiisi. Tummia puuhyllyjä täynnä niin myyntihittejä kuin mytologiaakin. Psykologiaa, historiaa ja filosofiaa, kaikista mahdollisista näkökulmista. Spiritualism-hyllystä löytyi rakastamani Stephen Fryn kirjasarja, jossa hän selittää antiikin myyttejä hauskasti ja terävästi, nykykielelle käännettynä. Tämähän olisi täydellinen paikka myös minun kirjalleni! Kaveri alkoikin heti yllyttää käännösasioiden selvittelyyn. 😀
Heffersissä on myös kahvila, joten kaupassa voi todella viettää aikaa. Seuraavalla kerralla tulen Heffersiin yksin, luuhuan hyllyjen välissä koko päivän ja lueskelen kahvikupposen äärellä.
Waterstone-ketjun kirjakauppa on myös kiva, vaikka mielestäni häviää Heffersille. Waterstone on pienempi ja valikoima viihteellisempi. Enemmän selfhelpiä ja chick litiä. Kaupalla on kuitenkin erinomainen palvelu: voit tilata kirjan netissä etukäteen alakerran kassalle. Sitten vain noudat kirjan ja maksat sen, eikä etsiskelyyn mene aikaa.
Brownsin kello viiden tee
Ennen reissua tein haavelistan asioista, jotka halusin kokea matkalla. Yksi niistä oli kunnon kello viiden tee, jollaista en ole koskaan nauttinut. Halusin, että taustalla on marmoria, palmuja ja flyygeli, ja eteeni kannetaan korkea torni täynnä söpöjä herkkuja.
Paikallinen ystäväni tiesi heti, minne mennä: Brownsille. Vanhaan sairaalaan rakennettu brasserie on tehty menneiden aikojen henkeä kunnioittaen. Valoisassa salissa oli unelmieni pitkä baaritiski ja piano. Ainoastaan hitusen liian kova musiikki häiritsi, mutta en takerru siihen, koska elämys oli mahtava.
Brownsin kello viiden tee maksaa noin 30 puntaa. Hinta riippuu siitä, juotko vain teetä, vai otatko lisäksi drinkin tai lasin kuohuvaa. Minä menin samppanjalla ja mintunlehdistä haudutetulla teellä. Leivonnaislajitelmassa oli kurkku- ja lohileipiä, skonsseja, suklaakakkua, Victoria sponge cakea ja vaikka mitä. Olisin tosin voinut syödä suolaisia herkkuja enemmän ja makeaa maltillisemmin.
Brownsissa järjestetään myös brunsseja ”loputtomalla kaadolla” (juo niin paljon skumppaa kuin ehdit ja jaksat) ja hummeri-iltoja. Tämä on myös suosittu paikka perhejuhlille. Minä tosin nautin nyt siitä, että sain olla ystävän kanssa ihan kaksin, ilman lapsia ja heidän tarpeidensa miettimistä.
Browns on muuten sellainen ravintola, jossa voisi törmätä Hercule Poirotiin. Miljöö suorastaan huutaa eleganttia murhaa!
The Oratorin Sunday roast
Sunnuntaipäivällinen eli Sunday roast on brittiläinen perinne, jonka nautimme toisena pääsiäispäivänä. Paikka oli The Orator, jonka Union-klubi omistaa. Yläkerta on edelleen pyhitetty vain klubin jäsenille, mutta alakerran ravintola ja terassi ovat avoimia kaikille.
Suosittelen, jos haluat päästä nuuskimaan vähän liepeiltä suljetun hienostoklubin tunnelmaa. Fry oli muistaakseni Unionin jäsen, ja seinän kuvista päätellen hän on ainakin vieraillut täällä – samoin ”pari” muuta julkkista Hasselhoffista Oprahiin.
Kaverit ottivat roastit, siis paahdettua lammasta Yorkshire-puddingin ja juurespyreen kera. Valtaisa annos, joka ei alkuruokia ja sideja kaivannut. Meidän perheemme söi kalaa ja kasviksia eri muodoissa. Kala-annoksessani oli vähän liikaa sitä sun tätä paneroitua. Risotto oli hyvän löysä, paahdettu paprikakeitto erinomainen.
Orator oli myös ainoa paikka, josta onnistuin saamaan Bloody Maryn. Rakastan kyseistä drinkkiä, mutta näköjään edes Briteissä, saati sitten Suomessa, ei tahdo saada old school -drinkkejä. Gt jyrää jo liikaa.
Mahtavia museoita koko perheelle
Cambridgessa on paljon kiinnostavia museoita, joissa on helppo kuluttaa aikaa lasten kanssa ja sadepäivinä. Ja mikä parasta: monet museot ovat ilmaisia! Suurin ja komein on Fitzwilliam Museum, jossa saisi kulumaan tunteja. Kokoelmassa on paljon etenkin posliini- ja lasitaidetta eri aikakausilta.
Jaksoimme käydä läpi vain alakerran. Se vangitsi silmämme, sillä esillä oli vanhoja haarniskoja, miekkoja, aseita ja niihin liittyvää esineistöä. Ei hyvää päivää, miten upeita pelkät ruutipussukat ovat aikoinaan olleet.
Toinen ilmainen, lapsille sopiva museo on eläintieteellinen Museum of Zoology. Koko evoluution kaari käydään museossa läpi, alkueläimistä ihmiseen asti. Näyttely vetää hyvässä mielessä nöyräksi. Kokoelma muistuttaa moneen otteeseen, kuinka valtavaa tuhoa ihminen on tehnyt maapallolle, ja millaisen ihmeen keskellä saamme elää.
Lapset eivät ihan näin diippeihin pohdintoihin uponneet, mutta isot dinosaurukset ja värikkäät perhoset nostattivat riemunkiljahduksia. Pisteet myös siitä, miten helppoa molemmissa museoissa oli kulkea rattaiden kanssa.
Puistot, nummet ja pubit
Cambridge on täydellinen yhdistelmä vireää kaupunkielämää ja vehreyttä. Kavereidemme kodin läheltä löytyi suuri puisto, jossa oli leikkivälineitä lapsille, kuntoiluvälineitä aikuisille, pari isoa jalkapallokenttää sekä kukka- ja yrttitarha, jossa lapset voivat tutustua viljelyyn ja etsiä puistoon kätkettyjä pupuja.
Myös talojen somat pihat, omenapuut ja kukkaistutukset ovat oma nähtävyytensä. Britit eivät tunnu panevan pahakseen, vaikka pihoja katselisi ja kuvailisi. Päinvastoin, niitä halutaan esitellä.
Cambridgen lähellä sijaitsee viehättävä Grantchesterin kylä, johon sijoittuu Suomessakin nähty, samanniminen televisiosarja. Vaikka kylä on pikkuruinen, siellä on paljon nähtävää. Voit piipahtaa giniostoksilla Cambridge Gin Distilleryssa, jonka pihalla on kahvikärry. Lounaalle kannattaa mennä Red Lioniin, mutta pöytävaraus on must.
Red Lionin kupeesta laskeutuu polku alas Cam-joelle, jolla voi suppailla ja meloa. Joenvarsi on erinomainen piknik-paikka, ja välillä täällä näkee lehmiä laiduntamassa. Kävelypolun päässä on pieni murattimetsä ja satumainen teehuone, Orchard Tea Garden. Virginia Woolf ja Bloomsburyn taiteilijaboheemit hengailivat täällä aikoinaan.
Olemme yleensä käyneet puutarhassa teellä ja skonsseilla, mutta aurinkoisena pääsiäispäivänä jono oli niin pitkä, että jätimme välistä.
Tampereelta suoraan Stanstediin
Ryanair lentää Tampereelta kätevästi suoraan Stanstediin. Stanstedin lentokenttä mielletään Lontoon kentäksi, mutta se on lähempänä Cambridgea. Kentältä on reilun parinkymmenen minuutin ajomatka Cambridgeen. Matkan kesto riippuu tietenkin ruuhkasta ja siitä, miten keskustaan menet.
Ainoa miinus on Stanstedin tyly palvelu. Saimme turvatarkatuksessa käsittämättömät raivoamiset, ja nyt lähti ensimmäistä kertaa koskaan palautetta kentälle. Google-arvosteluiden mukaan en ole ainoa, joka on saanut kentällä hirveää kohtelua. Stanstedissa kannattaa varautua myös ruuhkiin, jolloin istumapaikkoja on vaikeaa löytää, ja ruokaa joutuu jonottamaan pitkään.
Suosittelen silti lämpimästi, että Lontoon sijaan suuntaat joskus Cambridgeen. Täällä oikeasti rentoutuu, koska luonto on lähellä ja härdelliä on vähemmän. Tekemistä ja kokemista riittää silti joka makuun, varsinkin kulttuurista nauttiville kulinaristeille ja vanhan akateemisen ilmapiirin ystäville.
Lisää matkavinkkejä Cambridgeen
Tästä jutustani näet lisää kuvia Orchard tea Gardenista ja joen varrelta. Lisää vanhoja Englanti-muisteloita, kuvia puutarhoista ja pubeista löydät tästä ja tästä jutusta.
Kiitos! Tämä oli tosi kiva juttu Cambridgesta. Kerran olen siellä käynyt (junalla aamusta Lontoosta ja illalla takaisin) enkä tajunnutkaan miten paljon sellaista nähtävää siellä olisikaan, mistä emme tienneet mitään. Täytyy joku kerta ottaa aamulento ja tulla Heathrowlta tai Gatwickiltä suoraan Cambridgeen. Helsinkiläinen kun ei osaa ajatella lentävänsä johonkin Tampereelta Täytyy myös selvittää onko C:ssä kivoja hotelleja. Sitä ennen luen paremmalla ajalla muitakin blogejasi.
Voi kiitos Tiina! Tunnen C:tä nykyään aika hyvin, koska ystävämme asuvat siellä, ja he osaavat raakata helmet turistihötöstä. Ja hei, jos satut olemaan Instagramissa, tilini highlighteista löytyy useampikin Englanti-tarina. Vuonna 2019 kävin mm. upeassa herraskartanossa Cambridgen lähellä. Alueella on paljon National Trusteja eli suojeltuja puistoja, puutarhoja ja taloja, joista löytyy vaikka mitä nähtävää sisältä ja ulkoa.
Olen aikoinaan ollut kesän töissä noin tunnin päässä Lontoosta, huomattavasti Cambridgea pienemmässä kaupungissa (town). Paikka oli aika idyllinen ja monet kuvat Cambridgestä kyllä muistuttivat sitä. Kuitenkaan paikassa ei kovin paljoa ollut tekemistä, niin viikonloppuisin sitä aina halusi Lontooseen. Cambridge olisi varmasti ihan loistava välimuoto näiden välillä, jossa olisi kiva joskus käydä.
Mä saatan ehkä mennä nyt syksyllä myös Lontooseen. Olen käynyt siellä kunnolla vain kerran tosi nuorena, ja se oli huono kokemus sään + kaverin kanssa riitelyn + rahapulan takana. Annan siis Lontolle uuden mahdollisuuden ja sitten on vielä parempi vertailla sitä Cambridgeen. Mutta kyllä mä silti veikkaan, että nauttisit C:stä, siellä on valtavasti tekemistä ja kokemista, vaikka ei ole suurkaupunki.