*Pressimatka, jonka järjestivät Visit Åland, Tallink Silja ja Viking Line. Matkat, majoitukset, ruoat ja pääsyliput saatu ilmaiseksi.
Kultaisia hiekkarantoja, puolikesyjä lampaita, rantaravintoloita ja kylpylä. Ei, emme ole Välimeren lomakohteessa. Olemme Ahvenanmaalla. Saarialue tarjoaa nähtävää ja koettavaa niin kulinaristille kuin retkeilijälle, adults only -matkailijalle ja perheelliselle. Nyt katsomme Ahvenanmaata pikkuihmisten ja heidän kaitsijoidensa silmin. Osallistuin perheeni kanssa alkukesällä pressimatkalle, jonka Visit Åland, Tallink Silja ja Viking Line järjestivät yhdessä. Parin päivän reissulla tuli koettua molempian varustamojen laivat ja hurjan monta kivaa perhekohdetta Ahvenanmaalla.
Itämeren vihrein risteilyalus
Lähdimme matkaan Turusta Vikin Gloryn aamulähdöllä. Muu porukka tuli terminaaliin bussilla Helsingistä, me taas aamujunalla Tampereelta. Viideltä lähtevä aamujuna körötteli onneksi suoraan Turun satamaan, mikä oli armollista aamu-unisille.
Olen kuullut paljon hehkutusta Viking Glorysta ja Gracesta, mutta en ole vielä ehtinyt testata Itämeren kelluvia palatseja, jotka ovat myös vähäpäästöisempiä kuin vanhemmat alukset. Viking Glory on käsittääkseni tällä hetkellä kaikkein ympäristöystävällisin Suomen ja Ruotsin välillä seilaava alus. Tekniikan kehittyminen tuntuu ja kuuluu myös matkustusmukavuudessa. Alus on nimittäin hiljainen kuin sähköauto. Tuttu tärinä ja hurina ovat poissa. Hämmästyttävää!
Nykybuffetissa vähemmän on enemmän
Emme syöneet aamupalaa kotona, sillä meille tarjottiin Gloryn ravintola Kobbassa premium-aamiainen. Illalla ravintolassa voi nauttia vaikka äyrisäisvadin ja kuunnella pianomusiikkia.
Viking Line on tehnyt ilahduttavan paljon työtä hävikin vähentämisen eteen. Tämä näkyi myös buffassa. Se oli hyvä ja runsas, mutta ei liioiteltu. Tarjolla oli monenlaisia kaloja, juustoja, leikkeleitä, prinsessaleivoksia, vohveleita, erikoiskahveja, mehuja ja kuohuvaa. Isot ristikot paistava vohvelikone oli tietenkin lasten hitti.
Lounasta söimme The Buffet -ravintolassa, jossa näkyy sama hävikkiä ehkäisevä filosofia. Noutopöydän lisäksi tarjolla on valmiita annoksia, joita alettiin tarjota korona-aikana. Ne ovat tulleet jäädäkseen, sillä asiakkaatkin ovat huomanneet, että vähemmän hyvää kauniisti aseteltuna on enemmän kuin valtava kasa kaikkea mahdollista samalla lautasella.
Aterioiden välillä lepäilimme hytissä. Minä kävin myös kuuntelemassa lapsuusidoliani Caronia ja nautin hedelmäisen mocktailin. Ville Viikinki viihdytti seurueemme pieniä konferenssitilassa, ja ohjelmassa oli myös jäätelöä ja limbokisa.
Viking Glory oli kaiken kaikkiaan kimaltava ja kaunis laiva. Tuntui kuin olisin ollut kerroksesta toiseen jatkuvassa yökerhossa, mutta vaikutelma ei ollut tunkkainen ja pimeä. Vaikka reissun teema oli perhematkailu, testaisin laivan mielelläni uudelleen aikuisseurassa, kiertelisin ravintoloita ja pulahtaisin poreisiin wellness-tilassa.
Museolaiva ja samettinen uimaranta
Saavuimme Maarianhaminaan kahden aikaan iltapäivällä. Meidät otti vastaan Visit Ålandin Sanna Könönen-Wahlstedt, joka on todellinen organisaattori-ihme. En mitenkään olisi kokenut kaikkea tätä parissa päivässä omatoimimatkalla.
Ensin tutustuimme merenkulkumuseoon ja sen satamassa olevaan museoalus Pommerniin. Pommernissa pääsee näkemään, millainen oli vuonna 1903 rakennetun rahtipurjelaivan keittiö ja kapteenin ja miehistön hytit. Laivan kannelle pääsee esteettömästi, mutta pienimpiin huoneisiin puikkelehtiminen on aikamoista akrobatiaa.
En yleensä tykkää museoiden kuulokeopastuksista, mutta Pommernin opastustarina oli hyvin dramatisoitu ja hauska. Lapsille ja aikuisille on tarjolla omat opastustukset, ja aikuisten kuulokkeista kuulee vähän hurjempia juttuja ja roisia merimieskieltä. Tämä oli yksi reissun kiinnostavimmista kohteista, johon 10-vuotias historiaintoilija ihastui. Pienempi taas oli fiiliksissä päästyään pyörittämään Pommernin ruoria.
Aivan Pommernin vieressä on Gröna Uddenin campingalue ja mökkikylä. Alueella on myös sauna, ravintola ja uimaranta, ja sieltä voi vuokrata muun muassa sup-lautoja ja kanootteja. Söimme Gröna Uddenissa välipalaksi hyvää pizzaa. Minä loikoilin rannalla ja vahdin pienemmän hiekkaleikkejä. Ville ja isompi tytär taas kävivät suppailemassa. Ranta on matala ja hiekka samettista, joten täällä on turvallista viettää biitsipäivä lasten kanssa.
Näppärä perhehuone ja mainio hotelliaamiainen
Päivän päätteeksi kirjauduimme Park Alandia -hotelliin. Saimme perhehuoneen, jonka neliöt oli käytetty fiksusti. Aikuisille oli parivuode huoneessa, ja lapsille oma sänky alkovissa, jonka oven eteen sai vedettyä verhon. Huone ei ollut sen suurempi kuin perhehuoneet yleensä, mutta verhollinen alkovi oli nerokas ratkaisu. Lapset tykkäsivät majailla omassa pesässään ja nukahtivat helposti, vaikka katselimme aikuisten puolella telkkaria.
Park Alandian aamiainen oli erinomainen. Täälläkin buffet oli järkevän kokoinen, mutta laadukas. Tarjolla oli saariston pientuottajien hilloja ja mehuja sekä paikallisia erikoisuuksia, kuten Ahvenanmaan pannukakkua. Hotellissa on myös kiva terassi illanviettoon ja kuulemma allasosastokin, mutta sitä emme valitettavasti ehtineet testata.
Kotieläimiä, entisajan koulunkäyntiä ja puutarharavintola
Toinen päivä oli täynnä tehoilua. En ole varmaan koskaan kiertänyt päivän aikana yhtä monta kohdetta, eikä kierros olisi mitenkään onnistunut ilman opastamme Sannaa ja omaa bussia. Älä siis yritä ahmia kaikkia näitä kohteita ominpäin, etenkään, jos et tunne Ahvenanmaata.
Aloitimme päivän Jomalasta 4H-pieneläintilalta. Pääsimme rapsuttelemaan lampaita, mahtavan kokoisia sikoja, kissoja ja pupuja. Tila on kaikille avoin ja ilmainen, mutta tarkista aukioloajat kotisivuilta ennen vierailua.
Seuraavaksi ajelimme Vådön pieneen saaristokuntaa. Ahvenanmaalla on siis hurjasti kuntia, ja ne ovat paljon pienempiä kuin mantereella. Kohteiden välillä on kuitenkin pisimmillään vain noin kymmenen kilometrin matka.
Vårdössä on Ahvenanmaan koulumuseo, johon on koottu koulun perustaneen opettaja Viktor Janssonin ja hänen perheensä tavaroita. Parasta koulumuseossa on se, että moniin tavaroihin saa koskea. Lapset olivat fiiliksissä, kun he saivat istua vanhoissa pulpeteissa, selailivat kirjoja ja piirtelivät liitutauluille. Museo on avoinna päivittäin kello 10-16 ja se on halpa: aikuiset 2 €, lapset 1 € ja alle 6-vuotiaat ilmaiseksi.
Lounaalle ajelimme Kallas Skärgårdsrestaurangeniin. Tilalla on kaunis puutarha, jossa lapset juoksentelivat ja purkivat energiaansa, kun odottelimme ruokaa. En muistanut valokuvata annostani, mutta talon lasagne oli todella hyvää ja teki kauppansa pikkuväellekin.
Ahvenanmaa kahdella tavalla yläilmoista käsin
Lounaan jälkeen alkoi äksön. Bussi vei meidät Sandösund Resort & Campingiin, missä on myös kiipeilypuisto Flowpark Åland. Tähän kohteeseen kannattaa varata aikaa, sillä henkilökunta opastaa tarkasti valjaiden kiinnityksessä. Jos flowparkkailu ei ole tuttua, vaijereissa liukumista kokeillaan ensin matalalla testiradalla.
Lasagne lämmitti vielä sen verran vatsaani, että passasin tämän huvin. Minulle oli ihan tarpeeksi jännitystä, kun katselin kuopuksen kanssa sydän kurkussa, kun Ville ja esikoinen kiipeilivät ja liukuivat puiden latvoissa. Varmasti hauskaa puuhaa, jos ei kärsi korkeanpaikankammosta. 😀 Itse nautin mieluummin kahvista campingin sisätiloissa.
Seuraava kohde oli enemmän minun makuuni, nimittäin Kastelholman linna. Linnaa alettiin rakentaa jo 1300-luvulla, ja se on säilynyt poikkeuksellisen hyvin, vaikka onkin ollut monien taistelujen näyttämö. Meidät otti vastaan linnanvouti, joka veti englanniksi hauskan, dramatisoidun esittelykierroksen. Linnassa on paljon portaita ja ahtaita käytäviä. Selvisimme niistä ihan hyvin lasten kanssa, mutta en suosittele kierrosta liikuntarajoitteiselle tai jos lapsen kantaminen portaissa pelottaa.
Linnan huipulta on upeat maisema lähiympäristöön. Nautin eniten niistä ja historian havinasta. Siitä tunteesta, että nämä seinät ovat nähneet kymneniä sukupolvia ja satoja vuosia. Kun seisoi Kastelholman katolla, tuntui kuin ovi Eurooppaan olisi auennut silmieni edessä.
Lapsia taas huvitti linnan vessa ja huone, johon oli koottu miekkoja ja erilaisia rooliasuja. Tässä huoneessa he saivat koskea tavaroihin, pukeutua asuihin ja temmeltää.
Matkalla päivälliselle poikkesimme nopeasti myös Bomarsundin linnoituksen raunioilla. 1800-luvun alussa rakennettu linnoitus tuhoutui 1850-luvulla Oolannin sodassa. Nykyään raunioalue ja sen lähitienoot ovat suosittuja piknikpaikkoja.
Strömsö-Micken ravintola ja Myrskyluodon Maija
Piknikin sijaan söimme Smakbyssa, ”Strömsö-Micke” Bjöklundin ravintolassa. Minun on tosin vaikeaa arvioida sitä, millainen ravintola on, sillä söimme ennakkoon tilatut hampurilaiset, enkä saanut kuvaa siitä, millaista menun ruoka on. Harmikseni burgeri ei ollut kovin erikoinen, vaikka raaka-aineet olivat tosi hyvät; oli voinen briossi ja rotukarjan lihaa. Olisin silti kaivannut burgerin väliin myös rapeaa salaattia ja jotakin hapokasta, vaikka sipulia sellaisenaan. Olen kuitenkin kiinnostunut testaamaan ravintolan vielä uudelleen, sillä muiden asiakkaiden pöytään kannetut risotot näyttivät todella hyviltä.
Ravintolareissun kohokohta oli se, että törmäsimme vahingossa uuden Myrskyluodon Maija -elokuvan kuvausryhmään. Ihmettelin, että jaa, täällä Ahvenanmaalla jengi näköjään pukeutuu kansallispukuihin ihan kasuaalisti, okei. Sitten tajusimme, että leffaa kuvattiin Smakbyssa, ja pihalla istuskellut kansallispukuinen porukka oli tauolla olleita näyttelijöitä.
Olen nähnyt Maijan Jyväskylän kaupunginteatterissa ja Åke Lindmanin ohjaaman televisiosarjan. Rakastan tarinaa ja siihen sävellettyä musiikkia, ja odotan kovasti Tiina Lymin ohjaamaa elokuvaa. Yhdessä pääosassa on Jonna Järnefelt, joka on erittäin hyvä Tampereen Työväen Teatterin Katrinassa. Näytelmä perustuu ahvenanmaalaisen Sally Salmisen romaaniin ja sijoittuu myös saaristoon. Suosittelen tätä Maijan ”sisarteosta” lämpimästi.
Kylpylän pärskeissä, Muumi-hytin hyrinässä
Uskokaa tai älkää, mutta kaiken edellä koetun jälkeen kävimme vielä kylpylässä. Mariebadin kylpylä on pieni, siisti ja lapsiystävällinen. Kylpylässä on yksi hurja ja pitkä liukumäki ja pikkuisille omansa. On myös poreamme, ulkoallas, virtausallas ja vesiputousseinä.
Viking Lineltä saa näköjään perhepaketteja, joihin sisältyy risteilyn lisäksi kylpyläliput ja yöpyminen Park Alandiassa, kätevää! Huomaa, että kylpylä on nyt remontissa lokakuun alkuun asti, mutta aukeaa taas syyslomille.
Nautimme vielä iltapaa hotellissa. Silja Symphony saapui Maarianhaminaan kello 23, ja kirjaimellisesti kannoimme lapset suoraan hyttiin. Iloksemme varustamo oli järjestänyt meille Muumi-hytin, jonka varustukseen kuuluu Muumi-sisustuksen lisäksi minibaarista löytyvä Muumi-kuplajuoma. Kuopuksemme on parhaassa Muumi-iässä, ja tyyppi oli ratketa riemusta, kun ensimmäinen asia, jonka hän näki aamulla, oli seinään maalattu Muumipeikko. Minä taas nautin jollain hassulla tavalla vanhempien alusten tärinästä ja hyrinästä, ja sain hyvin unen päästä kiinni.
Söimme buffet-aamiaisen ravintola Tavolátassa, jonka aamupalaa suosin myös omatoimiristeilyillä. Tavolátassa on aamulla rauhallisempaa kuin Grande Buffetissa, ja kaltaiselleni ärtyisälle herääjälle se on tärkeää. Kahvi tarjoillaan pöytään, ja aamiaisen kylkeen saa lasillisen alkoholillista tai holitonta kuohuvaa. Tavolátan aamiainen ei ole kuitenkaan liian fiini lasten kanssa matkustavalle, eikä minulle tule sellainen olo, että häiritsemme muiden kallista laatuaikaa.
Lisää vinkkejä Ahvenanmaalle ja Tukholmaan
Kotiinviemisinä meillä oli kasa Ahvenanmaan lippuja, omenamehua ja keksejä. Ville ja lapset olivat Ahvenanmaalla ensimmäistä kertaa, ja he tykkäsivät todella paljon. Minä kävin saaristossa ensimmäistä kertaa viime syksynä sadonkorjuujuhlilla. Ne ovat pian ajankohtaiset, joten tästä jutusta saat vinkkejä paikoista, joissa kannattaa käydä. Myös sadonkorjuujuhla on erinomainen kohde lasten kanssa
Jos taas reissaat Tukholmaan vähän isomman lapsen tai teinin kanssa, suosittelen Science Fiction Bokhandelnia, jossa myös aikuinen lukutoukka viihtyy.
Jos taas kaipaat enemmän matkavinkkejä aikuiseen makuun, tässä jutussa pääset kurkistamaan kuninkaalliseen Tukholmaan ja upeaan kaupungintaloon. Myös vanhat juttuni commodere-hyttiluokasta ja hyvistä tukholmalaisista bistroista voisivat kiinnostaa aikuista matkustajaa.
Tänä vuonna emme ehttineetkään käymään lainkaan Ahvenanmaalla, mutta yleisesti viihdytään siellä kyllä oikein hyvin. Pommernin opastustarinasta olen ihan samaa mieltä, se tosiaan on hyvä, ja muutenkin kohde oli oikein kiinnostava. Myös Kastelholman linna ja Bomarsundin linnoitus ovat erityisesti olleet meidän mieleen.
Minä olen niin ihastunut Ahvenanmaahan, että oikein odotan, koska pääsen tuonne taas ja ihan erilaisella teemalla!