Aina, kun teen vispipuuroa, mietin, miksi ihmeessä en tee sitä useammin. Mannahiutaleista, vedestä ja marjoista syntyvä kuohkea vaahto on koostumukseltaan, maultaan ja suutuntumaltaan satumaista. Samettinen puolukkavispipuuro vaatii pitkän vatkauksen, mutta lopputulos on vaivan arvoinen. Hattaramainen puuro tuo mieleen 90-luvun Muumien tunnarin vaaleanpunaiset unelmapilvet.
Moussemainen puuro on juhlava herkku
Puolukka- ja aprikoosivispipuuro olivat lapsena lempiherkkujani. Valmispuuron koostumus on toki kaukana itsetehdystä vispipuurosta. Se on lohkeileva ja hyydykemäinen, mutta itse tehty vispipuuro on suorastaan epätodellisen kuohkeaa. Ei ihme, että eräs tuttu pikkuihminen kutsuu puolukkavispipuuroa hattarapuuroksi.
Olen tehnyt vispipuuron reseptin blogiini aikaisemminkin. Tuolloin ihmettelimme kommentoijien kanssa, miksi puuroni väri jäi aika tummaksi, vaikka koostumus oli moussemainen. Arvelimme, että ehkä sähkövatkaimeni ei ollut tarpeeksi tehokas, ja puolukat eivät soseutuneet kunnolla. Piparkakkuvaahdon kanssa tarjoiltu puolukkapuuro oli kuitenkin herkullinen, juhlava jälkiruoka. Olen tehnyt myös mustikkavispipuuroa. Sen lisukkeeksi tein kardemummalla maustettua vaniljavaahtoa.
Moussepuurot saavat minut miettimään, miksi hemmetissä ulkomaalaisille tarjotaan aina ensimmäisenä perinneruokana mämmiä, klimppisoppaa tai sellainen grilliannos, joka on hyvä idea ainoastaan neljältä aamuyöllä kolmen promillen humalassa? Miksi heille ei tarjoilla vispipuuroa?
No juu, vispi- eli lappapuuron juuret ovat tiettävästi Ruotsissa, mutta siihenhän me ennen kuuluimme. Vaaleanpunainen mannapuuro on osa meidänkin ruokakulttuuriamme. Veikkaan, että jos italialaiset tekisivät vispipuuroa, ruokalaji olisi jo Unescon suojelema.
Pitkä vatkaus tekee puurosta kuohkeaa
Tällä kerralla käytössä oli uusi, tehokas sähkövatkain, ja kas vain: puurosta tuli täydellistä vaahtoa! Vatkasin sitä reilun vartin, ja vatkaus kasvatti puuron kokoa kolmanneksella. Ennen kaikkea puurosta tuli nyt kauniin vaaleanpunaista. Vispipuuroon pätee siis sama vinkki kuin taikinan vaivaamiseen: vatkaa, vatkaa ja vatkaa vielä vähän lisää.
Koostumus voisi olla vieläkin samettisempi, jos puolukat paaseraisi joukkoon. Minä kuitenkin haluan, että marjojen kuorta jää puuroon. Vatsa tykkää, eikä tule hävikkiä. Ripottelin myös kokonaisia puolukoita koristeeksi puuron päälle.
Tällaisen annoksen kun syö aamulla, maanantai tuntuu hitusen siedettävämmältä.
Kuohkea puolukkavispipuuro
6 – 8 annosta
- 1 litra vettä
- 1,5 desiä mannasuurimoita
- 200 grammaa puolukoita
- 1,5 desiä sokeria
- 1/4 teelusikallista suolaa
- Jos käytät pakastemarjoja, ota ne sulamaan puolisen tuntia ennen kuin alat tehdä puuroa.
- Kiehauta vesi suuressa kattilassa. Kaada joukkoon mannasuurimot, puolukat, sokeri ja suola, ja sekoita puuroa reippaasti käsivispilällä.
- Anna puuron kiehua miedolla lämmöllä poreillen 10 minuuttia, kunnes marjat ovat pehmenneet ja alkavat hajota. Sekoittele puuroa kiehumisen aikana.
- Jäähdytä puuro huoneenlämpöiseksi. Voit nopeuttaa jäähtymistä panemalla kattilan tiskialtaaseen kylmään veteen.
- Vatkaa jäähtynyttä puuroa voimakkaasti sähkövatkaimella noin 15 minuuttia. Puuro on valmista, kun sen koko on kasvanut noin kolmanneksella, ja koostumus on vaahtomainen.
- Nauti puuro sellaisenaan tai lisukkeiden, kuten mieluisan maidon, vaniljavaahdon tai marjojen kera.
Suklaapuuroa, voipuuroa ja uunipuuroa
Toinen lapsuuden herkkuni oli suklaapuuro, jota mummo teki, kun kävin hänen luonaan yökylässä. Tein viime talvena vegaanisen Fazerina-suklaapuuron, jossa on Oddlygood Orange Brownie-kaurajuomaa, kaakaojauhetta ja appelsiininkuorta. Oi, mikä ihana suklaapilvi syntyisi, jos maustaisi mannapuuron samoilla aineksilla! Ja hei, huomasithan, että myös perinteinen vispipuuro on vegaaninen (ellet hörpi sen kanssa lehmänmaitoa).
Pidän myös kokonaisista kaurasuurimoista tehdystä, lähes risottomaisesta puurosta, jossa on kunnolla suolaa. Voissa paahdettu kaurasuurimopuuro on minulle viikonloppuherkku. Suolainen puuro maistuu herkulliselta makeiden marjojen kanssa, ja puuron rakenteessa on mukavasti pureksittavuutta.
Puuron voi veganisoida kasvisrasvalla ja kauramaidolla. Tällöin puuroa kannattaa sekoittaa enemmän, jotta koostumuksesta tulee kuitenkin enemmän puuromainen kuin irtonaista risottoa.
Vaniljainen uuniriispuuro on lähtökohtaisesti täysin vegaaninen. Käytän siinä vaniljaista soijamaitoa, josta tulee todella kiva, pehmeä ja makea aromi. Puuron lisukkeeksi sopii suolaisenmakea Biscoff-keksitahna ja muutama kirpsakka puolukka tai karpalo.
Sukuni on Terijoelta kotoisin isäni puolelta.
Olen usein ajatellut Marjatta-tätiäni, jolle puolukkavispipuuro oli aina hänen lempparinsa vaikka oli matkustellut ympäri Eurooppaa.
En yhtään ihmettele. Tämä ruokalaji on niin ihmeellinen. Niin kaunis, maukas, koostumukseltaan upea. Ja niin kovin yksinkertainen, köyhän kansan ruokaa. Jos vispipuuro oli ranskalainen tai italialainen ruoka, se olisi tyyliin Unescon suojelema.
Sitruunasta saa saa myös hyvän vispipuuron. Lapsuudessani äiti teki sitä ja se oli kuin jäätelöä olisi saanut. Toki siihen aikaan ei makeita herkkuja osteltu siinä määrin kuin nykyään. Teen sitä itsekin silloin tällöin.
Oi elämä miten ihanan kuuloista! Rakastan sitrushedelmiä. Kuoritko sitruunat, siis sen kalvon, joka suojaa hedelmälihaa? Just tänään mietin, että joullunhan sopisi vaikka satsumapuuro ja mietin, pitäisikö suosiolla ostaa säilykemandariineja, jotka on kuorittu valmiiksi.
Minun äiti opetti,että vispipuuro vatkataan heti kuumana,niin kauan että on jäähtynyt.Tulee ihanan kuohkeaa.
Okei! Mulle taas eräs lukija vinkkasi ihan päinvastoin. Ei kuulemma saa vatkata kuumana, tai lässähtää. Ehkä se, että vatkaa kunnolla, on kaikkein tärkein asia?