Ranskalainen mansikkatorttu, pala taivasta

Send help: leivoin TAAS! Alan epäillä, että Kalevan vesijohtovedessä on jotain. Nyt se jokin sai minut leipomaan ranskalaisen mansikkatortun.

Raikkaan, samettisen ja rapean hekumallinen liitto

Kaverini linkkasi tämän Yhteishyvän ohjeen minulle alkukesällä saatesanoilla ”haluaisin syödä tällaista”. Lupasin tehdä torttua hänelle mansikkakauden alettua. Teinkin, mutta ikävä kyllä ehdimme syödä tortun ennen kuin ystävä ehti meille kahville, sori siitä!

Tuoreiden mansikoiden, kirpeän sitruunan, murupohjan ja valuvan vaniljakiisselin yhdistelmä vain oli maun ja koostumuksen puolesta niin hekumallinen, että ”me ei niin välitetä makeasta” -jengimme vetäisi sen parissa päivässä.

Ihan kivuttomasti tämä pieni, mutta sitäkin herkullisempi torttu ei syntynyt. Syytän alkuperäistä ohjetta, joka oli jotenkin koukeroisesti kirjoitettu. Tai ehkä minä vain olen tyhmä. Koska olen niin briljantti kirjoittaja ja tunnetusti taitava leipuri, yritän kirjoittaa ohjeen nyt suorasanaisemmin ja vaaranpaikoista varoittaen, jotta muut tunarileipurit pääsevät helpommalla.

VINK: Tortun voi tehdä alkuperäisen ohjeen mukaan reunoiltaan matalaan ja koristeelliseen, suorakaiteen muotoiseen irtopohjavuokaan, mutta pääset helpommalla, jos teet kuten minä eli käytät pyöreää, halkaisijaltaan noin 21-senttistä irtopohja-  tai tavallista vuokaa. Tavallinen pieni piirakkavuoka on turvallinen valinta, jos kuljetat torttua ja pelkäät, että kiisseli valuu taikinareunojen yli.

VINK VINK: Torttu kannattaa tehdä tarjoilua edeltävänä päivänä, jotta kiisseli ja kiilto hyytyvät hyvin.

VINK VINK VINK: Kiilto kannattaa ehdottomasti tehdä hyytelösokerilla (eri asia kuin hillosokeri), ei liivatteella. Kiisseli on hyytyneenäkin melko pehmeää, ja liivateneste lumpsahtaa helposti sen läpi. Hyytelösokerilla tehdyn kiilteen voi lusikoida marjojen päälle jo hieman hyytyneenä ”hyhmänä”, joka pysyy täytteen päällä.

VINK VINK VINK VINK: Älä heitä valkuaisia pois. Niistä voi tehdä marenkia tai munakkaan.

Ranskalainen mansikkatorttu


Pieneen, noin 21-senttiseen (irtopohja)vuokaan

Pohja:

  • 3 desiä vehnäjauhoja
  • 0,5 desiä sokeria
  • 1 teelusikallinen leivinjauhetta
  • yhden sitruunan raastettu kuori
  • 100 grammaa kylmää voita kuutioituna
  • 1 munankeltuainen

Vaniljakiisseli:

  • 2 desiä kuohukermaa
  • 1 desi maitoa
  • 2 teelusikallista vaniljasokeria
  • 2 ruokalusikallista sokeria
  • 2 munankeltuaista
  • 2 ruokalusikallista perunajauhoja

Päälle:

  • Vajaa litra mansikoita
  • Koristeeksi mintun/sitruunamelissanlehtiä

Kiilto:

  • 2 desiä laimeaa punaista mehua/vettä
  • 1 desi hyytelösokeria

  1. Tee ensin pohja. Sekoita vehnäjauhot, sokeri, leivinjauhe ja raastettu sitruunankuori. Lisää voikuutiot jauhoseokseen pienissä erissä nyppien. Lisää joukkoon lopuksi keltuainen ja sekoita hyvin, mutta nopeasti, jotta taikinaan ei tule sitkoa. Muotoile taikinasta pallo, litistä se, kääri kelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa tunti.
  2. Tee taikinan vetäytyessä täytekiisseli. Mittaa kiisselin kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna seosta keskilämpöä pari pykälää kuumemmalla sekoitellen, kunnes kiisseli pulpahtaa kerran. Ota kiisseli heti pois liedeltä, sillä kiehahdettuaan se alkaa paksuuntua nopeasti ja palaa herkästi pohjaan. Anna kiisselin jäähtyä ja painele mahdolliset kokkareet rikki.
  3. Paista torttupohja, kun kiisseli jäähtyy. Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Painele taikinapallo ohueksi pohjaksi vuokaan. Muotoile torttupohjaan reilun sentin korkuiset reunat. Painele pohjaan reikiä, jotta se ei murru paiston aikana.
  4. Paista pohjaa 200 asteessa alatasolla noin 15 minuuttia, kunnes se on kullankeltainen ja kova.
  5. Irrota vuoan reunus heti lämpimästä torttupohjasta heti, sillä jäähtyessään murutaikina jäykistyy ja voi murtua. Irrottele vuoan reunus tortusta veitsellä ennen kuin avaat reunuksen. Nosta torttu tarjoiluastialle. Leikkaa leivinpaperin reunat pois veitsen kärjellä.
  6. Kun torttupohja on jäähtynyt, kaada vaniljakiisseli sen päälle. Nosta torttu jääkaappiin hyytymään noin tunniksi. Koristele hyytynyt pinta mansikkaviipaleilla.
  7. Tee viimeiseksi kiilto. Kiehauta mehu/vesi kattilassa. Kun neste on pulpahtanut kerran, laske hetkeksi lämpöä ja lisää hyytelösokeria joukkoon vähän kerrallaan sekoitellen. Kiehauta seos uudelleen. Kun neste on pulpahtanut, anna sen jäähtyä uudelleen ja sekoita välillä, kunnes neste alkaa paksuuntua. Levitä jäähtynyttä ”kiillehyhmää” mansikoiden päälle, ensin ohut kerros ja sen jälkeen paksumpi.
  8. Anna valmiin tortun hyytyä jääkaapissa vähintään tunti, mieluiten pidempään. Koristele torttu mintunlehdillä juuri ennen tarjoilua.

Ranskalainen mansikkatorttu ohje
Ranskalainen mansikkatorttu resepti
Mansikka-vaniljatorttu ohje

Kolme erilaista Brita-kakkua

Meikäläisen mittapuulla näin ihan hirmuisen vaivan, koska en ole mikään näppärä leipuri. Mutta kyllä kannatti! Torttu oli mielettömän hyvää, ja jos osaa asetella mansikat minua nätimmin, tästä syntyy konditoriatasoinen luomus. Mutta on se ihana vähän ”rustiikkisempanakin”.

Lopuksi vielä muita kesäkakkuja, jota ehdit leipoa ennen kuin marjakausi loppuu. Perinteinen mansikka-Brita rahkalla raikastettuna, loppukesään sopiva suklaa-Brita kirsikoiden ja mascarponetäytteen kera tai helpoista helpoin kulhokakku, joka kestää kuljetuksen kuoppaisella tiellä. Tuon kulhokakun voit tehdä vaikka kaupan valmiista kakkupohjasta ja marengeista tai keksimurskasta.

Inspiroivia leivontablogeja

Lisäksi blogivinkkejä leipureilla tai edes leivpomisesta haaveileville. Kulinaari-blogia kirjoittava Kimmo on erittäin hyvä tässä hommassa Vaikka Kimmon leivonnaiset ovat kauniita, ne eivät näytä supersankarin taitoja vaativalta arkkitehtuurilta, jota varten pitää hankkia kaiken maailman erikoistruutteja, muotoilla sokerimassaa pinseteillä ja pidätellä henkeään kasausvaiheessa.

Olen himoinnut tätä suukkokakkua ties kuinka pitkään, mutta en ole uskaltanut vielä testata. Toinen himoni kohde on kookoksen makuinen Raffaello-kakku. Sen koristeluun tosin kuulemma tarvittiin imurin apua, joten en tiedä, kannattaako näillä hermoilla edes yrittää. 😀

Toinen suosikkini on herttainen Pilvilinnan Anna. Anna leipoo kakkuja työkseen, mutta blogista löytyy myös yksinkertaisia ja hassuttelevia ohjeita. Suosikkini on juustonaksukakku, jota Anna leipoi, kun olin bongannut moisen jostain lehdestä ja sain kakusta pakkomielteen (rakastan suolaisen ja makean mahdollisimman härskiä yhdistelmää, esim. ranskalaiset pehmikseen dipattuina). Anna lahjoitti palan kakkua minulle, ja se oli jumalaista!

Suosittelen Annaa, jos etsit hyvää kakkuleipuria Pirkanmaalta. Hän osaa tehdä leivonnaisia, jotka ovat kuin herkkiä akvarellimaalauksia, mutta ne maistuvat hyvälle, eivätkä ole vain koreaa sokerimassaa.

 

2 Kommenttia

  1. Kiitos kannustuksesta Janica! Tätä kakkua pitää kyllä kokeilla, sen verran hauskaa oli seurata sen syntyä somessa 😀
    Mua itseäni ärsyttävät suunnattomasti myös huonosti ja sekavasti kirjoitetut reseptit. Välillä myös tuntuu ettei reseptin tuotosta ole kukaan edes maistanut. Sellaisia hirvityksiä on tullut kokeiltua.

    Joskus aikaisemmin oli itselläni hirveä hinku kokeilla kaikkea monimutkaista ranskalaista krumeluuria, mutta hermot ne on minullakin 😀

    • Tiedän, että osa leivontaohjeista voi tuntua minusta hankalilta, koska leipominen ei ole mulle samanlainen rutiini kuin kokkaaminen. Ymmärrän, mitä tarkoittaa ”kuullota sipulit”. Sen sijaan kakkuohjeissa kaipaan enemmän perusteluja ja yksityiskohtia. Esimerkiksi tässä alkuperäisohjeessa käskettiin vain ”koristele torttu mansikoilla”. Tajusin onneksi ennen kokeilemista, että mansikoita ei voi laittaa kiisselin päälle ennen kuin kiisseli on hyytynyt riittävän kiinteäksi jääkaapissa. Muuten mansikat uppoavat kiisseliin, ja kiisseli valuu tortun suht matalien reunojen yli.

      Olen myös tehnyt joskus sen mokan, että paistoin uunissa irtopohjavuoalla vastaavan murupohjan, jossa on taikinareunat. Odotin, että torttupohjaa jäähtyi, ja avasin vuoan reunuksen vasta sitten. Virhe! Murupohja oli kovettunut niin paljon, että se murtui.

      En myöskään tajunnut aikaisemmin, miksi taikinaan pitää painella reikiä. Ajattelin, että se on turha välivaihe. Noh, taikinahan sitten murtui jo paiston aikana.

      Toki välillä turhauttaa, kun minullekin laitellaan kysymyksiä tyyliin ”pitääkö pastan keitinveden lämpötila mitata mittarilla”. Ei ohjeita voi tietenkään kirjoittaa sillä oletuksella, että lukija ei tyyliin tiedä, miten vesi keitetään. Mutta ruoanlaitossa monia pikkumokia voi pelastaa, se on enemmän semmoista vapaalla kädellä taiteilua. Leipominen taas on paljolti kemiaa ja arkkitehtuuria. Koko leivonnainen ja pahimmillaan monen tunnin vaivannäkö on pilalla, kun jostakin teknisestä toimenpiteestä ei varoiteta tai sitä ei perustella. Ei noissa leivontaryhmissä muuten tuskailtaisi näitä murtuneita ja lässähtäneitä pohjia, vetisiä marenkeja jne.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.