Kesäretki Saimaalla 2: Parikkala, Imatran valtionhotelli ja Lappeenranta

Teimme tänä kesänä retken Saimaalle, ja kiersimme useita ihania paikkoja. Postaussarjan ensimmäisessä osassa esittelin Tertin kartanon, hotelli Punkaharjun ja Savonlinnan. Nyt saatte lisää kivoja matkavinkkejä Itä-Suomeen, sillä vuorossa on kesäretki Saimaalla 2: Parikkala, Imatran valtionhotelli ja Lappeenranta.

Parikkalan patsaspuisto, erikoinen elämäntyö

Kun ajelimme Savonlinnasta Imatralle, päätimme pistäytyä Parikkalan patsaspuistossa. Kyseessä on ehdottomasti yksi Suomen erikoisimmista nähtävyyksistä.

Puiston rakensi ite-taiteilija Veijo Rönkkönen, suuri persoona ja joogi. Nuorena Rönkkönen oli erittäin sulkeutunut persoona. Hän kommunikoi ulkomaailman kanssa kuitenkin taiteensa kautta, ja kypsällä iällä puhekin alkoi luistaa. Rönkkönen oli liikunnallinen ihminen, ja hän kiinnostui joogasta ja sen filosofiasta. Rönkkönen alkoi rakentaa kotitalonsa puolen hehtaarin kokoiseen pihaan patsaita, joista suurin osa kuvaa joogaavia hahmoja.

Parikkalan patsaspuisto kokemuksia

Hauskaa vai pelottavaa?

Joukossa on muitakin kuin joogeja, nimittäin erilaisia naivistisia ja groteskeja hahmoja. Ne ovat samaan aikaan pelottavia, hassuja, tuttuja ja outoja. Rönkkönen keräsi tekohampaita, joista hän teki hahmoille hampaat. Virnistelevistä ja irvistelevistä hahmoista tulee mieleen Martti ”Huuhaa” Innasen taide.

Pihalla on kunnioitettavata 560 patsasta (niistä puolet joogaavia), ja puistosta tuli Rönkkösen elämäntehtävä, hänen kädenjälkensä tähän maailmaan. Vaikka puisto ei ole kovin suuri, siellä saa aikaa kulumaan. Patsaat on aseteltu tiiviisti, niitä on paljon, ja kaikkialta pursuilee mitä kummallisempia yksityiskohtia. Koululainen tosin pelkäsi hahmoja, ja visiittimme jäi lyhyehköksi. Ei siis herkimpien lasten paikka.

Puistoa ylläpitää vapaahetoisten pyörittämä yhdistys. Pääsyliput eivät ole kalliit (esim. perhelippu 10 e), mutta kahvilassa on tarjontaan nähden tyyristä. Myös wc.ssä käymisestä veloitetaan. Mehut, jätskit ja vessakäynti pienessä puistossa olisivat tulleet liian kalliiksi, joten pidimme tauon huoltsikalla.

Parikkalan patsaspuisto kokemuksia

Imatran valtionhotelli on kuin satulinna

Parikkalan patsaspuistosta suuntasimme Imatralle, Imatran valtionhotelliin. Tosin Scandic-ketjuunhan se nykyään kuuluu, mutta vanha nimi on säilynyt.

Imatrankosken rannalla sijaitseva, satulinnaa muistuttava hotelli valmistui vuonna 1903. Hotellin alkuperäinen nimi oli Grand Hôtel Cascade, eikä tätä majapaikkaa oltu tarkoitettu Suomen rahvaalle. Ensimmäinen hotelliyrittäjä oli pietarilainen, ja rikkaat venäläiset ja saksalaiset muodostivat huomattavan osan asiakaskunnasta.

Imatran valtionhotelli on toiminut historian saatossa myös sotasairaalana ja sotilashallinnon työtiloina. Rakennusta remontoitiin jo toisen maailmansodan jälkeen, ja 1980-luvulla hotelli restauroitiin alkuperäiseen asuunsa. Tällöin hotellia myös laajennettiin modernilla kylpylä- ja kongressisiivellä, jonka suunnitteli Timo Valjakka.

Imatran valtionhotelli kokemuksia
Imatran valtionhotelli aamiainen
Imatran valtionhotelli aamupala
Imatran valtionhotelli kokemuksia

Perhehuoneet uudessa siivessä

Huoneemme oli juuri tässä uudessa siivessä. Se on aika kliininen, mutta neutraali. Ei siis riitele pahasti päärakennuksen kanssa, vaikka ne edustavatkin täysin eri tyyliä. Päärakennuksen huoneet ovat käsittääkseni aika pieniä, ja isommat perhehuoneet löytyvät siivestä.

Huoneemme oli mukavan tilava. Niin ihana kuin hotelli Punkaharju olikin, sen huoneet ovat pieniä. Nyt pystyimme raahaamaan vaunut ja kaikki laukut huoneeseen, eikä tullut ahdasta. Ah! Jos jotain alkaa lasten myötä arvostaa, niin tilaa ja minibaaria, johon välipalat saa kylmään.

Imatran valtionhotellin spa-osasto oli yllättävän hyvä. Saunoja on kolme – tosin nyt vain kaksi oli toiminnassa. Isossa uima-altaassa pystyi vesijuoksemaan järkevästi, lapsille oli matala pikkuallas, ja porealtaita oli kaksi. Hotellin allasosasto voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, yleensä yhtä säälittävän pientä allasta, joten tämä yllätti positiivisesti, vaikka ei varsinainen kylpylä olekaan.

Valtionhotelli on todella komea, Suomessa ainutlaatuinen rakennus. Vaikka Imatra onkin pieni paikkakunta, suosittelen käymään täällä edes kerran. Puistomiljöössä sijaitseva linnamainen rakennus on kuin sadusta. Hotellin edessä on upea, värillisellä pohjalla koristeltu vesiallas. Sen ympärillä vietettiin vierailumme aikaan edesmenneestä Imatra Big Band Festivalista jalostunutta nuorten big band -muusikoiden puistofestaria. Oli mahtavaa kuunnella illalla jameja ja ihailla maisemia.

Emme testanneet valtionhotellissa muita ruokia kuin aamupalan, joka edusti runsasta perus-Scandicia. Olisin kaivannut jotain paikallista, ja jos sellaista oli buffetissa, ruokien alkuperästä voisi mainita sanasen.

Tiedoksi herkuttelijoille: Imatralla ei ole ihan kauheasti ravintoloita. Pari tuttua jopa nauroi, kun kyselin ravintolavinkkejä. Satamassa sijaitseva kesäravintola Nuotta osoittautui onneksi kivaksi paikaksi. Jouduimme odottamaan ruokia älyttömän pitkään (ei kuulemma onneksia normaali tilanne), mutta muikut ja muusi olivat herkullisia, samoin talon runsas leipälautanen. Länsi-Suomen rafloista ei saa koskaan näin hyvää leipää!

Imatran valtionhotelli kokemuksia

Lappenrannan parhaat vedyt ja atomit

Seuraavana päivänä suuntasimme Lappeenrantaan, jossa olikin niin paljon kivoja paikkoja, ettemme ehtineet käydä kaikissa. Moni hehkutettu kahvila jäi vielä kokematta.

Eurooppalaiset ruokamarkkinat olivat rantautuneet satamaan, joten emme saaneet ihan totuudenmukaista kuvaa siitä, miten vilkasta Lappeenrannassa kesällä on. Jos jonkinlaista herkkua englantilaisesta fudgesta espanjalaisiin churroihin oli tarjolla, mutta täällä pitää tietenkin syödä vetyjä ja atomeja! Alkuperäisasukas suositteli meille Satama-Sannia, josta saa luotettavaa tasalaatua, ja nykyään jopa vegepiirakoita.

Näiden haukkausten perusteella minäkin suosittelen Sannia. Ripeää palvelua ja muhkeat annokset huokeaan hintaan. Kävimme vielä toisessa satamakahvilassa jälkiruokamunkeilla. Oli se sen arvoista, vaikka loppupäivän närästikin ankarasti. 😀

Lappeenrannan paras vety ja atomi
Lappeenrannan paras vety ja atomi Satama-Sanni

Hiekkalinna kuin taideteos

Lappeenrannan satamasta löytyy myös yksi Suomen hienoimmista nähtävyyksistä: jättimäinen Lappeenrannan hiekkalinna. Se on rakennettu vuodesta 2004 lähtien, ja teema vaihtuu joka vuosi. Tänä vuonna hiekkalinna oli koristeltu retropelien mukaan. Hiekkaan oli taiteiltu jos jonkinmoista viittausta esimerkiksi Pac Maniin ja Super Marioon. Uskomattoman upea luomus, joka vei ajatukset etelän hiekkarannoille.

Hiekkalinnan lähellä oli myös lasten maksullinen huvialue, jossa oli pomppulinnoja ja muutama tivolilaite. Jätimme alueen kuitenkin nyt välistä.

Lappeenrannan hiekkalinna

Erinomainen Wanha Makasiini

Rasvaisten piirakoiden jälkeen halusimme illalliseksi jotain hiukan fressimpää. Varasimme pöydän Wanhasta Makasiinista, jota todella moni suositteli – eikä suotta. Ravintolalla on iso terassi, mutta söimme sisällä, koska sää oli hieman epävakaa. Sali on tyyliltään industriaali; siisti, mutta ei liian kliininen.

Joimma alkuun lasilliset espanjalaista cavaa, jonka hinta-laatusuhde oli mainio. Viinissä oli huomattavan samppanjamaisia, paahteisia ja maakellarimaisia aromeja. Ruokalistalta valitsimme kesäkeittoa, paahdettua tofua, kampasimpukoita, hot dogin ja lohta.

En ole syönyt missään yhtä hyvää kesäkeittoa. Annos oli uskomattoman kaunis, ja savustettu peruna toi keittoon syvän, pikantin aromin. Miksi kaikki suomalaiset ravintolat eivät tarjoa kesällä huippuunsa viritettyä tulkintaa tästä klassikosta? Myös kampasimpukka, tofu ja lapsen kala toimivat. Ainoastaan hodariannos oli tylsä, lisukeranut suorastaan teollisia. Annos olisi kaivannut kastiketta, mehevyyttä ja jotain koukkua.

Muuten Wanha Makasiini oli todellinen elämys. Suosittelen sitä sekä lapsiperheille että aikuisten hetkiin, sillä kaikenlaiset seurueet huomioitiin hyvin.

Lappeenrannan Wanha Makasiini kokemuksia
Lappeenrannan Wanha Makasiini lasten kanssa

Imatrankoski on ihme

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, pari sanaa Imatrankoskesta. 6000 vuotta sitten Salpausselän läpi murtautunut vesimassa on vaikuttava. Olen nähnyt maailmalla hienoja vesiputouksia, mutta en mitään Imatrankosken kaltaista.

Normaalisti koskea juoksutetaan vain tiettyinä päivinä, mutta nyt oli poikkeustila. Fortumin korjautöiden vuoksi koski pauhusi vapaana koko vierailumme ajan, ja uljas kuohunta kuului hotellihuoneeseen asti (ihan mukavana vaimeana taustahuminana, ei häirinnyt).

Koskea on käyty ihailemassa 1700-luvulta lähtien. Vanhoille katselupaikoille on rakennettu uusia, tukevampia näköalaulokkeita, ja kosken pirskeet voi tuntea iholla. Rannan ilma nimittäin väreilee kosteana pikkuruisista vesipisaroista.

Suosittelen katselemaan koskea sekä sillalta että sen alhaalta rannasta käsin. Rannassa kulkee kävelypolku, jonka varrella olevissa kivissä on 150 vuotta vanhoja kaiverruksia, joita silloiset turistit ovat tehneet. Olisikos yhdessä kivessä ollut peräti Brasilian kuninkaan nimikirjaimet.

Miksi siis lähteä täältä Brasiliaan asti, kun Imatralla on jotain niin ihmeellistä, että sitä on tultu katsomaan yli sata vuotta sitten maailman toiselta puolelta?

Imatrankoski maisema
Imatrankoski vapaana
Imatrankoski näköalapaika
 

4 Kommenttia

  1. Nyt on pakko kommentoida kun itse olen pyörinyt samoilla suunnilla lähiaikoina, Imatralla viime kesänä ja Lappeenrannassa tänä kesänä. Ja näköjään tämän suunnan matkoista ei voi kirjoittaa mainitsematta tuota Parikkalan patsaspuistoa 😀 Onhan se kyllä melkoinen elämys, päivänvalolla huomattavasti sympaattisempi ja vähemmän pelottava kuin pimeällä…

    Viime vuoden kokemus Imatran valtionhotellin illalliselta oli melkoinen pettymys. Olin odottanut jotakin fine diningia tai sen suuntaista, mutta kun listalta löytyi hampurilaisia ja pippuripihviä, niin kyllähän se vähän ihmetytti. Ja sapetti, kun oli tosiaan odottanut vähän muuta. Ihan hyvät ne ruuat olivat sellaisiksi, mutta silti. Tiedä sitten onko korona laskenut tasoa vai mikä, mutta aikaisempina vuosina täällä on kuulemma ollut tarjolla ”fiininmpää”. Nuotasta sen sijaan on yksinomaan positiivisia kokemuksia ja tosiaan ruokien odottelu ei ole mikään vakio siellä.

    Lappeenrannan ravintoloista jäi mieleen Wolkoff, aivan äärimmäisen herkullinen kesämenu oli siellä elokuussa! Wanha Makasiinikin oli oikein erinomainen, mutta jäi jotenkin vähän Wolkoffin jalkoihin. Ei huono missään tapauksessa, päinvastoin ja ainahan se on se, että mitä sattuu tilaamaan, että onko se juuri itselle suunmukaista. Kyllä se Makasiinikin erinomaista ruokaa tarjoili, ei sillä.
    The Kitchen tuli testattua heinäkuussa, söimme siellä jonkin valmiin menun, joka alkoi todella lupaavasti hyvällä tartarilla, mutta jotenkin vähän vesittyi loppua kohden (paitsi että jälkiruoka oli ihan törkeän hyvä). Hyviä ruokia kyllä, mutta annoskoko oli aika iso siihen nähden että muistaakseni 6 annosta kuului siihen menuun ja siitä ekana tarjoillusta tartarista helposti päätteli, että nyt ollaan taas lähellä fine diningia. Täällä taisi kyllä olla alkoholittomia drinkkejä suoraan valmiina listalla, mikä on kyllä aina iso plussa minun mielestäni.

    Kahviloista testasin ainoastaan Majurskan linnoituksessa. Hyvin viehättävä paikka ja erinomaisen herkulliset tarjottavat, tälle myös iso plussa minulta. Suosittuhan se tuntui olevan, mutta sadepäivänä oli aika vähän porukkaa liikkeellä niin onnistuin mahduttamaan itseni sinne.

    • Olipas lista hyviä vinkkejä! Wolkoff pitää ehdottomasti testata, kun mennään seuraavan kerran Lappeenrantaan! Ja mekin jätimme illallisen hotellilla väliin samasta syystä. Hotellihintaiset pihvit ja burgerit eivät innostaneet.

      Kävin pari viikkoa sitten Hämeenlinnasa Vanajanlinnassa. Valitettavasti hotellin illallisrafla oli koronan vuoksi kiinni, mutta lista ja ihmisten kokemukset vaikuttivat ihan erilaisilta kuin tuo Imatran ravintola. Juuri sellaista huolellisesti mietittyä fine diningia, jota tämän tyylisessä paikassa pitäisi olla. Kun menen linnaan, en halua syödä burgereita! 😀

  2. Useamman kerran olen käynyt Imatralla, mutta kosken kanssa onnistui vasta tänä kesänä, kiitos Fortumin juoksutusten. Tuota Lappeenrannan hiekkalinnaa pitäisi pysähtyä joskus katselemaan, vaikuttaa kyllä hienolta! Ja mitä tulee tuohon Parikkalan Patsaspuistoon, niin minusta se tosiaan on pelottava, vaikka myös vaikuttava.

    • Lappeenrannan hiekkalinna kannattaa ehdottomasti tsekata! En ollut kuullut tästä koskaan aikaisemmin, ja paikkaa voisi markkinoida kunnon rummutuksella. On se niin ainutlaatuinen nähtävyys Suomessa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.