Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen vuoden ajan ajatellut, että pitäisi laittaa blogiin kuvia Doulianan kylästä Kreetalta. Olen toki kirjoittanut Doulianasta montaa kertaa ennenkin, mutta paikka vain on niin erityinen, etten saa siitä tarpeekseni.
Olen rakastunut majapaikkanamme jo kahtena kesänä toimineeseen Natalia´s Housesiin – ja niin on moni muukin. Siellä on nautittu lähes yksityisestä uima-altaasta, juotu paikallista skumppaa maitolaseista, kokkailtu yksinkertaisia kasvisaterioita terassilla, luettu ja löhöilty.
Tässä siis matkasuositus kaikille, jotka kaipaavat autenttisuutta ja luonnonrauhaa. Doulianassa asukkaita on noin sata. Kylässä eletään edelleen puhelinkoppien aikaa. Vuohenkellot kilkattavat rinteillä, ja automatka saattaa koska tahansa katketa keskellä tietä torkkuvan lammaslauman vuoksi.
Ja mikähän tämän kaiken pointti nyt oli? No ei mikään.
Ei kun olipas. Se, että minä pääsen huomenna lomalle. Se, että olen vääntänyt töitä taas koko viikonlopun ja alan olla niiiiiiiin kypsä pääsemään pois kotoa. Se, että me mennään taas Kreikkaan. Tosin tällä kertaa Pargaan, mutta enihau jonnekin, missä ruoka on halpaa, puhdasta ja hyvää. Missä on meri, missä kasvaa villiä anista ja rosmariinia, missä on kissoja ja auringon paahtamia mummoja. Missä lapsen saa ottaa ravintolaan, eikä kukaan katso pahalla, vaan kokki tulee pelaamaan sen kanssa futista. Missä jälkiruoat ja digestiivit kuuluvat ateriaan, eikä niistä veloiteta ylimääräistä. Missä saa antaa aivojensa olla tai korkeintaan ratkoa, kenet rouva Christie tällä kertaa panee hörppäämään arsenikkiteetä.
Se, että seuraavat kaksi viikkoa elämäni suurin ongelma tulee olemaan se, ehdimmekö valmistaa kello viiden gt:t.
Se oli se pointti.
PS. Linkityksessä oli joku härdelli, joten tekstissä ei nyt ole toivomiani linkityksiä aikaisempiin juttuihini ja Natalia´s Housesin sivuille. Mutta en nyt jaksa. Googlaa.
Hyvää reissua Pargaan! Olimme siellä kesällä 2013 pienen vauvan kanssa, pienen pieni paikka mutta ruoka hyvää ja aurinko lämmin. 🙂