Nääs-heimo Stadissa vol.2: hekumallista yöpalaa BasBas & Staff Wine Barissa

joulukuu 4, 2016 by Savusuolaa

Parhaita ravintolakokemuksiani ovat yleensä eksymiset. Tiedättehän, putkahdat sattumalta paikkaan, joka osoittautuukin upeaksi. Ruoka on hyvää, henkilökunta hurmaavaa ja tähdet juuri oikeassa asennossa luodakseen unohtumattoman tunnelman.

Koin tällaisen vahinkovalaistumisen pitkästä aikaa Suomessa. Olimme bloggaajaporukalla Helsingissä, sillä meidät oli kutsuttu testaamaan Shelteriä ja Radisson Blu Seaside -hotellia. Illastimme Shelterissä jo viiden jälkeen, ja drinksujen ja parin tunnin seurustelun jälkeen kaipasimme vielä suolapalaa. Mites olisi ylistetyn Baskerin ja Basson alakerta, siellähän on nykyään viinibaari, joku keksi.

Kipparin morsian -Minka on yrittänyt varata BasBasin yläkertaan ties kuinka pitkään pöytää, tuloksetta. Sen sijaan alakerran viinibaarissa on vain yksi iso pöytä, johon otetaan varauksia. BasBas & Staff Wine Barin ideana on tarjoilla kiinnostavia viinejä ja laadukasta suolapalaa rennossa bistrohengessä. Paikka on erikoistunut luomu- ja alkuviineihin, ja hyviäkin viinejä saa edullisesti. Täydellistä! Etsimme juuri tällaista kotoisaa jatkopaikkaa, joka ei ole juottola, ja jossa saa hyvää naposteltavaa kohtuuhintaan.

BasBas viinibaari arvostelu
BasBas & Staff Wine Bar arvostelu

Hämyinen ja pelkistetty sali oli puoli kahdeksan maissa lähes täysi, mutta löysimme paikat pitkältä baaritiskiltä. Se oli hyvä sattuma, sillä saimme seurata henkilökunnan työskentelyä aitiopaikoilta. Tunsimme olomme myös todella huomioiduiksi ja palvelluiksi. Sommelier ja yksi viinibaarin omistajista, Sebastian Siimeslahti, ei todellakaan tyytynyt vain täyttelemään laseja. Hän teki työtään harvinaisen läsnäolevasti, lämpimästi ja eloisasti.

City-lehdessä viinihörhöksi tunnustautuva Siimeslahti osasi kertoa jokaisesta viinistä kaiken suurin piirtein rypäleet kasvattaneen perheen koiran lempinimeä myöten. Siimeslahti on myös niitä ihmisiä, joille voi sanoa ”yllätä mut”. Et saa vastaukseksi tympääntynyttä hymähdystä. Sinulle ei myöskään takuulla ehdotella ”tätä kivaa ja helppoa Jacob´s Creekiä”.

Maistelimme illan aikana niin luonteikkaita Pinot Noireja ja Sauvignon Blanceja, että olimme puulla päähän lyötyjä. Voiko Sauvingnon Blanc maistua ja tuoksua myös tältä? Missä on uuden maailman parfyyminen hedelmäisyys, joka nostaa joidenkin niskakarvat pystyyn, koska viini tuoksuu käyneelle persikalle? Kuten Sivumaun Janikin sanoo: Kaikki kolme viiniä jyräsivät, perkele!

Kiinnostavan viinivalikoiman lisäksi tarjolla on esimerkiksi hyviä siidereitä. Kumosimme Emmin kanssa pullollisen suodattamatonta ranskalaista omenasiideriä, joka oli samaan aikaan raikas ja aidon omenainen.

BasBas viinibaari arvostelu

BasBas & Staff Wine Bar

Pyysimme myös kokkia yllättämään meidät. Eteemme kannettiin keittiön valitsemia annoksia päivän listalta, kunnes olimme kylläisiä.

BasBasin viinibaarin ruoka on yksinkertaista, mutta jokainen raaka-aine on viritetty huippuunsa ja makuyhdistelmät mietitty tarkoin. Aloitimme aterian tartarilla, joka oli täydellisen raikas, sopivan kokoiseksi jauhettu ja riittävästi maustettu. Kun eteemme tuotiin mozzarellapallo, sardellia ja yrttiöljyä, alkoi äimistynyt huokailu. Niin yksinkertaista ja niin hyvää, että kyynel tuppasi silmään. Juusto oli kimmoisaa ja tiivistä, kaukana tehtaan hihnalta putkahtavista kumimaisen sileistä mozzarellapalloista.

Mieleeni jäi myös hienosti kypsennetty naudankieli sekä paahdetulla maa-artisokalla ja pähkinöillä höystetty salaatti. Sen kastike oli minun makuuni, siis rohkean etikkainen ja voimakas. Listalla ei ollut geelipisaroita, vaahtoa tai kovin eksoottisia raaka-aineita. Ravintola ei piiloudu piperryksen taakse, vaan osoittaa, että kaikkein yksinkertaisimmat annokset erottelevat jyvät akanoista. Voit tarjota asiakkaalle bulkkimozzarellaa turvallisesti tomaatin tai basilikan kera, tai voit olla rohkea ja tiristää jokaisesta raaka-aineista esiin parhaat puolet.

BasBas & Staff Wine Bar
BasBas viinibaari arvostelu ruoka

basbas_viinibaari_pavut

Tässä vaiheessa iltaa kamera alkoi jo heilua. Halusin päästää vaihteen vapaalle, ja annosten kuvaamisen sijaan keskityin nauttimaan BasBas & Staff Wine Barin tunnelmasta. Illan päätteeksi koimme vielä kaksi iloista yllätystä. Ensinnäkin, viiden hengen ruoat ja juomat tippeineen maksoivat noin 200 euroa. Söimme todella monta annosta ja minäkin tinttasin ison siiderin lisäksi viinilasillisen. Ruokani ja juomani maksoivat silti vain noin 40 euroa. Mahtava hinta-laatusuhde.

Lisäksi huomiointi jatkui vielä laskun maksamisen jälkeen. Sebastian tuli hyvästelemään seurueemme, ja vaihdoimmepa halauksetkin. Siis kelatkaa nyt: joku HALAA asiakasta Suomessa ja vielä Helsingissä – eikä se tuntunut pätkääkään falskilta.

Puhuimme ruoasta, viineistä ja tunnelmasta koko paluumatkan hotellille. Kaikki epäilivät, olimmeko oikeasti marraskuisessa Suomessa. Tällaista palvelua ei saa tässä maassa edes yhdessä paikassa kymmenestä.

Jos minun pitäisi valita lempiravintolatyyppini, se olisi BasBasin viinibaarin kaltainen paikka. Konstailematon bistro, jonka särmikkyys ei kuitenkaan tarkoita muka-cahrmikasta tympeyttä. Unelmapaikassani työntekijät ovat aidosti liekeissä ruoasta ja viineistä. Siellä on ihanaa ihan vain katsella, kun yksi tuoksuttelee viinejä, toinen silppuaa sipulia ja kolmas juttelee asiakkaiden kanssa.

Olen vaahdonnut BasBasista nyt kaksi viikkoa kotosalla. Arvatkaa harmittaako, kun en aikoinaan mennyt paikan avajaisiin, vaikka sain kutsun. Haluan tänne pian uudelleen Villen kanssa. Ihan vain nuokkumaan tuohon tiskille, maistelemaan eteemme tulevia yllätysannoksia ja katselemaan Sebastianin paloa.

Vau.

Värikästä arkiruokaa: pestomuusi, lohimedaljongit ja tuoretomaattikastike

joulukuu 2, 2016 by Savusuolaa

Olen nyt pyhästi päättänyt, että yritän syödä enemmän kotimaista perunaa. Timjamilla ja fetalla maustetut perunaviipaleet onnistuivat hyvin, ja päätin tuunata seuraavaksi arkista perunamuusia.

Vaikea suhteeni perunaan johtuu kouluruokaloiden kumiperunoista ja siitä, etten ole viitsinyt opetella hyödyntämään perunaa kovin kekseliäästi. Tajusin, miten naurettavaa on se, että pyöräytän kyllä kurpitsasta ja bataatista yhtä sun toista, mutta perunasta en muka keksi muuta kuin keitetyt ja paistetut potut tai muusin.

Tein eilen ruoan, joka on varmaan aika yleinen monessa suomalaisperheessä: perunamuusia, lohta ja kastiketta. En kuitenkaan maustanut muusia voilla ja tehnyt kalan kaveriksi iänikuista kermaviilikastiketta. Maisema on ihan tarpeeksi harmaanbeige, joten halusin lautaselle värejä. Pesto ja basilika maustoivat muusin, ja kalaa mehusti helppo ja nopea tomaattikastike, joka ei vaadi edes kypsennystä – vain blenderin tai sauvasekoittimen.

pestomuusi lohimedaljongit helppo tuoretomaattikastike ohje
Sain kastikkeeseen idean uudesta Ville Haapasalon Makujen matka – Georgia  -ruoka- ja matkakirjasta. Kirjassa on esimerkiksi miedon ja tulisen georgialaisen tomaattikastikkeen reseptit.

Otin innoitusta Villen miedon soosin reseptistä, johon tulee tomaatin lisäksi makeaa paprikaa ja fenkolinsiemeniä. En kuitenkaan kypsentänyt kastiketta, sillä ideana oli tehdä jotain, jonka kiireinen ja väsynyt ihminen jaksaa tehdä nopeasti töiden jälkeen. Korvasin myös reseptissä käytetyn korianterin basilikalla, sillä se sopii mielestäni fenkolin makeanraikkaaseen aromiin. Jos kastiketta jää yli, sen voi käyttää mainiosti pizzassa, tortilloissa tai nachojen dippinä.

Lohimedaljonkien sijaan voit ostaa palan lohifilettä, sillä se on yleensä halvempaa. Epävarma kokki voi kypsentää kalan uunissa, mutta paistaminenkaan ei ole vaikeaa. Rohkaistu paistamaan kala todella kuumalla pannulla äläkä sörki sitä paistamisen aikana lastalla. Kala kannattaa paistaa öljyn ja voin seoksessa. Öljy ei pala yhtä helposti kuin voi, mutta voi antaa kalan pintaan kauniin värin.

Pestomuusi (6 reilua annosta):

1,5 kiloa jauhoista perunaa, esimerkiksi Rosamundaa
4 desiä maitoa
2 ruokalusikallista pestoa
1 teelusikallinen voita
kourallinen tuoretta basilikaa
suolaa

Annoksen koristeluun:

tuoretta basilikaa
parmesaanilastuja

1. Kuori perunat ja poista mustat kohdat veitsen kärjellä. Lohko perunat tasaisen kokoisiksi paloiksi. Pane perunalohkot kattilaan ja kaada joukkoon niin paljon vettä, että perunat peittyvät. Voit sekoittaa veteen pienen ripauksen suolaa, mutta älä liioittele, sillä pesto on erittäin suolaista.

2. Keitä perunalohkoja, kunnes ne ovat täysin pehmeitä. Tässä kestää kattilan ja perunalohkojen koosta riippuen 2030 minuuttia. Kaada vesi pois kattilasta ja lämmitä maito kädenlämpöiseksi.

3. Survo perunalohkot muusisurvimella ja kaada lämmin maito joukkoon pienissä erissä. Kun muusi on tasaista, mausta se pestolla, voilla, tuoreella basilikalla ja suolalla. Lisää suola viimeiseksi ja maistele muusia, sillä pestossa on paljon suolaa. Koristele annos parmesaanilastuilla ja basilikalla.

Tuoretomaattikastike (6 annosta):

1 tölkki laadukasta tomaattimurskaa, esimerkiksi Muttia
1 pieni/puolikas suippopaprika
24 valkosipulinkynttä
1 teelusikallinen jauhettuja fenkolinsiemeniä
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
1 ruokalusikallinen oliiviöljyä
suolaa
sokeria
mustapippuria

1. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Pese paprika hyvin, poista kanta ja siemenet ja leikkaa paprika pieniksi kuutioiksi.

2. Pane kaikki ainekset kattilaan ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Voit soseuttaa kastikkeen myös tehosekoittimessa.

3. Anna kastikkeen maustua viileässä puolisen tuntia ja tarjoile ruoan lisukkeena.

Lohimedaljongit:

1 lohimedaljonki tai 150 grammaa lohifilettä per syöjä
voita ja öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria

1. Pyyhi kala kuivaksi talouspaperilla. Jos käytät lohifilettä, leikkaa se noin 150 gramman annospaloiksi.

2. Kuumenna pannu kuumaksi. Säädä liesi keskilämpöä kuumemmaksi, sillä kalan paistaminen onnistuu parhaiten todella kuumalla pannulla. Lorauta pannulle reilusti öljyä ja iso nokare suolaista voita.

3. Pane medaljongit/kalanpalat kuumalle pannulle. Jos käytät filettä, aseta palat pannulle nahkapuoli alaspäin. Paista kalaa sen paksuudesta riippuen 34 minuuttia. Älä irrottele kalaa paiston aikana pannusta lastalla, vaan anna sen kypsyä rauhassa. Voit kääntää kalan, kun pinnan kirkkaanoranssi väri alkaa vaalentua ja puolet kalanpalasta on sivusta katsoen kypsentynyt.

4. Käännä kala ja paista paloja toiselta puolelta noin 2 minuuttia. Lohi saa jäädä keskeltä hieman pehmeäksi.

pestomuusi helppo tomaattikastike lohimedaljongit resepti

pestomuusi tuoretomaattikastike paistettu lohi ohje

Lupaan nyt pyhästi ja julkisesti valvovien silmienne alla, että syön kotimaista perunaa ainakin kerran viikossa. Kuoriminen ja kypsentäminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa kuin riisin, saati sitten pastan keittäminen. Tunnen itseni idiootiksi, jos vongun ihmisiä syömään ekologista lähiruokaa, mutta syön itse suomalaista perunaa hävettävän vähän.

Pitäisi muistaa ohje, jonka kirjoitin juuri erään lehden ruokajuttuun. Jos kasvisruoka ei maistu hyvältä, vika on yleensä kokissa, ei raaka-aineissa. Peruna olkoon siis minulle jatkossa lehtikaali ja bataatti.

Nääs-heimo Stadissa vol. 1: illallinen Shelterissä, unet Radisson Blu Seasidessa

marraskuu 30, 2016 by Savusuolaa

(*Illallinen Shelterissä ja yöpyminen ja ateriat hotellissa olivat ilmaisia)

Arki rauhoittui vihdoinkin ja ehdin turista teille parin viikon takaisesta tripistäni. Kävin kuulkaas melkein ulkomailla, Hesoissa. Itse asiassa kyseessä oli seuramatka, jonka teimme Tampere Food Clubin bloggaajien kanssa. Meidät kutsuttiin illalliselle Kanavarannan tulokkaaseen Shelteriin, jota isännöi Suomen Top Chef 2012 Teemu Laurell. Teemu kokkasi kesällä minulle, Emmille ja Annalle sen verran hyvät pöperöt Valion katuruokakiertueella, että lähdimme reissuun uteliaina.

Majoituimme Radisson Blu Seasideen, jonka markkinoidaan sijaitsevan urbaanin satamamiljöön sykkeessä. Ympäristö on karulla tavalla kaunis, ja myös sisustuksessa on tavoiteltu samaa merellisyyden ja industrial-tyylin yhdistelyä. Kiinnitin huomiota vastaanottoaulan korkeuteen, jota ilmavat metallihyllyt ja köydet korostivat. Alakerrassa sijaitsevat myös hotellin drinkkibaari Ro-Ro ja ravintola Gimis, jossa tarjoillaan myös aamiainen.

Radisson Blu Seaside Helsinki arvostelu
Radisson Blu Seaside Helsinki arvostelu
Radisson Blu Seaside Helsinki arvostelu
Radisson Blu Seaside Helsinki arvostelu

Toisaalta pidin aulan avaruudesta, mutta kaipaisin tilaan myös intiimejä nurkkia. Gimiksen puolelta niitä on helpompi löytää, mutta vastaanottoaulan puoli on niin avara, että drinkille istahtaja kokee olevansa framilla. Kirkas valaistus vielä korostaa vaikutelmaa.

Jostain syystä minä sain parvellisen ja parvekkeellisen sviitin, vaikka muut majoitettiin tavallisiin huoneisiin. Kattokaa kummää oon aivan hel-vetin tärkee ihminen. Ajatukseni ovat niin korkealentoisia, että tavallisessa hotellihuoneessahan tulisi katto vastaan.

Sviitti oli siis tavallaan kaksikerroksinen. Alakerrassa oli pieni olohuone työpöytineen ja sohvineen sekä kylppäri. Yläkerta oli avoin parvi, jonne noustiin kapeita metallisia kierreportaita pitkin. Näkymät merelle olivat komeat monta metriä korkeista ikkunoista. Tosin sää oli niin kurja, etten päässyt juurikaan nauttimaan maisemista.

Radisson Blu Helsinki sviitti
Radisson Blu Seaside Helsinki sviitti
radisson_blu_seaside_huone3

Sviitin pieniin ylellisyyksiin kuuluivat kylpytakki, tohvelit ja kapselikeitin. Tosin se vähän harmitti, kun kylpytakin saumasta törrötti joku lanka, eikä huoneeseen oltu hommattu harpunsoittajaa ja viikunalajitelmaa. No ei vaide. Hotellihuone oli todella mukava. Ilmastointi toimi hyvin, kurkku ei kuivunut yöllä, säilytystilaa oli mukavasti ja huoneessa oli tilaa oleskella.

Ennen Shelteriin lähtöä hotelli tarjosi meille Ro-Ron drinkit ja maistiaisia ravintolan keittiöstä. Drinkeissä oli rohkeasti inkivääriä ja ne olivat kaikkien mieleen. Suolapaloista suosikkini oli kulibjaka-tyylinen lohipiirakka. Se tarjoillaan normaalisti lihaliemen kera, ja annos kuulostaa juuri sellaiselta lohturuoalta, joka saa sydämeni läpättämään. Piirakka oli ihanan suolainen, rasvainen ja kuohkea. Myös paahdetut juurekset ja pehmeäksi kypsennetty lohi katosivat lautasilta sutjakkaasti.

Sen sijaan lisukkeena tarjottu kukkakaalipyre huusi kaikkien mielestä suolaa. Keittiön mukaan pyre on tarkoituksella suolaton, koska se tarjoillaan normaalisti suolaisen liha-annoksen kanssa. Tästä huolimatta olisin kaivannut pyreeseen suolaista voita, joka olisi korostanut kukkakaalin makeutta, ei hukuttanut sitä.

Radisson Blu drinkkibaari Ro-Ro arvostelu
Radisson Blu Seaside ravintola Gimis arvostelu

radisson_blu_seaside_miljoo4

Tsekatkaas muuten, kuinka täydellisesti Minkan kynsilakka mätsäsi sekä daamin kännykkään että drinkkiin. Minkan kynnet mätsäävät aina ruokaan, en tajua. Mutta se on hyvä juttu, koska käsimallit ovat kuulemma olennaisia ruokakuvissa. Tiedättehän ne otokset, joissa täydellisesti manikyroitu käsi hamuaa puista kauhaa pellavaliinalta? Minka saa tästä lähtien olla aina käsimallini, niin tämänkin blogin taso nousee.

Alkupalojen jälkeen suuntasimme Shelteriin. Se oli tosin helpommin sanottu kuin tehty. En jaksa selittää koko episodia, mutta ihan vinkkinä: taksitolpalle ei saa tilata taksia. Tolpalta saa napata taksin vain, jos auto on pysähtynyt siihen valmiiksi, mutta et voi pirauttaa, että laitatteko auton tähän tolpalle. Tässä asiakaspalvelun kuningaskunnassa säännöstä ei tietenkään kerrottu, kun pommitimme taksikeskusta.

Pääsimme lopulta Shelteriin, jossa Teemu oli itse ottamassa meitä vastaan. Maistelimme alkumaljoina Eduardo Miroglion vuoden 2015 Blac de Blac -kuoharia. Tämä bulgarialainen kuohuviini on valmistettu samppanjamenetelmällä. Maku ja tuoksu olivat hätkähdyttävän paahteiset ja samppanjamaiset. Käsitykseni bulgarialaisten viininvalmistustaidoista nousi heti monta pykälää. Todella hyvä viini.

Alkupalaksi söimme Huttulan kukosta tehdyn terriinin. Se tarjottiin linnunmaksamoussen, hillotun rusinan ja saksanpähkinän kera. Annos yllätti, koska Shelterin merimieshenkinen ja nuorekas miljöö viritti odotukseni bistrosuuntaan. Annos oli kuitenkin ehtaa fine diningia. En pidä kauheasti linnunmaksasta, mutta tässä annoksessa se toimi. Maksamoussea oli maltillisesti ja se oli täyteläisen makeansuolaista, ei vastenmielisen rasvaista. Suolainen, makea, pehmeä ja rapea löivät annoksessa hyvin kättä. Paahteinen kuohuviini, ruskistettu voi ja mallasleipä sopivat kokonaisuuteen täydellisesti. Tuore kirveli toi värimaailmaan piristystä ja sopi makuihin hienosti.

 

Ravintola Shelter arvostelu

Pääruoaksi tarjottiin paahdettua sinipallasta, punajuurta, savustettua smetanaa ja katajanmarjalla maustettua voi-valkoviinikastiketta. Tämä annos aiheutti pöydässämme eniten debattia. Santerin mielestä kala oli liian kypsää, osa taas ihasteli sen suussasulavaa rakennetta. Minä pidin kalan pehmeydestä, mutta rapsakampi kuori ei olisi ollut pahitteeksi.

Punajuuren ja savustetun smetanan yhdistelmä oli toimiva, ja punajuuressa oli sopivasti pureksittavaa. Kokonaisuutena annos oli kuitenkin aika pelkistetty. Koska söimme vain kolme ruokalajia, olisin kaivannut pääruokaan enemmän kokoa ja ihan rehellistä rasvaa ja hiilareita, siis tuota savuisen pehmeää punajuurilisuketta. Annoksen kanssa tarjottu australialainen Ebner & Ebenauer Gruner Veltiner 2015 sen sijaan oli oivallinen viini, mineraalinen ja napakka.

Ravintola Shelter arvostelu

Päätimme aterian kurpitsakakkuun, joka tarjottiin kurpitsansiemenjäätelön, kurpitsakreemin ja lakulla maustetun kinuskin kanssa. Annos oli aika vaatimattoman näköinen, ja suuri lautanen korosti vaikutelmaa. Annoksesta tuli mieleeni viime talvena Dabbalissa syömäni jälkiruoka, jossa oli myös makea kakku, jäätelöä, lakua ja toffeeta.

Tällä kertaa Dabbal vei voiton Shelterin annoksesta. Jälkiruoka oli mukava pikkumakea, mutta ei sen enempää. Komponenttien eteen oli nähty vaivaa, mutta makumaailma oli liian tasainen ja annos kaipasi värejä. Myös jokin raikas tai hapan elementti olisi tuonut annokseen kaivattua särmää.

Ravintola Shelter arvostelu

En tiedä, mistä olen saanut sen mielikuvan, että Shelter olisi hiukan krouvimpi paikka. Ehkä ympäristö virittää mielen sille taajuudelle. Baaritiskin valtava Shelter-logo on aika yökerhomainen, ja sisustuksessa on kitschahtavaa merimiesromantiikkaa, mustaa ja kultaa. Annokset taas toivat mieleeni vaaleat skandinaaviravintolat.

Menu on kalapainotteinen, ja suomalaisuutta on muissakin raaka-aineissa: poroa, kuhaa ja siikaa. Kolmen ruokalajin menu maksaa 43 euroa, ja miljöö sai minut odottamaan isompia ja rouheampia annoksia. Shelterin keittiössä on selvästi kovaa osaamista, mutta vielä tämän käynnin jälkeen minulle ei hahmottunut, mikä ravintolan filosofia on. Onko se fine dining, pohjoismaiset maut vai merimieshenkinen lohturuoka, jota voi nautiskella suojapaikassa myrskyn raivotessa ulkona.

Käväisimme vielä omakustanteisilla drinkeillä yläkerran drinkkibaari Rustyssa. Sitä pyörittää Liberty or Deathin takana oleva Son of a Punch -yritys. Cocktailit valmistetaan käsityönä aidoista hedelmistä ja tuoreista yrteistä. Drinkit maksoivat noin 12 euroa, mutta olivat hintansa arvoiset. Ainoastaan Emmin toivoma hapan drinksu oli kovin laimea.


shelter_miljoo2
shelter_miljoo3
shelter_miljoo5
Shelter Rusty arvostelu

Jatkoimme iltaa vielä ylistetyn BasBasin viinibaariin. Tämä ex-tempore -kokemus oli niin mahtava, että kirjoitan siitä oman postauksensa. Mutta nyt hyppäämme pikakelauksella keskiyöhön ja takaisin hotelliin. Janica nukkui krooh pyyh, kävi suihkussa, avasi oven tiks auki ja meni aamupalalle.

Radisson Blu -ketju mainostaa aamiaistaan super breakfastina, joka maksaa yli 20 euroa. Testasin Radisson Blu Tammerin super breakfastin, joka ei vielä alkusyksyllä ollut kovinkaan super. Sen sijaan Seasiden aamiaisbuffet yllätti positiivisesti. Tarjolla oli paljon hyviä leipiä, pannukakkuja, smoothieita, hedelmiä ja leikkeleitä. Kokin paikan päällä paistamia omeletteja kaipasin täälläkin, mutta aamiaisesta jäi tyytyväinen olo. Hedelmäsalaatti oli tuoretta, eikä buffassa ollut iänikuista pakastemarjoista sulatettua vetistä marjaseosta.

Radisson Blu Seaside aamupala aamiainen
Radisson Blu Seaside aamupala arvostelu

Loppufiilikset Shelteristä olivat siis hieman sekavat. Minun pitäisi käydä täällä vielä ainakin kerran, jotta saisin paremman kuvan keittiön linjasta. Alkupala ja kuohuviini olivat huikeat, niin kulunut kuin sana onkin. Pääruoka ja jälkiruoka olivat varmoja, mutta persoonattomampia. Ehkä ravintola hakee vielä omaa juttuaan, sillä Shelter avasi ovensa elokuussa.

Radisson Blu Seaside kohosi bulkkiketjujen yläpuolelle. Kaipaisin aulaan muutamaa rauhoittumissoppea ja ottaisin räikeän kuntosalimainoksen pois ulko-ovelta. Drinkit, suolapalat ja aamiainen olivat kuitenkin paljon parempia kuin odotin. Egoni kiittää myös sviitistä ja maisemaikkunoista.

Kannattaa lukea Nyt-liitteen arvio Shelteristä sekä Sivumaun, Kipparin morsiamen ja Mansen muijien postaukset, niin saatte kattavan katsauksen ravintolasta. Kaikki ovat taas kiinnittäneet huomiota hieman eri asioihin. Minka esimerkiksi huomasi, että pääruokana tarjottu sinipallas on Kalaoppaassa vältettävien ja harkittavien listalla.

Ensi jaksossa kurkistammekin sitten BasBasin hämyiseen viinibaariin. To be continued! Nääs nääs nääs!

Stressi is a bitch – 5 vinkkiä kiireen ja ylikierrosten selättämiseen

marraskuu 23, 2016 by Savusuolaa

Huhhahhei mikä viikko. Lähdemme huomenna minilomalle Tukholmaan, ja pidennetyn viikonlopun vuoksi olen joutunut rutistamaan työt kasaan ennätysajassa. Osaan nykyään hallita stressiäni paljon paremmin kuin opiskeluaikoina, mutta nyt väänsin sellaisen kasan töitä, että muistin taas, miltä tuntuu olla todella väsynyt, pahantuulinen ja ylikierroksilla.

Stressinhallintataidot ja kyky aikatauluttaa arkensa järkevästi ovat freelancerin ja yrittäjän elinehtoja. Työn vapaus on myös sen ansa. En aina hahmota, mikä on sopiva määrä työtä per päivä, ja jään viilamaan naurettavan pieniä yksityiskohtia. Jos voisin verrata työskentelyäni työkavereihin, tajuaisin paremmin, millainen on normaali työpäivä, entä rento tai hyperkiireinen.

kone

Vaikka minulla on edelleen paha taipumus liikaan kunnianhimoon ja stressaamiseen, olen ottanut suuren harppauksen eteenpäin vain parissa vuodessa. Tänään, kun sydämeni hakkasi suljettuani tietokoneen, tajusin, että niin, joskus oli sellainenkin aika, jolloin olin päivittäin tässä tilassa. Se johtui osittain silloisten töideni luonteesta, mutta myös omista valinnoistani ja reagointitavastani.

Tuntuu mahtavalta huomata, että olen jo 33-vuotiaana oppinut, ettei pulssin kuulu hakata työpäivän jälkeen kahtasataa, ja rutistuskausien jälkeen pitää levätä. Valitettavasti kaikki eivät opi sitä milloinkaan, ja lopputulos voi olla aika surullinen. Päätin jakaa nyt omia stressin- ja arjenhallintaan liittyviä vinkkejäni. Ne ovat auttaneet minua vähentämään kuormitustani ja pääsemään nopeammin lepotilaan.

1. Suunnittele työsi

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, oikeasti. Tämän simppelin asian oivaltaminen on auttanut minua hurjasti esimerkiksi lehtijuttujen kirjoittamisessa.

Yritän orientoitua seuraavan päivän aiheisiin jo edellisenä päivänä. Tämän voi tehdä hyvin kevyestikin. Mietiskelen aihetta vähän ja surffaan netissä etsimässä siitä tietoa samalla, kun hörpin vaikka teetä. Seuraavana aamuna käyn jutun sisällön ja rakenteen mielessäni läpi, kun vien koiran aamulenkille. Lopulta itse kirjoittaminen tuntuu helpolta. Sen kuin vain panen paperille asiat, jotka olen muhistellut ja jäsennellyt mielessäni valmiiksi.

Jos työ on jatkuvaa spontaania reagointia ennakoimattomiin asioihin, suunnittelu on vaikeaa. Kannattaa kuitenkin suunnitelle edes niitä asioita, joihin voit vaikuttaa. Jos työ on hektistä ja hetkessä elävää, viikon muut velvoitteet ja tapahtumat on hyvä käydä mielessään läpi. Tyyliin kauppapäivät, harrastukset ja sovitut menot. Työn spontaaniutta sietää paremmin, kun arjen raamit ovat selvät.

2. Hyväksy stressipiikit ja kiirekaudet

Joskus on kiire, joskus väsyttää, ahdistaa ja sydän hakkaa. Hieman paradoksaalisesti juuri kiireen hyväksyminen on auttanut minua sietämään sitä. Ennen menin paniikkiin aina, kun kalenterini alkoi täyttyä. Apua, ehdinkö, jaksanko, saanks mää burn outin, kaikki kaatuu päälle.

Yhtä tärkeää kuin ein sanominen minulle on ollut oppia hyväksymään se, että elämä on joskus tällaista. Stressistä ei kannata tehdä yhtä uutta stressinaihetta. Se laukeaa, kun rutistus on ohi.

Kiireen ja stressin pakoilu aiheutti minulle ennen oikeastaan enemmän ahdistusta kuin se, että kohtaan hektiset kaudet ikävinä, mutta luonnollisina asioina. Taistelen niiden läpi ja urakan jälkeen lepään itseni vahvaksi.

Minua lohduttaa myös se, etten todellakaan ole maailman ainoa ihminen, jolla on välillä helvetillinen kiire. Loppuvuosi tuntuu olevan hektistä aikaa yhdelle jos toiselle. Esimerkiksi WTD-Nata, Tämän kylän homopoika -Eino ja Tyyliä metsästämässä -Veera ovat sivunneet tuoreissa bloggauksissaan kiirettään. Stressi on helpompi hyväksyä, kun tajuaa, että se kuuluu elämään ja etenkin tähän elämänvaiheeseen, aikuisuuteen.

stressinhallintakeinot

3. Älä ajattele tekemistä, vaan tee

Stressin pelkäämisen lisäksi tekemättömien töiden murehtiminen uuvutti minua ennen. En osannut erottaa toisistaan töiden suunnittelua ja loputonta vatvomista.

Kun suunnittelen, asetan itselleni aikarajan ja tavoitteen. Tyyliin ”nyt annan itselleni puoli tuntia aikaa suunnitella juttua” tai ”mietin artikkelin rakenteen valmiiksi tämän koiralenkin aikana”. Käytän ajan tehokkaasti ja yritän saada aikaan sen, mihin pyrin.

Vatvominen taas on epämääräistä työajatuksissa vellomista ja voivottelua. Sellaista päänsisäistä ulinaa, että voi voi kun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja vielä tuotakin. Voivottelu ei kuitenkaan tähtää mihinkään tavoitteeseen tai tuota mitään järkevää.

Nykyään yritän voivotella vähemmän ja tehdä enemmän. Yritän pitää työtä koskevat ajatukseni tavoitteellisina ja vaientaa päänsisäisen rutinani. Kun olen päässyt tavoitteeseeni eli juttu on suunniteltu, kirjoitettu ja palautettu, lopetan kyseisen keissin märehdinnän. Tyhjennän mieleni, ajattelen jotain ihan muuta ja siirryn seuraavaan työtehtävään.
stressinhallintavinkit

4. Katkaise stressi tietoisesti ja konkreettisesti

Kun käyn ylikierroksilla, rauhoitun vasta, kun kirjaimellisesti revin itseni kierteestä irti. Minulle sopivia stressinkatkaisukeinoja ovat liikunta, kokkailu, ihmisten tapaaminen ja maiseman vaihtaminen. Vaihtelen keinoja aina sen mukaan, kaipaanko rauhoittavaa vai piristävää breikkiä.

Eilen tarvitsin höyryjenpäästelyä. Pidin pitkän työpäiväni välissä pari liikuntataukoa, joiden aikana hain lapsen kävellen tarhasta ja kävin juoksulenkillä. Tänään olin tosi väsynyt ja halusin levätä. Kun sain viimeiset tekstit naputeltua, palkitsin itseni hiljaisella pilates-tunnilla. Tänä iltana katson televisiosta jotain tarpeeksi kevyttä, joka ei uuvuta, innosta tai ärsytä liikaa. En lue englanninkielistä tietokirjaa enkä käy roikkumassa provosoivissa blogeissa.

Sterssinkatkaisukeino voi olla mikä tahansa. Tärkeintä on se, että sinulla on joku kikka, joka tyhjentää pääsi ja rauhoittaa kroppasi. Edellä mainitsemani töiden voivottelu jää helposti riivaamaan mieltä, vaikka päättäisin, että nyt olen vapaalla. Saan märehtimisen loppumaan vain tekemällä jotain sellaista, joka pakottaa minut kiinnittämään huomioni muihin asioihin.

amerikkalaistyylinen kannellinen luumupiirakka ohje

5. Hyväksy keskeneräisyys ja tyydy ok-suoritukseen

Minun tekisi mieli naputtaa ainakin kymmenen stressinhallintavinkkiä. Tekisi kuulkaa mieli kaivaa tähän kaiken maailman tutkimuksia (joita kukaan teistä ei jaksaisi lukea, mutta voisinpahan huudella ympäri kyliä, että mun blogi ei oo pinnallinen, mää teen journalistista taustatyötä). Tekisi mieli ristiinlinkkailla, SEO:ttaa, viilata kuvia ja tsekata teksti typojen varalta kymmenen kertaa.

Mutta enpäs tee mitään noista.

Tämä bloggaus nyt on tällainen. Se ei ole maailman kattavin, raflaavin, hauskin tai iskevin. Se on kuitenkin ihan ok. Se on se, mihin minusta tänään oli. Sain kuitenkin jotain aikaan tännekin.

Vajavaisuuteni hyväksyminen on ollut minulle aivan helvetin vaikeaa. En edes kehtaa kertoa, millaisia tuplatsekkauksen hätävarmisteluja olen elämäni aikana tehnyt, koska olen kammonnut niin paljon virheitä ja keskinkertaisuutta.

Nyt minun on pakko hyväksyä se, että jos haluan työskennellä sellaisella tahdilla, että saan voita leivän päälle, en voi olla aina täydellinen. Muutamista jutuistani tulee nettihittejä. Suurin osa on sellaista perushyvää ja perusviihdyttävää kamaa. Muutamat ärsyttävät ihmisiä. He nauravat hölmöille kielikukkasille tai ajatuskömmähdyksille, joita tekstiini on jäänyt.

Luojan kiitos en kuitenkaan ole aivokirurgi tai siltainsinööri. Minun mokani eivät voi tappaa ihmisiä tai aiheuttaa onnettomuuksia. Ja niissäkin töissä, joissa tämä riski on, sen kanssa pitää voida elää. Hyväksyä se, että joskus tsekkauksen tsekkauksetkin pettävät.

Jotta tärkeät työt tulisi tehtyä mahdollisimman hyvin, energiaansa ei kannata tiristää 100-prosenttisesti kaikkeen. Jotkut hommat voi hoitaa autopilotilla ja tyytyä siihen, että lopputulos on ihan kiva. Niin kuin  tämä bloggaus. Joka loppuu nyt. Koska Lempisushin valtava nigiri-lajitelma. Koska minä huomenna juna ja sitten minä laiva ja minä skumppa ja Muumit ja Tukholma.

Mårå!

baarikierros_naughty_burger_skumppa

Uunissa paahdetut timjami-fetaperunat

marraskuu 21, 2016 by Savusuolaa

En ole koskaan erityisemmin välittänyt perunasta. Lapsuudessani peruna oli lähes ainoa lisukevaihtoehto, ja pasta ja riisi olivat jotakin eksoottisempaa ja harvinaisempaa. Kuulun myös kumiperunoiden traumatisoimaan sukupolveen. Kiinteiden kuoriperunoiden sijaan meille tarjottiin koulussa valmiiksi kuoruttuja, ylikypsiä ja mauttomia perunoita. Pastapäivät tuntuivat juhlalta, ja kun muutin kotoa pois, en keittänyt koskaan perunoita.

Ystäväni Susanne opiskelee avoimessa yliopistossa ravitsemustiedettä, ja se on selvästi vaikuttanut pöytäkeskusteluihimme. Pöydän toiselta puolelta tulee kuin tykin suusta tiukkaa faktaa siitä, kuinka paljon vitamiineja ja hivenaineita ateria sisältää.

Hätkähdin, kun Susanne kertoi, että perunan kulutus on laskenut Suomessa räjähdysmäisesti, vaikka peruna on paljon ravinteikkaampi lisuke kuin pasta tai riisi. Perunasta saa kaiken ilon irti, kun sen syö kuorineen. Huomattava osa perunan kuidusta ja ravintoaineista on nimittäin kuoressa. Minun mielestäni paahtunut kuori on myös potun herkullisin osa.

Yritän nyt ryhdistäytyä ja petrata perunansyöntiäni. Se on kuitenkin kotimainen ja todella halpa raaka-aine. Tulen tuskin koskaan keittelemään perunoita jauhelihakastikkeen kylkeen, mutta erilaiset paahdetut ja marinoidut perunalisukkeet kiinnostavat minua.

paahdetut timjami-fetaperunat ohje

Kaveriperhe kävi eilen luonamme illallisella. Teimme lasten tuttuja suosikkeja eli lihapullia, mutta halusimme liha-peruna-ateriaan välimerellistä henkeä. Peurasta tehdyt lihapullat saivat mausteekseen runsaasti rosmariinia, luomunaudasta pyöritellyt taas oliivia ja aurinkokuivattua tomaattia. Myös falafelit ja muut mausteiset kasvispyörykät- ja pihvit sopivat hyvin tämän perunavuoan frendiksi.

Lisukkeeksi tein kuorineen uunissa paahdettuja perunalohkoja, jotka maustoin timjamilla ja fetajuustolla. Ei kun sori sillä kreikkalaistyylisellä, täysrasvaisella salaattijuustotuotteella.

Pari vuoallista perunoita katosi alta aikayksikön, vaikka alkupaloja ja lihapulliakin oli paljon. Kannattaa siis tehdä rohkeasti iso annos. Perunoiden joukkoon voi panna myös oliiveja, ja fetan voi korvata halutessaan vuohenjuustolla.

Timjamilla ja fetalla maustettu perunavuoka (46 annosta yhteen suureen tai kahteen pienempään uunivuokaan):

1,5 kiloa kiinteitä perunoita
loraus oliiviöljyä
kourallinen tuoretta timjamia tai ruokalusikallinen kuivattua
200 grammaa fetajuustoa
2 desiä vettä
suolaa
mustapippuria

1. Pese ja harjaa perunat huolellisesti. Poista mustat kohdat veitsenkärjellä. Leikkaa perunoista ohuita, mutta napakoita siivuja. Leikkaa siivut vielä kahtia puolikuun muotoisiksi.

2. Levitä uunipellille leivinpaperiarkki ja lorauta sen päälle reilusti oliiviöljyä. Ripottele timjami ja muutama rouhaus suolaa pellille. Pyörittele perunaviipaleet huolellisesti timjamiöljyssä. Irrottele siivuja toisistaan, jotta mausteet leviävät tasaisesti kaikkiin viipaleisiin.

3. Aseta perunaviipaleet uunivuokaan peräkkäin. Pane viipaleen pyöreä puoli ylös ja tasainen puoli vuoan pohjaa vasten. Lämmitä uuni 200 asteeseen ja paahda perunoita ensin 20 minuuttia.

4. Laske lämpö tämän jälkeen 170 asteeseen. Ota vuoka hetkeksi pois uunista ja murustele feta perunoiden päälle. Lisää joukkoon tilkka vettä, etteivät perunat kuivu. Paahda perunoita matalalla lämmöllä vielä reilut puoli tuntia tai kunnes viipaleet ovat mukavan pehmeitä. Ripottele valmiin perunavuoan päälle mustapippuria ja lisää timjamia.

uunissa paahdetut timjamilla ja fetalla maustetut perunaviipaleet
uunissa paistetut fetalla ja timjamilla maustetut perunasiivut

Nyt minua suorastaan hävettää se, että syön perunaa niin vähän. Kauheat jorinat ja saarnat lähiruoasta, mutta pastaa ja riisiähän tuonne kattilaan aina sujahtaa. Pitäisi vain uskoa, että kumiperuna-ajat ovat kaukaista menneisyyttä, ja aika se ei koskaan palaa – ainakaan omaan keittiöömme.

Otankin kiittäen ja kumartaen vastaan kaikki herkulliset perunavinkit. Seuraavaksi ajattelin tuunata muusia. Onnistuisiko italialaisittain, vähän pestoa joukkoon mausteeksi ja koostumusta notkistamaan? Ja sen kanssa vaikka lohta ja tuoretomaattikastiketta ja ja ja ja ja….

Tämä orastava romanssi perunan kanssa näyttää kuulkaas aika kivalta.