Mustikkavispipuuro ja kardemummavaahto

elokuu 28, 2016 by Savusuolaa

Lapsuudesta tuttujen reseptien päivittäminen jatkuu. Viikko sitten maistoin kaverini baby showereissa ihanaa itse tehtyä puolukkavispipuuroa. Sitä syödessämme hämmästelimme, miksi tämän upean herkun arvoa ei ole ymmärretty. Vaaleanpunainen, kuohkea vispipuuro on äärettömän kaunis ja samettinen jälkiruoka. Se on yksi parhaita tapoja käyttää hankalana marjana pidettyä puolukkaa. Vispipuuro on helppo tehdä, ja sitä voi varioida loputtomasti marjoja, hedelmiä ja lisukkeita vaihtelemalla.

mustikkavispipuuro ja kardemummavaahto

Kekseliäästi tuunattu vispipuuro sopisi minkä tahansa suomalaisuuteen nojaavaan fine dining -ravintolan listalle. Tässä on ruoka, jonka voisi kohottaa kansalliseksi ylpeydenaiheeksi. Eihän pannacottakaan ole sen kummallisempaa kuin hyydytettyä kermaa, joten miksi emme rakasta vispipuuroamme yhtä intohimoisesti? Miksi se on ”vain” puuro?

Tein oman vispipuuroni mustikoista, joita jääkaapissa tuolloin oli. Mustikka ja kardemumma sopivat mielestäni jumalaisen hyvin yhteen, joten tein lisukkeeksi vaniljavaahtoa, jonka maustoin runsaalla kardemummalla. Kokonaisuudesta tuli ihana. Teki mieli vedellä sekä kaikki puuro että kardemummavaahto yhdeltä istumalta. Olen nyt niin vispipuuron ja mannahiutaleiden lumoissa, että teen tätä taatusti lisää useina erilaisina versioina.

Mustikkavispipuuro (46 annosta)

1 litra vettä
4 desiä mustikoita
1,5 desiä mannasuurimoita
0,7 desiä sokeria
1/3 teelusikallista suolaa

Kardemummavaahto:

2,5 desiä vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 teelusikallinen kardemummaa

1. Pane vesi ja mustikat suureen kattilaan. Keitä mustikoita 510 minuuttia. Kun marjat ovat pehmenneet, kaada mustikkamehu siivilän läpi toiseen kattilaan. Painele marjoja lusikalla siivilän pohjaa vasten, jotta saat hyödynnettyä mustikat mahdollisimman hyvin. Säästä halutessasi ylijäänyt marjasurvos ja käytä se esimerkiksi smoothiessa.

2. Kiehauta siivilöity marjamehu uudelleen. Kaada joukkoon mannasuurimot, sokeri ja suola ja vispaa koko ajan. Keitä puuroa sekoitellen noin 10 minuuttia. Ota puuro pois liedeltä ja anna jäähtyä.

3. Jos jäähtynyt puuro on kovin tiivistä tahnaa, voit notkistaa sitä vesi- tai maitotilkalla. Pieni maitotilkka myös vaalentaa puuron väriä kauniisti. Vatkaa puuroa sähkövatkaimella 1015 minuuttia, kunnes se on vaahtomaisen kuohkeaa.

4. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja mausta kardemummalla. Tarjoile viilentynyt mustikkavispipuuro vaahdon kera.

mustikkavispipuuro

mustikkavispipuuro

Ai että. Katsokaa nyt tätä asettelua, tätä kompositiota. Mää oon niin ruokabloggaaja, niin ruokabloggaaja. Kun tämän ihanuuden asettelee jälkiruokamaljaan, se vetää vertoja fiineille vanukkaille ja hyydykkeille. Ja siis minähän syön aina jälkiruokani korkeajalkaisesta lasista kukkien kera jazzia kuunnellen. Ehen tietenkään hivi jääkaapille keskellä yötä ja vetele mössöä suoraan kattilasta, kuka semmoista väittää?

Tuolta maljan takaa  kuvasta kurkkailee meikäläisen edesmennyt vaari. Taisi hänkin syödä marjavispipuuroa kerran jos toisenkin.

mustikkavispippuro ja kardemummavaahto

Tosin jos vaari näkisi säätämiseni kameran, keittiön kukkapuskasta revittyjen neilikoiden, kastikeroiskeiden ja sherrylasien kanssa, hän varmaan murahtaisi, että mitä helvettiä sää säärät. Syä likka puuros ja lopeta toi pyäriminen.

Alkaa muuten naapurit puhua, että se on kans ihme kekkeruusi se Ranteri.

Kreikkalainen jauheliha-kasvisvuoka

elokuu 25, 2016 by Savusuolaa

Yksi lama-ajan lapsuuden ikonisimmista ruoista oli jauheliha-perunalaatikko. Laatikkoon tuli tasan perunasiivuja, sipulia, jauhelihaa, paria perusmaustetta ja kuorrutteeksi juustoa ja korppujauhoja. Niin yksinkertaista ja niin mielettömän hyvää.

Koulussa puolestaan oli usein tarjolla merimiespihviä. Pataruokaa, jolla ei ole mitään tekemistä pihvin kanssa. Merimiespihvissä on uunivuoassa haudutettuja perunasiivuja, naudanlihasuikaleita ja samat simppelit mausteet kuin jauhelihalaatikossakin. Tosin kovimman laman aikaan koulun merimiespadassakin oli muistaakseni jauhelihaa, ei lihasuikaleita.

Syksyllä himoitsen aina kotoisia uuniruokia ja keittoja. Päivitin lapsuuteni liha-perunavuoat nykymakuni mukaiseksi. Kevensin perunalaatikkoa kesäkurpitsalla, maustoin jauhelihan reilummin ja heitin lootan päälle vielä tomaatteja väriä antamaan. Tähän kreikkalaiseen jauhelihavuokaan tai kreikkalaiseen merimiespihviin sujahti myös oliiveja ja fetaa.

Kreikkalainen jauheliha-kasviskiusaus
Mies on ollut pari viikkoa työmatkalla, joten tein ruokaa hieman normaalia pienemmän annoksen. Yleensä laittaisin jauhelihaa vuokaan puoli kiloa tai enemmän ja myös pari perunaa lisää. Muokkaa annoskokoa syöjien määrän ja uunivuoan koon mukaan.

Jos maustekaapistasi ei löydy muskottia, voit jättää sen pois ja heittää vaikkapa laakerinlehden muhimaan pannulle jauhelihan joukkoon. Kasvisliemestä ei kannata tehdä kovin voimakasta, sillä oliiveissa ja fetassa on suolaa. Myöskään jauhelihaa ei kannata suolata ylettömästi.

Kreikkalainen jauheliha-kasvisvuoka: (4 annosta)

400 grammaa jauhelihaa
1 keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
6 perunaa
1 kesäkurpitsa
3 tomaattia
1 desi mustia kivettömiä oliiveja
200 grammaa fetajuustoa
3 desiä mietoa kasvislientä
1 teelusikallinen jauhettua maustepippuria
1 teelusikallinen jauhettua muskottipähkinää
2 teelusikallista kuivattua timjamia
suolaa
öljyä kuullottamiseen ja vuoan voiteluun

Kuorrutteeksi:

kourallinen voimakasta juustoraastetta

1. Tee ensin esivalmistelut. Kuori ja paloittele perunat, sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa kesäkurpitsa ja tomaatit ohuiksi viipaleiksi. Kiehauta 3 desiä vettä ja mausta se palalla kasvisliemikuutioita tai pienellä fonditilkalla. Jos käytät kokonaista fetaa ja kokonaisia oliiveja, paloittele ne.

2. Lorauta paistinpannulle öljyä. Kuullota sipulia, valkosipulia, maustepippuria ja neilikkaa pari minuuttia. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää joukkoon jauheliha ja paista se kypsäksi. Tarkista maku, lisää joukkoon timjami ja hieman suolaa.

3. Öljyä uunivuoka ja lado sen pohjalle kerros perunaviipaleita, kesäkurpitsaa, puolet jauhelihasta, oliiveista ja fetasta. Levitä tämän päälle vielä toinen kerros täytteitä. Kaada kasvisliemi tasaisesti joukkoon. Pane päällimmäiseksi tomaattiviipaleet ja levitä kuorrutteeksi juustoraaste.

4. Paista jauhelihalaatikkoa uunin alatasolla 225 asteessa 20 minuuttia. Vähennä lämpötila 175 asteeseen ja anna muhia vielä noin 40 minuuttia. Perunavuoat ovat sitä herkullisempia, mitä pidempään ja mitä miedommalla lämmöllä ne muhivat. Jos sinulla on aikaa, voit haudutella vuokaa vaikka 165 asteessa yli pari tuntia.

kreikkalainen jauhelihalaatikko
kreikkalainen jauheliha-kasvislaatikko

Yhtä asiaa en vain koskaan ymmärtänyt. Koulussa moni söi näitä liha-perunavuokia ketsupin kanssa. Ei, ei, ruokaneurootikko ei hyväksy! Ketsuppia syödään pastaruokien tai ranskanperunoiden, ei laatikoiden kanssa.

Itsehän toki dippailen Mäkkärin ranskalaisia surutta vaniljapehmikseen, eikä tässä ole mitään outoa. Rai rai!

 

Yyberhipsterinä Tallinnassa inessä skenessä

elokuu 24, 2016 by Savusuolaa

Herrajjumala kun tää mun elämä vaikuttaa blogin perusteella dynaamiselta. Taas olin kuulkaa matkalla. No ihan Tallinnassa vaan, mutta ulkomailla silti. Niin intternatsionaalia, niin intternatsionaalia. Tämä oli itse asiassa vuoden kuudes matka, ja seitsemäs on jo varattu jouluksi. Luonto kiittää luonnon ystävää. Voin jeesustella jostain liikennevälineestä käsin, miten hirveetä on, kun jengi ei siis lajittele biojätteitään ja pidä kasvisruokapäiviä.

No niin, Janica takaisin tänne. Tallinna. Olin Tallinnassa. Ystävien kanssa. Tämä oli itse asiassa vasta toinen kerta, kun kävin Tallinnassa hyvällä säällä ja minulla oli intoa flaneerata kaduilla. Ensin vedimme kuitenkin gt:t huiviin laivalla ja suunnistimme Airbnb:n kautta varattuun majapaikkaamme. Suuri asunto sijaitsi kivassa vanhassa talossa Pärnu maanteella, siis aivan vanhan kaupungin laidalla, kävelymatkan päässä Kalamajasta. Maksoimme neljän makuuhuoneen ja kahden kylppärin asunnosta varausmaksuineen reilut 600 euroa. Majoittujia oli kahdeksan, eli hinta nuppia kohti ei ollut paha.

Asunnossa oli päheitä yksityiskohtia, kuten maisematapetti ja jääkiekkopeli. Moitimme ainoastaan viinilasien vähäistä määrää.

Tallinna majoitus

Tallinna majoitus

Tallinna majoitus

Tallinna majoitus

Keittiössä oli ihanan leveä ikkunalauta. Istutin Outin siihen ja nappasin siitä tuollaisen ”hei olen fiilistelevä lifestylebloggaaja” -otoksen. Voin käyttää tätä kuvituskuvana, kun kirjoitan postauksen, jossa vihjailen, että viime aikoina on ollut rankkaa, olen tutkiskellut elämäni kipupisteitä ja miettinyt, mikä on oikeasti tärkeää. Tulen siihen lopputulokseen, että tärkeää on höyryävä teekupillinen, chia-siemenpuuro ja mattaharmaa kynsilakka. Linkkaan postauksen loppuun biisin färsaarelaiselta indieartistilta, jonka nimi on BØN tai A.W.P.I.M.C.? (Allright Who Pissed In My Cereal?).

tallinna_airbnb5
Matkanjohtajamme valitsi loistavan mestan ensimmäiseksi illallispaikaksi. Viimeiset pari vuotta kaikki ovat hehkuttaneet drinkkibaari Manna La Roosaa (olen tallentanut kuvani nimellä Mamma La Roosa, eheheh). Olin jo ihan rikki, että emmää sinne pääse, kun meillä on nää lapset mukana. Mutta pääsinpäs! Samassa suloisen härössä puutalossa nimittäin toimii Manna La Roosan ravintola Tai Boh.

Aasialaista ruokaa tarjoileva ravintola on yhtä viehättävän skitso kuin drinkkibaarin puoli. Sisustus on niin överi ja kitsch, että sitä voi vain rakastaa. Valinta oli lasten kannalta oivallinen. Vähän väsähtäneet pienet matkalaiset piristyivät, koska ympärillä oli niin paljon jännää katseltavaa. Ilmapiiri oli rento, ja pöytään olisi saanut halutessaan syöttötuolin.

Valitettavasti kamerani sekosi aterian aikana. Ehdin kuvailla miljöötä, mutta en ruokia. Hinta-laatusuhde oli tallinnalaisittain kalliin puoleinen. Annokset eivät olleet niin valtavia kuin halvoissa thai-paikoissa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja viinilista erinomainen. Löysimme täältä aivan loistavan Rieslingin, jota en tietenkään nyt tähän hätään muista, eikä viinilista ole netissä. Kaivelen nimen kuitenkin teille. Ihastuin myös talon rosee-viiniin, jossa oli kerrankin luonnetta. Tuoksussa ja maussa oli hitunen ruusunmarjaviiliä – ja muut olivat nyt samaa mieltä, tämä ei ole mitään synesteetikon sekoilua.

Manna La Roosa Tai Boh
Ravintola Tai Boh Tallinna
Ravintola Tai Boh Tallinna
Ravintola Tai Boh Tallinna

Seuraavana päivänä käppäilimme vanhan kaupungin läpi Kalamajalle. Nämä nyt ovat kaikille hipstereille jo yesterday´s news, mutta kerrottakoon, että F-Hooneen kulmilla on myös mahtava ruokarekka-alue. Esimerkiksi vanha junavaunu ja työmaakontteja on muutettu kahviloiksi ja ravintoloiksi.

Säästelimme kuitenkin ruokahaluamme. Kävimme pyörähtämässä design-putiikkeja vilisevässä ostoskeskuksessa. Minun teki mieli ostaa itselleni kettu-uninaamio. Ostin kuitenkin ihanan yksilölliset puukorvikset. Ne ovat sellaiset ohuet suorakulmiot. Maksan mielelläni hätkähdyttävän poikkeavasta, räväkästä designista, esim. kaikesta ruskeasta.

tallinna_ruokajuna

tallinna_putiikki
tallinna_leikkinurkka

Kun vihdoin saimme kiskottua lapset pois ostoskeskuksen leikkinurkasta, suuntasimme nurkan taa F-Hooneeseen. Ravintolan pihassa on aidattu leikkipuisto, nerokkuutta! Palvelu ei tosin aluksi vakuuttanut, sillä jouduimme odottamaan menuita todella pitkään.

Ruoka tuli onneksi nopeammin kuin kuvittelimme, vaikka oli pahin ruuhka-aika. Lampaanlihalla täytetyt pelmenit (6,70 e) tarjoiltiin kermakastikkeen, sienien ja ruohosipulin kera. Silkkaa lohturuokaa ja hellyyttä. Tummaan leipään tehty burger ( 8,90 e) näytti vaatimattomalta ja lättänältä, mutta oli kuulemma herkullinen. Myös kasvisannokset olivat ihania. Erityisesti falafelin (7,60 e) kanssa tarjottu maapähkinäkastike oli huippua. Lihapullatkin katosivat lasten lautasilta sutjakkaasti.

Tallinna ravintola F-Hoone
Tallinna ravintola F-Hoone

Myös F-Hoone on todella rento paikka. Hälinää ja elämää on kaikkialla, joten ravintolaan voi mainiosti mennä lasten kanssa. Täälläkin oli syöttötuoleja, ja isommille tuo pihan leikkipaikka on tosiaan kesäaikaan pelastus.

Illalliselle menimme paria astetta fiinimpään paikkaan. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Farm on rankattu yhdeksi Viron parhaista ravintoloista. Jo ravintolan sisustus on täysin omaa luokkaansa. Heti ovella asiakkaat ottaa vastaan täytetyistä eläimistä koottu seurue, joka juhlii omia pitojaan pöydän ääressä. Kaikkialla on virolaista maalaisromantiikkaa ja metsästysrekvisiittaa. Taustalla ei soi musiikki, vaan kiehtova ja hiukan pelottavakin äänimaailma, jossa vesi solisee, puut raksahtelevat ja kirkonkellot kalkkaavat.

Tallinna ravintola Farm
Tallinna ravintola Farm
tallinna_farmi3

Listalla on paljon riistaa, villiyrttejä, kalaa ja makeaa tummaa leipää. Illan parhaaksi annokseksi nousi marinoitu kilohaili ( 7 e), joka tarjoiltiin tumman leivän, punasipulin, piparjuuren, smetanan ja munien kera. Kypsyydet, makeus, suola ja hapot olivat kauniissa annoksessa täydellisesti kohdillaan.

Odotin paljon myös pääruoilta, mutta kuten usein käy, ne hävisivät upealle alkupalalle. Päivän kala (9 e lisukkeineen!) tarjoiltiin voissa al denteksi kypsennettyjen kesäkasvisten kera. Todella maukas ja hervottoman halpa annos, jonka ulkonäkö oli harmillisen vaatimaton. Haudutettu ankanfile (16 e) oli kauniimpi annos, mutta metsämarjakastike ja lämmin hedelmäsalaatti tekivät kokonaisuudesta liian makean. Savustetussa risotossa olisi saanut olla enemmän savun makua, ja riisi oli päässyt turhan pehmeäksi.

Jälkiruoka oli täysin villi kortti. Rukkilinnan kerma (6 e) speltti-suklaakeksin kera oli eräänlainen ruismarjapuuro. Suklaakeksiä annoksessa oli todella vähän. Lounasruokalan jälkkärinä annos olisi ollut hyvä, nyt turhan arkisen makuinen. Esillepano oli kuitenkin suloinen. Hyvä viinilista, jumalainen leipä, suolainen voi ja mahtava alkupala nostivat illan vahvan plussan puolelle. Lapsille oli oma listansa, jolla oli hieman pienempiä annoksia aikuisten listan turvallisimmista annoksista. Palvelu oli hyvää, ja jälleen kerran tuli sellainen olo, että täällä voi istua iltaa ihan rauhassa lapsenkin kanssa, eikä kukaan katso kieroon. Nappulat jaksoivat hienosti värityskirjan voimin.

Tallinna ravintola Farmi
tallinna_farmi5
tallinna_farmi7
Seurueemme urheat lapsettomat jäivät kämpille vahtimaan kikattavaa tyttökaksikkoa, kun perheelliset pakenivat hummailemaan. Kävimme yyberartsussa baarissa, johon pääsi sisään vain tietyllä ovikoodilla. Taideopiskelijoilla oli seurueessaan koira, ja kaikkialla oli 70-luvun vihreää. Tunsin olevani niin skenessä, niin lapseton ja niin alle 33-vuotias, joka uskoo voivansa järjestää puhdasta vettä kaikille nepalilaisille.

Kiitos Tallinna, olet niin paljon kivempi aurinkoisella säällä! Kurjien sääkokemusten vuoksi en ole fiilistellyt Tallinnaa samaan malliin kuin moni muu, mutta tämä matka oli niin ihana, etten malta odottaa seuraavaa. Vanhojen pitsipuutalojen, betonibunkkereiden, liljojen, rakennekynsien, lasitiilen, makean leivän, sushin ja raitiovaunujen yhdistelmä on vastustamaton. Tallinna on ihana sekoitus kurjuutta, ylettömyyttä, arvokkuutta ja mauttomuutta. Kaikkea sitä, mitä ihan kivoissa suomalaisissa pakettitalokaupungeissa ei ole.

tallinna_graffiti
tallinna_tupakointikielto
tallinna_airbnb6

Kreikkalaisia herkkuja: Saganaki-juusto ja -munakoiso

elokuu 22, 2016 by Savusuolaa

Vielä viimeinen kurkistus ihanaan kesälomamatkaamme Pargaan. Majoitumme näillä suvun kesäreissuillamme huoneistoihin, joissa voi kokkailla. Olemme järjestäneet joka kerta kreikkalaisen illallisen, johon minä ja Ville olemme tehneet ruoat kiitoksena lapsenhoitoavusta. Tosin tällä kertaa minä vain itkin, että mulla on hiki ja turvonnut olo ja haluan lukea Poirotia. Mies käski minun painua uima-altaalle ja loihti seitsemän hengen illallisen omin päin yhden miniuunin ja kahden keittolevyn voimin! (Tähän McGyverin tunnusmusiikki).

Saganakijuusto
kreikkalaiset kasvikset
kreikkalaiset lihapullat
Tarjolla oli kreikkalaisia lihapullia ja monenlaisia kasvisherkkuja. Päätimme kokeilla juuston ja munakoison valmistamista perinteisellä saganaki-menetelmällä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: raaka-aine pyöritellään vehnäjauhoissa ja paistetaan pannulla runsaassa oliiviöljyssä.

Parasta saganaki-juustoa syntyy kreikkalaisesta gravierasta, joka on kova lampaanmaidosta valmistettu juusto. Suomessa gravieraa on tarjolla aika huonosti, kannattaa kysellä Stockan Herkusta ja laadukkaista herkkuputiikeista. Hätätapauksessa halloumikin käy, vaikka se on paljon suolaisempi ja kovempi kuin graviera. Hyvä saganaki on pinnalta rapea, mutta juusto venyy, kun siitä leikkaa palan.

Saganaki-juusto (pieni alkupala 4:lle)

250 grammaa lampaanmaitojuustoa
0,5 desiä vehnäjauhoja
tilkka vettä juuston kostutukseen
oliiviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

tuoretta sitruunaa

1. Jos haluat tarjoilla juuston annospaloina, leikkaa se paksuiksi siivuiksi. Voit kypsentää juuston myös sellaisenaan.

2. Kostuta juusto kevyesti vedessä. Pyörittele juustoa huolellisesti vehnäjauhoissa. Kuumenna paistinpannussa oliiviöljyä ja paista juusto molemmin puolin. Juusto on valmista, kun siinä on rapea rusehtava pinta ja se alkaa valua hieman sivuista. Jos käytät halloumia, muista, että se ei sula yhtä paljon kuin pehmeämmät juustot.

3. Tarjoile lämmin juusto sitruunan kera ja purista tilkka sitruunamehua suolaisen juuston päälle.

Juuston lisäksi kasviksia voi valmistaa saganaki-tyyliin. Esimerkiksi munakoiso ja kesäkurpitsa sopivat tarkoitukseen hyvin.

Saganaki-tyyliin valmistettu munakoiso (pieni alkupala 4:lle)

1 munakoiso
merisuolaa
1 desi vehnäjauhoja
oliiviöljyä paistamiseen

1. Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Älä leikkaa viipaleista liian ohuita, etteivät ne hajoa paiston aikana.

2. Ripottele talouspaperin päälle merisuolaa. Aseta munakoisoviipaleet suolan päälle ja ripottele toinen kerros suolaa siivujen päälle. Anna itkettyä, kunnes munakoison pintaan nousee kosteutta. Puristele viipaleet kuiviksi. Munakoisoa ei tarvitse kostuttaa vedellä ennen leivitystä, sillä itketys tekee viipaleista nahkeita, ja jauho jää pintaan helpommin kuin juustoon.

3. Pyörittele viipaleet vehnäjauhoissa ja paista pannulla runsaassa oliiviöljyssä. Munakoiso on valmista, kun sen pinta on rapea ja ruskea.

Saganaki-munakoiso
Saganaki-munakoiso
kreikkalainen roseeviini

Pargan satama

Voihan kesä.

Ehdin olla viikon verran ihan hypenä, että jee jee, onpas kiva palata töihin, ideat virtaavat jne. No onhan arki tavallaan mukavaa, mutta tätä harmautta ja sadetta en kaipaa yhtään. Rakastan pimeitä syysiltoja, jolloin voin lukea, katsella elokuvia ja polttaa kynttilöitä. Mutta tätä päivien rapaisuutta en haikaile. En päiväkodin pöpörumbaa, jatkuvasti hukassa olevia kurahanskoja, koiran likaisia tassuja ja vetämätöntä oloa.

Onneksi seuraava matka on jo varattu. Pieni reissu Tukholmaan vain, mutta on sekin jotain. Sen voimalla jaksaa puskea jouluun asti. Ja sen jälkeen tulee taas valo.

Nyhtökauralla täytetyt mausteiset uunipaprikat

elokuu 20, 2016 by Savusuolaa

Voihan nyhtökaura. En muista, koska olisin viimeksi innostunut mistään raaka-aineesta näin paljon. Soijatuotteet eivät ole koskaan olleet samanlaisia vau-elämyksiä, vaikka tofusta tykkäänkin, ja soijarouhe on hyvä jauhelihan korvike.

Tein nyhtökaurasta ensimmäisellä kerralla cannelloneja. Ne onnistuivat täydellisesti, vaikka tuolloin vielä vähän märisinkin, että eihän tämä nyt kunnon nyhtöpossua voita, vaan on enemmänkin hyvä vaihtoehto kaupan kanasuikaleille. Jos cannellonit saivat arvosanaksi kympin, nämä täytetyt uunipaprikat onnistuivat kymppiplussan arvoisesti.

nyhtökauralla täytetyt paprikat

Nyhtökauran koostumus oli nyt parempi. Myös sen aromi alkoi käydä tutuksi. Luulen, että alan tottua ja pitää nyhtökaurasta ihan sellaisenaan, sen maun ja rakenteen vuoksi. Kaipa tässä totuttelussa on kyse samasta kuin merilevän ja simpukoiden syömisessä. Ne voivat maistua oudolle tai pahalle, jos niitä ei ole tottunut syömään.

Cannellonien kastike oli nestemäisempi, ja myös Béchamel-kastike imeytyi nyhtökauraan ja pehmensi sitä. Jos kastiketta käyttää paljon, nyhtökaura muistuttaa piiiiitkään hautunutta, hiutalemaiseksi hajoavaa possunlihaa. Tällä kertaa käsittelin sitä kuin jauhelihaa. Tein ensin kastikkeen, esipaistoin nyhtökauran ja lisäsin sen paahdettuna soosiin. Paahto saa nyhiksen pysymään paremmin kasassa. Se on hieman kovempaa ja pureksittavampaa, siis juuri niin kuin jauheliha. Koska nyhtökaurassa ei ole nestettä, vaan se päinvastoin imee sitä, se kannattaa paistaa nopeasti, ehdottomasti öljyn kera ja koko ajan sekoittaen. Nyhtis nimittäin palaa helposti pohjaan. En onneksi polttanut sitä, mutta läheltä piti.

Nyhtökauralla täytetyt uunipaprikat (8 annosta)

Paprikat:

4 (vihreää) paprikaa

Täyte:

250 grammaa maustamatonta tai tomaatilla maustettua nyhtökauraa
1 keltasipuli
46 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1 tölkki tomaattimurskaa
1 desi kypsentämätöntä riisiä
1 teelusikallinen chiliä/cayannepippuria
1 teelusikallinen kanelia
1 teelusikallinen juustokuminaa
2 kourallista tuoretta korianteria
suolaa
mustapippuria
sokeria
öljyä kuullottamiseen
loraus vettä

Kuorrute:

2 kourallista voimakasta juustoraastetta

Lisukkeeksi:

tuoretta korianteria
1 limen mehu
hapankermaa

1. Valmistele ainekset. Poista paprikoiden kanta ja siemenkota pienellä hedelmäveitsellä. Halkaise paprikat ja leikkaa valkoiset osat niiden sisältä pois. Kuori ja silppua keltasipuli, valkosipuli ja porkkana.

2. Paahda nyhtökaura. Lorauta kattilaan tai paistinpannuun öljyä. Paista nyhtökauraa pari minuuttia keskilämmöllä koko ajan sekoitellen. Siirrä nyhtökaura sivuun odottamaan ja tee kastike.

3. Lorauta kattilaan tai pannulle lisää öljyä. Kuullota kelta- ja valkosipulia, chiliä, juustokuminaa ja kanelia pari minuuttia keskilämmöllä. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää joukkoon porkkanakuutiot ja kuullota vielä pari minuuttia. Kaada joukkoon tomaattimurska sekä kypsentämätön riisi. Huuhtaise tomaattimurskatölkki vedellä ja kaada vesitilkka kattilaan.

4. Keitä kastiketta noin vartti, kunnes riisi on lähes kypsää. Lisää lopuksi joukkoon paahdettu nyhtökaura kevyesti sekoittaen. Mausta kastike korianterilla, suolalla, pippurilla ja pienellä ripauksella sokeria. Pane paprikanpuolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle ja täytä ne kastikkeella. Ripottele päälle reilusti juustoraastetta. Paista paprikoita uunin alatasolla 180200 asteessa noin 30 minuuttia. Paprikat ovat valmiita, kun niiden reunat ovat saaneet paahteisen ruskeaa väriä.

5. Puristele valmiiden paprikoiden päälle tuoretta limemehua. Revi päälle loppu korianteri ja tarjoile annos hapankerman kera.

nyhtökauralla täytetyt uunipaprikat
paistettu nyhtökaura

nyyhtökauralla täytetyt paprikat

Kun viimeksi tein pavuilla täytettyjä uunipaprikoita, haikailin vihreiden paprikoiden perään. Punaisella maustekastikkeella täytetyt paprikat nyt vain ovat niin nättejä. Nyt varmistin oikein somessa, mistä kaupasta saisi vihreitä paprikoita, jotta värikombo olisi täydellinen. Ai mikä värineurootikko, missä?

Vihreiden paprikoiden käyttöön on toki myös makuun liittyviä syitä. Punainen paprika on makea, vihreä inasen chilimäisempi ja kirpeämpi. Koska tässä täytteessä oli kanelia, vihreä paprika antoi täytteelle paremmat raamit kuin punainen. Punaisen kanssa täytteen mausteisuus voisi tuntua aika jouluiselta, liian makealtakin.

Roteiinin perään haikaileva voi testata myös tätä vanhempaa uunipaprikoiden ohjetta. Siinä täytteeseen tulee sekä linssejä että kidneypapuja. Bull Mentula tykkäisi. Ja hei, terveysintoilijahan voi korvata lisukkeena tarjoiltavan hapankerman vaikka maitorahkalla. Jälkkäriksi kourallinen sokeroimattomia pakastekarpaloita. Ihanaa kun lihakset kasvaa ja rasvaporosentti on nollassa.

Mutta aikuisten oikeasti, täytetyt paprikat ja tomaatit ovat tosi kätevä arkiruoka. Täytteeseen voi heittää vaikka mitä jämiä, tyyliin vanhan pastakastikkeen ja kaikki kuivahtaneet juustot. Tai herajauhetta.

Pää kii Janica.