Poissaoloviesti: olen kesälomalla ja toivon paskaa lukijamäärää

kesäkuu 20, 2016 by Savusuolaa

Poissaoloviesti asetettu sähköpostiin. Laukku 90-prosenttisesti pakattu. Kirjat haettu kirjastosta, tasapuolisesti hömppää ja laatua: Christietä ja Makinea. Jääkaappi tyhjennetty kaikesta pilaantuvasta, biojäte odottaa vielä viemistään.

Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta toivon, että kun vilkaisen Google Analyticsia kesän jälkeen, Savusuolan lukijamäärät ovat kesäajalta aivan paskat. Se on minulle voiton merkki. Merkki siitä, että tekin siellä ruudun toisella puolella teette jotain muuta kuin roikutte tietokoneilla ja puhelimilla.

Menette metsään, mökille, torille, rannalle, matkalle, huvipuistoon, Tuurin alennusmyynteihin, Kärsämäen kesäjuhlille, piknikille, luette kirjaa lehmuksen alla ja kiroatte tahmeita lehtiä, taistelette muurahaisten kanssa voileivistänne ja toteatte, että skumppa on ihan hyvä ja ravitseva janojuoma jo kello 11 keskellä viikkoa.

Sommmoro. Kattellaa.

douliana_mina_vuorilla

Matkakuumeen kasvattelua: muistoja Kreetan Doulianasta

kesäkuu 19, 2016 by Savusuolaa

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen vuoden ajan ajatellut, että pitäisi laittaa blogiin kuvia Doulianan kylästä Kreetalta. Olen toki kirjoittanut Doulianasta montaa kertaa ennenkin, mutta paikka vain on niin erityinen, etten saa siitä tarpeekseni.

Olen rakastunut majapaikkanamme jo kahtena kesänä toimineeseen Natalia´s Housesiin – ja niin on moni muukin. Siellä on nautittu lähes yksityisestä uima-altaasta, juotu paikallista skumppaa maitolaseista, kokkailtu yksinkertaisia kasvisaterioita terassilla, luettu ja löhöilty.

Kreeta majoitus villa huvila talo

Kreeta Douliana majoitus talo

kreikkalainen viini kuohuviini

douliana_tomaatit

douliana_salaatti

douliana_uima_allas

Tässä siis matkasuositus kaikille, jotka kaipaavat autenttisuutta ja luonnonrauhaa. Doulianassa asukkaita on noin sata. Kylässä eletään edelleen puhelinkoppien aikaa. Vuohenkellot kilkattavat rinteillä, ja automatka saattaa koska tahansa katketa keskellä tietä torkkuvan lammaslauman vuoksi.
douliana_puhelinkoppi

douliana_kukat

douliana_kyla

douliana_lampaat

Ja mikähän tämän kaiken pointti nyt oli? No ei mikään.

Ei kun olipas. Se, että minä pääsen huomenna lomalle. Se, että olen vääntänyt töitä taas koko viikonlopun ja alan olla niiiiiiiin kypsä pääsemään pois kotoa. Se, että me mennään taas Kreikkaan. Tosin tällä kertaa Pargaan, mutta enihau jonnekin, missä ruoka on halpaa, puhdasta ja hyvää. Missä on meri, missä kasvaa villiä anista ja rosmariinia, missä on kissoja ja auringon paahtamia mummoja. Missä lapsen saa ottaa ravintolaan, eikä kukaan katso pahalla, vaan kokki tulee pelaamaan sen kanssa futista. Missä jälkiruoat ja digestiivit kuuluvat ateriaan, eikä niistä veloiteta ylimääräistä. Missä saa antaa aivojensa olla tai korkeintaan ratkoa, kenet rouva Christie tällä kertaa panee hörppäämään arsenikkiteetä.

Se, että seuraavat kaksi viikkoa elämäni suurin ongelma tulee olemaan se, ehdimmekö valmistaa kello viiden gt:t.

Se oli se pointti.

PS. Linkityksessä oli joku härdelli, joten tekstissä ei nyt ole toivomiani linkityksiä aikaisempiin juttuihini ja Natalia´s Housesin sivuille. Mutta en nyt jaksa. Googlaa.

Taste of Helsinki 2016 ja herkullisimmat palat

kesäkuu 17, 2016 by Savusuolaa

(*Sain ilmaisen sisäänpäsyn sekä pariin annokseen riittävän määrän ilmaisia poletteja)

Menetin Taste of Helsinki -neitsyyteni vasta tänä vuonna. Aikaisemmin olen ollut aina matkoilla tai elämässä on ollut jotakin muuta säätöä, minkä vuoksi tapahtuma on jäänyt väliin. Nyt päätimme jo keväällä Emmin ja ystävämme Ninan kanssa, että teemme ruokamatkan festareille.

Tällä reistulla testasimme myös ensimmäistä kertaa Airbnb:tä. Tämän kokeilun perusteella suosittelen systeemiä lämpimästi. Yövyimme tunnelmallisessa vanhassa talossa aivan Kansallisteatterin kupeessa. Toisen kodissa yöpyminen tuntuu, no, tietenkin kotoisalta. Tilaa oli kunnolla, sijainti oli loistava ja fiilis miljoona kertaa mukavampi kuin kliinisessa hotellissa. Maksoimme suurehkosta huoneistosta noin sata euroa. Emme olisi saaneet samalla rahalla yhtä tilavaa majoitusta tähän hintaan ydinkeskustan hotelleista.

Avajaispäivän sää oli hirvittävä. Yritimme kuitenkin kääntää sen voitoksemme: vähemmän jonoja, vähemmän odotusta. Koleasta säästä huolimatta White Trash Diseasen Nata jaksoi ottaa kutsuvieraat aurinkoisesti vastaan. Pipsa Hurmerinta ja Barry MacNamarakin sanoivat avajaispuheessaan, että joka toinen vuosi sää on täydellinen ja joka toinen vuosi kehno, mutta meininki Taste of Helsingissä on aina yhtä hyvä.

Ai mikä tämä asento on? No se on Instagram-kyykky. Tässä asennossa pakarat kuulemma törröttävät herkullisesti, vyötärö näyttää kapeammalta ja reisien väliin tulee rako. Siis ihan helvetin fiksultahan tää näyttää, jatkoon!

Ai mikä tämä asento on? No se on Instagram-kyykky. Tässä asennossa pakarat kuulemma törröttävät herkullisesti, vyötärö näyttää kapeammalta ja reisien väliin tulee rako. Siis ihan helvetin fiksultahan tää näyttää, jatkoon!

Taste of Helsinki 2016

Taste of Helsinki 2016 parhaat ruoat
Kutsuvieraat pääsivät alueelle ilmaiseksi, mutta normaalisti sisäänpääsy maksaa. Pääsylippu kustantaa 1217 euroa riippuen siitä, mihin aikaan alueelle tulee. Ruokaa ei osteta käteisellä tai kortilla, vaan markoiksi nimetyillä poleteilla, joita ostetaan erillisestä polettipisteestä. Yksi markka vastaa yhtä euroa. Polettien ansiosta ruoan maksaminen sujuu nopeasti, koska korttien lukemiseen ja vaihtorahojen pläräämiseen ei kulu aikaa.

Mukana on tänä vuonna seitsemän helsinkiläisravintolaa: Ask, Grön, Kolmon3n, Muru, Pastor, Sinne ja Toca. Tamperetta edustaa Hella ja Huone, Kirkkonummea Bistr O Mat ja Tallinnaa Restoran Ö. Järjestäjien mukaan ruoka on aikaisempaa kasvispainotteisempaa. Jokaisen ravintolan listalla on pari edullisempaa pääruokaa ja yksi jälkiruoka, jotka maksavat noin 57 markkaa. Lisäksi jokainen ravintola on luonut oman kruununjalokivensä, nimikkoannoksen, joka maksaa 7–10 markkaa. Annokset vastaavat kooltaan reiluhkoa alkupalaa tai väliruokaa.

Alueella on tietenkin myös runsaasti viini- ja drinkkipisteitä, kahvipaviljonki ja näytteilleasettajia, jotka myyvät kaikkea mahdollista oliiviöljystä makeisiin. Näytteilleasettajien tuotteita voi ostaa myös käteisellä ja kortilla. Käyttämättä jääneitä markkapoletteja ei voi vaihtaa takaisin euroiksi. Ylimääräiset poletit voi lahjoittaa takaisin järjestäjälle, joka ohjaa markkoja vastaavan summan perheitä, lapsia ja nuoria tukevalle Hope ry:lle.

Taste of helsinki poletti markka
tasteofhelsinki_macaron
Taste of Hesinki Aperol Spritz

Johan Nyströmin kahvipisteeltä voi ostaa joko ison mukillisen kahvia tai neljä pientä tasting-kupillista eri lajikkeita.

Johan & Nyströmin kahvipisteeltä voi ostaa joko ison mukillisen kahvia tai neljä pientä tasting-kupillista eri lajikkeita.

Taste of Helsinki viinit drinkit

Kiitos Emmin emme lähteneet harhailemaan kuin päättömät kanat. Tämä Taste of Helsingin veteraani laati meille selkeän toimintasuunnitelman. Ensin syöksytään suojaisaan pöytään ja pidetään siitä kiinni kuin hukkuva pelastusveneestä. Seuraavaksi ruksitaan menusta annokset, jotka halutaan maistella. Jokainen hakee pöytään vuorotellen viiniä ja safkaa, ja joku nököttää pöydässä aina kuin tatti, ettemme menetä tukikohtaamme.

Suunnitelma toimi kuin junan vessa. Saimme ensimmäiset annokset todella nopeasti, eikä homma hajonnut missään vaiheessa päämäärättömäksi seppäilyksi. Aluksi maistelimme Askin metsäistä sienirisottoa, Sinnen paahdettua lohta avokadokreemin ja retiisin kera, Tocan arancinipalleron ja pestoa sekä Hellan ja Huoneen kylmäsavustettua maa-artisokkaa ja ruisviskillä maustettua Lapin härkää.

Menetimme sydämemme heti Askin sienirisotolle. Ja minähän nyt olen menettänyt sydämeni Askin Filip Langhoffille jo jonkin aikaa sitten, kun jäin koukkuun Från jord till bord -ohjelmaan. Annos oli juuri sellainen, miltä Filip ja koko Askin tyyli vaikuttavat. Simppeliä, luonnon makuja kunnioittavaa ja niihin luottavaa. Ei kikkailua, ei mölyä, ei räiskettä ja pauketta. Annos näyttää ehkä vaatimattomalta, mutta oih. Makeahkon etikkaiset sienet, juokseva ja juustoinen risotto. Lohturuokaa parhaimmillaan. Ostimme vielä toisenkin annoksen.

Ask Filip Langhoff risotto
Sinnen paahdettu lohi jätti meidät hieman kylmiksi. Annoksessa ei ollut mitään vikaa, mutta se oli kovin tasapaksu. Avokadokreemi maistui enemmän majoneesille tai hapankermalle kuin avokadolle. Lohessa olisi voinut olla reilummin paahteisuutta tai vaikkapa savun makua. Nyt makumaailma oli turhan mieto ja turvallinen.

Hellan ja Huoneen härkä jakoi mielipiteemme täysin. Emmi ja Nina eivät välittäneet annoksesta. Minä taas ihastelin sen rohkeutta ja pidin todella paljon savustetusta maa-artisokasta ja raikkaasta lihasta. Sipuliliemi oli paahdettu kitkeräksi, ei herkulliseen ja helppoon tapaan makeaksi. Lähes toffeinen hera toi annokseen täyteläisyyttä. Hienosti erilaisia suutuntumia ja ulottuvuuksia, tykkäsin.

Potin räjäytti kuitenkin Tocan simppeli arancini. Unelmanrapea kuori, juokseva ja juustoinen sisus, hohkaavan vihreä pesto. Emmi ja minä himoitsimme tätä hiilaripommia niin paljon, että pakkohan se oli toinenkin saada.

tasteofhelsinki_hellajahuone

Bistr O Matin haukiburgeria on kehuttu kovasti. Se oli saanut maistelijat puolelleen jo keväällä Taste of Helsingin pressissä. Odotukset olivat ehkä liiankin korkeat. Miniburger oli maukas, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Terriinimäinen haukipihvi oli ihana pehmeä, briossin pinta rapsakka. Hampurilaisen majoneesi oli värjätty hauskasti mustekalan musteella. Välissä oli myös marinoitua kurkkua.

Tämä annos oli vähän samanlainen kuin Sinnen lohi: liiankin harmoninen. Kaipasimme enemmän maustekurkkua ja ehkä pientä tulisuutta tai muuta kulmaa, joka toisi annokseen sitä jotakin.

Murun listalta valitsimme parmesaanirisoton etanoiden ja persiljaliemen kera. Tämä risotto hävisi Askin ihanuudelle. Koostumus oli liian jäykkä. Myös suolaa ja juustoa olisi saanut olla reilusti enemmän.

Pastorista ostimme paahdettuja pieniä mustekaloja. Annoksessa oli myös aiolia, fermentoitua chiliä, tuoretta chiliä ja kevätsipulia. Naapuripöydässä juteltiin, että annos olisi kuulemma kuiva ja melkoinen pettymys. Me kuitenkin pidimme siitä.

Mustekala ei sattuneesta syystä ole Suomessa koskaan suoraan merestä pöytään hypännyttä. Annos oli kuitenkin raikas, ja mustekala ei ollut mielestämme ikävän kuivaa, vaan mukavan rapeaa. Aioli, kevätsipuli ja rohkean tulinen chili olivat kaikkien mieleen. Annos oli Ninan suosikki, ja totesimme, että tällaista ruokaa olisi kiva napsia terassilla.

Bistr o mat haukiburger

Pastor mustekala
Olimme kuulleet niin paljon kehuja Restoran Ö:n Saarenmaan hirvitartarista, että valinta oli yksimielinen. Maistoimme myös suolakuoressa kypsennettyä selleriä karamellisoidun voin ja heran kera. En tiedä, olivatko odotukset taas liian korkealla, mutta en pitänyt annoksista niin paljon kuin etukäteen kuvittelin.

Jäin mietiskelemään tartarin lihaa. Mustavalkosipulikastike oli värjännyt sen todella tummaksi ja teki koostumuksesta tahmean. En voi mitään sille, että minulle annoksesta tuli mieleen veripalttu. En myöskään pitänyt tahmaisesta koostumuksesta. Valkosipulin versot olivat maukkaita, mutta makumaailma jäi laimeaksi ja suolattomaksi. Selleriannos oli parempi, ja kinuskinen kastike ja hera olivat silkkaa ruokapornoa.

Grönin annoksista valitsimme tattaririeskan ruskistetun voin, herneiden, perunan ja lipstikan kera. Tämä annos oli koko illan heikoin suoritus. Tattarin ja perunan yhdistelmä oli liian kuiva ja tärkkelyspitoinen. Ihmettelimme, olisko rieska pitänyt syödä tortillan tapaan rullattuna. Herneissä oli voimakas kitkerä jälkimaku, ja vahvaa lipstikkaa oli näin pienessä annoksessa turhan paljon. Lipsitikasta olisi voinut tehdä vaikka öljyä. Nyt annos huusi lisää kosteutta ja työstämistä.

Onneksi annoimme Grönille toisen mahdollisuuden. Suolattu porsas, grillattu ja karamellisoitu kevätsipuli ja vehnä: napakymppi. Upean makea sipuli, pehmeä liha ja suolainen vehnä olivat mehukas yhdistelmä. Muistelen tätä annosta vieläkin.

Restoran Ö tartar

Taste of Helsinki Grön

Taste of Helsinki Grön possi makea sipuli

Kolmon3n jäi lopulta välistä, sillä aloimme olla täynnä. Valitsimme kolme jälkiruokaa: Tocan maitosuklaavanukkaan, Bistr O Matin lehtikuohusabayonin lakritsimarengin kera ja Grönin kuusenkerkkäkeksin.

Emmi oli maistanut Tocan annosta jo tapahtuman pressissä. Jos tämä jälkiruokien vihaaja suosittelee suklaavanukasta, sen on pakko olla hyvää. Ja voih! Maitosuklaavanukas, mansikat, kaakaocrumble ja minttu-jugurttisorbetti olivat täydellinen yhdistelmä, vaikka tarjoilukippo olikin aika ankea. Makuyhdistelmä oli kuin raikas versio Marianne-karkista. Tämän idean pohjalta aion kokata itsekin kotona jotain samantyylistä.

Bistr O Matin sabayon oli yhtä aikaa raikas ja pehmeä. Lakritsimarengit vain olivat aika kuivia ja saivat minut yskimään. Tocan lohturuokien jälkeen annos oli hieman kliininen.

Grönin jälkiruoka oli niin upea, että annan anteeksi tylsän rieskan. Ruiskeksin välissä oli kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä ja kuusenkerkkäkinuskia. Rapeaa, pehmeää, suolaista, makeaa, metsäistä. Täydellistä, ja katsokaa nyt, kuinka kaunista. Oli ihanaa syödä geelitippojen sijaan jälkiruoka, jota sai ronskisti haukata.

Maistoin vielä tuoretta kuusenkerkkääkin. Se oli kirpeän pehmeää ja puhdisti suun roomalaisten orgioidemme jälkeen.

Toca maitosuklaavanukas
Ravintola Grön kuusenkerkkä
Lopuksi kävimme vielä drinkkiteltassa, jossa rohkaistuimme maistamaan Cointreau-pohjaista drinksua. Cointreaulla on suotta maine kasarijuomana ja sukulaismummojen digestiivinä. Runsaalla limemehulla, soodalla ja kurkulla höystettynä juomasta ei tule äitelää, vaan raikkaan kesäinen.

Aioimme jatkaa iltaa vielä jossakin tunnelmallisessa ja fancyssa paikassa.

Tota.

Päädymme sitten Painobaariin kuuntelemaan Johnnyn huonoja vitsejä ja kiskomaan Ghostbusters-shotteja (ainesosia mm. Suomi Viina ja absintti…). Sitten sitä vain ihminen huomaa syöksyvänsä Kiasman takana muoviämpärijulisteen kimppuun. Jos jostain kuitenkin niitä saisi. Myoviämpäreitä. Ilmaisia. Ämpäreitä. Ja sitten sitä on karaoksessa. Ja grillijonossa. Ja Mäkkärin jonossa. Ja darrassa.

Ja tuntee itsensä ihan helv-etin ammattitaitoiseksi kulinaristiksi – jolla oli ihan hel-vetin hauskaa!

tasteofhelsinki_emmi_sateessa
tasteofhelsinki_nina_viini

Minä sydän kalja.

Minä sydän kalja.

Koska kertaus on opintojen äiti, tässä Savusuolan suositukset Taste of Helsinkiin:

  • Askin sienirisotto
  • Tocan arancini ja maitosuklaavanukas
  • Hellan ja Huoneen Lapin härkä
  • Pastorin paahdetut mustekalat
  • Grönin sipulipossu ja kuusenkerkkäkeksi
  • Alkoholi kaikissa muodoissaan
  • Poletteja ainakin 50 eurolla per nokka, jos haluat syödä ja juoda kunnolla
  • Tukikohta, jota ei hylätä
  • Sateenvarjo
  • Rahvasta ördäystä ja ahmimista sievän maistelun jälkeen
  • Kumisaappaat, ettei tule harmitus ja pipi, kuten minulle

 

Herkulliset linnahäät Barcelonassa

kesäkuu 14, 2016 by Savusuolaa

Pääsin fiilistelemään kesälomaa jo pari viikkoa sitten. Teimme miehen kanssa miniloman Barcelonaan, sillä kaveripariskuntamme meni naimisiin kaupungin kupeessa. Hääpaikka, Castell d´Emporda -linna, sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Barcelonasta. Lähellä on esimerkiksi Costa Bravan ranta-alue ja La Bisbal d´Empordan pikkukaupunki.

Häitä juhlittiin viikonloppuna, mutta saimme sumplittua työt niin, että tulimme Barcelonaan jo torstai-iltana. Kaupunki on onneksi molemmille tuttu, joten turhaan ihmettelyyn ei kulunut aikaa. Varasimme hotellin päärautatieaseman eli Santsin kupeesta. Yövyimme noilla nurkilla myös häämatkallamme, ja sijainti osoittautui mainioksi. Lähellä on pieniä ravintoloita, rautatieasemalta hurauttaa cava-tiloille huokeasti puolessa tunnissa ja autovuokraamot ovat Santsilla.

Varasimme huoneen neljän tähden Barceló Sants -hotellista. Katsoimme nopeasti, että hotelli oli saanut hyvät arvostelut, aamupala näytti kivalta ja saimme huoneen naurettavan halvalla Hotels.com-bonareiden ansiosta. Vasta hotellin aulassa tajusimme, että tota.

Tämä ei taidakaan olla ihan tavallinen hotelli.

Barcelo Sants Hotel hotelli Barcelona

Kyllä vain. Barceló Sants -hotellin sisustussuunnittelija tykkää Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 -leffasta. Hotellin aulassa pääsi leikkimään avaruusaluksen ohjaamista. Yritin pakottaa ukkoa ohjaksiin, mutta siipan ilme oli kuvissa yhtä riemukas kuin koulun kuoroon pakotetulla lapsella, joten säästän universumia enkä julkaise otosta.

Moderneissa huoneissakin oli pientä avaruusfiilistelyä, ja television infokanavan taustamusiikki oli tietenkin Straussin Näin puhui Zarahustra. Kabinetit ja neukkarit oli nimetty Oxygen Roomeiksi ja Hydrogen Roomeiksi. Työskentelytilassa oli astronautin puku, ja jopa aamiaisbuffetin leivät oli lajiteltu punaista valoa hohtaviin kennoihin. Aamiaiseksi ei luojan kiitos ollut vitamiinipuristeita, vaan ihania juustoja, makkaroita, hedelmiä ja smoothieita.

Barcelo Sants hotel hotelli Barcelona
Barcelo Sants hotel hotelli Barcelona

Pääsimme kokemaan ja nautiskelemaan kaikenmoista kulinarismia jo ensimmäisenä iltana. Menimme perikatalonialaiseen tapasbaariin, jossa reheltelin miehelle, että me mitään englanninkielisiä menuita nyn nääs tarvita. Kummää osaan näitä kiäliä kato.

No niin osaankin. Onnistuin tilaamaan meille illalliseksi esimerkiksi herkullisia mustekalarenkaita, patatas bravas -perunoita ja etanoita tomaattikastikkeessa. Niin, ja vähän sian vatsalaukkua. Oli toi espanja kato vähän ruosteessa, lasi valkkaria alla, lentoväsymystä, kauhee hiki ja mitä näitä on. Seuraavan päivänä söimme vielä lounaan rautatieaseman kupeessa. Tilasin upean leikkelelajitelman, turskaa ja sian polven.

Lautasella oli todellakin pelkkä polvi nahkoineen, ei mitään lisukkeita. Kaikki liha oli jostain syystä raavittu luusta irti, ja jälljellä oli vain nahka. Se oli valmistettu todella herkullisesti suolavedessä keittämällä. Tällöin nahan suutuntuma jää mahdollisimman vellovaksi ja ihraiseksi, nam nam!

Yritin bongailla nälkäisiä kulkukoiria, mutta niitä ei valitettavasti nyt näkynyt. Siispä teimme Sampolan yläasteet ja levittelimme nahanroippeita ympäri lautasta, jotta annos näyttäisi edes hieman syödyltä. Mies kieltäytyi syömästä jatkossa minun valitsemiani annoksia.

Barcelona ruoka sianliha sianjalka

Siis etkö muka söisi? Mieles tekee kuitenkin.

Ikimuistoisen lounaan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti d´Empordan linnaa. Matkan varrella oli ihania, häämatkalta tuttuja paikkoja, kuten Salvador Dalín synnyinkaupunki Figueres, jossa on mahtava Dali-museo. Välillä suhailimme rannan tuntumassa, tulipunaisina hohkaavat unikkoniityt toisella puolellamme. Uskomattomia maisemia. Näkymät linnasta lähiympäristöön olivat yhtä mahtavat. Tällaisessa miljöössä siemailee ihan mielellään cavaa pari päivää.

Harmitti vietävästi, että unohdin matkalukemiseksi varaamani Christien kotiin. Mikä olisikaan täydellisempi ympäristö murhamummon tarinoille? Juuri tällaisissa paikoissahan Christien rikokset aina tapahtuvat. Juhliva joukko kokoontuu linnaan siemailemaan sherryä, kunnes joku ripsaisee juustoon arsenikkia ja päitä alkaa putoilla.

Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli
Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli
Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli
Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli
Otimme Castell d´Empordasta huoneen kahdeksi yöksi. Se maksoi muistaakseni noin 500 euroa – tosin tässä summassa oli mukana myös laskuun ostettuja drinkkejä ja lounassalaatit. Olisikohan kahden hengen huone tilavalla kylpyhuoneella maksanut reilut 200 euroa yöltä?

Puitteet olivat hulppeat ja aamiainen samppanjoineen niin upea, että pulitan tuon summan ylellisestä minilomasta ihan mielelläni. Hotellin baari ja ravintola olivat tasoonsa nähden yllättävän halpoja. Reilulla kädellä kaadetut gt:t maksoivat vähemmän kuin suomalaisessa bulkkipaikassa.

Kyseessä on siis todellakin vanha linna, joka on täynnä jyrkkiä, kiemurtelevia portaita. En suosittelisi paikkaa vilkkaiden lasten kanssa matkustaville tai liikuntarajoitteisille. Juhlapaikkana tämä oli kuitenkin mahtava. Saimme olla omassa rauhassamme, eikä ympäristössä ollut liikenteen hälyä. Linnasta on kohtuullinen automatka rannalle ja hurmaavaan Gironan kaupunkiin. Myös lenkkimaastot ovat hyvät.

Linnan pihalla on pieni yrttitarha, jossa kasvaa rosmariinia, laventelia ja muita yrttejä. Oli ihanaa juoda viiniä auringonlaskussa, kun tuuli kuljetti laventeliaaltoja pöytään. Tätä minä kaipaan marraskuun iltoina. Raukeita, pimeitä ja lämpimiä iltoja ja yrttien tuoksua.

Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli
Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli majoitus hotelli
Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli majoitus hotelli

Barcelona Castell dÉmporda linna hotelli majoitus neljän tähden hotelli

Setä kaatoi reilummalla kädellä giniä ja tonikkia. Piti puristaa lasia koko nyrkillä. Pidättelen tässä kuvassa hengitystäni, jotta drinksu pysyisi oikeassa kulmassa suhteessa hatun lieriin.

Linnassa on paljon taidetta, vanhoja esineitä ja erikoisia yksityiskohtia. Yläkerrassa on myös kokonainen Napoleonille pyhitetty huone. Hotellin nettisivuilta selvisi, että linnan omistajan esi-isä oli Waterloon sodan veteraani, ja omistaja on hyvin innostunut Napoleonista.

Huoneen vitriinissä on valtava miniatyyrikuvaelma Waterloon taistelusta. Kuvaelmassa on yli 2000 ukkelia ja 500 hevosta. Kyseinen kuvaelma on kuulemma Euroopan suurin, ja sen tutkimiseen voisi kuluttaa parikin tuntia. Lisäksi löysin toisesta huoneesta vanhan ranskalaissotilaan univormun, joka ilmeisesti on aito, yli 200 vuotta vanha puku.

Barcelona linna hotelli majoitus
barcelona_linna_napoleon_laaja
Barcelona museo Napoleon nukke miniatyyri kuvaelma
No entäs se ruoka? Ei liene yllätys, että loistavaahan se oli. Hääpari helli kulinaristivieraita olan takaa – paikalla oli esimerkiksi ravintoloiden varaus- ja arvostelupalvelu TableOnlinen poppoo. Ensimmäisenä iltana nautimme tapaksia ja minglasimme terassilla. Pöydille oli aseteltu ihania espanjalaisia pikkupaloja, joita sai napostella omaan tahtiin. Rakastuin mehevään gazpacho-keittoon, ja ilokseni kana oli grillattu ensiluokkaisen mureaksi. Myös kasvissyöjille ja erikoisruokavalioita noudattaville oli paljon herkkuja.

Hääpäivänä testasimme hotellin ravintolan lounassalaatit. Rapsakkaa sydänsalaattia, tuoretta tonnikalaa, makeita rapuja ja täydellisesti kypsennettyä, irtonaista kvinoaa. Mmmm. Haluan kokeilla kotonakin alkupaloja, joissa sydänsalaatista tehdyt veneet täytetään ravuilla ja kvinoalla. Suutuntuma ja lohkeavuus oli ihana. Minulle se, miltä ruoka tuntuu suussa, on tärkeä juttu.

Vihkimisen jälkeen vuorossa oli cocktail-tilaisuus. Tarjolla oli taas tapaksia, jotka tulivat tarpeeseen, sillä vieraillahan on häissä aina nälkä. Juhlat kuin juhlat, kaikki miettivät vain, a.) koska saa ruokaa ja b.) kuka ajaa, en kai minä.

Hääillallisella saimme pöytiin tarjoillun kolmen ruokalajin aterian. Suoritus oli huikea, kun ottaa huomioon, että keittiön piti ruokkia kerralla noin sata vierasta. Härän tournedos-pihvi tarjoiltiin klassisesti ankanmaksan kera. Vedettyäni Pariisissa hanhenmaksaöverit en ole kauheasti syttynyt rasvamaksoille, mutta voi jessus, että tämä oli tehty hyvin. Maksa oli uskomattoman pehmeää ja lempeän makuista. Jälkiruoaksi tarjottu cavaliemi ja sitruunamoussesta tehty hääkakku olivat raikkaat päätökset tuhdille aterialle.

Kun yöpalaksi oli vielä voileipiä, jaksoi joukkueemme bilettää aamun brunssiin asti. Taas herkullisia, kauniisti tarjoiltuja tapaksia: keittoja, kinkkuja, makkaroita, juustoja, croisanteja, pannukakkuja, hedelmiä ja hilloja….

sydänsalaatti rapu kvinoa

Tää linna sopii kivasti mun mekkoon. Et viitsis ostaa mulle omaa Tammelan Kattimatista?

Tää linna sopii kivasti mun mekkoon. Et viitsis ostaa mulle omaa Tammelan Kattimatista? Semmosta, jossa on kaks tornia ja vallihaudassa lohikäärme.

Barcelona tapas ruoka hotelli majoitus
Barcelona tapas linna majoitus hotelli
barcelona_linna_yo

Paluumatkalla meillä oli reilusti aikaa, joten pistäydyimme vielä Gironassa tapaksilla ja ihastelimme vanhoja kujia. Vedimme neljään pekkaan valtavan menú del dían juomineen 40 eurolla. Voih. Tuli taas niin kauhea kaipuu pois.

Tällä hetkellä lasken suurin piirtein tunteja siihen hetkeen, kun lentokoneemme kohti Kreikan Pargaa nousee ensi maanantaina. Aion kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni rehellistä uima-altaalla makoilua. Olen tehnyt viime kuukausina niin paljon aivotyötä, että levottomasta luonteestani huolimatta saatan onnistua löhöilyssä. Ja onneksi täälläkin on luvassa kaikenlaista kivaa. On hampurilaisten ja juustoherkkujen maistelua huomenna, torstaina Taste of Helsinki hersyvässä seurassa.

Mutta silti.

Kyllä mä voisin ottaa elämän espanjalaisena linnanrouvana, anytime.

 

Helppo mansikkakakku mantelin ja marengin kera

kesäkuu 10, 2016 by Savusuolaa

Minulla on tänään synttärit. Täytän 21.

Ehheheh.

Miksi kaikkien yli 27-vuotiaiden pitää vääntää vuodesta toiseen jotain tuon tapaista vitsiä, vaikka se ei ole edes vitsailijan mielestä hauskaa? Kaipa se on sama automaatio, joka ajaa ihmisen ostamaan aina K-marketista banaaneja, vaikka joka kerta ne mädäntyvät hedelmäkoriin.

En ole vuosiin juhlistanut synttäreitäni erityisemmin. Olen saanut miehen valmistaman aamupalan ja jonkun lahjan, yleensä teatteriliput, kuten nytkin. Mutta mitään paardeja en ole järjestänyt, saati sitten leiponut kakkua.

mansikkakakku manteli marenki sitruuna helppo nopea

Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen. Tytär oli aivan tohkeissaan oivallettuaan, että kaikilla maailman ihmisillä on joskus synttärit, ei vain hänellä. Kun plikka kuuli, että minulla on pian merkkipäivä, alkoi tauoton höpötys mansikkakakusta ja kynttilöistä. Se oli niin liikuttavaa, etten voinut olla toteuttamatta lapsen toivetta. Vaikka ne mansikat olivat perkeleen kalliita ja vielä ruotsalaisia, kakku oli tehtävä.

Aluksi homma tosin meinasi tyssätä kunnianhimoon. Emmää voi kun emmää ehdi enkä jaksa tehdä tän työstressin keskellä jotain sokerikakkupohjaa, mitä jos marenki palaa pohjaan ja jaadi jaa ja konditorian kakku ei ole rakkaudella tehty ja on niin kallista, päiväbudjetti paukkuu hölöhölö.

Sitten pakotin itseni pysähtymään. Asiat voi tehdä simppelisti. Helppo mansikkakakku voi maistua hyvältä, mansikathan ovat se tärkein juttu. Täytekakun kakkupohja on aina mitäänsanomatonta sokerihöttöä. So what, jos ostan sen kaupasta? Täytteet ja kosteus ratkaisevat. Ja kuka hullu alkaa haudutella hataralla kokemuksella sveitsiläistä marenkia vesihauteessa, jos Aitoleivästä saa itse tehtyä, sitkoisen pehmoista marenkia.

Muutaman esivalmistelun jälkeen tämä kakku oli nopea tehdä. Halusin kokonaisuuteen kuohkeutta, joten ladoin mansikoita sekä kerrosten väliin että kakun päälle. Mansikoiden päälle ripottelin paahdettuja mantelilastuja ja marenkimuruja. Hillon korvasin lemon curdilla. Pidän kovasti mansikan ja sitrushedelmien yhdistelmästä, ja lemon curdin voi korvata monenlaisilla sitruuna- ja limehilloilla.

3-vuotiaasta alkaa muuten olla todellista apua keittiössä. Tyttö perkasi hienosti kaksi litraa mansikoita. Muutamissa marjoissa oli pieniä haukkausjälkiä, mutta pitäähän laadun tasaisuus testata. 🙂

 

mansikkakakku helppo nopea sitruunatäyte manteli marenki

mansikkakakku manteli marenki sitruuna

Mansikkakakku mantelin ja marengin kera:

Pohja:

kolmikerroksinen valmiskakkupohja
kostukkeeksi vedellä laimennettua, sokerilla makeutettua sitruuna- tai limemehua

Täytteet:

3 desiä kuohukermaa
250 grammaa maitorahkaa
sokeria
vaniljasokeria
reilu litra mansikoita
lemon curdia tai lime- tai sitruunahilloa
3 keskikokoista, valkoista marenkia (noin pari kourallista)
50 grammaa mantelilastuja

1. Irrota kakkupohjan kerrokset toisistaan varovasti veitsellä. Perkaa mansikat ja lohko ne pienemmiksi paloiksi. Paahda mantelilastuja kuivalla pannulla koko ajan sekoitellen. Kaada lastut toiseen astiaan jäähtymään heti, kun ne alkavat tuoksua paahtuneille.

2. Tee kermarahka valmiiksi. Vatkaa kuohukerma kiinteäksi vaahdoksi. Lisää joukkoon rahka ja sekoita hieman, mutta älä vatkaa enää. Mausta seos makusi mukaan sokerilla ja vaniljasokerilla.

3. Laita yksi kakkupohja asetille, tarjottimelle tai suurelle lautaselle. Jos pohjat eivät ole yhtä paksuja, laita paksuin pohjalle ja ohuin päälle.

4. Kostuta kakkupohja sitruunamehulla. Älä liioittele kostutuksen kanssa, sillä pohja imee nesteitä mansikoista ja kermasta, kun kakku vetäytyy jääkaapissa. Lisäksi päällimmäisten kerrosten kosteus valuu kakun pohjaan. Alimmaista kerrosta ei siis kannata kostuttaa liikaa, ettei kakku lötsähdä.

5. Levitä kostutetun pohjan päälle lemon curdia. Lado pohjan päälle kolmasosa mansikkalohkoista, mantelilastuja ja marenkimuruja. Kostuta ja täytä toinen kerros samalla tavalla kuin ensimmäinen. Kostuta lopuksi kolmas kakkupohja ja sivele sen päälle lemon curdia. Kuorruta tämän jälkeen kakku rahkakermalla. Koristele kakku lopuilla mansikoilla, mantelilastuilla ja marenkimuruilla.

 

helppo ja nopea mansikkakakku

Voi pojat, että siitä tulikin hyvää, valmispohjasta huolimatta! Kevennän kermavaahtoa mielelläni rahkalla tai paksulla jugurtilla. Kuorrutteen happamuus sopii hyvin yhteen lemon curdin kanssa, ja raikkaus tasapainottaa marengin makeutta. Marenki, suuret mansikkakuutiot ja mantelilastut tekivät koostumuksesta kuohkean. Kakussa oli myös pureksittavaa, jota kaipaan ruokaan kuin ruokaan.

Vaikka minäkin heitän tuota ”hei mä oon 21” -läppää, on oikeastaan tosi kivaa olla 33. Itse asiassa haluaisin olla jo nelikymppinen. Vanhemmilla kavereillani on itsevarmuutta ja malttia, jonka ihminen saavuttaa selviydyttyään pystypäin tarpeeksi monesta myrskystä. Olen siitä kateellinen.

On myös mukavaa, että minulla on tämmöinen pikkukokki motivoimassa leivontaan. En todellakaan olisi muuten juhlistanut syntymäpäivääni kakulla ja kynttilöillä. Ja koska minulle on viimeksi laulettu Paljon onnea vaan? Olen ollut lapsesta ja kesästä fiiliksissä muutenkin, kun olen katsellut pikkuisen touhuja mökillä ja puistoissa. Vuosien jälkeen minäkin innostun uudelleen voikukkien puhaltelusta, leppäkertuista ja uimisesta ja jännitän tulevaa kesälomamatkaa vatsa sekaisin.

Kiitos elämä.

PS. Toi meidän parvekkeen tikkuinen puupöytä näyttää ihan semmoiselta vakavasti otettavien ruokabloggaajien kuvausalustalta. 😀