Yyberhipsterinä Tallinnassa inessä skenessä

elokuu 24, 2016 by Savusuolaa

Herrajjumala kun tää mun elämä vaikuttaa blogin perusteella dynaamiselta. Taas olin kuulkaa matkalla. No ihan Tallinnassa vaan, mutta ulkomailla silti. Niin intternatsionaalia, niin intternatsionaalia. Tämä oli itse asiassa vuoden kuudes matka, ja seitsemäs on jo varattu jouluksi. Luonto kiittää luonnon ystävää. Voin jeesustella jostain liikennevälineestä käsin, miten hirveetä on, kun jengi ei siis lajittele biojätteitään ja pidä kasvisruokapäiviä.

No niin, Janica takaisin tänne. Tallinna. Olin Tallinnassa. Ystävien kanssa. Tämä oli itse asiassa vasta toinen kerta, kun kävin Tallinnassa hyvällä säällä ja minulla oli intoa flaneerata kaduilla. Ensin vedimme kuitenkin gt:t huiviin laivalla ja suunnistimme Airbnb:n kautta varattuun majapaikkaamme. Suuri asunto sijaitsi kivassa vanhassa talossa Pärnu maanteella, siis aivan vanhan kaupungin laidalla, kävelymatkan päässä Kalamajasta. Maksoimme neljän makuuhuoneen ja kahden kylppärin asunnosta varausmaksuineen reilut 600 euroa. Majoittujia oli kahdeksan, eli hinta nuppia kohti ei ollut paha.

Asunnossa oli päheitä yksityiskohtia, kuten maisematapetti ja jääkiekkopeli. Moitimme ainoastaan viinilasien vähäistä määrää.

Tallinna majoitus

Tallinna majoitus

Tallinna majoitus

Tallinna majoitus

Keittiössä oli ihanan leveä ikkunalauta. Istutin Outin siihen ja nappasin siitä tuollaisen ”hei olen fiilistelevä lifestylebloggaaja” -otoksen. Voin käyttää tätä kuvituskuvana, kun kirjoitan postauksen, jossa vihjailen, että viime aikoina on ollut rankkaa, olen tutkiskellut elämäni kipupisteitä ja miettinyt, mikä on oikeasti tärkeää. Tulen siihen lopputulokseen, että tärkeää on höyryävä teekupillinen, chia-siemenpuuro ja mattaharmaa kynsilakka. Linkkaan postauksen loppuun biisin färsaarelaiselta indieartistilta, jonka nimi on BØN tai A.W.P.I.M.C.? (Allright Who Pissed In My Cereal?).

tallinna_airbnb5
Matkanjohtajamme valitsi loistavan mestan ensimmäiseksi illallispaikaksi. Viimeiset pari vuotta kaikki ovat hehkuttaneet drinkkibaari Manna La Roosaa (olen tallentanut kuvani nimellä Mamma La Roosa, eheheh). Olin jo ihan rikki, että emmää sinne pääse, kun meillä on nää lapset mukana. Mutta pääsinpäs! Samassa suloisen härössä puutalossa nimittäin toimii Manna La Roosan ravintola Tai Boh.

Aasialaista ruokaa tarjoileva ravintola on yhtä viehättävän skitso kuin drinkkibaarin puoli. Sisustus on niin överi ja kitsch, että sitä voi vain rakastaa. Valinta oli lasten kannalta oivallinen. Vähän väsähtäneet pienet matkalaiset piristyivät, koska ympärillä oli niin paljon jännää katseltavaa. Ilmapiiri oli rento, ja pöytään olisi saanut halutessaan syöttötuolin.

Valitettavasti kamerani sekosi aterian aikana. Ehdin kuvailla miljöötä, mutta en ruokia. Hinta-laatusuhde oli tallinnalaisittain kalliin puoleinen. Annokset eivät olleet niin valtavia kuin halvoissa thai-paikoissa. Ruoka oli kuitenkin hyvää ja viinilista erinomainen. Löysimme täältä aivan loistavan Rieslingin, jota en tietenkään nyt tähän hätään muista, eikä viinilista ole netissä. Kaivelen nimen kuitenkin teille. Ihastuin myös talon rosee-viiniin, jossa oli kerrankin luonnetta. Tuoksussa ja maussa oli hitunen ruusunmarjaviiliä – ja muut olivat nyt samaa mieltä, tämä ei ole mitään synesteetikon sekoilua.

Manna La Roosa Tai Boh
Ravintola Tai Boh Tallinna
Ravintola Tai Boh Tallinna
Ravintola Tai Boh Tallinna

Seuraavana päivänä käppäilimme vanhan kaupungin läpi Kalamajalle. Nämä nyt ovat kaikille hipstereille jo yesterday´s news, mutta kerrottakoon, että F-Hooneen kulmilla on myös mahtava ruokarekka-alue. Esimerkiksi vanha junavaunu ja työmaakontteja on muutettu kahviloiksi ja ravintoloiksi.

Säästelimme kuitenkin ruokahaluamme. Kävimme pyörähtämässä design-putiikkeja vilisevässä ostoskeskuksessa. Minun teki mieli ostaa itselleni kettu-uninaamio. Ostin kuitenkin ihanan yksilölliset puukorvikset. Ne ovat sellaiset ohuet suorakulmiot. Maksan mielelläni hätkähdyttävän poikkeavasta, räväkästä designista, esim. kaikesta ruskeasta.

tallinna_ruokajuna

tallinna_putiikki
tallinna_leikkinurkka

Kun vihdoin saimme kiskottua lapset pois ostoskeskuksen leikkinurkasta, suuntasimme nurkan taa F-Hooneeseen. Ravintolan pihassa on aidattu leikkipuisto, nerokkuutta! Palvelu ei tosin aluksi vakuuttanut, sillä jouduimme odottamaan menuita todella pitkään.

Ruoka tuli onneksi nopeammin kuin kuvittelimme, vaikka oli pahin ruuhka-aika. Lampaanlihalla täytetyt pelmenit (6,70 e) tarjoiltiin kermakastikkeen, sienien ja ruohosipulin kera. Silkkaa lohturuokaa ja hellyyttä. Tummaan leipään tehty burger ( 8,90 e) näytti vaatimattomalta ja lättänältä, mutta oli kuulemma herkullinen. Myös kasvisannokset olivat ihania. Erityisesti falafelin (7,60 e) kanssa tarjottu maapähkinäkastike oli huippua. Lihapullatkin katosivat lasten lautasilta sutjakkaasti.

Tallinna ravintola F-Hoone
Tallinna ravintola F-Hoone

Myös F-Hoone on todella rento paikka. Hälinää ja elämää on kaikkialla, joten ravintolaan voi mainiosti mennä lasten kanssa. Täälläkin oli syöttötuoleja, ja isommille tuo pihan leikkipaikka on tosiaan kesäaikaan pelastus.

Illalliselle menimme paria astetta fiinimpään paikkaan. Vanhassa kaupungissa sijaitseva Farm on rankattu yhdeksi Viron parhaista ravintoloista. Jo ravintolan sisustus on täysin omaa luokkaansa. Heti ovella asiakkaat ottaa vastaan täytetyistä eläimistä koottu seurue, joka juhlii omia pitojaan pöydän ääressä. Kaikkialla on virolaista maalaisromantiikkaa ja metsästysrekvisiittaa. Taustalla ei soi musiikki, vaan kiehtova ja hiukan pelottavakin äänimaailma, jossa vesi solisee, puut raksahtelevat ja kirkonkellot kalkkaavat.

Tallinna ravintola Farm
Tallinna ravintola Farm
tallinna_farmi3

Listalla on paljon riistaa, villiyrttejä, kalaa ja makeaa tummaa leipää. Illan parhaaksi annokseksi nousi marinoitu kilohaili ( 7 e), joka tarjoiltiin tumman leivän, punasipulin, piparjuuren, smetanan ja munien kera. Kypsyydet, makeus, suola ja hapot olivat kauniissa annoksessa täydellisesti kohdillaan.

Odotin paljon myös pääruoilta, mutta kuten usein käy, ne hävisivät upealle alkupalalle. Päivän kala (9 e lisukkeineen!) tarjoiltiin voissa al denteksi kypsennettyjen kesäkasvisten kera. Todella maukas ja hervottoman halpa annos, jonka ulkonäkö oli harmillisen vaatimaton. Haudutettu ankanfile (16 e) oli kauniimpi annos, mutta metsämarjakastike ja lämmin hedelmäsalaatti tekivät kokonaisuudesta liian makean. Savustetussa risotossa olisi saanut olla enemmän savun makua, ja riisi oli päässyt turhan pehmeäksi.

Jälkiruoka oli täysin villi kortti. Rukkilinnan kerma (6 e) speltti-suklaakeksin kera oli eräänlainen ruismarjapuuro. Suklaakeksiä annoksessa oli todella vähän. Lounasruokalan jälkkärinä annos olisi ollut hyvä, nyt turhan arkisen makuinen. Esillepano oli kuitenkin suloinen. Hyvä viinilista, jumalainen leipä, suolainen voi ja mahtava alkupala nostivat illan vahvan plussan puolelle. Lapsille oli oma listansa, jolla oli hieman pienempiä annoksia aikuisten listan turvallisimmista annoksista. Palvelu oli hyvää, ja jälleen kerran tuli sellainen olo, että täällä voi istua iltaa ihan rauhassa lapsenkin kanssa, eikä kukaan katso kieroon. Nappulat jaksoivat hienosti värityskirjan voimin.

Tallinna ravintola Farmi
tallinna_farmi5
tallinna_farmi7
Seurueemme urheat lapsettomat jäivät kämpille vahtimaan kikattavaa tyttökaksikkoa, kun perheelliset pakenivat hummailemaan. Kävimme yyberartsussa baarissa, johon pääsi sisään vain tietyllä ovikoodilla. Taideopiskelijoilla oli seurueessaan koira, ja kaikkialla oli 70-luvun vihreää. Tunsin olevani niin skenessä, niin lapseton ja niin alle 33-vuotias, joka uskoo voivansa järjestää puhdasta vettä kaikille nepalilaisille.

Kiitos Tallinna, olet niin paljon kivempi aurinkoisella säällä! Kurjien sääkokemusten vuoksi en ole fiilistellyt Tallinnaa samaan malliin kuin moni muu, mutta tämä matka oli niin ihana, etten malta odottaa seuraavaa. Vanhojen pitsipuutalojen, betonibunkkereiden, liljojen, rakennekynsien, lasitiilen, makean leivän, sushin ja raitiovaunujen yhdistelmä on vastustamaton. Tallinna on ihana sekoitus kurjuutta, ylettömyyttä, arvokkuutta ja mauttomuutta. Kaikkea sitä, mitä ihan kivoissa suomalaisissa pakettitalokaupungeissa ei ole.

tallinna_graffiti
tallinna_tupakointikielto
tallinna_airbnb6

Kreikkalaisia herkkuja: Saganaki-juusto ja -munakoiso

elokuu 22, 2016 by Savusuolaa

Vielä viimeinen kurkistus ihanaan kesälomamatkaamme Pargaan. Majoitumme näillä suvun kesäreissuillamme huoneistoihin, joissa voi kokkailla. Olemme järjestäneet joka kerta kreikkalaisen illallisen, johon minä ja Ville olemme tehneet ruoat kiitoksena lapsenhoitoavusta. Tosin tällä kertaa minä vain itkin, että mulla on hiki ja turvonnut olo ja haluan lukea Poirotia. Mies käski minun painua uima-altaalle ja loihti seitsemän hengen illallisen omin päin yhden miniuunin ja kahden keittolevyn voimin! (Tähän McGyverin tunnusmusiikki).

Saganakijuusto
kreikkalaiset kasvikset
kreikkalaiset lihapullat
Tarjolla oli kreikkalaisia lihapullia ja monenlaisia kasvisherkkuja. Päätimme kokeilla juuston ja munakoison valmistamista perinteisellä saganaki-menetelmällä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan: raaka-aine pyöritellään vehnäjauhoissa ja paistetaan pannulla runsaassa oliiviöljyssä.

Parasta saganaki-juustoa syntyy kreikkalaisesta gravierasta, joka on kova lampaanmaidosta valmistettu juusto. Suomessa gravieraa on tarjolla aika huonosti, kannattaa kysellä Stockan Herkusta ja laadukkaista herkkuputiikeista. Hätätapauksessa halloumikin käy, vaikka se on paljon suolaisempi ja kovempi kuin graviera. Hyvä saganaki on pinnalta rapea, mutta juusto venyy, kun siitä leikkaa palan.

Saganaki-juusto (pieni alkupala 4:lle)

250 grammaa lampaanmaitojuustoa
0,5 desiä vehnäjauhoja
tilkka vettä juuston kostutukseen
oliiviöljyä paistamiseen

Tarjoiluun:

tuoretta sitruunaa

1. Jos haluat tarjoilla juuston annospaloina, leikkaa se paksuiksi siivuiksi. Voit kypsentää juuston myös sellaisenaan.

2. Kostuta juusto kevyesti vedessä. Pyörittele juustoa huolellisesti vehnäjauhoissa. Kuumenna paistinpannussa oliiviöljyä ja paista juusto molemmin puolin. Juusto on valmista, kun siinä on rapea rusehtava pinta ja se alkaa valua hieman sivuista. Jos käytät halloumia, muista, että se ei sula yhtä paljon kuin pehmeämmät juustot.

3. Tarjoile lämmin juusto sitruunan kera ja purista tilkka sitruunamehua suolaisen juuston päälle.

Juuston lisäksi kasviksia voi valmistaa saganaki-tyyliin. Esimerkiksi munakoiso ja kesäkurpitsa sopivat tarkoitukseen hyvin.

Saganaki-tyyliin valmistettu munakoiso (pieni alkupala 4:lle)

1 munakoiso
merisuolaa
1 desi vehnäjauhoja
oliiviöljyä paistamiseen

1. Leikkaa munakoiso viipaleiksi. Älä leikkaa viipaleista liian ohuita, etteivät ne hajoa paiston aikana.

2. Ripottele talouspaperin päälle merisuolaa. Aseta munakoisoviipaleet suolan päälle ja ripottele toinen kerros suolaa siivujen päälle. Anna itkettyä, kunnes munakoison pintaan nousee kosteutta. Puristele viipaleet kuiviksi. Munakoisoa ei tarvitse kostuttaa vedellä ennen leivitystä, sillä itketys tekee viipaleista nahkeita, ja jauho jää pintaan helpommin kuin juustoon.

3. Pyörittele viipaleet vehnäjauhoissa ja paista pannulla runsaassa oliiviöljyssä. Munakoiso on valmista, kun sen pinta on rapea ja ruskea.

Saganaki-munakoiso
Saganaki-munakoiso
kreikkalainen roseeviini

Pargan satama

Voihan kesä.

Ehdin olla viikon verran ihan hypenä, että jee jee, onpas kiva palata töihin, ideat virtaavat jne. No onhan arki tavallaan mukavaa, mutta tätä harmautta ja sadetta en kaipaa yhtään. Rakastan pimeitä syysiltoja, jolloin voin lukea, katsella elokuvia ja polttaa kynttilöitä. Mutta tätä päivien rapaisuutta en haikaile. En päiväkodin pöpörumbaa, jatkuvasti hukassa olevia kurahanskoja, koiran likaisia tassuja ja vetämätöntä oloa.

Onneksi seuraava matka on jo varattu. Pieni reissu Tukholmaan vain, mutta on sekin jotain. Sen voimalla jaksaa puskea jouluun asti. Ja sen jälkeen tulee taas valo.

Nyhtökauralla täytetyt mausteiset uunipaprikat

elokuu 20, 2016 by Savusuolaa

Voihan nyhtökaura. En muista, koska olisin viimeksi innostunut mistään raaka-aineesta näin paljon. Soijatuotteet eivät ole koskaan olleet samanlaisia vau-elämyksiä, vaikka tofusta tykkäänkin, ja soijarouhe on hyvä jauhelihan korvike.

Tein nyhtökaurasta ensimmäisellä kerralla cannelloneja. Ne onnistuivat täydellisesti, vaikka tuolloin vielä vähän märisinkin, että eihän tämä nyt kunnon nyhtöpossua voita, vaan on enemmänkin hyvä vaihtoehto kaupan kanasuikaleille. Jos cannellonit saivat arvosanaksi kympin, nämä täytetyt uunipaprikat onnistuivat kymppiplussan arvoisesti.

nyhtökauralla täytetyt paprikat

Nyhtökauran koostumus oli nyt parempi. Myös sen aromi alkoi käydä tutuksi. Luulen, että alan tottua ja pitää nyhtökaurasta ihan sellaisenaan, sen maun ja rakenteen vuoksi. Kaipa tässä totuttelussa on kyse samasta kuin merilevän ja simpukoiden syömisessä. Ne voivat maistua oudolle tai pahalle, jos niitä ei ole tottunut syömään.

Cannellonien kastike oli nestemäisempi, ja myös Béchamel-kastike imeytyi nyhtökauraan ja pehmensi sitä. Jos kastiketta käyttää paljon, nyhtökaura muistuttaa piiiiitkään hautunutta, hiutalemaiseksi hajoavaa possunlihaa. Tällä kertaa käsittelin sitä kuin jauhelihaa. Tein ensin kastikkeen, esipaistoin nyhtökauran ja lisäsin sen paahdettuna soosiin. Paahto saa nyhiksen pysymään paremmin kasassa. Se on hieman kovempaa ja pureksittavampaa, siis juuri niin kuin jauheliha. Koska nyhtökaurassa ei ole nestettä, vaan se päinvastoin imee sitä, se kannattaa paistaa nopeasti, ehdottomasti öljyn kera ja koko ajan sekoittaen. Nyhtis nimittäin palaa helposti pohjaan. En onneksi polttanut sitä, mutta läheltä piti.

Nyhtökauralla täytetyt uunipaprikat (8 annosta)

Paprikat:

4 (vihreää) paprikaa

Täyte:

250 grammaa maustamatonta tai tomaatilla maustettua nyhtökauraa
1 keltasipuli
46 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
1 tölkki tomaattimurskaa
1 desi kypsentämätöntä riisiä
1 teelusikallinen chiliä/cayannepippuria
1 teelusikallinen kanelia
1 teelusikallinen juustokuminaa
2 kourallista tuoretta korianteria
suolaa
mustapippuria
sokeria
öljyä kuullottamiseen
loraus vettä

Kuorrute:

2 kourallista voimakasta juustoraastetta

Lisukkeeksi:

tuoretta korianteria
1 limen mehu
hapankermaa

1. Valmistele ainekset. Poista paprikoiden kanta ja siemenkota pienellä hedelmäveitsellä. Halkaise paprikat ja leikkaa valkoiset osat niiden sisältä pois. Kuori ja silppua keltasipuli, valkosipuli ja porkkana.

2. Paahda nyhtökaura. Lorauta kattilaan tai paistinpannuun öljyä. Paista nyhtökauraa pari minuuttia keskilämmöllä koko ajan sekoitellen. Siirrä nyhtökaura sivuun odottamaan ja tee kastike.

3. Lorauta kattilaan tai pannulle lisää öljyä. Kuullota kelta- ja valkosipulia, chiliä, juustokuminaa ja kanelia pari minuuttia keskilämmöllä. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää joukkoon porkkanakuutiot ja kuullota vielä pari minuuttia. Kaada joukkoon tomaattimurska sekä kypsentämätön riisi. Huuhtaise tomaattimurskatölkki vedellä ja kaada vesitilkka kattilaan.

4. Keitä kastiketta noin vartti, kunnes riisi on lähes kypsää. Lisää lopuksi joukkoon paahdettu nyhtökaura kevyesti sekoittaen. Mausta kastike korianterilla, suolalla, pippurilla ja pienellä ripauksella sokeria. Pane paprikanpuolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle ja täytä ne kastikkeella. Ripottele päälle reilusti juustoraastetta. Paista paprikoita uunin alatasolla 180200 asteessa noin 30 minuuttia. Paprikat ovat valmiita, kun niiden reunat ovat saaneet paahteisen ruskeaa väriä.

5. Puristele valmiiden paprikoiden päälle tuoretta limemehua. Revi päälle loppu korianteri ja tarjoile annos hapankerman kera.

nyhtökauralla täytetyt uunipaprikat
paistettu nyhtökaura

nyyhtökauralla täytetyt paprikat

Kun viimeksi tein pavuilla täytettyjä uunipaprikoita, haikailin vihreiden paprikoiden perään. Punaisella maustekastikkeella täytetyt paprikat nyt vain ovat niin nättejä. Nyt varmistin oikein somessa, mistä kaupasta saisi vihreitä paprikoita, jotta värikombo olisi täydellinen. Ai mikä värineurootikko, missä?

Vihreiden paprikoiden käyttöön on toki myös makuun liittyviä syitä. Punainen paprika on makea, vihreä inasen chilimäisempi ja kirpeämpi. Koska tässä täytteessä oli kanelia, vihreä paprika antoi täytteelle paremmat raamit kuin punainen. Punaisen kanssa täytteen mausteisuus voisi tuntua aika jouluiselta, liian makealtakin.

Roteiinin perään haikaileva voi testata myös tätä vanhempaa uunipaprikoiden ohjetta. Siinä täytteeseen tulee sekä linssejä että kidneypapuja. Bull Mentula tykkäisi. Ja hei, terveysintoilijahan voi korvata lisukkeena tarjoiltavan hapankerman vaikka maitorahkalla. Jälkkäriksi kourallinen sokeroimattomia pakastekarpaloita. Ihanaa kun lihakset kasvaa ja rasvaporosentti on nollassa.

Mutta aikuisten oikeasti, täytetyt paprikat ja tomaatit ovat tosi kätevä arkiruoka. Täytteeseen voi heittää vaikka mitä jämiä, tyyliin vanhan pastakastikkeen ja kaikki kuivahtaneet juustot. Tai herajauhetta.

Pää kii Janica.

 

Nähtävyyksiä, luontoa ja kivaa tekemistä Pargassa

elokuu 18, 2016 by Savusuolaa

Kun Suomen loppukesä tarjoilee hellää lämpöään ja valoaan sylin täydeltä, on hyvä hetki muistella lomamatkaa. Kirjoittelinkin jo Pargan ravintolatärpeistä. Nyt paneudun Pargan nähtävyyksiin ja upeaan luontoon.

Pargan satama

Itse Pargan keskusta on pieni. Se tulee erittäin tutuksi viikon reissulla. Kahden viikon matkalla alkaa kaivata jo uusia virikkeitä. Kuten aikaisemmilla matkoillamme, vuokrasimme auton ja teimme pari pidempää retkeä. Kreetalla vuokraamamme autot ovat olleet tasoltaan, krhm, vaihtelevia. Takapenkillä tulee 37 asteen helteessä vähän poppa, jos ilmastointi ei toimi kunnolla…

Nyt automme olivat tuliteriä. Kytkintuntumaa sai tietenkin taas haeskella, mutta alkukankeuksien jälkeen kaarat pelittivät hyvin. Ja mikä tärkeintä – ilmastointi toimi! Pargassa kannattaa harkita myös mopon, skootterin tai polkupyörän vuokraamista. Paikalliset huristelevat mäkisissä kylissä mopoilla. Mies vuokrasi polkupyörän hyvällä diilillä: normaalisti viikko maksaisi 40 euroa ja yksittäiset lisäpäivät melkein 10 euroa päivä. Ville sai kuitenkin puhuttua pyörän itselleen 10 päiväksi noin 50 eurolla. Sillä se sitten sotki joka aamu kiltisti lähikylään ostamaan meille tuoretta leipää, kun minä vielä mammin lakanoissa.

Ensimmäisenä autoilupäivänä suuntasimme antiikin tarujen Manalan virralle. Acheronin joki, jota kutsutaan myös Styxiksi, sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Pargasta. Käynti oli ajomatkan arvoinen. Joki on äärettömän kirkasvetinen, rannan vehreä metsä kuin suoraan satukirjasta. Vesi on hirmuisen kylmää. Siis niin kylmää, että jaloista lähti tunto. Propsit sille, joka uskaltaa uida tässä vedessä.

Matalan joen virtaus on yllättävän voimakas. Yllytin miehen kahlaamaan vastarannalle, jossa joku jäppinen myi grillattua maissia. Helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki yrittäjät eivät päässeet vastarannalle, ja eräs kovakuntoisen näköinen jenkkinainen kaatui päistikkaa keskelle jokea. Lasten kanssa kannattaa siis olla varovainen.

Parga Manalanvirta Acheron Styx
Parga Manalanvirta Acheron Styx
Parga Manalanvirta Acheron Styx
Rannasta voi vuokrata erilaisia veneitä. Metsämaastossa pääsee myös ratsastamaan. Jalkakylvyn jälkeen ajelimme läheiseen pikkukylään, jossa söimme mainion lounaan. Ravintolan omistaja sai myytyä meille vielä halvan jokiristeilypaketin. Lähdimme katsomaan Acheronia laivasta käsin. Kokemus oli erittäin kreikkalainen. Ravintoloitsijan kaveri nimittäin hyppäsi ex tempore paattiin ja veti meille opastetun kiertoajelun, vaikka hän siis ei ole aluksella töissä. Nainen luritteli melkoiset pätkät antiikin mytologiaa ja totesi sitten, että sori kun mä en oikeesti tiedä tästä mitään ja puhun englantiakin niin huonosti.

Just.

Seuraavana päivänä lähdimme pidemmälle automatkalle. 200 kilometrin päässä Pargasta sijaitsee Kreikan oma Grand Canyon, Meteoran huikea kanjonialue luostareineen. Tiet olivat yllättävän hyväkuntoisia, mitä nyt pari kertaa piti tehdä äkkijarrutus, koska kilpikonna ylitti tietä. Albania sijaitsee Pargan lähellä, mutta siellä tiet ovat kuulemma paljon kehnompia. Autovuokraamojen vakuutukset eivät myöskään koske Albanian puolella sattuvia onnettomuuksia.

Parin tunnin matka Meteoraan päättyi mutkitteleville serpentiiniteille. Korvat menivät lukkoon ja sipsipussi paisui räjähdyspisteeseen, koska ilmanpaine-ero oli niin valtava merenpintaan verrattuna. Tämäkin ajomatka oli hikoilun ja navigointisekoilujen arvoinen. Guinnessin mukaan Meteora on korkeampi ja syvempi kuin Grand Canyon, ja näkymät ovat henkeäsalpaavat. Olimme niin korkealla, että se tuntui epätodeliselta. Pelkään kiivetä keittiön tikkaille, mutta täällä olimme niin korkealla, etten enää edes osannut ahdistua.

Parga Meteoran kanjoni
Parga Meteora kanjoni

Kanjonissa on vielä jäänteitä 1300-luvulla rakennetuista luostareista. Löytyipä sieltä nykyisten munkkien koriskenttäkin sekä pieni uskonnollista krääsää myyvä kauppa, jossa munkiherra maalasi ikoneita. Jännitin vähän, millainen kohde tämä olisi 3-vuotiaan kanssa, mutta pelko oli turha. Lasta pitää tietenkin vahtia tarkasti, koska alueella on paljon täysin suojaamattomia satojen metrien pudotuksia. Tyttöä ei kuitenkaan pelottanut. Hän oli tohkeissaan ”linnoista”, joissa kuulemma asui prinsessoja, mörköjä ja ties mitä jengiä.

Meteoran kupeessa on pieni idyllinen vuoristokylä. Siellä on käsityöläismuseo kauppoineen ja useampikin kivan oloinen ravintola. Valitsimme sen, jossa oli paras terassi, emmekä pettyneet. Palvelu oli verkkaista, mutta sydämellistä, piiraat ja marinoidut pavut erinomaisia. Ja tsekkaa beibe toi lihavarras. Grrrrrr.

parga_vuoristo2_luostari
Parga Meteora kylä ravintola
Parga Meteora kylä ravintola
Parga Meteora ravintolat
parga_ravintola_voipavut

Yksi Pargan maamerkeistä on Ali Pashan linna, joka sijaitsee vuoren laella muutaman kilometrin päässä keskustasta. Jotkut hullut reippailijat kävelevät sinne, mutta me hurautimme autolla. Täälläkin voi nauttia raunioromantiikasta ja upeista maisemista. Lapsi höpötti taas prinsessoista ja halusi tutkia jokaisen kolon ja kivenlohkareen.

Rantoja Pargassa on kolme: Lichnos, Valtos ja Krioner, ja ne ovat kohtuullisen kokoisia ja suht rauhallisia. Meidän lähirantamme Valtos oli keskisuuri. Vuorilta katsoen vasemmalla oli enemmän turistihärdelliä ja kalliimmat tuolit. Aivan rannan oikeassa nurkassa on ravintola, jossa tuolit kuuluvat ostosten hintaan. Voit siis köllötellä tuolissa, vaikka ostaisit vain parin euron limun. Tietenkin ravintola voittaa tässä, sillä suuri osa asiakkaista jää paikkaan myös syömään. Ravintolan vieressä on makea, kirkasvetinen joki, joka virtaa mereen. Siinä on kiva kahlailla, jos ei uskaltaudu aaltoihin.

Keskustasta mieleeni jäi Paragaean vanha oliiviöljytehdas, josta on tehty museo. Museossa järjestetään opastettuja kierroksia, joihin kuuluu oliiviöljy-tasting. Museossa on kiva pieni kauppa, ja siellä järjestetään myös ruokakursseja. Upeinta oli päästä ihmettelemään vanhoja, valtavia koneita, joilla tehtaaseen puskettiin aikoinaan virtaa. Oliiviöljy hyödynnettiin kuorimäskejä ja viimeistä pisaraa myöten. Syötäväksi kelpaamattomasta öljystä tehtiin saippuaa, kuorista lämmityspellettejä.

Hotellin lähistöltä löytyi kauniita vaellusreittejä, joilla pääsimme tutkimaan läheltä pargalaisia oliivipuita. Italialaiset istuttivat aikoinaan puut, ja ne ovat aivan omanlaisiaan. Pargan oliivilehdot ovat paljon korkeampia ja vehmaampia kuin esimerkiksi Kreetan kitukasvuisemmat puut. Yhden kävelyreitin varrelta löytyi vanha mylly, josta on tehty museo. Myllylle pääsee myös keskustasta lähtevillä turistijunilla. Myllyn lähellä on upea vesiputous, ja myllyllä on pieni kahvila. Sieltä saa äärettömän hyvää tuoreista hedelmistä tehtyä sitruuna- ja appelsiinimehua.

parga_oliivipuut
Unohdin antaa ravintolapostauksessa yhden vinkin, joten kerrotaanpa vielä se loppuun. Maistelimme taas kreikkalaisia kebabeja oli gyros pitoja. Kreikassa sekä liha että ranskalaiset pannaan pitan väliin. Rasvaisten maustekastikkeiden sijaan kebab höystetään tsatsikilla.

Parhaat gyrokset löytyivät aika yllättävästä paikasta. En tietenkään ottanut kahvilan nimeä ylös, mutta ehkäpä joku osaa suunnistaa sinne ohjeideni perusteella. Pargan keskustassa on kirkko, ja rannasta katsottuna kirkon oikealla puolella on aina takseja parkissa. Oikealla puolella kirkon vieressä on myös isohko kebab-paikka. Se muistuttaa sporttibaaria ja vaikuttaa aika länkkäriltä, mutta älä anna ulkokuoren hämätä. Sain kahdella eurolla yhden parhaista gyroksista ikinä. Niin pehmeää pitaa, mehukasta kanaa ja reilulla valkosipulilla maustettua jugurttia. Oih!

Oman mausteensa ruokailukokemukseen toi viereisen kirkon pappi. Hän poikkesi syömässä ja alkoi yhtäkkiä pitää spontaania messua. Arvelimme, että kyse oli ehkä uuden liiketilan siunaamisesta. Koko ravintola pysähtyi, kun kaikki riensivät kuuntelemaan pyhiä sanoja. Toimituksensa jälkeen pappi häippäsi kirkkoon kainalossaan dogi bägiin kääritty kebsu, kännykkä kourassaan.

Niin kreikkalaista.

Parga hyvä kebabravintola

Makeaa aikuiseen makuun: vadelma-basilikapiirakka

elokuu 17, 2016 by Savusuolaa

Olen joskus miettinyt, että jos perustaisin fitnessblogin, millainen se mahtaisi olla. Raakakakkujen, smoothieiden ja tonnikalasalaattien sijaan postaisin sinne varmaan pelkkiä leivonnaisreseptejä. Pitkän lenkin jälkeen minun nimittäin tekee aina mieli jotain kakkua tai piirakkaa, vaikka normaalisti en ole makean perään. Pari viikkoa sitten leivoin palautusruoaksi nollan kalorin mustikka-valkosuklaapiirakan. Sitä seuraavana äärettömän kuitupitoisen mustikka-nektariinipiirakan paksun vaniljakastikkeen kera.

Nyt halusin satsata vitamiineihin. Eiks niitä oo kaikessa vihreässä? Tein siis vihreän piirakan. Mieheni työkaveri vihjaisi ihanasta mustikka-basilikapiiraasta ja lähetti minulle reseptin. Vaihdoin mustikat kesän viimeisiin mökkivadelmiin. Punaista ja vihreää, ah, vastavärit. Neurootikko tykkää.

vadelma-basilikapiirakka

Resepti on alun perin Glorian Ruoasta ja Viinistä. Lähettäjä vinkkasi käyttämään basilikaa paljon enemmän kuin ohjeessa, ja otin neuvosta vaarin. Lopputulos oli ihastuttava. Tämä on piirakka aikuiseen makuun (piirakkaa ehhehh, aikuiseen makuun ehhehheh, mii sou dörti öhö öhö). Raikas ja yrttinen, sopivasti makea. Jätskin tai vaniljakastikkeen sijaan maistelin piirakkaa ranskankerman kera. Täydellistä! Täyteläistä ja hiukan hapanta.

Vadelma-basilikapiirakka (pieneen, noin 23-senttiseen vuokaan)

Pohja:

125 grammaa voita
1 kananmuna
2,5 desiä vehnäjauhoja
1 teelusikallinen vaniljasokeria
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1/4 teelusikallinen suolaa

Täyte:

400 grammaa kotimaisia vadelmia
(1 ruokalusikallinen perunajauhoja, jos käytät pakastemarjoja)

Basilikasokeri:

3/4 ruukkua basilikaa
1 ja 3/4 desiä sokeria

Muruseos:

50 grammaa voita
3/4 desiä vehnäjauhoja
1/4 desiä kaurahiutaleita
osa valmiista basilikasokerista

1. Nosta voi huoneenlämpöön ennen kuin aloitat leipomisen. Anna voin pehmitä ja leikkaa se kuutioiksi. Voitele piirakkavuoka valmiiksi.

2. Tee seuraavaksi basilikasokeri. Revi vajaa ruukullinen basilikaa sekä sokeri tehosekoittimeen tai suuren vadin pohjalle. Sekoita koneessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.

3. Tee basilikasokerin jälkeen taikina. Sekoita pehmeä voi ja 2/3 basilikasokerista ja vatkaa napakaksi vaahdoksi. Vatkaa seuraavaksi joukkoon muna. Yhdistä vehnäjauho, vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola toisessa astiassa ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi kuivat aineet voivaahtoon. Sekoita kevyesti, mutta älä vatkaa.

4. Painele taikina tasaisesti piirakkavuokaan, myös reunoille. Levitä vadelmat piirakkapohjan päälle. Jos käytät pakastemarjoja, sekoita niiden joukkoon perunajauhoja, ettei piirakasta tule vetistä.

5. Valmista lopuksi muruseos. Nypi pehmeä voi, vehnäjauhot ja kaurahiutaleet tasaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon loppu basilikasokeri. Pudottele muruseosta pieninä kekoina piirakan päälle. Paista piirakkaa uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Koristele valmis annos lopuilla basilikanlehdillä ja nauti ranskankerman, jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

vadelma-basilikapiirakka
vadelma-basilikapiirakka

Minun on pitänyt koko kesä leipoa jotain myös kirsikoista, mutta kausi taitaa olla auttamattomasti ohi, nyyh! Ja hei, vielä siitä fitnessblogista. Jos meitsillä olisi sellainen, jakaisin näiden piirakkareseptien lisäksi varmaankin dokumentti- ja roskaohjelmavinkkejä, en raportteja kyykkäyssarjoistani. Tykkään katsoa hyvin taustoitettua faktaa tai aivotonta huttua, kun makoilen sohvalla pohkeet maitohapoilla.

Mitään todella briljanttia Netflixistä ei ole hetkeen löytynyt. Tämä brittidekkari Marcella on kuitenkin ihan kelvollista katsottavaa. Aluksi tosin hangoittelin vastaan, sillä mitta alkaa olla täynnä synkkäsävyisiä poliisisarjoja, joiden päähenkilöillä on aina joku huume- tai vihanhallintaongelma. Tästä huolimatta Marcellan pirulainen koukutti, vaikka kaipaankin dekkariskeneen jo jotain muuta. Saa vinkata! En nimittäin aio tehdä tammikuuhun asti iltaisin muuta kuin lukea romaaneja ja tuijottaa töllöä.

Onneksi Hottikset alkaa ja lähikirjaston hylly on täynnä Thomas Mannia.