Kulinaristinen evoluutio eli näin syömiseni on muuttunut vuosien aikana

syyskuu 24, 2016 by Savusuolaa

Surffailin erään naistenlehden keskustelupalstalla ja tein erikoisen löydön. Törmäsin nimittäin omiin kirjoituksiini vuosilta 20062009. En paljasta teille, mikä saitti tai nimimerkki on kyseessä, sen verran höhliä kannanottoni nimittäin olivat. Tai no, eivät ne tyhmiä ole. Osa mielipiteistäni on niin kirkkaita ja luottavaisia, että oikein hämmästyin. Oliko tuo fiksu ja itsevarma nuori nainen todellakin minä?

Osa ajatuksistani aiheutti silti kolmekymppisessä Janicassa ihmettelyä ja raivoa. Elämäni tuntuu pyörineen kymmenen vuotta sitten kilojeni vahtaamisen ja proteiinigrammojen ympärillä. Ei sairaalloisesti, vaan sen verran, mitä pidetän ”normaalina naisen käyttäytymisenä”. Nykyminän mielestä kuitenkin liikaa.

Suloisenkipeät nuoruudenmuistot saivat minut muistelemaan syömis, -liikkumis ja kehonkuvahistoriaani. Päätin jakaa sen kanssanne, koska mielestäni olen kehittynyt hyvään suuntaan.

Lapsuus: Makaronilaatikkoa ja eksoottisia eineksiä

Perheessämme syötiin 80-luvulla perinteistä suomalaista ruokaa. Äiti teki paljon laatikoita ja keittoja. Pidin kalakeitosta ja maailman yksinkertaisimmasta uuniruoasta, johon tuli perunaa, sipulia ja jauhelihaa. Makeaa meillä syötiin lähinnä juhlapyhinä ja viikonloppuna. Tuoreet ja säilykehedelmät olivat vielä tuolloin suurta herkkua. Rakastin esimerkiksi viinirypäleitä ja luumuja. Juhlavampana jälkkärinä söimme sokeriliemeen säilöttyjä persikoita kerman kera.

90-luvulla kotiruokamme muuttui eksoottisemmaksi. Siis niin eksoottiseksi kuin se voi lähiössä elävässä lamaperheessä olla. Lempiruokiani olivat spagetti ja jauhelihakastike sekä kana-currykastike riisin kera.

Marketteihin tuli entistä enemmän eineksiä, arominvahventeita, pakasteita ja valmiita maustekastikkeita. Ainakaan meidän perheessämme einesten käyttöä ei hävetty. Päinvastoin, se oli muodikasta ja jopa jonkinlaisen juppailun aihe. Muistan, että pari kaveriani oli minulle kateellisia, koska meillä syötiin usein pizzaa. Aina, kun Citymarketiin tuli uusia eineskebabeja tai sipsejä, testasimme ne.

Herkuttelun määrä perheessämme lisääntyi 90-luvulla aivan liikaa. Pulskistuin, mutta 12-vuotiaana tajusin itse, että minun pitäisi laihtua terveyteni vuoksi. Pudotin painoa ominpäin aika paljon, yksinkertaisesti lopettamalla roskaruoan syömisen ja käymällä kävelylenkeillä.

uunimakkara sinappikaali

Nuoruus: Marinoituja suikaleita ja köyhää kasvisruokaa

Aloitin lukion vuonna 1999. Koulussamme oli paljon enemmän kasvissyöjiä kuin yläasteella, ja minäkin innostuin karsimaan lihan ruokavaliostani. Ainakin välillä.

Olin aika tyypillinen thaitelianuori, joka kailotti kovaan ääneen koulun ruokalassa, miten ällöä tavisten makkarakastike on. Mutta jos minun teki joku päivä mieli kanaa, sitä ei laskettu, koska kanahan ei tavallaan ole lihaa. Myöskään kännipäissä ahmittuja hampurilaisia ja nakkeja ei huomioida.

Olin aivan kuutamolla ruoan ravitsemuksellisesta sisällöstä, ja niin olivat kyllä koulumme keittäjätkin. Kasvissyöjille oli usein tarjolla vain pastaa. Jos sen joukossa oli ylikypsiä babyporkkanoita, ruoan nimi oli ”puutarhurin pasta” tai ”aurinkoinen pasta”. Tölkkiherkkusienet tekivät pastasta ”syyspastan”. Ruokavalioni oli todella hiilihydraattipainotteinen. Söin harvoin, mutta annokseni olivat valtavia. Vetelin riisikekoja, joista söisin nykyään neljä annosta.

Muutin pois kotoa 20-vuotiaana vuonna 2003. Einesten ja puolivalmisteiden käyttö lisääntyi räjähdysmäisesti, koska en osannut laittaa ruokaa. Söin yliopistolla usein kasvisruokaa, mutta kotona lihaa, koska en osannut tehdä vihanneksista mitään. Pavut ja linssit olivat täysin tuntemattomia vaihtoehtoja.

Käsitykseni kokkailusta oli se, että ensin paistetaan valmiiksi marinoituja kanasuikaleita. Tämän jälkeen niiden joukkoon kaadetaan purkillinen Uncle Ben´sin kastiketta. Lisukkeeksi keitetään riisiä, ja tervehenkisinä päivinä wokkipannulla pyöräytetään pakastevihanneksia.

Juhlin reippaasti, ja viikottainen alkoholinkäyttö alkoi näkyä turvotuksena. En käynyt puntarissa, mutta aina, kun housut kiristivät, laihdutin. Tämä tarkoitti sitä, että elin sokeroimattomalla mehukeitolla, keittokinkulla, ruisleivällä ja kurkulla. Söin naurettavan vähän ja pari kertaa meinasin pyörtyä. Ihmettelin vilpittömästi, mistä ihmeestä heikotus mahtoi johtua. Jännä mysteeri.

porkkanakastike pasta porkkanapasta

Aikuistuminen: Proteiinitankkausta ja kokkailun opettelua

Syömiseni muuttui radikaalisti vuonna 2006, kun tapasin mieheni. Olin shokissa. Tää heppu osaa laittaa ruokaa. Miekkonen tarjoili minulle niin sisäfilepihvejä kuin tofupastaakin. Olin järkyttynyt, kun näin hänen lisäävän bologneseen kaalia ja palsternakkaa. Juureksethan ovat ällöjä (paraskin wannabe-kasvissyöjä). Kyselin Villeltä myös vilpittömästi, miksi hän teki lasagnen kastikkeet itse, koska pussikastikkeet ovat niin paljon parempia.

Makuni muuttui parissa vuodessa valtavasti. Jäbä houkutteli minut maistamaan inhoamaani silliä. Kaalista ja palsternakasta tuli lempivihanneksiani. Lopetin valmiskastikkeiden ja marinoitujen suikaleiden käytön. Seurustelun ja töiden myötä juhliminen vähentyi ja elämääni tuli kaivattua rytmiä. En ahminut miten sattuu, vaan opin syömään tasaisesti.

Tähän aikaan Atkinsin dieetti breikkasi Suomessa. Minäkin halusin ylimääräisesti fläsästä eroon, mutta halusin myös syödä kaikkea syntistä. Vähähiilihydraattinen dieetti tuntui taivaan lahjalta. Kermaa! Pekonia! Makkaraa! Juustoa! Kunhan luopuisin leivästä, pastasta ja riisistä, voisin sikailla.

Kirjoittelin tuolloin aktiivisesti laihdutus- ja karppausfoorumeille. Netistä löytämieni ruokapäiväkirjojen mukaan olen syönyt kasviksia keskinkertaisesti, liha- ja maitotuotteita älyttömästi. Kuurin lopputuloksena laihduin – ja aloin haista aivan helvetin pahalta, koska kehoni oli ketoosissa. En myöskään jaksanut enää liikkua. Salilla käyttämieni painojen määrä vähentyi olemattomiin ja veivasin stepperiä.

Lopulta Ville rukoili minua lopettamaan karppaamisen. Hän ei enää jaksanut herätä kukonlaulun aikaan pekonin käryyn. Menin nimittäin tuolloin radioon töihin puoli kuudeksi ja aloitin aamuni makkaraorgioilla. Mies oli saanut tarpeekseen myös siitä, että haisin paskalle.

Se oli sitten sen kokeilun loppu.

nyhtökauralla täytetyt uunipaprikat

Parga Meteora ravintolat

Kolmekymppisyys: Kunnollista kasvisruokaa ja laadukasta lihaa

Kun vertaan nykysyömisiäni kymmenen vuoden takaisiin, suurin ero on liha- ja maitotuotteiden kulutuksessa. Yritämme syödä kasvis- ja kalapainotteisesti. Suuri osa syömästämme lihasta on appiukon kaatamaa peuraa. Se on siis niin luonnonmukaisesti ja eettisesti elänyttä ja kuollutta eläintä kuin vain voi.

Olemme vähentäneet tehotuotetun lihan syömistä kiinnittämällä huomiota etenkin pieniin valintoihin, joista kasvaa vuodessa iso satsi. Pari vuotta sitten lopetimme leikkeleiden ja maustettujen jugurttien ostamisen. Samalla syömämme sokerin, suolan ja nitriittien määrä vähentyi huomattavasti. Syömme leivän päällä rasvaisia juustoja, mutta yritämme pitää rasvalla herkuttelun jotenkin aisoissa. Viime aikoina olemme alkaneet käyttää levitteinä erilaisia mausteisia kasvistahnoja, kuten hummusta. Joskus ostamme viikonlopuksi vähän leikkeleitä kauppahallista.

Olemme opetelleet käyttämään proteiininlähteinä palkokasveja. Soija tosin on meillä jonkinasteisessa pannassa. No juu, kyllähän me käytämme soijakastiketta ja joskus muitakin soijatuotteita. En kuitenkaan halua syödä kauheasti ruokaa, joka on tuotu kaukaa, ja jonka viljely kuormittaa ilmastoa valtavasti. (Toisaalta matkustan lentokoneella, heh heh.)

Saan ruoasta sen verran proteiinia kuin kohtuullisen aktiivisesti liikkuva ihminen tarvitsee. Piilosokeria ja -suolaa syön vähemmän kuin ennen. Kuitujen määrä on lisääntynyt huimasti.

Käytän nykyään myös paljon enemmän rahaa ulkona syömiseen kuin nuorena. Uran käynnistymisen ansiosta rahaa on enemmän, mutta tämä ei ole ainoa syy. Kuten kerroin jo pari vuotta sitten Hesarissa, olen lopettanut kosmetiikan ja vaatteiden kerskashoppaamisen ja panen säästyneen rahan syömiseen. Ruoka on minulle insipiraatio, haastaja, hemmottelija ja taiteenlaji.

Olen iloinen myös siitä, että olen löytänyt luonnollisen tasapainon syömiseni ja kulutukseni välille. Olen hyväksynyt sen, että ilman hullua rääkkiä minusta ei tule koskaan todella hoikkaa ja timmiä. Meikäläisen ruumiinrakenne ei ole sellainen, mutta so? Vaikka liikunta ei laihduttaisi, sillä on valtavasti positiivisia terveysvaikutuksia. Koska olen freelancer ja sosiaaliturvani on hyvin epävarma, minun on huolehdittava työkyvystäni. Jos haluan voida istua ja kirjoittaa, en saa tehdä sitä jatkuvasti, etten riko kroppaani.

Liikunta on myös mahtava keino päästellä höyryjä ja tyhjentää mieli. Luovaa, yksinäistä työtä tekevän elinehto.

hernepsto hernepasta hernelevite
täytetyt parikat kasvistäytteellä
douliana_mina_vuorilla

Näin siis minun ruokailutottomukseni ovat muuttuneet vuosien varrella. On mielenkiintoista nähdä, mitä seuraavat kymmenen vuotta tuovat tullessaan. Toivon, että voisin syödä enemmän kotimaista kalaa. Valitettavasti se ei ole nyt aina mahdollista, sillä kalatiskeissä myydään usein vain hävettävän vanhaa norjalaista lohta.

Olisi myös mahtavaa voida syödä joskus pääosin vain itse pyydystettyä lihaa. Miehellä on metsästysseuran jäsenyys, aseenkantoluvat ja tarvittavat taidot. Vielä pitäisi repiä jostain aikaa ja opetella laittamaan eläin itse lihoiksi. Olisi kiinnostvaa nähdä, miten kuolleen eläimen käsittely vaikuttaisi haluuni syödä lihaa. Onneksi lapsemme tietää jo nyt, että liha on kuollutta eläintä, eikä se ilmesty kylmäaltaaseen miltään jauhelihapellolta.

Entä ovatko hyönteiset jossakin vaiheessa yksi proteiininlähteeni? Saapa nähdä, olen avoin!

Chilillä ja sitruunalla maustettu sienipasta

syyskuu 23, 2016 by Savusuolaa

Tämä makupari on minun keittiössäni tuttu. Sitruunaa, persiljaa, chiliä. Potkua ja raikkautta esimerkiksi meksikolaisiin, maurilaisiin ja aasialaisiin ruokiin.

sieni-chilipasta ainekset

Sen sijaan suomalaisten metsäsienten yhdistäminen tähän komboon ei heti ensimmäisenä putkahda mieleeni. Ensinnäkin, minä rakastan suomalais-slaavilaista tapaa valmistaa sienet sipulin, voin ja jonkin happaman ja täyteläisen maitotuotteen, esimerkiksi kerman tai smetanan kera.

Viikonloppuna kokkaamamme yksinkertainen sienitäyte uuniperunaan oli niin hyvä, että murisin onnesta sitä syödessäni. Jopa eräs fanittamani kirjailija lähetti viestin, jossa kiitteli reseptistä. Perinteinen ja simppeli makumaailma kolahtaa monelle muullekin.

tulinen sienipasta ainekset

Halusin kuitenkin kokeilla jotain erilaista. Helppoa, mutta snadisti yllättävää. Törmäsin kuin tilauksesta tähän Jamie Oliverin sienipastan reseptiin. Parmesaani, oliiviöljy ja voinokare tuovat siihen sieniruoista tuttua pehmeyttä. Metsäsienistä nostetaan kuitenkin uusia aromeja esiin chiliripauksen ja sitruunan avulla.

Lopputuloksena oli erilainen, helppo, kiinnostava ja maukas sieniruoka. Suppilovahveroiden, parmesaanin ja chilin yhdistelmä oli yllättävän toimiva. Sienen oma maku pääsi kunnolla esiin, kun sitä ei pyöristetty kermalla tai smetanalla. Ihan kuulkaa 6/5, syön ennen kuin selkääni otan jne.

sieni-chilipasta resepti ohje

Chilillä ja sitruunalla maustettu sienipasta: (46 annosta)

400 grammaa spagettia
250400 grammaa metsäsieniä (mitä kuivempia sienet ovat, sitä vähemmän tarvitset niitä)
2 valkosipulinkynttä
1 keltasipuli
12 mietoa kuivattua chiliä
puolikkaan sitruunan mehu
pari kourallista tuoretta persiljaa
kourallinen raastettua parmesaania
suolaa
mustapippuria
oliiviöljyä ja nokare voita kuullottamiseen

1. Esivalmistele ainekset. Kuori ja silppua valko- ja keltasipuli. Murskaa kuivattu chili, puhdista ja silppua sienet.

2. Kuumenna pannulla noin ruokalusikallinen voita ja loraus oliiviöljyä. Lisää chili, valko- ja keltasipuli pannulle ja kuullota pari minuuttia. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää seuraavaksi joukkoon sienet. Kuullota ja sekoittele sieniä, kunnes ne saavat kullanruskean värin ja paahtopintaa.

3. Ota pannu pois levyltä. Sekoita sienten joukkoon sitruunamehu ja silputtu persilja. Mausta suolalla ja pippurilla.

4. Keitä suuri kattilallinen suolaista vettä. Lisää pasta kiehuvaan veteen ja keitä al denteksi. Siivilöi pasta ja sekoita se sienimuhennokseen. Lisää joukkoon parmesaaniraaste ja sekoita hyvin. Koristele valmis annos tuorella persiljalla ja nauti.

sieni-chilipasta ohje resepti

Olen yrittänyt opiskella sienten oikeaoppista kypsentämistä, mutta se ei ole kovin yksinkertaista. Nyt suppilovahverot olivat niin älyttömän kuivia, että ne kutistuivat pieniksi rutuiksi heti, vaikka olivat pannulla vain muutaman minuutin.

Joihinkin ruokiin haluan sienistä tarkoituksella pieniä ja enemmänkin haudutan niitä omassa nesteessään ja höyryssään kuin paistan. Toisinaan taas on kiva jättää sienet mahdollisimman suuriksi ja pureksittaviksi. Tällöin riittää nopea paahtaminen erittäin kuumalla lämmöllä. Siis juurikin paahtaminen, ei hauduttaminen. Mutta nämä ovat taas makuasioita ja riippuvat sienilajikkeesta ja sienten kuivuudestakin.

Mutta semmoista tällä kertaa. Nyt lösähdän sohvalle nauttimaan Pizzariumin tyyliin tehtyä peltipizzaa ja nautiskelemaan valkoviiniä. On meinaan on ollut aika ”intensiivinen” kotipäivä plikan kanssa. Raportoin angstiani jo Instagramissakin. Bussimatka Kalevan Prismaan oli niin riemastuttava, että muistin taas, miksi haluan kävellä aina, kun se on mahdollista.

Lisäksi joku elämää nähnyt, hyväkäytöksinen daami halusi taas ihmetellä, ”miksi niiden vankkureiden kanssa pitää ängetä joka paikkaan”. No öö, esimerkiksi siksi, että ihmisten pitää ostaa ruokaa. Miksi sillä autolla pitää ängetä joka paikkaan? Miksi et kanna sitä 17-kiloista lasta paria kilometriä suuntaansa kiireessä? Tähän päälle Prisman virikkeellinen ympäristö intiimeine loisteputkivalaistuksineen ja houkuttelevine tarjouskuulutuksineen. Ja perkele horoskooppikin lupaili, että saan tänään jonkun ikävän mailin. Nyt vain vahtaan gmailiani paskat housuissa, eikä vieläkään ole tullut mitään.

Että vaikeeta on.

Arvostelu: Deli 1909 & Wine Bar on täydellinen viinibaari tummuviin iltoihin

syyskuu 21, 2016 by Savusuolaa

Yleensä testaan ravintolan pari kertaa ennen arvostelun kirjoittamista, ellei kyseessä ole kallis paikka. Nyt en kuitenkaan voi pidätellä itseäni. Olen niin innoissani tästä bistrosta, etten malta odottaa toista käyntikertaa, vaan haluan hehkuttaa sitä välittömästi kaikelle kansalle.

Kyseessä on Gastropub-ketjuun kuuluva Deli 1909 & Wine Bar. Ketjuun kuuluvat esimerkiksi Tuulensuu, Gastropub Kaleva, Praha, Nordic ja Soho. Kaikissa paikoissa on loistava juomavalikoima ja tyyliin sopivaa ruokaa, esimerkiksi Tuulensuussa belgialais-ranskalaisella ja Sohossa brittiläisellä twistillä.

Deli 1909 & Wine Bar arvostelu

Deli 1909 & Wine Bar on nimensä mukaisesti viinibaari, josta saa bistrotyylistä pikkusuolaista ja -makeaa. Se sijaitsee yhdessä Tampereen keskustan kauneimmista taloista Puutarhakadulla. Samassa liiketilassa toimi vuosikausia kahvila Valo. Valon jälkeen tilassa yritti useampikin kuppila, ilman suurempaa menestystä. Viimeisin kaljabaari ei sopinut pätkääkään ympäristöön. Miljöö on saanut oikeastaan vasta nyt täysin arvoisensa yrityksen.

Deli 1909 vie ajatukset Belle Époquen aikakauteen viime vuosisatojen vaihteeseen. Tilaa hallitsee näyttävä baaritiski viinipulloineen ja vitriinin herkkuineen. Sisustuksessa on tummaa puuta ja koristeellisia yksityiskohtia, mutta vaaleat seinät rauhoittavat kokonaisuuden. Sisäpihan terassi on lämmitetty ja ehostettu. Seinää koristaa kaunis maalaus, ja pihalle on tuotu pehmustettuja sohvia.

Deli 1909 & Wine Bar arvostelu

Winebar 1909 arvostelu
Deli 1909 arvostelu
Deli 1909 ruoka viini
Tampere viinibaari bistro gastropub
winebar1909_terassi_ilta

Terassi oli niin hyvin lämmitetty, että tarkenimme ilman takkeja. Ilmassa oli vielä hieman kesän tuntua, joten päätimme aloittaa roseella. Minulle suositeltiin puolimakeaa, hiukan roseepippurista viiniä, joka sopisi yhteen kylmäsavulohella täytetyn leivän (7,50 e) kanssa. Kaverini tilasi tryffelillä ja nautapastramilla täytetyn leivän ja kuivempaa Flying Solo -roseeta. Seureemme kolmas jäsen aloitti iltansa vanhalla, hyvin kypsyneellä cavalla ja sen makumaailmaan sopivalla delilaudalla (8,50 e).

Minä ja leivän tilannut kaverini tilasimme myös delilajitelman, mutta juustot, lihat ja leivän levite ja leikkeleet valittiin roseisiin passaviksi. Tarjoilijan suosittelema puolimakean roseen ja kylmäsavulohen yhdistelmä oli täydellinen. Lohiruoat tarjoillaan usein sitruunan, tillin ja hapanmaitotuotteen kanssa. Yhdistelmä on maukas, mutta aika yllätyksetön. Tämän leivän täytteenä oli kuitenkin makeaksi marinoitua punasipulia. Se nosti lohesta esiin marjaisuutta ja kirpeyttä, ja viini tuki makuja hienosti. Kaverini pastramileipä pursuili lihaa, ja hän kehui, että voimakas tryffeli maistui leivässä juuri sopivasti.

Delilaudat jakoivat hieman mielipiteitämme. Yhden mielestä leivän kanssa tarjoiltu paprikalevite muistutti kaupan tuorejuustoa. Minä taas pidin siitä, koska makeaksi paahdettu paprika maistui selvästi. Vaikka suolapaloissa ei mitään kovin yllättävää ollutkaan, ne olivat takuulaadukkaita. Oliivit olivat kivellisiä ja kimmoisia, eivät ruttuisiksi nuupahtaneita, ja leipä oli pehmoista.

Deli 1909 & Wine Bar ruoka arvostelu

Deli 1909 & Wine Bar ruoka arvostelu

Deli 1909 & Winebar ruoka arvostelu
Deli 1909 & Wine Bar ruoka arvostelu

Roseen jälkeen halusin lipittää jotakin tujumpaa, joka sopisi tummuvaan iltaan. Pyysin tarjoilijaa suosittelemaan minulle viiniä, joka olisi kiinnostava. Ei siis hyvä helpolla ja perinteisellä tavalla, vaan haastava ja jopa ärsyttävä. Hän oli juuri avannut pullon Domaine Giudicellin Patrimoniota, jota myytiin eurolla sentti. Maussa oli kuulemma lihalientä ja laakerinlehteä. Kuvailu kiinnosti niin paljon, että tilasin 12 sentin lasillisen.

Lihaliemellehän se toden totta maistuikin. Suuhun tuli ensin hauskasti vettynyt tuntuma, mutta jälkifiilis oli kuiva. Väriltään viini oli syvä ja kypsä. Täydellinen maisteltava ja mietiskeltävä terassille peiton alle. Jos ulkona olisi soinut vielä musiikki, tunnelma olisi ollut täydellinen. Kaverini kaipasi musiikkia myös sisälle, mutta minun korvani olivat erottavinaan pianonluritusta puheensorinan alta.

Kahdeksan maissa ravintola oli aivan täynnä. Jos haluat pöydän viikonloppuna, neuvon tulemaan paikalle heti alkuillasta tai tekemään varauksen. Yhdeksältä ranskalaishenkinen tunnelma sai pisteen i:n päälle, kun chanson-laulaja aloitti esityksensä. Intiimit musiikkiesitykset ja kulttuuri sopivat tilaan loistavasti. Aloimmekin jo ideoida Kipparin morsian -Minkan kanssa lukupiiriä, jonka ensimmäinen kokoontuminen olisi Delissä. Musta baskeri päähän, absinttia lasiin ja maailmaa parantamaan. Ah

Vaikka makeat jäivät maistamatta ja olen käynyt Deli 1909:ssä vasta kerran, uskallan suositella sitä lämpimästi. Itse asiassa suosittelin tätä paikkaa helsinkiläiselle kaverilleni jo ennen kuin olin itse käynyt täällä. Gastropub-ketjun tason tuntien luottoni oli kova. Se ei todellakaan pettänyt, ja odotan jo malttamattomasti, koska pääsen uudelleen sipittämään Delin viiniä terassille. Sen pitäisi olla vielä jonkin aikaa auki, mutta katolta putoavan lumen vuoksi talviterassia ei tule.

Deli 1909:n myötä tamperelainen bistrokulttuuri on taas rikkaampi, ja kaunis vanha liiketila on saanut uuden elämän. Huokealta ruokalistalta voi valita pikkunaposteltavaa tai koota kokonaisen aterian, ja laatuviinejäkin voi maistella kohtuuhintaan. Henkilökunta tuntee viinit ja osaa suositella niitä myös kokemattomammalle maistelijalle, eikä itseään tarvitse tuntea tyhmäksi.

Nyt minulla on oivallinen syy hilata takapuoleni ”kosken väärälle puolelle”. Juuri tällaisia paikkoja kaipaan Manseen. Jos vielä yläkerran venäläinen tilausravintola Laterna aktitoituisi illallisravintolaksi, yhdistelmä olisi täydellinen.

Tuomio: Aito pala Pariisia keskellä Tamperetta

Tampere viinibaari bistro
winebar1909_terassi_lamppu
winebar1909_terassi_iltataivas
winebar1909_yolla

Uuniperunat ja suppilovahverotäyte

syyskuu 19, 2016 by Savusuolaa

Ojjojjjoj. Maaninen sienestäjä minussa on taas päässyt valloilleen. Vietimme viikonlopun anoppilassa koiravahtina ja teimme samalla iskun lähimetsien suppilovahveroapajille. Löysimme sieniä ihan mukavasti, mutta voih: ne olivat rutikuivia. Jätimme kokonaisia suppismattoja metsään, koska sienet olivat kuivuneet mustiksi.

Saimme kuitenkin täytteet pariin ruokaan. Nostimme omasta kasvimaastamme vähän juureksia ja heittäydyimme old school -linjalle. Teijanican keittiössä herkuteltiin eilen perinteisillä uuniperunoilla sienitäytteen kera.

uuniperunat sienitäyte

Viikonloppuun mahtui myös uusvanhasta mausta lumoutuminen. Pyörähdimme miekkosen serkun mökillä ja pääsimme maistelemaan heidän yrttitarhansa satoa. Saimme kotiinvietäväksi pari nippua kirveliä. Olen aivan fiiliksissä. Miksi en käytä näitä vanhan kansan yrttejä enemmän? Kirveliä, meiramia, lipstikkaa ja vastaavia.

Meiramin maku on hennosti fenkolinen, mutta minä saan siitä myös korianteriviboja. Jos inhoat anista, fenkolia ja korianteria, aloita näihin makuihin totuttelu miedommasta kirvelistä. Se on hyvä mauste kasvisruokiin, etenkin sienille.

kirveli mihin ruokaan sopii

Tästä yksinkertaisesta ruoasta tuli niin hyvää, että sain jonkun ihme kohtauksen ja murisin vähän syödessäni. Älkää kysykö. Se oli vain niin hyvää, että kehusanat eivät enää riittäneet. Tuli sellainen olo, että kusen pian onnesta housuuni, ja koska en kuitenkaan sitä viitsinyt tehdä, päätin sitten uikuttaa ja murista hieman.

Uuniperunat sienitäytteellä ( 34 pääruoka-annosta tai 6 lisukeannosta):

Uuniperunat (foliokääreessä):

6 suurta (jauhoista) perunaa
1 teelusikallinen suolaa
loraus oliiviöljyä

Sienitäyte:

3 desiä metsäsieniä, esimerkiksi suppilovahveroita tai kantarelleja
1 keltasipuli
300 grammaa ranskankermaa
pari tupsua tuoretta kirveliä tai 1 teelusikallinen kuivattua
suolaa
öljyä kuullottamiseen

1. Pese ja harjaa perunat hyvin. Poista mahdolliset mustat kohdat ja osumat veitsenkärjellä. Leikkaa foliosta kahdeksan neliön muotoista arkkia ja muotoile ne kupeiksi. Lorauta kuppien pohjalle oliiviöljyä ja hieman suolaa. Pyörittele perunat öljyssä ja sulje nyytit.

2. Kypsennä perunoita 200-asteisessa uunissa pellillä noin 1,5 tuntia. Mitä suurempia perunat ovat, sen kauemmin kypsymisessä kestää. Perunoiden sisustan on tarkoitus kypsyä erittäin pehmeäksi ja kuoren rapeaksi.

3. Tee sienitäyte, kun perunat kypsyvät. Kuori sipuli ja silppua se ja sienet pienehköksi hakkelukseksi. Kuumenna pannulla öljyä ja kuullota sipuli-sieniseosta, kunnes sipuli saa keltaista väriä. Sienistä saa haihtua nestettä, mutta älä paahda niitä rutikuiviksi.

4. Sekoita sipuli-sieniseos ranskankermaan. Silppua joukkoon kirveli. Sekoita, maistele ja mausta suolalla. Anna täytteen vetäytyä viileässä.

5. Ota perunat uunista ja anna niiden jäähtyä muutama minuutti, jotta kuuman folion käsittely on helpompaa. Avaa nyytit ja viillä perunoiden pintaan ristiviilto. Avaa perunoita hieman ja painele niiden sisustaa näkyville. Lusikoi täyte perunoiden päälle ja nauti uuniperunat sellaisenaan tai vaikkapa kalan lisukkeena.

suppilovahverot_uuniperuna_tayte1

uuniperuna sienitäyte
uuniperuna sienitäyte

Pitääkin tehdä noita uuniperunoita useammin. Tämän ruokalajin hinnaksi tuli ehkä, öö, kaksi euroa, koska kaikki muu paitsi sipuli ja hapankerma tulivat omasta maasta. Ja eivät ne kaupankaan perunat paljoa maksa. En tajua, miksi lähden välillä kehittelemään reseptejä kauhean vaikean kautta. Tyyliin mitäs kivaa tekisin kateenkorvasta.

Uuniperunoiden täytettä voi virittää myös välimerelliseen suuntaan. Paljon öljyä, oliiveja, tomaatteja, vaikkapa anjovista tai sardellia, vahvoja juustoja, yrttejä. Mmm.

Lisää mielihyvämurinaa tiedossa. Räyh.

Kylmät roomalaiset levypizzat: tomaatti-mozzarellapizza ja salami-kesäkurpitsapizza

syyskuu 18, 2016 by Savusuolaa

Olen pelännyt tätä kirjaa. Olen kuullut paljon tästä kirjasta. Olen rakastunut tähän kirjaan.

Pizze-kirja
pizze_kirja2

Kyseessä on Saku Tuomisen, Luca Platanian, Tuukka Kosken ja Kimmo Kivilahden Pizze. Kirjassa selvitetään loistavan italialaisen pizzan salaisuutta. Mikä on roomalaisen levypizzan ja napolilaisen pyöreän pizzan ero? Kumpi on parempi? Miten pizzapohja tulisi tehdä ja pitääkö sitä todellakin nostattaa monta päivää? Eikö kotikokki saa tehdä pizzaa, jos hänellä on aikaa kohottamiseen vain tunti? Entä jos ei omista tai osaa käyttää pizzakiveä? Miten loistava pizzakastike maustetaan?

Puolet kirjasta käsittelee italialaisen pizzan syvintä olemusta. Kirjoittajat pureutuvat, analysoivat, taustoittavat ja debatoivat. Pizzan tekeminen alkaa kuulostaa taiteelta ja kemialta.

Mutta. Sitten.

Helpotus sivulla 140:

”Muista, että on olemassa paljon erilaisia pizzoja ja erilaisia taikinoita. Ei ole olemassa yhtä oikeaa totuutta. Mielipiteitä ja makuja on runsaasti. Etsi oma pizzafilosofiasi.”

Synninpäästö jatkuu sivulla 147, juuri ennen kuin kirjoittajat esittelevät kolme tapaa tehdä pizzataikina:

”Mikä näistä on paras? Se on puhdas makuasia, sinun päätöksesi. Tavoitteemme ei ole tehdä yksinkertaisesta pizzasta monimutkaista.”

Ja lopuksi vielä viimeinen huokaus sivulla 157 liittyen täydelliseen tomaattikastikkeeseen:

”Tölkkitomaatit voi korvata tomaattimurskalla.”

Miksi tämä kaikki on mielestäni niin helpottavaa? Koska minä rakastan pizzaa, ja Savusuolan alkuaikoina postailin tänne paljon pizzaohjeita. Täytteitä piisasi fenkolibolognesesta raparperiin ja loheen sekä porkkanaan ja bratwurstiin. Olen käyttänyt pizzapohjaan veden lisäksi maitoa ja kokeillut pitkää kohotusta kylmässä. Olen tehnyt pohjan pelkkään veteen, nopealla kohotuksella huoneenlämmössä. Pizza on ollut minulle luova ja leikkisä ruokalaji. Se on mahtava mahdollisuus kokeilla uusia makuyhdistelmiä ja hyödyntää jääkaapin jämät.

Sitten iski kauhea itsekritiikki.

Luin hiukan liikaa huippukokkien ja -bloggaajien näkemyksiä oikeaoppisista pizzoista ja menin ihan lukkoon. Perjantaipizzojen kokkailu kotona jatkui, mutten enää uskaltanut postailla reseptejäni tänne, koska ajattelin olevani aivan kujalla. Pelkäsin paljastavani junttiuteni ja typeryyteni, kun en ymmärrä käymisen mikrokemiallista prosessia. Koska en punnitse jauhoja grammavaa´alla ja pyöräytän pizzataikinan vaikka tavallisista Sunnuntai-jauhoista. Katselen samalla koneelta Hottiksia ja teen taikinan samaan tapaan kuin mummoni pullataikinan. Se on valmis ja hyvää, kun ”se tuntuu siltä”.

Viime viikolla kävin Tampereen Pizzariumin avajaisissa. Maistelin Lucan paikan päällä tekemiä pizzoja ja sain mukaani Pizze-kirjan omistuskirjoituksella. Käynti ja kirjan lukeminen olivat inspiroivia kokemuksia. Sain rohkeuteni takaisin.

Minä perkele teen pizzani juuri niin kuin sillä hetkellä haluan, oli joku hifistelijä grammavaakansa kanssa asiasta mitä mieltä tahansa.

Pizzarium kylmä pizza
kylma_pizza_pizzarium1
kylma_pizza_pizzarium2

Toinen suuri oivallukseni – kiitos Lucan – oli se, ettei pizzan täytteitä tarvitse aina kypsentää. Pressitilaisuudessa Luca näytti meille, miten tehdään niin sanottu kylmä pizza, jota kutsutaan myös kesäpizzaksi. Pizzapohja paistetaan ensin kypsäksi pelkän tomaattikastikkeen kera. Tämän jälkeen täytteet levitetään pizzan päälle raakoina. Pizzan voi käyttää tämän jälkeen nopeasti uunissa. Muutama kymmenen sekuntia riittää, kunhan juusto alkaa sulaa. Ja se alkaa kyllä sulaa kuuman pohjan päällä ilman jälkipaistoakin.

Testasimme viikonloppuna Pizze-kirjan kahta kylmän pizzan reseptiä: diavolla alle zucchinea ja capresea. Siis tulisella salamilla ja kesäkurpitsalla sekä mozzarellalla, tomaatilla ja basilikalla täytettyä pizzaa.

Lopputulos oli täydellinen. Kun pohjan päällä ei ollut paiston aikana kosteaa ja rasvaista juustoa, pohjasta tuli todella rapea. Kirsikkatomaattien makeus pääsi oikeuksiinsa, kun ne pantiin pizzaan sellaisenaan. Myös pizzan ulkonäkö oli todella kaunis, kun raaka-aineet eivät sekoittuneet toisiinsa.

Toisaalta kokonaan kypsennetyn pizzan idea on erilainen. Pohja imee mozzarellan kosteutta ja on sitkoisampi. Kyse on kahdesta erilaisesta pizzasta, ei siitä, että toinen olisi ainoa oikea tapa tehdä.

kylmä pizza kesäpizza tomaatti-mozzarellapizza

Ilokseni huomasin, että olen tehnyt taikinan perstuntumalla lähes samoilla ainesmärillä kuin gurut neuvovat. Pizzakastikkeen tosin keitän, vaikka italialaisten mielestä se on kardinaalivirhe. Lisään myös kastikkeeseen ripauksen sokeria. Mielestäni molemmat tavat ovat tarpeen etenkin, jos kastikkeen tekee tuoreista tomaateista. Suomessa kun tomaatit tuppaavat olemaan älyttömän kirpeitä.

Tässä ohjeet sekä nopeaan pizzapohjaan että tomaattikastikkeeseen. Ne noudattelevat 80-prosenttisesti Pizzen ohjeita, 20-prosenttisesti minun tapojani.

Nopea pizzataikina (yhden tunnin kohotus, yksi iso pizza):

3,5 desiä kädenlämpöistä vettä
500 grammaa (hienoja) vehnäjauhoja
6 grammaa eli puoli pussia kuivahiivaa tai 25 grammaa tuorehiivaa
reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä
2 teelusikallista suolaa
1 teelusikallinen sokeria

1. Liota kuivahiiva veteen. Ala lisätä jauhoja hiljalleen veteen. Kaada joukkoon suola ja sokeri, kun olet lisännyt taikinaan reilun kolmanneksen jauhoista. Vaivaa huolellisesti noin 10 minuuttia joko sähkövatkaimen taikinapäillä tai kädellä.

2. Kaada oliiviöljy taikinaan vasta, kun olet lisännyt sen joukkoon lähes kaikki jauhot, ja vaivaaminen alkaa olla hieman työlästä.

3. Vaivaa taikinaa öljyn lisäämisen jälkeen, kunnes se on joustavaa ja sileää, eikä tartu enää käsiin tai kulhon reunoihin. Nostata taikinaa tunti huoneenlämmössä liinan alla. Muotoile taikinasta pallo ja muovaa se haluaamasi muotoon, esimerkiksi levyksi tai pyöreäksi.

Klassinen tomaattikastike:

1 tölkillinen kuorittuja tomaatteja tai tomaattimurskaa tai reilut 200 grammaa tuoreita tomaatteja
12 valkosipulinkynttä
suolaa
sokeria
mustapippuria
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä kuullottamiseen

1. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet. Jos käytät tuoreita tomaatteja, poista niistä kannat ja lohko tomaatit.

2. Lorauta kattilan pohjalle hieman oliiviöljyä. Kuullota valkosipulia pari minuuttia miedolla lämmöllä. Varo, ettei valkosipuli pala. Lisää joukkoon tomaatit ja keitä seosta, kunnes se on koostumukseltaan kastikemaista, ei vetistä.

3. Mausta kastike suolalla, pippurilla, ripauksella sokeria sekä kourallisella tuoretta basilikaa.

Lopuksi vielä ohjeet molempiin testaamiimme kylmiin pizzoihin. Etenkin klassinen tomaatti-mozzarella-basilika -yhdistelmä pääsi loistamaan. Capresen makea, mehevä tomaattisuus oli niin huikea, että se olisi toiminut myös ilman juustoa marinarana. Seuraavaksi haluankin kokeilla raikkaan hapokasta pizzaa, jossa on tomaattikastiketta ja tomaattia, tonnikalaa ja vaikkapa kapriksia, mutta ei juustoa.

Pizza caprese eli tomaatti-mozzarella-basilikapizza:

1 annos pizzataikinaa
1 annos tomaattikastiketta
150 grammaa puhvelimozzarellaa
100 grammaa kirsikkatomaatteja
pari kourallista tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

1. Kauli pizza haluaamaasi muotoon, vaikkapa kotoisasti uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä tomaattikastike pizzan päälle. Paista 250300 asteessa noin 10 minuuttia. Pizzapohja on valmis, kun reunat ovat kullanruskeat. Huomaa, että paistoaika vaihtelee esimerkiksi uunin koon mukaan. Tarkkaile pohjan paistumista ja luota omiin aisteihisi.

2. Valmistele muut täytteet, kun pizzapohja paistuu. Pese ja puolita tomaatit ja siivuta mozzarella. Pyöräytä basilikanlehdet oliiviöljyssä, jotta ne saavat kaunista kiiltoa.

3. Levitä täytteet kypsän pizzapohjan päälle. Viimeistele pizza ripauksella suolaa ja pippuria. Voit syödä pizzan tällaisenaan tai käyttää sen vielä nopeasti uunissa. Puolisen minuuttia riittää sulattamaan mozzarellan kauniisti, mutta täytteiden tuoreus ei kärsi.

Pizza diavola alle zucchine eli tulinen salamipizza kesäkurpitsan kera:

1 annos pizzataikinaa
1 annos tomaattikastiketta
puolikas kesäkurpitsa
100 grammaa tulista salamia
150 grammaa puhvelimozzarellaa
kourallinen raastettua pecorinoa tai vastaavaa voimakasta ja kovaa juustoa
1 kuivattu chili
loraus oliiviöljyä

1. Esivalmistele täytteet pizzataikinan noustessa. Siivuta kesäkurpitsa ja paahda viipaleet uunissa kullanrusehtaviksi. Murskaa chili ja sekoita se tilkkaan oliiviöljyä. Viipaloi salami.

2. Kauli pizza haluaamaasi muotoon, vaikkapa kotoisasti uunipellille leivinpaperin päälle. Levitä tomaattikastike pizzan päälle. Paista 250300 asteessa noin 10 minuuttia. Pizzapohja on valmis, kun reunat ovat kullanruskeat. Huomaa, että paistoaika vaihtelee esimerkiksi uunin koon mukaan. Tarkkaile pohjan paistumista ja luota omiin aisteihisi.

3. Levitä kesäkurpitsa, salami, mozzarella ja pecorino kypsän pizzapohjan päälle. Kaada pizzan päälle chiliöljyä ohuena nauhana. Jos haluat pizzasta erittäin tulisen, voit ripotella öljyn chileineen pizzaan. Jos et halua pizzasta kovin tulista, käytä vain öljy, johon on imeytynyt chilin makua, mutta älä itse chiliä ja sen siemeniä.

4. Voit syödä pizzan tällaisenaan tai käyttää sen vielä nopeasti uunissa. Puolisen minuuttia riittää sulattamaan mozzarellan kauniisti, mutta täytteiden tuoreus ei kärsi.

hyvä pizzapohja tomaattikastike kylmä pizza

tulinen kesäkurpitsa-salamipizza
Hehkutin pizzatestailuani myös Instagramissa, ja itse Luca liittyi keskusteluun! Vinkkasi tekemään pizzan seuraavalla kerralla ilman leivinpaperia, mutta tässä noudatan kyllä Pizze-kirjan filosofiaa ja teen helpommalla, itsestäni hyvältä tuntuvalla tyylillä. Mutta olipa mahtavaa päästä kiittämään yhtä Suomen parhaista pizzakokeista henkilökohtaisesti. Tämä on somen mahtavia puolia.

Kirjoitan ensi viikolla vielä arvostelun Pizzariumista, jossa kävin pressitilaisuuden jälkeen myös maksavana asiakkaana. Ja lupaan, että postailen tänne jatkossa enemmän pizzakokeilujani ja unohdan turhan nolostelun. Rohkaisen myös teitä siellä ruudun toisella puolella samaan. Kinkku-ananas-aurajuusto ei ole ehkä meikäläisen, saati sitten pizzagurujen juttu, mutta jos sinä siitä pidät, anna mennä!

Uskaltaudu kuitenkin testaamaan myös uusia makuyhdistelmiä ja satsaa hyvin vaivattuun pizzapohjaan ja maukkaaseen kastikkeeseen. Kun ne ovat kunnossa, pizza ei tarvitse kilon lihatöräystä täytteekseen maistuakseen hyvältä.

Minäkin olen aloittanut kokkailutaitojeni hiomisen niistä hullulla juusto- ja meetwurstikasoilla ryyditetyistä peltipizzoista. Kokemuksen ja makuaistin harjaantumisen myötä tyylini on muuttunut. Mutta oli sinun tyylisi mikä tahansa, iloitse keittiössä. Unohda tällaiset pikkusormi pystyssä nillittävät ruokabloggaajat ja nauti tekemisen ilosta.