Vaniljainen appelsiiniriisi ja paahdettu manteli

helmikuu 16, 2017 by Savusuolaa

Olen rakastunut. Nimittäin televisio-ohjelmaan. Löysin Yle Areenasta sattumalta Ruoka-aikoja-dokumenttisarjan, jossa tutkitaan brittiläisen ruokakulttuurin muuttumista 50-luvulta 90-luvulle. 50-luvun alku oli yhtä ankeaa saarivaltiossa kuin Suomessakin: perunaa, leipää laardilla, niukkoja maksa-annoksia, kylmäkaappeja ja nopeasti pilaantuvia elintarvikkeita.

60-luvulla ruokailuhetkiin alkoi tulla hieman iloa. Mausteita, kasviksia, kunnon leipää, voita ja makeita herkkuja.

Sarjaa katsottuani minun alkoi tehdä mieli jotakin retroa. No ei nyt sitä kengänpohjaksi paistettua maksaa, mutta jotain helppoa, perinteistä ja turhaan unholaan painunutta. Vilkaisin keittiön seinässä roikkuvaa Satokausikalenteria ja keksin. Tekisin ensimmäistä kertaa elämässäni appelsiiniriisiä.

vaniljainen appelsiiniriisi ohje
vaniljainen appelsiiniriisi resepti

Muistan ihmetelleeni lapsena, kun joku sukulaistätini kertoi vedelleensä joskus appelsiiniriisiä litrakaupalla. Ajatus appelsiinin ja kuivan riisin yhdistämisestä ei napannut pätkääkään.

Appelsiiniriisi on kuitenkin kaikkea muuta kuin kuiva jälkiruoka. Se on kuohkea ja siinä on mukavasti suutuntumaa. Lisäksi se on älyttömän helppo tehdä ja varioida. Ensi kerralla aion tehdä appelsiiniriisin kookosmaitoon. Pinnalle voi ripotella koristeeksi paahdettuja mantelilastuja, kuten minä tein nyt, tai kookoslastuja.

Keittelin maidossa kokonaisen vaniljatangon, sillä halusin riisivanukkaan aromista pehmeän. Jos käytät soijamaitoa ja -kermaa, et välttämättä tarvitse lisävaniljaa, sillä niissä on makeaa vaniljaista makua luonnostaan.

Vaniljainen appelsiiniriisi (46 annosta):

1 desi puuroriisiä
1 desi vettä
5 desiä täys- tai kevytmaitoa
1 vaniljatanko tai 2 teelusikallista vaniljasokeria
ripaus suolaa
sokeria
1 kilo eli noin 4 appelsiinia
2 desiä kuohukermaa

Pinnalle:

muutama appelsiinikuutio
kookoslastuja, paahdettuja mantelilastuja tai kanelia

1. Tee ensin riisipuuro. Kiehauta kattilassa desi vettä ja lisää joukkoon riisi. Keitä pari minuuttia koko ajan sekoittaen. Kaada joukkoon maito ja vaniljatanko. Keitä puuroa noin 30 minuuttia miedolla lämmöllä ja sekoita. Älä raavi kattilan pohjaa, sillä puuro palaa herkästi pohjaan, ja jos rapsutat kattilaa, puuroon sekoittuu palanutta riisiä.

2. Ota vaniljatanko pois valmiista puurosta. Mausta puuro sokerilla, ja jos et käyttänyt vaniljatankoa, lisää myös vaniljasokeria. Lisää myös pieni ripaus suolaa, sillä se korostaa ruoan makeutta. Jäähdytä puuro hyvin.

3. Kun puuro jäähtyy, vatkaa kerma vaahdoksi. Kuori appelsiinit veitsellä kalvottomiksi paloiksi. Poista mahdolliset siemenet, jänteet ja hedelmän kuituinen keskiosa.

4. Sekoita lopuksi jäähtynyt puuro, kermavaahto ja appelsiinikuutiot suuressa astiassa. Anna appelsiiniriisin vetäytyä hetki viileässä. Tarjoa se esimerkiksi paahdettujen mantelilastujen kera. Voit koristella annoksen appelsiinilohkoilla tai raastetulla kuorella.

perinteinen appelsiiniriisi ohje
appelsiiniriisin ohje

Kaverini muuten vinkkasi, että Ruotsissa appelsiiniriisi on joulujälkiruoka. Ja Ruotsissa kun ollaan, ruoka tunnetaan hienostuneemmalla nimellä ris a la Malta. Riisivanukkaassa voidaan käyttää appelsiinin sijaan muitakin tuoreita tai säilykehedelmiä. Paahdettu manteli on yleinen lisuke.

Vaikka melko suuri osa entisaikojen ruoista saa painua unholaan, suomalaisesta keittiöstä löytyy monta kivaa retroherkkua, jotka kelpaavat kevyesti päivitettynä tämänkin päivän ruokapöytään. Lapset ovat lahjomattomia, ja luotan tässä tyttöni tuomioon: mahtavan ihanaa unelmapuuroa!

Jos muut retrojälkkärit kiinnostavat, kokeile vaikka mustikkavispipuuroa kardemummavaahdolla tai puolukkavispipuuroa piparkakkuvaahdolla. Mietimme Sauvajyväsen kanssa, miksi hänen vispipuuronsa on vaaleampaa kuin minun, vaikka käytämme aineksia samassa suhteessa.

Vastaus lienee vatkain. Meikäläisen vanha Braun ei yksinkertaisesti vatkaa vaahtoa noin herkän pinkiksi, mutta se ei onneksi makuun vaikuta. Testaa siis rohkeasti, koska molemmat vispipuurot tekivät meillä hyvin kauppansa tummemmasta väristä huolimatta.

Ja jos entisaikojen ruokakummallisuudet kutkuttavat nauruhermoasi, tsekkaa eksoottiset retrokammotukset, joita löysin 70-luvun ruokalehdistä. Mansen menu -kirjassa taas esiteltiin 70-luvun tamperelaisjulkkisten herkkuja, esimerkiksi veden kielelle nostattavaa möskäpataa.

Kyllä ennen oli paremmin, kun isä teki kaiken puusta intternettiinkin poljettiin itse virta!

Tummassa oluessa haudutettu lammaskaali

helmikuu 14, 2017 by Savusuolaa

Paljastan heti olevani huijari. Nimitän tätä ruokaa lammaskaaliksi, vaikka se on tehty naudasta. Kotimaisen luomulampaan löytäminen sunnuntaina kun on snadisti visainen tehtävä. Sokoksen lihatiski ammotti tyhjyyttään, mutta löysin onneksi alelaarista Tammisen naudan luullista keittolihaa. Luusta heruttuu ihanasti makua liemeen, joten nauta kelpasi nyt hyvin.

Oluthyllystä mukaani lähti pari purkillista Nokian Panimon tummaa olutta. Halusin kaalipataan syvän, makean ja maltaisen aromin. Se onnistuu parhaiten tumman oluen ja siirapin yhdistelmällä. Mutta kuten lihankin kohdalla, voit käyttää ihan mitä tahansa olutta ja korvata siirapin vaikkapa hunajalla tai tummalla sokerilla.

oluessa haudutettu lammaskaali kaalipata kaalilaatikko
Jos kaapistasi ei löydy ohraa, tavallinen riisi käy hyvin. Voit myös jättää palsternakan pois ja käyttää yhden porkkanan enemmän. Laadukas lihafondi sopii mielestäni tähän versioon parhaiten, mutta voit korvata sen myös kasvisliemellä. Ja jos sinäkään et löydä lammasta, voit korvata sen naudalla, riistalla tai jauhelihalla.

Oluessa ja makeassa siirapissa haudutettu lihaton kaalipata on herkullinen kasvisruoka sellaisenaankin. Lihan voi myös korvata soijarouheella tai härkiksellä.

Jos käytät täyslihaa, ruokaa kannattaa haudutella antaumuksella matalalla lämmöllä. Kurkistele välillä uuniin, lisää nestettä ja painele lihanpaloja kaalin ja liemen joukkoon.

Minä puuhailin kypsennyksen alussa muita hommia vähän liian pitkään, ja pari lihanpalaa pääsi kärähtämään pinnalta. Onneksi vauriot jäivät pieniksi ja lopputulos oli herkullinen. Tämä kuitenkin varoitukseksi muille ja muistutukseksi itselleni.

Tummassa oluessa haudutettu lammaskaali (46 annosta):

noin 700 grammaa (luullista) lampaan- tai naudanlihaa, esimerkiksi lapaa
1 iso keltasipuli
24 valkosipulinkynttä
23 porkkanaa
puolikas palsternakka
puolet pienestä kaalista tai 1/3 isosta
1,5 desiä kuivia, esikeitettyjä ohrasuurimoita
5 desiä tummaa olutta
11,5 desiä siirappia tai hunajaa (vaaleaa siirappia tai hunajaa kannattaa käyttää enemmän kuin tummaa siirappia)
7 desiä laadukkaasta fondista tehtyä lihalientä
2 laakerinlehteä
12 maustepippuria
1,5 teelusikallista kuivattua meiramia
suolaa
öljyä kuullottamiseen

Tarjoiluun:

viipaloituja suolakurkkuja
smetanaa
hunajaa tai siirappia

1. Poista lihasta mahdolliset kalvot ja jänteet. Leikkaa liha isoiksi paloiksi lihassyiden vastaisesti, jotta siitä tulee mureaa.

2. Esivalmistele kasvikset. Kuori ja paloittele porkkanat. Pese ja silppua kaali. Kuori ja silppua kelta- ja valkosipuli. Öljyä uunivuoka kevyesti ja levitä ohrasuurimot vuoan pohjalle.

3. Lorauta paistinpannulle tai kattilaan öljyä. Kuullota kelta- ja valkosipulia, porkkanaa ja kaalia hetki keskilämmöllä. Varo, etteivät sipulit pala. Voit kuullottaa kasvikset parissa erässä, jos ne eivät mahdu kerralla pannulle. Mausta jokainen kuullotuserä kuivatulla meiramilla ja ripauksella suolaa. Levitä kasvikset vuokaan ohran päälle.

4. Ruskista lopuksi lihaa pari minuuttia, kunnes sen pinta saa hieman väriä. Rouhaise myös lihaan suolaa ja meiramia. Levitä lihapalat kasvisten päälle.

5. Älä huuhtele pannua, vaan kaada olut pannulle ja rapsuttele loput lihanpalat lastalla liemen joukkoon. Lisää oluen joukkoon lihaliemi, siirappi, maustepippurit, laakerinlehdet ja suolaa. Maistele. Liemi saa olla voimakkaan makea, maltainen ja suolainen.

6. Kaada olutliemi lopuksi vuokaan. Peitä vuoka foliolla ja hauduta pataa pari tuntia 160175 asteessa. Älä käytä kiertoilmaa, ettei liha kuivu. Tarkkaile kypsentymistä ja lisää tarvittaessa lihalientä, ettei pata kuivu. Voit painella lihanpaloja pehmenneeseen kaaliin, jotta liha imee kunnolla nesteitä.

7. Tarjoile lammaskaali suolakurkkujen ja smetanan kera. Voit rouhaista annoksen päälle vielä hieman suolaa ja pippuria ja lorauttaa ohuen nauhan siirappia tai hunajaa.

lammaskaali kaalipata kaalilaatikko

Ja juu juu, tiedetään. Perinteisesti lammaskaali ja vastaavat kaaliruoat nautitaan puolukkahillon kera. Minä en kuitenkaan välitä siitä erityisemmin, enkä viitsinyt ostaa kokonaista purkkia yhden ruoan takia. Suolainen, slaavilainen vire sopii makeaan kaaliruokaan erinomaisesti, siksi valintani on suolakurkku ja smetana. Ruokajuomaksi sopii esimerkiksi sama olut, jossa pata on haudutettu.

Jos kaipaat lisää kaalireseptejä, tsekkaa jauhelihasta tehty kaalilaatikko, perinteiset kaalikääryleet, kaalilla ja nyhtöpossulla täyteyt pelmenit sekä fenkolilla ja kaalilla höystetty salamipasta.

Paloittele arki vähemmän ahdistavaksi

helmikuu 12, 2017 by Savusuolaa

Maanantai. Maanantaiaamu. En ymmärrä aamuihmisiä ja vielä vähemmän ymmärrän niitä, joiden mielestä alkuviikko on mahtava tsäänssi. Maailma on muka täynnä mahdollisuuksia ja ovet joka suuntaan avoinna. Maanantaisin edessäni oleva viikko näyttäytyy lähinnä tällaisena.

ajanhallintakeinot ja kiireen vähentäminen

Yritän pitää tämän blogini suht asiallisena, joten valitsin kuvaan raa´an porkkanan. Oikeasti tunnen maanantaisin olevani valtavan paskakasan edessä, jota pitää alkaa lapioida.

Olen ollut täysfreelancer nyt kolmisen vuotta. Siinä mielessä täysfriikku, että minulla ei ole enää minkäänlaisia ulkopuolisen organisaation sanelemia työaikoja. On vain deadlineja, joihin mennessä sovitut työt pitää tehdä. Se, kirjoitanko jutut päälläni seisten Timbuktussa vai lähikahvilassa, on vain itsestäni kiinni.

Täydellinen vapaus on toisaalta ihanaa, mutta toisaalta kamalaa. Ensimmäinen freelancer-vuoteni kului pingotuksen vallassa. Ajatus kahdeksasta neljään -arjesta määritti työntekoani, ja minusta tuntui, etten tehnyt oikeasti töitä, ellen ollut koko ajan pinna kireällä ja kiireinen. Päiväni olivat todella aikataulutettuja ja melkoisen ankeita. Pulssini pomppi huikeissa lukemissa ja ensimmäisen täysfriikkuvuoteni päätteeksi olin todella väsynyt.

Toisena vuotena päätin kokeilla fiilistelyä. Täydellistä aikatauluttomuutta ja ihanaa inspiraation keräilyä. No, haahuiluksihan se meni. Sain kyllä kaikki työt ajoissa valmiiksi, mutta olin edelleen kuormittunut. Lopulta tajusin, että aikatauluttomuus ja fiilistely aiheuttavat minulle yhtä paljon sressiä kuin pingottaminenkin.

Nyt tehokkaat, mutta inhimilliset tavat tehdä työtä ja aikatauluttaa arkea ovat pikkuhiljaa löytyneet. Vaikka maanantaiaamu tuntuu edelleenkin vuorelta, jota pitkin raahaudun ylöspäin, uskon siihen, että kun töitä tekee, ne tulevat valmiiksi. Varmasti ja säntillisesti, ilman jatkuvaa stressiä tai optimaalisen vireen etsimistä.

ajankäyttä ajanhallinta kiireen ja stressin vähentäminen
ajanhallinta kiireen ja stressin vähentäminen

Työnteko on alkanut sujua jouhevammin, kun pidän mielessäni vanhan sanonnan ”peruna kerrallaan”. Arkirutiineissa ja työnteossa on todella paljon kyse aloittamisesta, keskittymisestä, ajankäytön suunnittelusta ja huomionsa rajaamisesta olennaiseen. Kun olen alkanut luottaa tähän, hankalatkin työt ja täydet viikot lutviutuvat hiukan helpommin.

Kirjoitin jo syksyllä stressinhallintakeinoistani, mutta nyt syvennän ajatuksiani rajaamisesta, rutiineista ja keskittymisestä.

1. Varaa töille tietty aika, äläkä tee tällöin muuta

Kun päätän, että nyt teen töitä ja minulla on siihen aikaa kaksi tuntia, saan enemmän aikaan kuin fiilisteltyäni kahdeksan tuntia. Nykyään paloittelen päiväni selkeisiin osioihin. Aamupäivällä teen tiedonhakua, haastatteluja ja kirjoitan raakaversioita. Sitten pidän lounastauon ja iltapäivän pyhitän kahville, editoinnille ja tarkistuksille.

Keskittyminen, ajankäytön rajaaminen, virikkeiden karsiminen ja päivän paloittelu selkeisiin blokkeihin helpottaa myös muuta arkea. Siivoan ja teen ruokaa nopeammin. Luen ja katson elokuvia keskittyneemmin. Uppoudun syvälle keskusteluun ystäväni kanssa.

Olen myös oppinut joustamaan ja luovimaan niissä tilanteissa, kun aikaa ei ole. Jos siivoamiseen ei ole aikaa ja voimia, en siivoa ja elän pölypallojen kanssa. Jos minulla on energiaa tasan pastan keittämiseen ja parmesaanipussin avaamiseen, syön pelkkää spagettia parmesaanin kera. En uikuta ruokabloggaamisesta tai annoksen kehnosta ravintosisällöstä. Voin satsata asioihin sitten, kun jaksan ja ehdin.

2. Älä mieti töitä, kun olet saanut ne valmiiksi

Kyky lopettaa työt on yhtä tärkeä kuin kyky aloittaa ne. Minulla on ollut aina paha tapa jäädä viilailemaan ja pohtimaan tekemisiäni loputtomasti. Onko tämä sanamuoto liian provosoiva, pitäisikö se ja se ja se näkökulma ottaa vielä huomioon?

No, ehkä pitäisi ja kyllä, se sanamuoto voi olla kärkevä. Jos työn jälki on kuitenkin 80-prosenttisesti hyvää, eikä kenenkään henki tai omaisuus ole tekemisistäni kiinni, so what?

Aluksi oli todella vaikeaa painaa viimeisen kerran enteriä ja päättää, että tämä oli tässä. Töihin koukuttuminen ja loputon hinkkaaminen ovat kuitenkin opittuja tapoja, joista voi oppia pois. Olen pakottanut itseni luottamaan siihen, että teen ihan hyvää työtä. Hiljalleen olen alkanut uskoa tähän, enkä pyöritä työasioita mielessäni sen jälkeen, kun niille varaamani aika on ylittynyt.

3. Luota siihen, että rutiinit kantavat

Jotta keskittymisessä, töistä irrottautumisessa ja ajankäytön hallinnassa onnistuisi, on luotettava siihen, että nämä menetelmät toimivat.

Itseään ei saa kiusata loputtomalla jossittelulla. Tyyliin ”jos en tsekkaa tätä vielä kerran, tekstiin voi jäädä virhe, jonka vuoksi lokaan maineeni ja minut vedetään oikeuteen” (näinhän tyypillisesti tapahtuu, kun kirjoitat esimerkiksi parisuhdevinkkejä naistenlehteen).

Jossittelu on kuitenkin passiivista toimintaa. Se ei edesauta töiden etenemistä, mutta vie energiaa ja ajaa hulluuden partaalle. Sen sijaan keskittynyt työskentely, rutiinit ja seuraavaan työvaiheeseen siirtyminen edistävät asioita. Työstä irrottautuminen lataa ja palauttaa, toisin kuin märehtiminen ja loputon hinkkaaminen.

Mieheni oli pari viikkoa reissussa, ja työpöydälleni kasaantui yllättäen melkoinen duunivuori. Selviydyin siitä kuitenkin hyvin. Muistin lapsen tarhan lelupäivän ja tajusin tsekata pakkaslukemat joka aamu ennen kuin lähdin viemään plikkaa autolle. Sain käytyä jumpassa, tein ruokaa ja luin, vaikka bloggaaminen ja oma kirjoitusharrastus jäivätkin vähemmälle. Mutta edistin niitäkin silti muutaman rivin verran.

Pari vuotta sitten olisin stressannut yllätystöitä ja miehen poissaoloa niin paljon, että olisin sekoillut ja säheltänyt, eikä ruoka olisi maistunut. Nyt pakka pysyi kivasti kasassa, seuraavilla kerroilla varmasti vielä paremmin.

Mielenkiintoista on se, että minulla on nyt töitä enemmän kuin pari vuotta sitten, jolloin stressasin älyttömästi. Mielessäni pyörivät vain kello ja kalenteri, koska hallitsin niitä huonommin kuin nyt. Tällä kertaa pystyin jo iloitsemaan siitä, että hei, kevät tulee. Veriappelsiinit. Valo. Orkideoissa on nuppuja.

Halusin kirjoittaa ajatukseni näkyviksi sanoiksi, koska se on myös yksi stressinhallintakeinoni. Kun mielessäni pyörii möykky, kirjoitan sen auki. Vaikka kauppakuittiin tai tyhjään Word-tiedostoon, jota en edes tallenna. Usein myös puhua pölpötän ajatuksiani ääneen.

Kalenterit, listat, ranskalaiset viivat ja ongelmien sanallistaminen auttavat minua suhteellistamaan niitä. Toisen vanhan sanonnan mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Minun mielestäni hyvin höpötetty on käytännössä valmista.

Höpöttämisen lisäksi käsillä näpertely on erinomainen tapa tyhjentää mieli. Tämä voi kuulostaa naivilta keittiöpsykologialta, mutta pidän ruoanlaitosta, koska se todistaa minulle kerta toisensa jälkeen, että saan asioita valmiiksi. Kunhan vain tartun veitseen, kuorin, paloittelen ja haudutan.

Aina tulee jonkinmoinen soppa. Joskus parempi, joskus kehnompi, mutta soppa nyt kuitenkin.

Aina tulee perjantai.

yksinyrittäjän ajankäyttö ja stressinhallinta

Pikkuväen kanssa Pizzariumin pyöreitä pizzoja maistelemassa

helmikuu 11, 2017 by Savusuolaa

(*Söin ja join ilmaiseksi ja sain herkkuja kotiinviemisiksi)

Suosikkipizzapaikkani Tampereella ovat Sitko ja Pizzarium, tässä järjestyksessä. Nyt Pizzarium kuitenkin huohottaa aivan Sitkon niskaan, sillä paloina myytävien levypizzojen lisäksi valikoimaan on tullut perinteisiä ohuita ja pyöreäpohjaisia pizzoja.

Kävimme maistelemassa Pizzariumin pyöreitä pizzoja muiden ruokabloggaajien kanssa. Tällä kertaa kyseessä oli hieman erilainen illallinen, sillä minä, Emmi ja Pullon henkien Katri otimme lapset mukaan. Jännitin ensin, mitä hommasta mahtaa tulla, kun neljä touhuilijaa pääsee lyömään ”viisaat” päänsä yhteen väsyneinä ja nälkäisinä. Sivumaun Jani ja Kiparin morsian -Minka kyllä vakuuttelivat, ettei lasten mölinä haittaa geitä.

Huoleni oli onneksi turha. Pikkuisilla bondasi käsittämättömän hyvin. Pari sekuntia hihiteltiin ujoina, ja sitten meininki olikin jo tämä. Jumalalle muuten kiitos puhelimista, padeista, Netflixistä, Areenasta ja kimeistä animaatioista. Voi niitä aikoja, kun vannoin, että ”minun lapseni ei katsele mitään pädejä, se leikkii vain puuleluilla ja keskustelee, koska sen vanhemmat kasvattavat sen niin helvetin hyvin”.

Joo. I´ll get me coat.

Tampereen Pizzarium pyöreät pizzat
Pizzariumin pyöreät pizzat


Pizzariumin konsepti perustuu roomalaisiin levypizzoihin. Tiskissä on päivittäin vaihtuva valikoima paloittain myytäviä pizzoja. Yksi pala maksaa 4,90 euroa, kaksi palaa 8,90, kolme palaa 12,90 ja kahdeksan palan perhesetti 31,90. Lounasaikaan kaksi pizzapalaa ja virvoitusjuoma maksavat 9,90 euroa ja kolme palaa juomineen 12,90. Lounastarjous on voimassa kello 14:n asti.

Suolaisten pizzojen lisäksi Pizzariumista saa makeaa Nutella-pizzaa (joka on oikeasti hyvää, vaikka olin skeptinen), salaatteja ja jumalaisia friteerattuja arancini-riisipalloja. Sekä pizzoja että arancineja on saatavilla vege- ja vegaanitäytteillä. Vegaanipizzoissa ei ole juustoa, vaan marinara-tyyliin tomaattikastiketta ja kasvistäytteitä.

Juustottomiakin pizzoja kannattaa kokeilla rohkeasti. Pizzariumin pizzapohja, tomaattikastike ja täytteet ovat niin hyviä, että tietyt makuyhdistelmät eivät kaipaa juustoa. Valikoimassa on myös valkoisia pizzoja, joissa on juustoa, mutta ei tomaattikastiketta.

Ja ilouutinen keliaakikoille: Pizzariumista saa nyt myös gluteenitonta pizzaa! Syksyllä ravintola vielä pohti, pitäisikö heidän tilata valmiita gluteenittomia pohjia. Gluteeniton taikina päätettiin kuitenkin tehdä itse, joten allergikotkin saavat alusta loppuun käsityönä tehtyä ruokaa.

Tampereen Pizzarium
Tampereen Pizzarium
Tampereen Pizzarium arancinit
Tampereen Pizzarium gluteeniton pizza

Aloitimme illan muutamalla levypizzapalalla, jonka jälkeen valitsimme listalta pyöreitä pizzoja. Pyöreät pizzat valmistetaan siis tilauksesta, eikä niitä ole valmiina tiskissä. Hintataso on samaa luokkaa kuin Sitkossa ja muissa paremmissa pizzerioissa. Halvimmat pizzat maksavat reilun kympin, kalleimmat 16,90 euroa.

Täytevaihtoehdoissa on useita erilaisia juustoja, lihoja, kalaa ja kasviksia. Ja kuten levyissäkin, myös pyöreissä pizzoissa on paljon kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja.

Oli hyvä, että söimme alkupaloiksi levypizzaa, sillä pääsimme vertailemaan pyöreän ja levypizzan eroja. Levypizzan pohja on napakka ja rapsahtava. Pohja on todella maukas, vaikka se ei ole ihan yhtä sitkoisa kuin Sitkossa. Täytteet pysyvät hyvin levyn päällä, joten pizza on helppo syödä vaikka kävellessä.

Pyöreän pizzan pohja on pehmeämpi, ohuempi ja venyvämpi. Kaikki olivat sitä mieltä, että pizzat kurvasivat heti kaupungin kärkeen, mutta levypizzat ovat kuitenkin Pizzariumin ykkösosaamista. Nyt pyöreissä pizzoissa oli niin paljon täytteitä, että niitä oli vaikea syödä käsin. Sitkossa taas pyöreän pizzan pohja ja täytemäärä ovat niin optimaaliset, että pizzapalan kärki ei repeä, kun sen syö käsin.

Tampereen Pizzarium kokemuksia
Tampereen Pizzarium kokemuksia

Pizzojen täytteet olivat todella laadukkaita. Siis sellaisia, joita ei todellakaan ole viiden euron pikapizzerioissa, esimerkiksi kurpitsakreemiä, saksanpähkinöitä, lohta, gorgonzolaa, tryffelitahnaa ja artisokansydämiä.

Ylelliset täytteet olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa, jos pohja olisi napakampi ja täytteitä annosteltaisiin maltillisemmin. Esimerkiksi tryffelitahnalla, kolmella eri juustolla, herkkutateilla ja artisokansydämille täytetty Tartufina (16,90 e) oli niin täyttävä, että olimme ähkyssä jo parin palan jälkeen.

Zucca e porcinissa oli kolmea juustoa, herkkutatteja, kirsikkatomaatteja, basilikaa ja kurpitsakreemiä (16,90 e). Juuri kurpitsakreemi houkutteli minua, mutta nyt se hukkui runsaiden täytteiden ja juustojen alle. Olisi myös ollut visuaalisesti näyttävää, jos kreemi olisi roiskittu viimeisenä kaikkien muiden täytteiden päälle.

Mielestäni parhaiten toimivat simppelimmät vegaanipizzat sekä pekoni- ja salamipizza. Kaikki syömämme pizzat olivat silti tuhat kertaa parempia kuin suurimmassa osassa suomalaisia pizzapaikkoja.

Arancinit olivat yhtä ihania kuin aina. Lapset pitivät kinkkutäytteestä, ja minä olen ihastunut vegaanisiin palleroihin. Niiden sisus on ihanan kermainen ja pehmeä, vaikka vegaanisissa arancineissa ei ole juustoa.

Tampereen Pizzariumin pizzat

Suosittelen Pizzariumin pyöreitä pizzoja lämpimästi niihin hetkiin, kun haluat syödä luksuspizzaa ja köllähtää sen jälkeen onnellisena mahasi viereen. Lounasnälkään kannattaa syödä pari levypalaa.

Tilasin viime lauantaina Pizzariumin pizzaa ensimmäistä kertaa myös Foodoran kautta. Tilaus Foodorasta tapahtuu hieman eri tavalla kuin paikan päällä, sillä Pizzariumin valikoima vaihtelee joka päivä. Foodoran tilausjärjestelmässä ei voi valita tiettyjä täytteitä pizzaansa, sillä muuten ravintolan pitäisi muuttaa Foodoran menuta vähän väliä.

Asiakas voi valita, haluaako hän pizzansa liha- tai kalatäytteellä, kasvisversiona tai vegaanisena. Ravintola valitsee palat näiden pääkategorioiden perusteella. Systeemi voi ärsyttää niitä, jotka toivovat saavansa juuri salami- tai tonnikalapizzaa. Minä taas pidin siitä. Valitsin kaksi liha/kalapalaa, kaksi kasvispalaa ja kaksi vegaanista. Oli hauskaa jännittää, mitä paketista paljastuisi.

Foodorassa voi myös valita, haluaako pizzansa ravintolan paistamana vai esipaistettuna, jolloin, jälkilämmitys tehdään kotona. Valitsin itse tehtävän loppulämmityksen, sillä ravintola suosittelee sitä. Tilauksen yhteydessä kerrotaan, että paloja kannattaa paistaa 225 asteessa viitisen minuuttia. Sama ohjeistus oli kirjoitettu myös pizzojen kääreisiin.

Käytin palat vielä kotona uunissa pizzakiven päällä. Lopputuloksena kaksi hyvin onnellista naista mussutti julmetun hyvää pizzaa Putousta katsellessaan. Sekä 3- että 33-vuotias olivat tyytyväisiä kaikkiin täytevaihtoehtoihin. Pian kainalostani kuului suloinen tuhina ja muminaa Ryhmä Haun Sampasta.

Luojalle kiitos pädien lisäksi Foodorasta ja Woltista. Yh-viikot Villen työmatkojen aikoina olisivat niin kovin paljon ankeampia ilman näitä arjen helpottajia. Miten ihmeessä sitä on joskus pärjännyt maailmassa, jossa oli vain Kotipizzan Opera specialia ja pizzataksi?

Nää on näitä, ensimmäisen maailman ongelmia. Mutta ongelmia nekin.

Lasten kanssa Tampereen Pizzariumissa

Peruna-parmesaanirösti uunissa ja sitruunasiika

helmikuu 6, 2017 by Savusuolaa

Viime viikon quorn-wokin jälkeen palaan takaisin kotoisempien raaka-aineiden pariin, siis perunan. Olen tietoisesti opetellut syömään sitä nyt enemmän. Syksyn ja talven aikana olen kokannut esimerkiksi paahdettuja timjami-fetaperunoita, pestolla maustettua muusia, manteli-kermaperunoita ja paistinperunoita patatas bravas -tyyliin.

Nyt tein ensimmäistä kertaa röstiperunoita, siis yhden valtavan röstin, eräänlaisen perunapizzan.

parmesaani-röstiperunat
Käytin reseptin pohjana tuoreimman Yhteishyvän ohjetta. Käytin keltasipulin sijaan purjoa ja enemmän mausteita. Tähän ohjeeseen tulee kananmuna, mutta rösti onnistuu kuulemma ilman sitäkin. Kun perunan raastaa, sen kosteus ja tahmeus oikein herahtavat pintaan toimien raasteen sidosaineena.

Uunissa paahtamisen ihana puoli on se, että sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin taikina. Sitten vain kippaat sen leivinpaperilla peitetylle pellille ja muovaat makusi mukaan joko pyöreäksi tai neliöksi. Ei rasvatahroja, ei käryä tai pohjaanpalamisen vaaraa. Alle puoli tuntia ja homma on paketissa.

Peruna maistuu mielestäni parhaalta kalan kanssa. Minulla oli kerrankin tuuri matkassa Stockan kalatiskillä, ja löysin kotimaista siikaa kelpo hintaan. Kypsensin myös siian nopeasti ja helposti uunissa. Maustoin kalan yksinkertaisesti runsaalla sitruunalla ja tillillä. Rösti oli sen verran ruokaisaa ja kosteaa, ettei annos kaivannut kastiketta. Kirpasakka vaalea kala sopi rasvaisen lisukkeen pariksi mainiosti.

Peruna-parmesaanirösti uunissa (46 annosta):

500 grammaa perunaa
purjon vaalea osa tai 1 iso keltasipuli
24 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
0,5 desiä parmesaaniraastetta
1 teelusikallinen kuivattua timjamia tai muutama oksa tuoretta
suolaa
mustapippuria
öljyä kuullottamiseen

1. Kuori perunat ja poista niistä tummat osat. Raasta peruna ja poista ylimääräinen kosteus painelemalla perunaraastetta siivilää vasten, imeyttämällä kosteutta talouspaperiin tai puristamalla sitä nyrkissä pois.

2. Pese ja silppua purjo. Kuori ja silppua valkosipulinkynnet. Kaada paistinpannulle loraus öljyä ja kuullota sipulisilppua pari minuuttia. Älä anna sipulin tummua.

3. Sekoita perunaraaste, sipulisilppu, muna, parmesaaniraaste ja mausteet suuressa kulhossa. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle pellille. Muovaile taikinasta ohut neliö tai ympyrä.

4. Paista röstiä uunin ala- tai kestitasolla 225 asteessa noin 25 minuuttia. Rösti on valmista, kun sen pinta on paahtunut vaaleanruskeaksi.

Sitruunasiika uunissa (46 annosta):

500700 grammaa siikafileitä
yhden ison sitruunan mehu
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kourallinen tuoretta tilliä

1. Hiero siikafileiden molemmille puolille hieman suolaa ja pippuria. Lorauta uunivuokaan oliiviöljyä ja purista joukkoon sitruunamehu. Pane fileet vuokaan.

2. Paista siikaa 225 asteessa uunin ala- tai keskitasolla 1525 minuuttia. Kypsennysaika riippuu fileiden määrästä ja paksuudesta. Testaa kalan kypsyys haarukalla. Siika on valmista, kun se leikkaantuu helposti, mutta ei ole paistunut ruskeaksi tai kuivunut.

3. Koristele annos tuoreella tillillä. Voit lorauttaa vielä hieman sitruunamehua valmiin annoksen päälle.

peruna-parmesaaniröstiperunat uunissa

sitruunasiika ja helppo röstiperuna uunissa

Minä söin röstiä lisukkeena, mutta iso slaissi ruokaisaa perunapizzaa menee ateriasta. Annoskoko vaihteleekin hieman sen mukaan, syötkö röstiperunaa pääruokana vai toisen ruokalajin kanssa. Jos haluat tehdä röstistä pääruoan, voit lisätä joukkoon vaikka pekonia, savukinkkua tai savutofua.

Tämä ohje oli niin helppo, maukas ja kaikin puolin toimiva, että käytän sitä varmasti erilaisten variaatioiden pohjana. Ja röstiä voisi tosiaan käyttää ihan pizzapohjanakin. Päälle kauniin punaisia kirsikkatomaatteja, jotain savuisaa proteiinia ja vähän lisää juustoa, grrr….. tai muikkuja! Oi, tämä olisikin ihanaa paistettujen muikkujen kanssa.